Belgia on kooltaan alle kymmenesosan Suomesta, mutta sen väkiluku on yli kaksi kertaa Suomea korkeampi. Belgia sijaitsee Pohjanmeren rannikolla, tosin rantaviivaa sillä on paljon pohjoisnaapuriaan Hollantia vähemmän. Muita Belgian naapurivaltioita ovat idässä Saksa, lännessä ja etelässä Ranska sekä koillisnurkassa pikkuinen Luxemburg. Belgian suurin väestökeskittymä on pääkaupunki Bryssel ja sen ympäristö; muita suuria kaupunkeja ovat esimerkiksi Antwerpen, Gent ja Liège.

Pieneen Belgiaan mahtuu kolme erilaista maastotyyppiä: Pohjanmeren alava rannikko, hedelmällinen keskitasanko ja Ardennien metsäinen vuoristo. Keskitasankoa halkovat suuremmat joet, kuten Meuse, ja lukuisat kastelukanavat. Belgiassa vallitsee tyypillinen rannikkoilmasto leutoine talvineen, viileine kesineen ja runsaine sateineen. Kauempana rannikosta on kesäisin lämpimämpää ja talvisin kylmempää.

Belgia kuuluisi luonnostaan lehtimetsävyöhykkeelle, mutta suuri osa maan metsistä on joko hakattu maatalouden tieltä tai korvattu metsäteollisuuden käyttöön tarkoitetulla havumetsällä. Belgia teollistui varhain, mikä on aiheuttanut ympäristön saastumista ja luontokatoa. Belgialaiskaupungeissa on Euroopan mittapuulla sangen huono ilmanlaatu.

Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin historia ovat kietoutuneet toisiinsa 1800-luvulle asti: alueet ovat kuuluneet muun muassa Espanjalle, Itävallalle ja Ranskalle. Napoleonin hävittyä valloitussotansa Alankomaista, Belgiasta ja Luxemburgista tuli oma kuningaskuntansa vuonna 1815. Belgialaiset sotivat hollantilaisia ja samaan valtioon kuulumista vastaan vuosina 1830-1839, jolloin Belgiasta tuli itsenäinen kuningaskunta, jota hallitsi Leopold I. Leopold I:n poika, Leopold II, on historiankirjoissa surullisenkuuluisa siirtomaaherra, joka hallitsi yksityisomaisuutenaan Kongoa. Hänen hirmuhallintonsa koitui yli 10 miljoonan kongolaisen kuolemaksi. Kongon lisäksi Belgia piti hallussaan Ruandaa ja Burundia vuoteen 1960-luvulle asti, jolloin kaikki sen entiset siirtomaat itsenäistyivät.

Sijainti Ranskan ja Saksan välissä koitui Belgialle tuhoisaksi maailmansodissa: Saksa miehitti maan molemmissa sodissa. Maa selvisi miehityksistä vähillä taloudellisilla vahingoilla, ja maa vaurastui toisen maailmansodan loputtua. Taloudellisesta hyvinvoinnista huolimatta belgialaisessa yhteiskunnassa kuohui 1960- ja 1970-luvuilla, kun hollanninkielisten flaamien ja ranskankielisten vallonien välillä oli kielellisiä ja hallinnollisia kiistoja. Belgian alueet saivat asteittain lisää itsehallinto-oikeuksia, ja maasta tuli virallisesti liittovaltio vuonna 1993. Nyky-Belgia koostuu siis kolmesta alueesta, joita ovat Flanderi, Vallonia ja Brysselin pääkaupunkialue, jonka virallisia kieliä ovat sekä hollanti että ranska.

Pienestä koostaan huolimatta Belgia on ulkopoliittinen suurvalta. Se on sekä Euroopan unionin että puolustusliitto Naton perustajajäsen, ja molempien järjestöjen päämajat sijaitsevat Euroopan pääkaupungiksi kutsutussa Brysselissä.

Belgia on kielellisesti ja kulttuurillisesti jakautunut maa: pohjoisosien Flanderissa puhutaan paikallista hollannin kielen murretta flaamia, etelän Valloniassa ranskaa ja pääkaupunki Brysselissä molempia. Saksan rajalla asuu saksankielinen vähemmistö, minkä lisäksi Belgiassa on paljon maahanmuuttajataustaisten vähemmistökieliä, kuten turkki ja arabia. Koska Belgia on kolmen alueen liittovaltio, sen hallintojärjestelmä on monimutkainen ja päätöksenteko usein haastavaa ja hidasta. Hallinnon kankeudesta huolimatta Belgia on vakaa ja demokraattinen maa, joka toteuttaa kansalaistensa ihmisoikeuksien turvaamisen.

Belgiaa hallitsee monarkki – tällä hetkellä kuningas Philippe – jonka valtaoikeudet ovat muiden Euroopan kuninkaallisten tavoin hyvin rajalliset. Belgian liittovaltion lait säätää kaksikamarinen parlamentti. Parlamenttivaalit voittaneet puolueet muodostavat hallituskoalition, jota johtaa pääministeri. Lisäksi alueilla ja kielialueilla on omat, vaaleilla valitut parlamenttinsa. Myös kunnilla on osittainen itsehallinto. Esimerkiksi pääkaupunki Bryssel koostuu 19 kunnasta, joista jokainen päättää muun muassa alueensa verotuksesta. Belgiassa järjestetään viiden vuoden välein suurvaalit, joissa valitaan niin liittovaltion parlamentin, alueiden parlamenttien kuin Euroopan parlamentin edustajat.

Liittovaltion hallitukset ovat olleet 2000-luvulla lyhytikäisiä, ja niitä on ollut vaikeaa muodostaa. Vuoden 2019 vaaleja seurasivat yli vuoden mittaiset neuvottelut, joiden päätteeksi Alexander de Croon johtama seitsemän puolueen koalitio nousi valtaan. Koko maan laajuisia puolueita ei juuri ole, vaan hollanninkielisillä ja ranskankielisillä on omat versionsa samaa ideologiaa edustavasta puolueesta, esimerkiksi vihreistä tai kristillisdemokraateista.

Belgia on vauras hyvinvointivaltio, joka panostaa kansalaisten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalitukiin. Verotusaste on korkea, mutta suurin osa belgialaisista kannattaa laajojen julkisten palveluiden tarjoamista. Belgiassa on paljon maahanmuuttajia eri taustoista: noin puolet heistä on muista Euroopan maista ja toinen puolisko Euroopan ulkopuolelta. Lähi-idästä ja Afrikasta tulleiden taloudellinen asema on edelleen muita belgialaisia alhaisempi, ja muslimeita kohtaan on viime vuosina kohdistettu vihapuhetta ja jopa väkivaltaa. Äärioikeiston kannatus on nousussa myös Belgiassa, mikä herättää huolta maahanmuuttajataustaisessa väestössä.

Euroopan parlamentti, monet muut EU-elimet ja puolustusliitto Naton päämaja sijaitsevat Brysselissä, mikä on houkutellut Brysseliin myös kansainvälisten yritysten ja järjestöjen konttoreita. Belgia on edelleen Euroopan yhdentymisen kannattaja ja puolestapuhuja.

Belgia on vauras hyvinvointivaltio, jonka taloudellisen hyvinvoinnin taustalla ovat maan nopea ja varhainen teollistuminen, suotuisa maantieteellinen sijainti suurten Euroopan maiden välissä ja toimiva ja moderni kuljetusverkosto. Belgiasta viedään maailmalle erityisesti autoja, lääkkeitä ja öljyjalosteita, ja Belgia tekee eniten kauppaa naapurimaidensa eli Saksan, Ranskan, Hollannin ja Britannian kanssa. Brexitin seuraukset huolettavat erityisesti belgialaisia satamia, joiden tavaraliikenteestä suuri osa on ollut Britannian-kauppaa. Belgialaiset herkut, kuten suklaa, oluet ja vohvelit, ovat maailmankuuluja.

Belgialla on hyvinvointivaltioksi korkea valtionvelka: yli 100% BKT:stä (2021). Kilpailukykyä parantaakseen Belgian hallitus on yrittänyt pienentää palkkoja ja sosiaalietuuksia, mitä kansalaiset ja ammattiliitot ovat vastustaneet lakkoilemalla. Belgiassa on korkea verotusaste, ja palkansaajat maksavat nettotuloistaan veroa noin puolet. Yritysveroprosentti on nykyisin 25 – sitä laskettiin vuonna 2020.

Hollanninkielisen Flandersin ja ranskankielisen Vallonian välillä on myös taloudellisia eroja. Vallonia oli vielä 1900-luvun alkupuoliskolla Flandersia vauraampi teollisuuslaitoksiensa ansiosta, mutta nykyisin Flanders on taloudellisesti vahvempi teknologiateollisuuden ja hyvin toimeentulevan palvelusektorin vuoksi. Nykyisin Flandersissa on myös Valloniaa vähemmän työttömyyttä.

Belgian pieni koko ja sijainti Euroopan suurvaltojen välissä ovat olleet enimmäkseen taloudelliseksi eduksi, mutta niistä on maalle myös haittaa. Belgialla on omaa ruoantuotantoa, mutta suurin osa elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Belgia on riippuvainen tuontienergiasta, etenkin maakaasusta ja öljystä. Maa on siirtymässä käyttämään uusiutuvaa energiaa: se on luopunut hiilivoiman käytöstä jo vuonna 2016, ja maa on merituulivoiman edelläkävijä.