Bhutan voidaan jakaa kolmeen fyysiseltä maantieteeltään erilaiseen osaan: pohjoisen Suur-Himalajan vuoristoon, keskiosan Vähä-Himalajan vuoristoon ja etelän pieneen osaan Duarien alangosta, josta suurin osa sijaitsee Intian puolella. Duarien alanko kattaa vain 12–16 kilometriä leveän, Bhutanin etelärajaa pitkin juoksevan kaistaleen alavaa metsämaata ja riisipeltoa. Duarien alangon pohjoispuolelta alkava vuoristo nousee pääosin jyrkkäseinäisenä ja pohjoiseen pääsee vain jokilaaksoja pitkin.

Bhutan sijaitsee monsuunisateiden alueella, mutta valtavien korkeuserojen vuoksi Bhutanin ilmasto on erittäin monipuolinen niin sademäärän kuin lämpötilojenkin suhteen. Kärjistäen Suur-Himalajan alueen voidaan sanoa olevan pääasiassa vuoristotundraa, maan keskiosan pääasiassa viileää ja melko kuivaa ja Duarien alangon runsassateista ja subtrooppisen kuumaa.

Vuonna 1827 historialliset tekstilähteet tuhoutuivat pääkaupungin palossa, minkä vuoksi Bhutanin syntyhistoria on hämärän peitossa. Todennäköisesti alue on ollut enemmän tai vähemmän asuttua jo 2000-luvulla eaa., mutta järjestäytyneen valtionhallinnon arvellaan saapuneen alueelle noin 1500-luvun taitteessa, kun tiibetiläinen lama Sheptoon La-Pha joko perusti kuningaskunnan tai nousi kuninkaaksi alueella. On myös mahdollista, että Yuan-dynastian Kiina toi valtion alueelle jo 1300-luvulla. Tätä ennen elämä oli todennäköisesti järjestäytynyt pääosin paimentolaisiin kyläyhteisöihin, joiden pariin buddhalaisuus saapui noin 700-luvulla.

Buddhalaisten perinteiden mukaan Sheptoon La-Phata kutsuttiin Dharmarajaksi ja häntä pidettiin Bhutanin loputtomana teokraattisena kuninkaana, kunnes 1930-luvulla uutta reinkarnaatiota ei enää kyetty paikallistamaan (tai papisto menetti valtansa) ja järjestelmä lakkautettiin. Koko historiansa ajan Bhutanilla on ollut vahva pyrkimys eristäytyä muulta maailmalta, mikä osaltaan selittää valtapiirin pitkäkestoisuutta ja sosiaalisen kerrostumisen vahvuutta. 1700-luvun alussa valtio tosin hajosi moniosaiseen sisällissotaan.

1720-luvulla Qing-dynastian Kiina valloitti Tiibetin ja Bhutanin, mutta alueellinen valta pysyi todennäköisesti vahvana. Vuosina 1772–1773 ja 1864–1865 Iso-Britannia hyökkäsi ja lopulta valloitti Bhutanin ja pakotti sen luovuttamaan Intialta valloitetut alueet takaisin. Brittivalta oli kuitenkin vaikeakulkuisessa maastossa heikkoa ja väkivaltainen vastarinta jatkui, kunnes vuonna 1907 Iso-Britannia suostui vahvistamaan Bhutanin autonomiaa ja kasvattamaan maksatuksia alueelle. Brittivallan vuoksi yhteydet Intiaan tiivistyivät ja kun Intia itsenäistyi vuonna 1949, se peri Iso-Britannian roolin Bhutanin hallitsijana. Kun Kiina valloitti Tiibetin vuonna 1950, Intia toimi Bhutanin suojelijana. Myös Bhutanin ensimmäinen autotie rakennettiin 1950-luvulla sotaan valmistautumiseksi.

1960-luvulla Bhutan aloitti sarjan taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia, joihin lukeutui muun muassa tieverkon rakentaminen ja ensimmäisten ei-buddhalaisten koulujen salliminen. Samalla orjuus kiellettiin, kaupankäyntiä lisättiin ja valtionhallintoa järjesteltiin uudelleen. Kuningas ei kuitenkaan suostunut kaventamaan valtaansa ja poliittisten lahkojen väliset erimielisyydet äityivät väkivaltaisiksi. Pääministeri murhattiin vuonna 1964 ja kuningas yritettiin salamurhata vuonna 1965, mikä johti kuninkaan päätökseen perua yhteiskunnan avautuminen ulkopuolisille vaikutteille. Eristäytyminen kuitenkin keventyi vuonna 1971 Bhutanin liittyessä YK:hon.

1972 valta vaihtui kuninkaan pojalle, joka jatkoi infrastruktuuriprojekteja, mutta varoi tarkoin avaamasta yhteiskuntajärjestystä ulkomaisille vaikutteille. Vuonna 1988 buddhalaisten perinteiden noudattamisesta tehtiin pakollista, mikä johti nepalilaisväestön väkivaltaiseen kansannousuun, johon valtio vastasi väkivaltaisesti. Vuonna 1990 ainakin 100 000 Bhutanin nepalilaista asui pakolaisleireillä Nepalissa. Tilannetta ei ole vieläkään ratkaistu. Vuonna 1999 Bhutan salli television katselun ja internetin käytön. Palvelimien puutteessa käytännön mahdollisuudet niiden käyttämiseen ovat kuitenkin edelleen erittäin vähäiset.

Vuonna 2006 aluehallitsijat syrjäyttivät kuninkaan ja uudeksi kuninkaaksi nousi syrjäytetyn kuninkaan poika, joka jakoi parlamentin ylä- ja alahuoneeseen ja salli maan historian ensimmäiset suorat vaalit. Samalla pääministeristä tuli Bhutanin virallinen johtaja. Vaalit ovat pysyneet vapaina ja parlamentti on vaihtunut tähän mennessä kolmesti. Samalla myös talouskasvu on ollut melko vahvaa. Vuonna 2017 Kiina ja Intia sotivat Bhutanin raja-alueella sijaitsevan tasaisen ylängön hallinnasta, sillä alueella on strateginen merkitys tykistötukikohtana ja operatiivisena väliasemana. Yhteenotosta lähtien molemmat maat ovat pitäneet sotilasjoukkoja alueella ja tyytyneet ylängön puolueettomuuteen.

Vuoden 2008 perustuslain mukaan Bhutan on perustuslaillinen parlamentaarinen monarkia. Kuninkaan asemaksi on asetettu maan seremoniallinen ja hengellinen johtaminen, kun taas maallinen valta on parlamenttivaalit voittaneen puolueen valitseman pääministerin ja hänen kokoamansa ministerineuvoston käsissä. Sekä ylä- että alahuoneen edustajat valitaan suorilla vaaleilla.

Käytännössä kuitenkin sosiaalinen kerrostuminen ja naisten jättäminen lähes kokonaan demokratian ulkopuolelle estävät demokratian toimintaa. Poliittiset vapaudet ovat osittain rajatut, ja myös ilmaisunvapaudessa on kehittämisen varaa. Tuloerot ja pitkät etäisyydet yhdessä heikkolaatuisten kulkuyhteyksien kanssa rajoittavat useiden bhutanilaisten poliittista osallistumista.

Koska puolueet tulivat laillisiksi vasta vuonna 2007, Bhutanin demokratia on edelleen hyvin nuori ja haavoittuvainen, mikä pahentaa korruption vaikutuksia. Bhutanin kuninkaan valta on virallisesti tiukasti rajattua, mutta käytännössä mittava omaisuus ja vahva uskonnollinen asema vahvistavat kuninkaan vaikuttamismahdollisuuksia.

Hallinnollisesti Bhutan on jaettu 20 aluehallinnolliseen yksikköön, joiden hallitus valitaan suorilla vaaleilla. Bhutanin oikeuslaitos perustuu buddhalaiseen säännöstöön ja on irrallinen poliittisesta vallasta. Korruptio ja ei-buddhalaisten epätasa-arvoinen kohtelu vaikeuttavat oikeusprosessin toteutumista.

Tasa-arvo

Bhutan on melko eriarvoinen maa. Vakavimmat ongelmat liittyvät sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta myös etnisyyksien välillä on eriarvoisuutta.. Ei-buddhalaisten kohtelu on usein puolueellista, ja maa on kulttuurisesti ja hallinnollisesti tiukasti sisäänpäin kääntynyt. Ulkopuolisiksi koettujen on usein vaikea toimia yhteiskunnan osana. Osin alhaisen tulotason vuoksi Bhutan on toimeentulollisesti melko tasa-arvoinen maa.

Sukupuolten asemaeroindeksillä (GGI) mitattuna Bhutan on 153 maan vertailussa maailman 131. tasa-arvoisin maa. Bhutan sijoittuu vertailussa Turkin ja Algerian väliin. Naisten taloudellinen osallistuminen on tiukasti rajattua ja kouluttautuminen estynyttä. Vain 27,7 prosentilla naisista on pankkitili ja lainansaantimahdollisuudet ovat erittäin rajoittuneet. Tytöt pääsevät poikia harvemmin kouluun, ja tyttöjen keskimääräinen opiskeluvuosien määrä onkin puolitoista vuotta alhaisempi kuin pojilla. Vain 23,3 prosentilla naisista on toisen asteen koulutus ja 26 prosenttia naisista joutuu alaikäisenä naimisiin. Palkaton hoivatyö ja kotityöt (kotipuutarhanhoito mukaan lukien) ovat käytännössä kokonaan naisten vastuulla. Alaikäiset tytöt synnyttävät kaksi prosenttis Bhutanin lapsista. Vanhuspalveluiden puute ja vanhempien hoidon kuuluminen perinteisesti poikalapsen perheelle johtavat tyttölasten vaaralliseen ja joskus jopa kuolemaan johtavaan laiminlyöntiin.

Myös naisten poliittinen ja yhteiskunnallinen osallistuminen on rajoittunutta. Naiset jäävät pois merkittävästä osasta buddhalaisen luostarikulttuurin yhtenäisyyttä ja verkostoja, ja haitalliset asenteet ja rooliodotukset vaikeuttavat tilanteen muuttumista. Vain 15,3 prosenttia hallituspaikoista ja 10,6 prosenttia paikallishallinnon paikoista on naisten hallussa, ja korkeimmilla paikoilla luku on huomattavasti alhaisempi.

Heikoimmassa asemassa ovat vähemmistöihin kuuluvat ja vammaiset tytöt ja naiset, joista moni uhkaa pudota kehityksen kelkasta kokonaan.

Terveys ja puhtaus

Terveydenhuollon taso on yleisesti ottaen heikko ja henkilökunnan koulutuksessa on puutteita. Lisäksi sairaaloita on harvassa ja kulkuyhteydet ovat heikkoja. Covid-19-koronavirustauti ei tiukkojen rajoitustoimien ansiosta vaikuta levinneen Bhutaniin vakavasti, ja Bhutan on rokottanut lähes koko väestön (yli 93 prosenttia).

36 prosenttia bhutanilaisista pääsee juomaan puhdistettua juomavettä, joskin Bhutanin luonnonvesi on poikkeuksellisen puhdasta. 21 prosenttia alle 5-vuotiaista lapsista kärsi vuonna 2015 aliravitsemuksesta ja yksipuolisesta ruokavaliosta. Tilanne on parantunut vuodesta 2010, jolloin luku oli 22,5, prosenttia. Kehityksen arvellaan olleen positiivista myös vuodesta 2015 eteenpäin. Silti 44 prosenttia lapsista kärsii anemiasta. Tyttöjen keskuudessa luku on 70 prosenttia.

Turvallisuustilanne

Bhutan sijaitsee seismisesti erittäin aktiivisella alueella, minkä lisäksi tulvat, lumivyöryt ja maanvyörymät ovat verrattain yleisiä. Luonnonkatastrofien uskotaan yleistyvän merkittävästi ilmastonmuutoksen vuoksi.

Bhutanin talouskasvu on pitkälti perustunut suoriin investointeihin Intiasta ja Intian haluun tukea maan kehitystä, jotta sen asema Kiinan vastaisena puskurivyöhykkeenä vahvistuisi. Bhutanin oma talous perustuu intialaisten avustuksella rakennettuun vesivoimaan (joskin vesivoiman vienti romahti vuonna 2019 lähes kokonaan) sekä metsäteollisuuteen ja maanviljelyyn, jotka yhdessä työllistävät noin puolet bhutanilaisista. Tämä siitäkin huolimatta, että vain kolme prosenttia Bhutanin pinta-alasta soveltuu maanviljelyyn.

Bhutanin teollisuus perustuu pieniin perheyrityksiin ja ilman sähköä tehtäviin käsitöihin. Lisäksi Bhutanin hallitus on hyvin tarkka luonnon koskemattomuuden säilyttämisen suhteen. Hallitus rajoittaa teollistumista ja turismia merkittävästi luonnon suojelemiseksi ja sen varjolla suojellakseen kansalaisia ulkopuolisilta vaikutteilta.

Bhutanin tärkeimmät vientituotteet ovat rautaoksidit, dolomiitti, esikäsitelty rauta, sementti ja karbidit. 93,7 prosenttia Bhutanin tuotteista ostaa Intia ja 3,9 prosenttia Italia. Bhutanin tärkeimmät tuontituotteet ovat öljyjalosteet, rautajohdannaiset, rekat, autot ja puupelletit. 84,7 prosenttia tuotteista tuodaan Intiasta ja 5 prosenttia Thaimaasta.

Kehitys

Bhutanin yleinen kehitystaso on alhainen, mutta demokratisaatioprosessin jälkeinen talouskasvu ja kehitys on ollut nopeaa. Köyhyydessä elävien määrä putosi 23,2 prosentista 8,2 prosenttiin ensimmäisen vuosikymmenen aikana.

Bhutanin maasto on erittäin vaikeakulkuista ja teiden rakennus on käytännössä kokonaan Intian vastuulla. Tieverkon kattavuus onkin erittäin rajallinen ja rautateitä ei ole. Myös Bhutanin informaatioverkko on vanhanaikainen ja kattavuus rajoittunutta. Kännyköitä on ostettu kattamaan 93,3 prosenttia kansasta, mutta moni puhelimen omistaja omistaa (vuosien kuluessa) useamman. 48,1 prosenttia kansasta elää internetpalvelujen kattavuusalueella, mutta käytännössä yhteydet ovat kalliita ja hitaita.