Ecuador sijaitsee Etelä-Amerikan luoteiskaarteessa, päiväntasaajalla, Tyynen meren rannalla. Andien vuoristo työntyy kuin iso selkäranka ylätasankoineen ja huippuineen maan keskiosan halki pohjoisesta etelään. Huiput kohoavat 5-6 kilometrin korkeudelle merenpinnasta. Korkein vuori on Keski-Ecuadorin Chimborazo (6263 m). Pääkaupunki Quito on pohjoisessa Andien ylätasangolla. Andien itäpuolella maa laskeutuu Amazonin altaalle. Siellä on lämpimän ilmaston sademetsää. Vuorten länsipuolella leviää rannikkovyöhyke, jossa on suuria jokilaaksoja ja paikoitellen kukkuloita. Satama- ja teollisuuskaupunki Guayaquil on etelärannikolla Guayasjoen suistossa. Suiston edustalla on Ecuadorin suurin saari, Puna. Galapagosin saaret ovat lännessä 900 kilometrin päässä rannikosta.

Guayaquilin lahdella on Churuten suojelualue. Suolainen merivesi sekoittuu lahdella Guayasjoen makeaan veteen. Churuteen kuuluu saaria, lahdelmia ja alavia rantoja, jotka tulvivat nousuveden aikaan. Alueella on monilajisia mangrovemetsiä. Sisämaassa on kukkuloita, joilla kasvaa kuivan seudun metsää. Rannikon sumu tiivistyy kasteeksi antaen rinteiden kasveille vettä. Metsässä elää mölyapinoita, laiskiaisia ja piikkisikoja. Mangroverannoilla on rapuja, pesukarhuja, haikaroita ja iibiksiä. Tulvaniityille kerääntyy paljon lintuja. Quiton itäpuolella Cayambe Cocan kansallispuisto suojelee jokien lähteitä. Sen luonto vaihtelee lumipeitteisistä vuorista niittyihin, pilvimetsiin ja sademetsään. Rinnemetsissä elää silmälasikarhuja, ilmassa kaartelevat kondorit ja rotkokotkat. Ecuadorin itäisimmässä korvassa on suuri Yasunin luonnonpuisto. Valtaosa puistosta on Amazonin sademetsää. Siellä tavataan jaguaareja, tapiireja, muurahaiskarhuja ja monia apinalajeja, joista yksi on pikkumarmosetti, maailman pienin apina. Yasuni- ja Napojoessa elää vaaleanpunaisia jokidelfiinejä. Yasuni on yksi maapallon rikkaimmista luonnonalueista. YK:n ympäristöohjelma on tukenut sen säilyttämistä.

Galapagossaarilla on ainutlaatuinen luonto. Rannoilla ilmasto on suurimmaksi osaksi kuiva, mutta kukkuloilla kasvaa pilvimetsää sekä kosteaa ruohikkoa. Saarilla elää jättiläiskilpikonnia, merileguaaneja, pingviinejä ja merileijonia. Siellä on monia kasvi- ja eläinlajeja, joita ei tavata muualla. Näihin kuuluu lentokyvytön merimetso. Galapagos on innoittanut luonnontieteilijöitä Charles Darwinista alkaen. Vieraslajien leviäminen uhkaa nykyisin saarten kotoperäistä lajistoa. Vuonna 2021 Ecuador päätti laajentaa Galapagossaarten ja meriympäristön suojelualuetta 193 000 neliökilometrin kokoiseksi. Merialueella tavataan useita valaslajeja, delfiinejä, haita ja rauskuja. Suojelualue helpottaa merieläinten liikkumista Keski- ja Etelä-Amerikan välillä.

Rikkaan luonnon säilyttäminen on Ecuadorille suuri vastuu. Metsiä hävitetään yhä 70 000 hehtaaria vuodessa. Lähes puolet maatalousmaasta osoittaa kulumisen merkkejä. Rankkasateiden aiheuttamat rinteiden sortumat surmasivat 28 ihmistä vuoden 2022 alussa. Öljyputkivuodot likaavat ympäristöä Amazonin jokivarsilla. Ecuador toivoo kansainvälistä apua luonnonalueiden suojelemiseen. Hallitus ajaa velanvaihto-ohjelmaa, missä Ecuadorin ulkomaisia velkoja annettaisiin anteeksi vastineena suojelusitoumuksista. Tällaista järjestelyä on aikaisemmin käytetty Costa Ricassa metsiä suojeltaessa.

Ecuadorin rannikolla Santa Elenan niemellä on asunut ihmisiä yli 12 000 vuotta sitten. Kaivauksissa on löydetty ihmisten hautoja. Varhaisimmat asukkaat olivat kalastajia, metsästäjiä ja keräilijöitä. Alueella on myös todisteita 8000 vuotta vanhasta maanviljelystä. Santa Elenan viljelijät kasvattivat kurpitsoja, marantakasveja, ja myöhemmin maissia. Samalla alueella syntynyt Valdivian kulttuuri tunnetaan kauniista saviveistoksistaan. Valdivialaiset viljelivät maissia, papuja, chilipippuria, kurpitsakasveja ja puuvillaa. Mantat olivat taitavia kutojia. He tekivät kultakoruja. He purjehtivat pitkin rannikkoa Chileen asti ja kävivät kauppaa. Andien ylängöillä asuneet canarit taistelivat 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa sinnikkäästi inkoja vastaan. Inkat valloittivat Ecuadorin vähän ennen espanjalaisten saapumista.

Espanjalaiset tulivat Ecuadoriin 1530-luvulla. Suuri osa rannikon intiaaniväestöstä kuoli espanjalaisten mukana tulleisiin tauteihin. Vuoriseudun alkuperäiskansat tekivät pakkotyötä espanjalaisten maatiloilla. Espanjan vallan aikana Ecuadorissa viljeltiin maissia, vehnää ja sokeriruokoa. Karjatilat tuottivat lihaa ja nahkaa. Maassa oli myös kiniinipuuta, jonka kuorta käytettiin malarialääkkeenä. Vaatteiden valmistus oli yleinen elinkeino, mutta Ecuadorin kutomojen kysyntä väheni, kun vaatteiden tuonti yleistyi. 1700-luvun loppupuolella kaakaon kasvatus lisääntyi rannikkoseudulla ja Guayaquiliin syntyi laivaveistämöitä. Ecuadorin talous oli kuitenkin heikko. Vuonna 1809 alkoi kapinaliike Espanjasta irtautumiseksi. Vuonna 1822 Simon Bolivarin ja Antonio Jose de Sucren johtamat ulkopuoliset armeijat kukistivat Espanjan joukot. Ecuadorista tuli osa Suur-Kolumbiaa, mutta se irtautui vuonna 1830 erilliseksi itsenäiseksi valtioksi.

1800- ja 1900-luvuilla konservatiivit ja liberaalit kamppailivat vallasta. Konservatiivien ydinryhmänä olivat Quiton varakkaat maanomistajat. Guayaquilin liberaalit kannattivat kauppaa ja vientitalouden avaamista. 1900-luvulla Ecuadorin tärkeitä tuotteita olivat kaakao, sokeri ja riisi. Valta vaihteli sotilas- ja siviilihallitusten välillä. Talous heilahteli nousukausista kriiseihin. 1970-luvulla öljy veti talouskasvua. Suurin osa öljylöydöistä oli Amazonasin alueella. Vuonna 1990 laaja intiaaniväestön liike vaati maauudistusta ja muita oikeuksia. Vuonna 2008 perustuslaki uudistettiin. Presidentti Rafael Correa kasvatti valtaansa ja pyrki varmistamaan jatkuvan uudelleenvalintansa. Hän liittoutui Venezuelan Hugo Chavezin kanssa muuttaakseen Latinalaisen Amerikan poliittiset asetelmat. Vuonna 2019 Correan seuraajan Lenin Morenon presidenttikaudella polttoaineiden hintatuen lopettaminen synnytti rajuja mellakoita. Hallitus oli siirrettävä väliaikaisesti Quitosta Guayaquiliin. Vuonna 2021 presidentiksi valittiin Guillermo Lasso.

Ecuadorin suurena haasteena on edistää sellaista talouskasvua, joka parantaa ihmisten enemmistön elinoloja. Vain kolmasosalla työikäisistä on vakituinen palkattu työpaikka. Huumekauppaan liittyvä väkivaltarikollisuus on lisääntynyt. Ihmiset tuntevat turvattomuutta. Monet lähtevät maasta. Vuonna 2021 yli 80 000 ecuadorilaista etsi toimeentuloa Yhdysvalloista. Presidentti Guillermo Lasson täytyy neuvotella monen muun puolueen kanssa saadakseen läpi haluamansa lait ja talouspäätökset. Hänen puolueensa sai vain 12 edustajaa 137-paikkaiseen parlamenttiin. Mikäli jonkinlaista kansallista sopua ei synny, Lasson hallitus saattaa jäädä voimattomaksi.

Lasso haluaa lisätä kaivostoimintaa. Hän on asettanut tavoitteeksi kaksinkertaistaa öljyn pumppauksen vuoteen 2025 mennessä. Ympäristönsuojelijat pelkäävät, että kasvava kaivostoiminta tuhoaa arvokkaita luonnonalueita. Öljyn pumppauksen kiihdyttäminen suututtaa intiaaniväestöä, sillä suurimmat öljykentät ovat olleet heidän kotialueillaan, heidän ympäristönsä on pilaantunut, eikä öljy ole auttanut heitä pääsemään irti köyhyydestä. Ecuadorin ulkomainen velka oli vuoden 2022 alussa 70 miljardia dollaria. Ecuadorin on järjesteltävä uudelleen velanmaksunsa aikatauluja, koska koronalaman jälkitilassa maalla ei ole varaa huolehtia velvoitteistaan.

Samaan aikaan kun kymmenet tuhannet ecuadorilaiset lähtevät kotimaastaan muualle etsimään työtä ja tuloja, maahan on tullut pakolaisia ja toimeentulon etsijöitä Kolumbiasta ja Venezuelasta. Ecuadorissa elää 56 000 pakolaista, enemmistö heistä on kolumbialaisia. Maassa asuu 450 000 venezuelalaista, jotka ovat paenneet oman kotimaansa köyhyyttä ja kireitä tilanteita.

El Ratonin ja Clo Sismicon otokset kirkosta heijastavat suututtavaa seisahtuneisuutta. Ulkona on liian kova kaupunki kipuineen. Vanhat sanovat, että parempaa ei tule. Näin on aina ollut. Vain kiukussa kilahtaa toivo. Videohakuvihje: El Raton feat. Clo Sismico - Otra Ciudad de Dios.

Ecuador on ylemmän keskitulotason maa. Ecuadorin tärkein luonnonvara on öljy. Kaivosteollisuus voi olla seuraava talouskasvun veturi. Maassa on kultaa, hopeaa, sinkkiä ja kuparia. Maatalous työllistää 29% Ecuadorin työvoimasta. Vuonna 2020 maatalouden osuus kansantulosta oli 10%, teollisuuden osuus oli 32% ja palvelujen 53%. Ecuador on maailman suurin banaanien viejä. Muita maataloustuotteita ovat kaakao, ruusut, sokeriruoko, palmuöljy, kahvi, maissi, riisi, ananakset, appelsiinit ja vihannekset. Kaakaon vienti tuotti Ecuadorille 815 miljoonaa dollaria vuonna 2020. Ecuador tuottaa suurimman osan maailman parhaan laatutason kaakaosta. Kaakao myydään enimmäkseen ulkomaisille ostajille, mutta oman suklaan valmistus on viriämässä. Ecuadorilainen suklaa on jo saanut kansainvälisiä palkintoja. Ecuadorin kaakao on haluttu raaka-aine suomalaisessakin suklaassa. Ecuadorin teollisuus palvelee pääasiassa kotimarkkinoita. Guayaquil ja Quito ovat maan teollisuuskeskuksia. Tärkeimpiä aloja ovat ruoanjalostus, tekstiili- ja vaatetuotanto, puuteollisuus sekä lääkkeiden ja paperin valmistaminen.

Vuonna 2019 Ecuadorin viennin arvo oli 23 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 21 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat öljy 38% (raakaöljy ja jalosteet), kalastuksen tuotteet 24% (pääasiassa katkaravut, lisäksi tuore- ja pakastekala, kalajalosteet), banaanit 15%, leikkokukat 4% (ruusut). Vientimaita olivat Yhdysvallat, Kiina, Panama, Chile ja Peru. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Kiina, Kolumbia, Panama ja Brasilia. Vuonna 2019 Ecuadorissa kävi 1,5 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Ulkomaisen turismin tuottamat tulot olivat lähes 2,4 miljardia dollaria. Koronapandemia supisti matkailua niin, että vuonna 2020 maahan tuli 457 000 matkailijaa ja ulkomaisen turismin tulot olivat 705 miljoonaa dollaria. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat ecuadorilaiset lähettivät kotimaahan perheilleen 3,3 miljardia dollaria.