Albania sijaitsee Adrianmeren ja Välimeren rannikolla, ja sen naapurimaita ovat idässä Pohjois-Makedonia, etelässä Kreikka ja pohjoisessa Kosovo ja Montenegro. Dinaariset Alpit kulkevat koko Albanian poikki, ja suurin osa maasta on kukkuloita tai vuoristoa. Albanian korkein huippu, Maja e Korabit, kurkottaa yli 2 700 metriin. Ainoastaan rannikon kapea alankokaistale soveltuu maanviljelyyn. Maan lukuisat joet saavat alkunsa vuoristosta ja virtaavat Välimereen. Balkanin niemimaan suurin järvi, Shkodër, sijaitsee Montenegron ja Albanian rajalla. Myös maan itäosassa on isoja järviä. Noin kolmannes Albanian pinta-alasta on metsän peittämää, ja maa havahtui 1990-luvulla monimuotoisen luontonsa suojelemiseen. Nykyisin 16% Albaniasta on suojelualuetta.

Albanian ilmasto vaihtelee rannikon välimerenilmastosta vuoriston mannerilmastoon. Rannikolla sataa lähinnä talvisin, kun taas vuoristossa sadesumma jakautuu tasaisemmin eri vuodenajoille. Rannikolla keskilämpötila on talvisin noin 7 asteen ja kesäisin 25 asteen tuntumassa.

Alueella esiintyy toisinaan maanjäristyksiä. Kesäisin alankoalueet voivat kärsiä kuivuudesta, kun taas talvisin runsaiden sateiden jälkeen joet voivat tulvia.

Albanialaiset polveutuvat todennäköisesti antiikin aikana alueella eläneistä illyrialaisista. Nykyisen Albanian alue oli Rooman valtakunnan hallussa noin tuhannen vuoden ajan vuoteen 395 asti, jolloin Rooma jakautui kahtia. Albanian alue päätyi osaksi Itä-Roomaa eli Bysanttia, joka hallitsi Albaniaa 800-luvulle asti. 800-luvulta eteenpäin alueen valtasivat milloin bulgarialaiset, milloin serbit ja milloin venetsialaiset. Osmanien valtakunta valloitti Albanian sitkaan vastarinnan jälkeen 1400-luvulla. Osmanivalta jatkui satoja vuosia vuoden 1912 Balkanin sotaan asti, jolloin Albania itsenäistyi ensimmäistä kertaa.

Albania ajautui kaaokseen ensimmäisessä maailmansodassa poliittisen johdon puutteessa, mutta sai kuitenkin pidettyä kiinni itsenäisyydestään Ison-Britannian tuella. Kansainvälinen yhteisö tunnusti Albanian itsenäisyyden 1920. Itsenäistä taivalta ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä toisessa maailmansodassa Albanian miehitti ensin Mussolinin Italia ja sitten Saksa. Miehittäjät muodostivat Suur-Albanian, johon liitettiin Kosovo ja albanialaisalueet myös nykyisestä Pohjois-Makedoniasta. Kansallismieliset albanialaississit taistelivat miehitysvaltaa vastaan Jugoslavian Josip Broz Titon partisaanien tuella. Vastarintaliikkeen johdossa olivat kommunistit johtajanaan Enver Hoxha. Hän johdatti albanialaiset voittoon ja maa itsenäistyi Albanian sosialistisena kansantasavaltana vuonna 1946.

Kommunistinen Albania ajautui erimielisyyksiin Jugoslavian kanssa jo maan varhaisella taipaleella ja päätyi hakemaan tukea kommunismin suurvalloilta Neuvostoliitolta ja Kiinalta. Albanian johtaja, diktaattorin elkein hallitseva Hoxha, eristi maataan enenevissä määrin ulkomaiden vaikutukselta. Kommunismin alkuvuosina Albania kärsi mittavista yhteiskunnallisista ongelmista, kuten köyhyydestä, taudeista ja naisten sortamisesta, ja Hoxha yritti uudistaa maata suunnitelmatalouden avulla. Albanian maatalous ja teollisuus elpyivät ja tehostuivat ja kansalaisten elintaso kohosi, mutta Hoxhan diktatuuri kohteli poliittisia vastustajia julmasti. Maassa ei käytännössä ollut kommunistivallan aikoina esimerkiksi sanan- tai uskonnonvapautta, ja muitakin ihmisoikeuksia poljettiin.

Hoxha kuoli vuonna 1985, ja hänen puoluetoverinsa yrittivät pitää kommunistista järjestelmää toiminnassa huolimatta talouden hiipumisesta ja muiden sosialistivallan alta vapautuneiden Euroopan maiden vaikutteista. Vuonna 1991 Albaniassa järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit, jotka voitti entinen kommunistipuolue. Levottomuudet johtivat kuitenkin uusintavaaleihin, joiden voittajaksi selviytyi opposition Demokraattinen puolue. 1997 Albaniassa kuohui jälleen valtavan pyramidihuijauksen paljastuttua. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli tuhat ihmistä, ja Demokraattinen puolue joutui luopumaan vallankahvasta.

Albania liittyi puolustusliitto Natoon vuonna 2009. EU on hyväksynyt maan jäsenehdokkaakseen vuonna 2014, ja vuodesta 2020 maat ovat käyneet jäsenyysneuvotteluita.

Albanian tasavaltaa hallitsee paperilla presidentti, jonka virka on lähinnä seremoniallinen. Todellista valtaa pitää pääministerin johtama hallitus, jonka presidentti nimittää. Parlamenttivaalit järjestetään neljän vuoden välein, ja 140-paikkaisen parlamentin edustajista 100 valitaan suoralla ja 40 suhteellisella vaalitavalla. Hallinnollisesti Albaniassa on 12 maakuntaa, jotka jakaantuvat edelleen kunniksi.

1990-luvulta lähtien sosialistinen ja demokraattinen puolue ovat vuorotelleet vallankahvassa. 2010-luvulle asti Albanian vaalien yhteydessä esiintyi levottomuuksia ja epärehellistä toimintaa, mutta vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen politiikka on rauhoittunut ja demokratisoitunut. Sosialistipuolue on voittanut kolmet viimeisimmät parlamenttivaalit.

Albania on vaurastunut ja vakautunut viime vuosikymmeninä, mutta maa painii edelleen rikollisuuden ja järjestelmällisen korruption kanssa. Monet albanialaiset ovat lähteneet maasta paremman tulotason toivossa, mutta maastamuuttoa kompensoi suhteellisen korkea syntyvyys.

Albania luopui suunnitelmataloudesta Hoxhan kommunistisen järjestelmän kaaduttua ja on siitä lähtien pyrkinyt kehittämään ja monipuolistamaan talouttaan. Maan talous - kuten muutkin yhteiskunnan osa-alueet - on kärsinyt pyramidihuijauksen aiheuttamista väkivaltaisuuksista vuonna 1997. NATO pommitti entistä Jugoslaviaa vuonna 1999, ja puoli miljoonaa kosovolaista pakeni kolmen miljoonan asukkaan Albaniaan.

Albania on edelleen yksi Euroopan vähävaraisimmista maista, vaikka se onkin suunnitelmataloudesta luovuttuaan onnistunut kehittämään ja monipuolistamaan talouttaan. Nykyisin Albanian talous kasvaa 7% vuosivauhtia. Maan työttömyysaste on ollut viime vuosina hienoisessa laskussa ja on vuoden 2022 alkuvuonna noin 11%.

Albanian kauppatase on edelleen reilusti alijäämäinen, eli Albaniaan kohdistuu enemmän tuontia kuin mitä maa myy tuotteitaan ulkomaille. Albania käy kauppaa erityisesti muiden lähialueen maiden, kuten Serbian ja Kreikan, ja suurten EU-maiden kuten Italian ja Saksan kanssa. Albanialla on ollut vaikeuksia houkutella ulkomaisia sijoittajia monimutkaisen verotuksen, laajamittaisen korruption ja monimutkaisen byrokratian takia, mutta viime vuosina maan hallitus on yrittänyt puuttua ongelmakohtiin kitkemällä korruptiota ja uudistamalla talouslainsäädäntöään.

Bruttokansantuotteesta palvelusektori tuottaa 54%, teollisuus 25% ja maatalous 21%. Albaniassa valmistetaan muun muassa elintarvikkeita, tekstiiliteollisuuden tuotteita, metalleja ja puutavaraa. Maatalous työllistää yli 40% Albanian työvoimasta, mikä on eurooppalaiseksi valtioksi korkea osuus.

Ulkomaille muuttaneiden albanialaisten kotimaahansa lähettämät rahat ovat yksi merkittävä tulonlähde Albanialle. Ennen vuoden 2008 talouskriisiä rahalähetykset muodostivat jopa 15% osuuden maan bruttokansantuotteesta. Albanian julkinen talous on edelleen hataralla pohjalla: maalla on paljon valtionvelkaa, ja maan pankkisektori on tiiviisti kytköksissä naapurimaiden, kuten Kreikan ja Italian pankkeihin ja siten altis näiden maiden taloudellisten ongelmien vaikutuksille.