Armenia on Turkin itänaapuri, sisämaavaltio, Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Pohjoinen naapuri on Georgia, idässä Azerbaidžan ja etelässä Iran. Vuoristoisen maan matalimmatkin kohdat ovat 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Korkein huippu on Aragats (4090 m). Armenian itäosassa on 60 kilometriä pitkä ja 80 kilometriä leveä Sevanjärvi. Se on Kaukasian suurin järvi. Armenian kesät ovat lämpimiä ja vähäsateisia. Talvet ovat kylmiä ja lunta sataa paljon.

Dilijanin kansallispuisto on lähellä Sevanjärven pohjoisrantaa. Dilijanin vuorilla on vehreää metsää: pyökkejä, vaahteroita ja lehmuksia sekä pähkinä-, luumu- ja omenapuita. Alueella elää karhuja, isokauriita, susia, ilveksiä, lumikanoja ja kotkia. Etelä-Armeniassa Arevikin luonnonsuojelualueen kalliorinteillä kasvaa katajaa, valkopyökkiä, saarnia ja tammea. Ylärinteiden niittyjä värittävät liljat. Alueella tavataan villivuohia ja villilampaita. Leopardejakin on havaittu, joskin ne ovat jo hävinneet Armeniasta melkein sukupuuttoon. 

Hieman yli kymmenesosa Armenian maa-alasta on metsiä. Armenian metsiä hävittävät laittomat hakkuut, tulipalot ja laajeneva kaivosteollisuus. Suureen Sevanjärveen kertyy entistä enemmän lietettä metsäpeitteen ollessa niin harva, ettei se estä rinnemaiden pintakerrosten valumista alaspäin sadeveden mukana. YK:n ympäristöohjelma UNEP varoittaa, että ilmaston lämpeneminen voi niukentaa Armenian vesivaroja. Kaivosjätteistä on levinnyt myrkkyjä maahan. Armenialla on siis isoja ympäristöhaasteita. Vuonna 2020 lähes 80% Armenian kuluttamasta energiasta saatiin öljystä ja kaasusta. Valtaosa näistä polttoaineista tuodaan Venäjältä ja Iranista. Armenia tuottaa neljäsosan sähköstä vanhassa ydinvoimalassa, jonka turvallisuutta ja tuotantovarmuutta pitäisi parantaa mahdollisimman nopeasti.  

Armeniassa on elänyt esi-ihmisiä satoja tuhansia vuosia sitten. Pohjois-Armenian jokilaaksoista on löydetty 300 000 vuoden ikäisiä kivikirveitä, -veitsiä ja -kaapimia. Aghitun luolasta Etelä-Armeniasta on löytynyt 40 000 vuotta vanhoja jäänteitä nykyihmisen asumisesta. Varhaisasukkaat olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Armenian länsiosissa Araratin tasangolla eli maanviljelijöitä jo 8000 vuotta sitten. He viljelivät vehnää, ohraa ja kauraa. He kasvattivat herneitä ja papuja, rypäleitä ja meloneja. He kaivoivat kastelukanavia. Heillä oli vuohia, lampaita, lehmiä ja sikoja. 3000 vuotta sitten Armenian ylängöllä nykyisen Turkin, Armenian ja Iranin alueilla syntyi ja kasvoi Urartun valtakunta. Urartu kävi sotia Mesopotamian suurvaltaa Assyriaa vastaan. Rauhan aikoina Urartu myi Assyriaan hevosia, karjaa, rautaa ja viiniä. 

Armenian kuningaskunta syntyi 2000 vuotta sitten. Kuningaskunta kasvoi voimakkaaksi valtioksi, joka ulottui Välimereltä Kaspianmerelle. 300-luvun alussa Armenia julisti kristinuskon valtionuskonnoksi ensimmäisenä maana maailmassa. Armenia on ollut suurvaltojen taistelukenttä. Sen hallinnasta ovat kilpailleet roomalaiset, parthialaiset, persialaiset, arabit, mongolit ja turkkilaiset. 1800-luvulla Armenia oli osa turkkilaista Osmanien/Ottomaanien valtakuntaa ja paikalliset armenialaiset olivat syrjittyjä ja alistettuja. 1890-luvulla turkkilaisten vainoissa kuoli yli sata tuhatta armenialaista. Ensimmäisen maailmansodan aikana Turkki ja Venäjä taistelivat toisiaan vastaan kamppaillessaan Kaukasuksen alueista. Venäjän armeijassa oli armenialaisia vapaaehtoisjoukkoja. Turkki aloitti rajut kostotoimet, jotka kiihtyivät laajamittaiseksi kansanmurhaksi. Vuosien 1915 ja 1917 välillä turkkilaiset tappoivat yli miljoona armenialaista. 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Armenia jäi Venäjän valtaan. 1920-luvulla Armeniasta tuli virallisesti neuvostotasavalta ja osa kommunistista Neuvostoliittoa. Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 Armenia itsenäistyi. Armenian ja Azerbaidžanin erimielisyys Vuoristo-Karabakhin alueesta leimahti sodaksi vuonna 1992. Azerbaidžan esti Armeniaan vietävän rahdin kuljetukset ja lentoliikenteen oman alueensa läpi ja Turkki liittyi saartoon Azerbaidžanin tueksi. Saarto horjutti Armenian taloutta. Vuoristo-Karabakhin kiista jatkuu edelleen. Vuonna 2009 Turkki ja Armenia sopivat maiden välisten suhteiden palauttamisesta. Vuonna 2008 Armenian presidentiksi valittiin Serz Sargsjan. Hän toimi presidenttinä vuoteen 2018 saakka. Sen jälkeen hän jatkoi pääministerinä, mutta laajan kansanliikkeen mielenosoitukset pakottivat hänet eroamaan. Sargsjanin hallitusta syytettiin itsevaltaisuudesta ja taloudellisista väärinkäytöksistä. Vain neljäsosa armenialaisista piti hallitusta rehellisenä. Alle kolmasosa kansalaisista luotti oikeuslaitokseen. Vuonna 2018 Armenian pääministeriksi nimitettiin kansanliikkeen johtajiin kuulunut Nikol Pashinjan. Hän on edelleen pääministerinä.

Vuonna 2015 Armenian perustuslakia uudistettiin. Valtionpäämiehen valtaoikeuksia vähennettiin. Parlamentti valitsee presidentin seitsemän vuoden virkakaudelle eikä presidenttiä ei voi valita uudelleen toiselle kaudelle. Vuonna 2022 presidentiksi valittiin Vahagn Hatsaturjan. Pääasiallinen poliittinen toimeenpanovalta on pääministerin johtamalla hallituksella, jolla on oltava takanaan parlamentin eli kansalliskokouksen enemmistön kannatus. Kansalliskokouksessa on 107 edustajaa ja heistä 101 valitaan suorilla vaaleilla. Kansallisille vähemmistöille on varattu lisäksi neljä paikkaa ja parlamenttiin voidaan tarpeen vaatiessa nimittää lisäedustajia, jotta oppositiolla olisi vähintään 30% edustajapaikoista. Laki vaatii, että parlamentissa on vähintään kolmen puolueen edustajia. Kansanedustajien kausi on viisivuotinen, ellei hallituksen hajoaminen pakota järjestämään ennenaikaisia vaaleja.

Vuoden 2020 lopussa Armeniassa oli isoja hallituksen vastaisia mielenosoituksia siksi, että pääministeri Nikol Pashinjan sopi eräiden Armenian hallussa olleiden alueiden luovuttamisesta Azerbaidžanille lopettaakseen viimeisimmän Vuoristo-Karabakhin kiistasta syntyneen sodan. Vuoden 2021 alussa Armenian pääesikunnan komentaja ja kymmenet muut korkeat upseerit vaativat Pashinjania eroamaan. Pashinjan syytti armeijaa vallankaappauksen yrittämisestä. Kesäkuussa vuonna 2021 järjestetyissä ennenaikaisissa vaaleissa pääministerin Kansalaissopimuksen puolue sai 71 kansanedustajaa ja siten enemmistön parlamentissa. Puolue on länsimielinen ja se edustaa poliittista keskustaa. Pashinjan muodosti uuden hallituksen ja jatkoi pääministerinä. Vaaleihin osallistui yli kaksikymmentä puoluetta, joista kolme sai edustajia kansalliskokoukseen. Kansanedustajista 38 on naisia. 

Maantieteellisesti Armenia on Aasiassa, mutta kulttuurillisesti ja poliittisesti maalla on vahvemmat siteet Eurooppaan. Armenia on Euroopan neuvoston, maanosan johtavan ihmisoikeusjärjestön jäsen. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Armenia on osittain vapaa maa. Ulkomaiset tarkkailijat katsovat Armenian vaalijärjestelmän toimivan nykyisin asianmukaisesti. Vaalit ovat vapaat ja uskottavat. Elinkeinoelämällä on edelleen vahva vaikutus Armenian politiikkaan ja hallituspuolueen kansanedustajien joukossa on suuryritysten vaikuttajia. Monet väärinkäytökset ovat heikentäneet julkishallinnon ja oikeuslaitoksen uskottavuutta. Vuonna 2022 Armeniassa perustettiin korruption vastainen tuomioistuin edistämään lainmukaista hallintoa. Tuomioistuin on käynnistänyt oikeusjuttuja, joista joitakin on pidetty ilmeisen poliittisina. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kumonnut Armenian korruption vastaisen tuomioistuimen päätöksiä.   

Turvallisuustilanne

Vuonna 2022 Azerbaidžan hyökkäsi Armeniaa vastaan. Raja-alueilla käydyissä taisteluissa kuoli 300 ihmistä. Vuoden 2023 alussa Armenia esitti Kansainväliselle tuomioistuimelle valituksen ja kartan Azerbaidžanin aluevaltauksista. Euroopan Unionin ulkoasioista ja turvallisuuspolitiikasta vastaava korkea edustaja Josep Borrell tuomitsi hyökkäyksen ja totesi Azerbaidžanin miehittäneen alueita, jotka selvästi kuuluvat Armenialle. Hyökkäys ei kohdistunut aikaisempien vihollisuuksien aiheena olleeseen Vuoristo-Karabakhiin, vaan Azerbaidžan näyttää aikovan ottaa haltuunsa muita Armenian alueita. EU on vaatinut Azerbaidžania vetämään joukkonsa aikaisemmille kansainvälisesti tunnustetuille rajoille.    

Armenia on Vuoristo-Karabahia ja Azerbaidžanin raja-aluetta lukuun ottamatta melko turvallinen maa. Toisen Vuoristo-Karabahin sodan tuottamien tuhansien pakolaisten paine näkyy monissa paikallisyhteisöissä ja työttömyys on kasvussa. Hallitusta vastustavat mielenosoitukset erityisesti maan pääkaupungissa Jerevanissa ovat toistuvasti kasvaneet hyvin suuriksi ja toisinaan myös väkivaltaisiksi.

Armenia on vähämerkityksinen huumeiden kauttakulkumaa Venäjän ja Euroopan laittomille markkinoille. Ihmissalakuljetuksen ja erityisesti maan sisäisen ihmiskaupan rooli onkin huumekauppaa merkittävämpi turvallisuusriski. Valtio on kuitenkin ryhtynyt aktiivisiin toimiin salakuljetuksen ja ihmiskaupan estämiseksi.

Maailmanpankki luokittelee Armenian ylemmän keskitulotason maaksi. Maailmanpankin tilaston mukaan Armenian talous on kasvanut voimakkaasti viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Poikkeus oli vuosi 2020, jolloin talous supistui koronapandemian myötä 7%. Sen jälkeen kasvu on taas elpynyt. Vuonna 2022 lähes 13% työvoimasta oli työttömänä. Vuonna 2021 30% Armenian työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 18% toimi teollisuuden tehtävissä ja 52% työskenteli palvelualoilla. Armenian väestönkasvu on pysähtynyt ja väestön määrä on jopa alkanut vähentyä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Armeniaan on tullut paljon venäläisiä, jotka ovat halunneet paeta värväystä armeijaan tai sodan aiheuttamia taloudellisia rasituksia. Lehtitietojen mukaan Armeniassa oli 300 000 venäläistä vuoden 2022 lopussa. 

Armenian viljelijät kasvattavat vehnää, ohraa, perunoita, viinirypäleitä, vihanneksia, vesimeloneja, omenia, aprikooseja, persikoita ja sokerijuurikasta. Maito- ja lihakarjan kasvatus tuottaa noin 40% maatalouden arvosta. Suuri osa maataloustuotannosta tapahtuu pientiloilla. Tuottavuus on melko alhainen ja tuotantoluvut ovat kääntyneet laskuun. Armenian kaivosteollisuus hyödyntää runsaita kupariesiintymiä. Maassa on myös kultaa, teräksen kovettamisessa käytettävää molybdeeniä, lyijyä, sinkkiä, hopeaa, alumiinia sekä antimonia, jota käytetään lyijy- ja tinametalliseoksissa. Tieto- ja viestintäteknologian yritystoiminta ja palvelutuotanto ovat kasvaneet nopeasti, ja niistä on tullut tärkeä tulonlähde. 

Vuonna 2021 Armenian viennin kokonaisarvo oli 3 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 5 miljardia euroa. Kuparimalmin vienti tuotti neljäsosan kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat vaatteet, kulta, brandy ja muut alkoholijuomat, tupakka, rauta, alumiini, molybdeenimalmi, hedelmät ja vihannekset. Suurimpia vientimaita olivat Venäjä, Kiina, Sveitsi, Intia ja Bulgaria. Tärkeimmät tuontimaat olivat Venäjä, Kiina, Iran, Georgia ja Saksa. Vuonna 2019 Armeniassa kävi lähes kaksi miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismi tuotti 1,5 miljardia euroa. Vuonna 2022 ulkomailla työskentelevät armenialaiset lähettivät kotimaahan 2 miljardia euroa.