Albania on Etelä-Euroopassa Balkanin niemimaalla, Välimeren rannalla. Rajanaapureina ovat pohjoisessa Montenegro ja Kosovo, idässä Pohjois-Makedonia ja etelässä Kreikka. Rannikolla on viljavaa, tasaista, alavaa maata. Sisämaassa on kukkuloiden ympäröimiä jokilaaksoja ja ylänköjä. Pohjois-Albaniassa ja itärajalla on vuoria. Korkein huippu Korab (2764 m) on Pohjois-Makedonian vastaisella rajalla. Se on myös Pohjois-Makedonian korkein vuori. Rannikolla vallitsee välimerenilmasto. Kesät ovat lämpimiä. Talvet ovat leutoja. Sisämaan vuorilla ja ylängöillä ilmasto on viileämpi. Sateet ovat runsaita kaikkialla maassa. Ylänköjen rinteillä sademäärät ovat suurempia kuin rannikolla. Korkeilla vuorilla sateita on vähemmän. Talvi ja kevät ovat sateisimpia aikoja. 

Shebenikin kansallispuisto on Albanian itäosan vuorilla. Rinteillä kasvaa kuusi- ja mäntymetsää, pyökkejä, koivua, tammea ja vaahteraa. Metsissä elää karhuja, isokauriita ja ilveksiä. Butrintin suojelualue on Albanian eteläkärjessä Välimeren rannalla Korfun saaren lähellä. Butrintin rannoilla on kosteikkoja, jokia ja sisälahtia. Ne ovat vesilintujen levähdys- ja talvehtimispaikkoja. Rauhalliset rannat ovat tarjonneet turvallisen elintilan uhanalaisille munkkihylkeille. Meressä ui delfiinejä. Viidesosa Albanian pinta-alasta on luonnonsuojelualueita. Metsien osuus on noin 30% maa-alasta. 

Vuonna 2020 54% Albanian käyttämästä energiasta saatiin öljystä. Hiilen osuus oli 7% ja kaasun 2%. Vesivoimalaitokset tuottivat 23% kaikesta kulutetusta energiasta ja 13% saatiin polttamalla jätteitä ja biopolttoaineita. Albanian kaupunkien ilma on saastunut liikenteen pakokaasuista sekä teollisuuden ja lämmityksen päästöistä. Erityisiä haasteita on pääkaupungissa Tiranassa. Jätteiden kierrätys on vähäistä. Valtaosa kotitalousjätteestä päätyy lajittelematta kaatopaikoille. Jätevesien puutteellinen puhdistaminen on aiheuttanut vesistöjen saastumista.

Albaniassa on asunut ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Etelä-Albanian Kryegjaten laaksosta on löydetty 40 000 vuotta vanhoja jälkiä ihmisasutuksesta. Konispolin luolasta on löytynyt 24 000 vuotta vanhoja kivityökaluja. Varhaisasukkaat olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. 7000 vuotta sitten jokivarsien kylissä asuneet ihmiset kasvattivat nautakarjaa, lampaita, sikoja ja vuohia. 3000 vuotta sitten Albania oli illyrialaisten heimojen asuinaluetta. Kreikkalaiset perustivat siirtokuntia Albanian rannikolle. Keski-Albaniassa eli turkinsukuisia kansoja. 2200 vuotta sitten Rooma valloitti nykyisen Albanian alueen.

Rooman valtakunnan hajottua kahtia vuonna 395 Albania jäi osaksi Itä-Roomaa eli Bysanttia. 1100-luvulla alueelle syntyi Albanian ruhtinaskunta. Venetsia valtasi itselleen satamatukikohtia Albanian rannikolta. 1400-luvun alussa suurin osa Keski- ja Etelä-Albaniasta joutui turkkilaisen Osmanien/Ottomaanien valtakunnan alaiseksi. Pohjoisessa albaanit taistelivat valloittajia vastaan vielä kaksi vuosikymmentä ennen kuin koko maa jäi turkkilaisten haltuun. Albania oli osa Osmanien/Ottomaanien valtakuntaa vuoteen 1912 asti. Vuoden 1913 alussa Kreikan, Serbian, Bulgarian, Montenegron ja Turkin välisessä Balkanin sodan rauhansopimuksessa Albania hyväksyttiin itsenäiseksi valtioksi. 

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa, vuonna 1939, Italia valtasi Albanian. Vuonna 1943 miehittäjiksi tulivat saksalaiset. Albaniassa syntyi kommunistipuolueen ja kansallismielisten sissiliikkeitä, jotka taistelivat italialaisia ja saksalaisia joukkoja vastaan. 1940-luvun puolivälissä kommunistipuolueen ja kansallismielisten välinen valtakamppailu kiihtyi albanialaisten sisällissodaksi. Kommunistit saivat tukea Josip Broz Titon johtamalta Jugoslavialta ja voittivat sisällissodan. Vuonna 1946 Albania julistettiin kansantasavallaksi. Maan johtajaksi nousi kommunistipuolueen pääsihteeri Enver Hoxha.  

Enver Hoxha hallitsi Albaniaa kovaotteisena itsevaltiaana neljäkymmentä vuotta. Hän kuoli vuonna 1985. Hoxhan Albania oli muusta maailmasta eristäytynyt valtio, missä ihmisten vapauksia rajoitettiin ja valtaapitävien vastustajat teloitettiin. Albanian yksipuoluejärjestelmä murtui Enver Hoxhan kuoleman jälkeen ja 1990-luvulta alkaen maassa ryhdyttiin järjestämään monipuoluevaaleja. Poliittiset ristiriidat ja epävakaa talous aiheuttivat levottomuuksia useita kertoja. Vuonna 1997 YK joutui lähettämään Albaniaan Italian johtamia rauhanturvajoukkoja. 

2000-luvulla Albanian talous on vahvistunut. Julkishallinnossa on esiintynyt väärinkäytöksiä, jotka ovat kiristäneet poliittisia ristiriitoja ja johtaneet suuriin mielenosoituksiin. Kovimman kuohunnan vuosiin verrattuna yhteiskuntaelämä on kuitenkin rauhoittunut. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House -järjestö luokittelee Albanian osittain vapaaksi maaksi. Vuonna 2009 Albania haki EU:n jäsenyyttä ja vuonna 2014 EU hyväksyi sen ehdokasmaaksi. Viralliset jäsenyysneuvottelut aloitettiin vuonna 2020. Albania on ollut Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton jäsen vuodesta 2009 lähtien.

Albanian presidentti valitaan viiden vuoden virkakaudelle. Presidentti voidaan valita vain kerran uudelleen toiselle kaudelle. Presidentin valitsee Albanian parlamentti. Presidentin tehtävä on melko muodollinen. Varsinaista poliittista toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus, jonka on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta. Vuonna 2022 presidentiksi valittiin entinen armeijan pääesikunnan komentaja Bajram Begaj. 

Albanian parlamentissa on 140 kansanedustajaa. Vuonna 2021 parlamenttivaaleihin osallistui 12 puoluetta tai vaaliliittoa. Näistä neljä sai edustajia parlamenttiin. Voittajaksi selviytynyt Sosialistinen puolue sai 74 edustajaa. Suurin oppositioryhmä, vanhoillisen Demokraattisen puolueen johtama Muutoksen liitto, sai 59 paikkaa. Muut paikat jakautuivat kahdelle pienemmälle puolueelle. Vuonna 2021 valituista kansanedustajista 50 on naisia.  

Albanian Sosialistinen puolue on saanut eniten ääniä myös kaksissa edellisissä vaaleissa. Puoluetta on syytetty valtion varojen käyttämisestä vaalityöhön. Vuoden 2021 vaalien tarkkailijat pitivät vaaleja kuitenkin asianmukaisesti järjestettyinä ja uskottavina. Vaalien jälkeen pääministerinä jatkoi sosialistipuolueen johtaja Edi Rama. Hän on ollut pääministerinä vuodesta 2013 lähtien. 

Euroopan parlamentin seurantaraportti Albaniasta totesi vuonna 2022, että maan suuriin haasteisiin kuuluvat oikeuslaitoksen parantaminen, lahjonnan ja muun korruption kitkeminen julkishallinnosta sekä vähemmistöjen oikeuksien ja ilmaisunvapauden suojeleminen. Albaniassa on hyvin voimakas järjestäytynyt rikollisuus, joka harjoittaa heroiini- ja kokaiinikauppaa sekä ihmisten salakuljetusta. Albanialaisten rikollisjärjestöjen toiminta ulottuu myös muualle Eurooppaan. Järjestäytyneellä rikollisuudella on ollut huomattava vaikutus Albanian yhteiskuntaelämässä ja politiikassa. 

Eri järjestöjen tekemien kyselyjen mukaan yli puolet Albanian naisista on elämänsä aikana kärsinyt lähisuhdeväkivallasta. 30% naisista ja 36% miehistä on sitä mieltä, että miehellä on joissakin tilanteissa oikeus pahoinpidellä naista. Maailman talousfoorumin vuoden 2023 Gender Gap Index toteaa, että koulutuksen alalla Albanian naiset ja miehet ovat tasa-arvoisessa asemassa. Työelämässä naisten osallistuminen ja palkkataso ovat alhaisempia kuin miesten. Alle viidesosa liikeyrityksistä on naisten omistamia.    

Ismail Kadare on tunnettu albanialainen kirjailija. Useita hänen teoksiaan on käännetty suomeksi. Kadare on kirjoittanut tiiviillä kuvailevalla ja samaan aikaan moniulotteisella kielellä Albanian menneisyydestä, tavoista ja politiikastakin. Hän on kertonut myös syvään juurtuneesta verikoston perinteestä. Kadare on saanut arvostettuja kansainvälisiä palkintoja. Hänet on useina vuosina mainittu ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kadare itse sanoo lehdistön veikanneen häntä seuraavaksi nobelistiksi niin monta kertaa, että useimmat albanialaiset uskovat jo hänen saaneen palkinnon. 

Maailmanpankki luokittelee Albanian ylemmän keskitulotason maaksi. Maailmanpankin tilaston mukaan Albanian talous on kasvanut kohtalaisen nopeasti viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Poikkeus oli koronalaman vuosi 2020, jolloin talous supistui 3%. Vuosina 2021 ja 2022 kasvu on elpynyt hyvin ja niiden yhteiskasvu oli lähes 15%. Albanian talous on kaksinkertaistunut vuodesta 2007. Vuonna 2021 35% Albanian työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 22% toimi teollisuuden tehtävissä ja 44% työskenteli palvelualoilla. Vuonna 2022 lähes 12% työvoimasta oli työttömänä. Työttömyys ajaa albanialaisia ulkomaille etsimään toimeentuloa. Noin 1,7 miljoonaa albanialaista asuu ulkomailla. Maastamuutto on suuntautunut erityisesti Italiaan ja Kreikkaan. Vuonna 2022 ulkomailla asuvat albanialaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 1,8 miljardia euroa. Neljäsosa Albanian perheistä saa rahalähetyksiä ulkomailla työskenteleviltä perheenjäseniltä. Maailmanpankki arvioi vuonna 2020, että 34% albanialaisista eli köyhyydessä. Vuonna 2022 köyhyydessä elävien osuus oli 25% väestöstä. 

Albanian viljelijät kasvattavat maissia, vehnää, vihanneksia, viinirypäleitä ja muita hedelmiä, tupakkaa, oliiveja sekä monia maustekasveja. Maailmanpankki on suositellut kastelujärjestelmien uudistamista maatalouden tuottavuuden parantamiseksi ja vesivarojen kestävän käytön edistämiseksi. Albanialla on runsaasti luonnonvaroja. Maassa ja merialueilla on öljyä ja maaperässä on kaivannaisia: rautaa, kuparia, nikkeliä, kobolttia, alumiinin raaka-ainetta bauksiittia, kromia ja muita metalleja. Albanian teollisuus valmistaa vaatteita ja jalkineita, autonosia ja ruokatuotteita. Vuonna 2021 Albanian viennin kokonaisarvo oli 3 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 7 miljardia euroa. Tärkeimpiä vientituotteita olivat vaatteet ja jalkineet, öljy, sähkö, rauta ja ajoneuvojen osat. Suurimpia vientimaita olivat Italia, Kreikka, Espanja, Saksa ja Kiina. Italia osti yli 40% Albanian viennistä. Tärkeimmät tuontimaat olivat Italia, Kreikka, Kiina, Turkki ja Saksa. Vuonna 2019 Albaniassa kävi yli kuusi miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismi tuotti 2 miljardia euroa. Matkailu on Albanian talouden lupaavin kasvuala.