Sudan

Sudan on Afrikan suurin ja maailman kymmenenneksi suurin maa. Maan pohjoisosissa on valtavia aavikkoalueita, jotka maan eteläosaan tultaessa muuttuvat puoliaavikoiksi ja tasangoiksi. Sudanin kaakkoisosassa sijaitsee läpipääsemätön Suddin rämealue, joka on yksi maailman suurimmista suoalueista. Pienet vuoristot leikkaavat maan tasankoalueita luoden luonnollisen rajan kaakkoispuolella Etiopian ylänköihin, sekä Ugandaan ja Tšadiin etelässä ja lounaassa. Niilijoki virtaa koko maan halki ja sen juoksua ympäröivät kapeat kaistaleet hedelmällistä maanviljelymaata vastakohtana muutoin niin kuiville alueille. Sudanin ilmasto vaihtelee pohjoisosan aavikkoilmastosta kaakkoisosan trooppiseen ja kosteaan ilmastoon. Lämpötilat ovat yleensäkin korkeita ja ne voivat nousta jopa +50 asteeseen. Selvin merkki vuodenajan vaihteluille ovat sateet, jotka ovat epäsäännöllisiä vuoden ympäri, vaikkakin itse sadekaudet ovat säännöllisiä. Suuri osa maasta on täysin riippuvainen sateista ja kärsii akuutista kuivuudesta, jos sateita ei tule. Sudanin suurimpia ympäristöongelmia ovat aavikoituminen ja puhtaan juomaveden puute. Kasvava öljyteollisuus on huonosti säännösteltyä aiheuttaen yhä suurempia ympäristöongelmia.

Sudanin pohjoisosa sai ajanlaskumme alkua edeltäneinä vuosituhansina paljon vaikutteita naapurimaansa Egyptin voimakkaista valtakunnista. Sudanin ja Egyptin kansanryhmät olivat säännöllisessä kanssakäymisessä ja Sudanin faaraot hallitsivat koko Egyptiä ja pohjoista Sudania useiden vuosisatojen ajan. Antiikin aikoihin Pohjois-Sudaniin kasvoi suuri Meroën kuningaskunta. Sudanin eteläosissa asui etupäässä paimentolaisia, eikä tällä alueella ollut mitään suuria kuningaskuntia. 1200-luvulla koko Sudan joutui egyptiläisten muslimien mamelukkien miehittämäksi ja myöhemmin maa liitettiin turkkilaiseen Ottomaanien valtakuntaan. 1850-luvulla englantilaiset alkoivat saada enemmän jalansijaa niin Egyptissä kuin Itä-Afrikassakin. Sen jälkeen kun englantilaiset olivat kukistaneet sudanilaisen muslimivaltion vuosisadan vaihteessa, Iso-Britannia otti koko nykyisen Sudanin alueen valtaansa ja jakoi sen vuonna 1924 kahdeksi eri siirtomaaksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Pohjois- ja Etelä-Sudan yhdistettiin yhdeksi siirtomaaksi, joka itsenäistyi vuonna 1956. Pian itsenäistymisen jälkeen alkoi maan pohjoisten arabialueiden sekä luonnonuskontojen ja kristinuskon hallitseman etelän välinen sisällissota. Taustalla on ollut kiista muun muassa öljystä sekä islamilaisen pohjoisen vallanpitäjien yritykset arabialaistaa ja islamilaistaa koko maa, mukaan lukien ei-islamilainen etelä. Heikot hallitukset, sotilasvallankaappaukset ja sisällissota jatkuivat vuoron perään vuoteen 1972 asti, jolloin allekirjoitettiin rauhansopimus. Vuosia jatkuneen lisääntyvän islamilaistamisen seurauksena sisällissota syttyi uudelleen vuonna 1983, kun hallitus päätti ottaa šarian (islamilaisen lain) käyttöön koko maassa. Sota kesti vuoteen 2005 asti, jolloin uusi rauhansopimus allekirjoitettiin. Konfliktissa ja sen välillisesti aiheuttamissa kuivuuksissa kuoli arviolta kaksi miljoonaa ihmistä ja neljä miljoonaa joutui jättämään kotinsa.
Vuonna 2003 myös maan länsiosissa Darfurissa puhkesi konflikti, jossa hallituksen joukot ja sitä tukevat puolisotilaalliset arabipaimentolaisten janjaweed-joukot tappoivat ja ajoivat järjestelmällisesti pakolaisiksi alueen afrikkalaisperäistä väestöä. Darfurin alueen asukkaista noin 60 prosenttia on muita kuin arabeja. Alueen afrikkalaisperäinen väestö syyttää hallitusta vuosia jatkuneesta sorrosta, laiminlyönnistä ja yhä laajemmalle levittäytyvien arabipaimentolaisten suosimisesta. Kriisin taustalla on nähty ei-arabi-maanviljelijöiden ja paimentolaisten välinen resurssikilpailu luonnonvaroista, kuten öljystä, kullasta ja vesivaroista.

Sudania hallitsee itsevaltaisesti  presidentti Omar Hassan al-Bashir, joka nousi valtaan vuoden 1989 sotilasvallankaappauksella. Hän on myös hallituksen johtaja. Al-Bashir on oikeistosuuntautunut arabinationalisti, joka on harjoittanut aggressiivista sopeuttamispolitiikkaa maan ei-arabialaista väestöä kohtaan. Etelä-Sudan sai oman parlamentin vuoden 2005 rauhansopimuksen yhteydessä ja vuonna 2011 Pohjois- ja Etelä-Sudan jakautuivat kahdeksi eri valtioksi. Maiden välillä on kuitenkin ollut jatkuvia konflikteja Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeenkin.
Vuoden 2005 rauhansopimuksella ei onnistuttu rauhoittamaan myöskään Darfurin katastrofaalista tilannetta, vaikka taistelut ovatkin laantuneet.  Kuolleiden määräksi Darfurissa arvioidaan n. 300 000 ja kolme miljoonaa on paennut kodeistaan.  Helmikuussa 2015 Human Rights Watch (HRW) syytti raportissaan Sudanin armeijaa naisten joukkoraiskauksesta Darfurissa. Myös eteläisessä Sudanissa on konfliktialue Etelä-Kordofanissa ja Sinisen Niilin osavaltiossa , joissa on taisteluita kapinallisten ja hallituksen välillä. Presidentti  Al-Bashir on syytettynä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa sotarikoksista Darfurissa. Syytteistä kuitenkin luovuttiin, koska Al-Bashiria ei saatu oikeuden eteen. Sudanista puuttuu maantieverkosto, saniteettijärjestelmät ovat erittäin huonosti järjestettyjä ja sähkönsaanti on epävakaata. Valtiolliset laitokset eivät toimi ja useita alueita hallitaan pohjautuen pelkkään šaria-lakiin, joka syrjii erityisesti muita uskontoa harjoittavia ja naisia. Vuonna 2013 Sudan oli maailman toiseksi korruptoitunein maa. Väestöstä arviolta puolet elää köyhyydessä tai köyhyysrajan alapuolella.

Sudan on yksi maailman köyhimmistä maista ja se on erittäin riippuvainen ulkomaisista avustuksista. Maatalous tuottaa vain kolmasosan maan bruttokansantuotteesta, vaikka yli 80 prosenttia maan työvoimasta työskentelee maataloudessa. Toistuvat kuivuudet kiusaavat maanviljelyä. Vientituloja saadaan lähes pelkästään öljystä, jonka viennistä 2/3 suuntautuu Kiinaan. Suuri osa öljyntuotantoalueista jäi itsenäistyneeseen Etelä-Sudaniin. Öljyn lisäksi maasta löytyy myös kultaa, kuparia ja rautaa. Sudan on ollut maanvuokrauksen kiinnostuksen kohteena ja viljelymaan vuokrauksesta on tullut 2000-luvulla aikana maalle tärkeä tulonlähde. Sudan on solminut sopimuksia mm. Egyptin, Etelä-Korean, Saudi-Arabian ja Jordanian kanssa. Maan ainoita merkittäviä teollisuuslaitoksia ovat puuvillakehräämöt, jotka ovat olleet toiminnassa joissakin osissa maata jo yli sadan vuoden ajan. Monia vuosikymmeniä kestäneen sotatilan ja yhä jatkuvien konfliktien vuoksi perusedellytykset tehokkaan elinkeinoelämän rakentamiseen ovat heikot.