Korean niemimaa on Kaakkois-Aasiassa Japaninmeren ja Keltaisenmeren välissä. Etelä-Korea on hieman yli tuhat kilometriä pitkän niemen eteläisessä osassa. Pohjoisessa rajanaapurina on Pohjois-Korea. Korean niemimaa on vuoristoinen. Etelä-Korean itärannikolla kapean alavan rannikkokaistan länsipuolella kohoaa vuoriketju, joka kulkee pohjois- eteläsuunnassa koko maan läpi. Länsirannikolla on laajempia alankoja ja hedelmällisiä laaksoja.

Länsi- ja etelärannikon edustalla on kolme tuhatta saarta. Suurimmalla saarella, Jejulla, sijaitseva Hallasanin sammunut tulivuori on Etelä-Korean korkein huippu (1950 m). Etelä-Koreassa on kostea ilmasto. Kesät ovat lämpimiä. Runsaimmat sateet saadaan heinä- ja elokuussa. Etelärannikolla esiintyy myrskyjä ja tulvia. Talvella sataa lunta. Maan eteläosissa lumisadepäiviä on vain muutamia vuodessa. Pohjoiset alueet ovat kylmiä ja runsaslumisia.

Odaesanin kansallispuisto on Etelä-Korean pohjoisosassa. Siellä on maan suurin luonnonmetsä. Vuorten rinteillä kasvaa tammia, marjakuusia ja alppiruusuja. Metsässä elää myskikauriita ja villisikoja. Korean niemimaan eteläkärjessä on Sinan Dadohaen suojelualue. Siellä on 500 saarta. Kasvillisuuteen kuuluvat tammet, kameliat, magnoliat, havupuut ja ruovikot. Tulvaniityillä talvehtii haikaroita ja kahlaajia. Lähivesillä tavataan delfiinejä, valaita ja täplähylkeitä.

1950-luvun alussa Korean sota hävitti suuren osan luonnonmetsistä. Sodan jälkeenkin metsäkato jatkui, koska puuta tarvittiin asuntojen lämmitykseen ja ruoanlaiton polttoaineeksi. 1970-luvulla Etelä-Koreassa aloitettiin puuston istutusohjelmia. Metsien uudistamisessa saavutettiinkin hyviä tuloksia. Vuonna 2020 lähes kaksi kolmasosaa Etelä-Korean pinta-alasta oli metsiä.

Etelä-Korean teollistuminen ja nopea talouskasvu ovat synnyttäneet ympäristöongelmia. Kaupunkien ilma on ollut pahasti saastunut. Öljy ja hiili ovat edelleen suuria energianlähteitä. Vuonna 2021 öljyn osuus oli 37% energian tuotannosta, hiilen osuus oli 26% ja kaasun 19%. Ydinvoiman osuus oli 14%. Nyt Etelä-Korea pyrkii edelläkävijäksi vihreässä siirtymässä kohti uusiutuvia energianlähteitä ja ympäristöllisesti kestävää taloutta. Ilmansaasteita on vähennetty vaatimalla tuotantolaitoksilta tehokkaampia puhdistuslaitteita ja kiristämällä ajoneuvojen pakokaasurajoituksia. Vesivarojen suojeleminen on yksi Etelä-Korean isoista ympäristöhaasteista. Puhtaan veden jatkuva saanti tiheään asutulle kaupungistuneelle maalle pyritään varmistamaan varjelemalla vesilähteitä likaantumiselta ja edistämällä vesivarojen suunnitelmallista, hyvin harkittua käyttöä.

Korean niemimaalla on elänyt ihmisiä yli 30 000 vuotta sitten. Jeommalin ja Durubongin luolista on löytynyt ihmisen asumisen jälkiä ja saaliseläinten luita. Varhaisasukkaat ovat metsästäneet karhuja, peuroja ja sarvikuonoja. Rannikolla eläneet ihmiset ovat kalastaneet sekä keränneet simpukoita ja merilevää. Useilta paikkakunnilta Korean niemimaalta on löytynyt yli 10 000 vuotta vanhojen saviesineiden palasia. Etelä-Korean itärannikolla Bangudaen kallioissa on satoja kaiverruksia, jotka esittävät valaita, kilpikonnia, peuroja ja tiikereitä. Kalastajia ja metsästäjiä on kuvattu verkkoineen ja keihäineen. Bangudaen vanhimmat piirrokset on taiteiltu 7000 vuotta sitten.

4000 vuotta sitten Korean niemimaan pohjoisosassa syntyi Gojoseonin valtio. Riisinviljely levisi alueelle 3000 vuotta sitten. Kiina valloitti Korean 2200 vuotta sitten. Sen jälkeen Kiinan läheisyys on jatkuvasti vaikuttanut Korean historiaan ja tapahtumiin. 2000 vuotta sitten Etelä- ja Pohjois-Koreaa hallitsi kolme kuningaskuntaa: Goguryeo, Baekje ja Silla. 600-luvulla Silla valtasi suurimman osan Korean niemimaasta liitossa Kiinan kanssa. 900-luvulla Korean hallitsijaksi nousi Goryeon dynastia.

1500- ja 1600-luvuilla Japani ja Kiina yrittivät valloittaa Korean. Näiden suurvaltojen kilpailu Korean hallinnasta jatkui 1800-luvulla. Myös Yhdysvallat ja Ranska koettivat saada poliittista ja kaupallista vaikutusvaltaa Korean niemimaalla. Vuonna 1894 Japanin ja Kiinan välillä syttyi sota. Japani tuhosi Kiinan laivaston ja kukisti Koreassa olleet kiinalaiset joukot. Torjuakseen Japanin vaikutusvaltaa Korea pyrki vahvistamaan suhteita Venäjään. Vuonna 1904 alkoi Japanin ja Venäjän välinen sota, ja Japanin joukot miehittivät Korean. Vuonna 1905, hävittyään sodan Japania vastaan, Venäjä tunnusti Korean kuuluvan Japanille. Japani pakotti Korean allekirjoittamaan suojelusopimuksen, jolla Koreasta tuli käytännössä Japanin siirtomaa. Vuonna 1910 Koreasta tehtiin Japanin maakunta.

1930-luvulla Japani pani toimeen laajan teollistamisohjelman, jonka tavoitteena oli saada Korea tuottamaan puolivalmisteita Japanin raskaalle teollisuudelle. 1920-luvun alussa Koreassa oli 50 000 teollisuustyöntekijää. 1940-luvulla heitä oli jo melkein kaksi miljoonaa. Toisen maailmansodan kuluessa neljä miljoonaa korealaista alistettiin pakkotyöhön Japanin sotateollisuuden ylläpitämiseksi. Vuonna 1945 Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan ja hyökkäsi Koreaan. Sodan päätyttyä Japanin antautumiseen Korean niemimaa jaettiin kahtia. Neuvostoliitto miehitti Pohjois-Korean ja Yhdysvallat Etelä-Korean.

Vuonna 1947 YK:n yleiskokous perusti Korean komission, jonka tehtävänä oli järjestää vaalit ja siten edistää yhtenäisen valtion muodostamista. Vaalit järjestettiin Etelä-Koreassa, mutta Neuvostoliitto ei sallinut niiden järjestämistä pohjoisessa miehittämällään alueella. Vuoden 1948 elokuussa etelässä perustettiin Korean tasavalta. Joitakin viikkoja myöhemmin pohjoisessa perustettiin Korean kansantasavalta. Näin syntyivät nykyiset Etelä-Korea ja Pohjois-Korea. Molemmat valtiot katsoivat koko Korean niemimaan kuuluvan alueeseensa.

Kesäkuussa vuonna 1950 Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan. Korean sota alkoi. YK tuki Etelä-Koreaa. Yhdysvaltojen armeija liittolaisineen taisteli YK:n lipun alla Pohjois-Korean joukkoja vastaan. Aluksi pohjoisen armeija pääsi pitkälle etelään, mutta syyskuussa vuonna 1950 Yhdysvallat liittolaisineen pakotti hyökkääjät perääntymään. YK:n joukot saivat koko Etelä-Korean hallintaansa ja jatkoivat etenemistä Pohjois-Korean puolelle. Lokakuussa Etelä-Korean etujoukot ehtivät Kiinan vastaiselle rajalle. Marraskuussa vuonna 1950 Kiinan joukot hyökkäsivät rajan yli. Etelä-Korean ja YK:n joukkojen täytyi taas vetäytyä Pohjois- ja Etelä-Korean jakavalle rajalinjalle. Korean sota kesti vuoteen 1953 asti, mutta asetelmat eivät enää muuttuneet. Korea pysyi kahtia jaettuna valtiona. Sota päättyi aselepoon. Rauhansopimusta ei ole vieläkään solmittu.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Etelä-Koreassa oli itsevaltaisia hallituksia ja sotilaskaappauksia. Valtionpäämiehinä oli kenraaleja. Vuonna 1991 Etelä-Korea ja Pohjois-Korea hyväksyttiin erillisinä itsenäisinä valtioina YK:n jäseniksi. Etelä-Korean demokratia alkoi vahvistua. Vuonna 1993 maan johtoon valittiin ensimmäinen siviilipresidentti. Sen jälkeen valta on siirtynyt hallitukselta toiselle rauhallisesti, vapailla vaaleilla. Vuonna 2000 presidentti Kim Dae-jung sai Nobelin rauhanpalkinnon työstään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi, sekä rauhan rakentamisesta Etelä- ja Pohjois-Korean välillä.

Etelä-Korean tuotantoelämä kehittyi nopeasti 1960-luvulta alkaen. Köyhä sodan hävittämä maa rakensi teollisuutta ja vaurastui. Etelä-Korea onnistui myös siirtymään itsevaltaisista kenraalien johtamista hallituksista monipuoluedemokratiaan. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Etelä-Korea on vapaa maa. Suurilla liikeyrityksillä on kuitenkin vahva asema yhteiskunnassa ja politiikassa. Liike-elämän suora vallankäyttö on heikentänyt demokraattisen päätöksenteon uskottavuutta.

Vuonna 2017 Etelä-Korean ensimmäinen naispresidentti Park Geun-hye erotettiin virastaan syytettynä väärinkäytöksistä ja vuotta myöhemmin hän sai 24 vuoden vankeustuomion. Vuonna 2018 entinen presidentti Lee Myung-bak tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan lahjusten vastaanottamisesta Samsungilta ja muilta yrityksiltä. Vuonna 2021 yksi Samsungin johtajista tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan valtion viranhaltijoiden lahjomisesta. Etelä-Koreassa suurten yritysten vallankäyttöä kutsutaan chaebol-järjestelmäksi. Chaebol käyttää rahaa ja suhteita vallan välineinä, jotta isot yritykset ja niiden edut saisivat erityiskohtelun yhteiskunnassa, oikeuslaitoksen edessä ja päätöksenteossa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä toteudu Etelä-Korean politiikassa eikä liike-elämässä. Vuonna 2022 alle viidesosa parlamentin jäsenistä oli naisia. Vain viisi prosenttia suurten yritysten johtajista on naisia. Naisten ahdistelu ja häirintä työpaikoilla on valitettavan yleistä. Naisten palkkataso on 36% alhaisempi kuin miesten.

Etelä- ja Pohjois-Korean väliset suhteet ovat jatkuvasti jännittyneet huolimatta siitä, että useat Etelä-Korean hallitukset ovat yrittäneet rakentaa rauhaa. Pohjois-Korealla on ydinase. Vuonna 2022 Pohjois-Korea teki yli 90 ohjusten koe- tai näytöslaukaisua Korean niemimaata ympäröivillä merialueilla. Vuonna 2010 Pohjois-Korean sukellusvene upotti Etelä-Korean laivaston korvetin, ja 46 merimiestä sai surmansa. Samana vuonna Pohjois-Korea tulitti tykistöllä Etelä-Korealle kuuluvaa Yeonpyeongin saarta tappaen neljä ihmistä.

Vuonna 2021 Etelä-Korean väkiluku väheni. Väestö on ikääntymässä. Vuonna 2022 18% Etelä-Korean asukkaista oli yli 65-vuotiaita. Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus oli 23%. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ennakoi, että vuonna 2050 kolmasosa Etelä-Korean väestöstä on yli 65-vuotiaita ja puolet työvoimasta on yli 50-vuotiaita. Vuonna 2021 kolme neljäsosaa Etelä-Korean alle 40-vuotiaista aikuisista oli sitä mieltä, että maassa on liikaa eriarvoisuutta. Pärjäämiseen ja uralla etenemiseen vaikuttavat koulutus, sukupuoli ja kotiseutu. Nuoret aikuiset kärjistävät, että Etelä-Koreassa synnytään joko kultalusikka tai savilusikka suussa, ja naisten on vaikeampaa päästä eteenpäin kuin miesten.

Etelä-Korea on korkean tulotason maa. Maailmanpankin mukaan Etelä-Korean talous kasvoi keskimäärin yli viisi prosenttia vuodessa vuosien 1988 ja 2019 välisenä aikana. Vienti lisääntyi lähes kymmenen prosenttia vuodessa näiden vuosien aikana. Vuonna 2020 koronalama supisti taloutta 0,7%. Vuonna 2021 työttömänä oli 3,5% työvoimasta. Etelä-Korea on vauras teollisuusmaa ja yksi uuden teknologian huippuosaajista. Vuonna 2019 viisi prosenttia työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, neljäsosa toimi teollisuuden tehtävissä ja 70% työskenteli palvelualoilla.

Etelä-Korean teollisuus tuottaa autoja, tietokoneita, älypuhelimia, sähkömoottoreita, akkuja, paristoja, kodinkoneita ja monenlaista elektroniikkaa. Sähköautojen vienti on lisääntynyt huomattavasti. Myös lääketeollisuus sekä lääketieteellisten laitteiden ja sairaalatarvikkeiden valmistaminen ovat kasvaneet tärkeiksi tuotannonaloiksi. Vuonna 2019 Etelä-Koreassa kävi yli 17 miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismin tuottamat tulot olivat lähes 22 miljardia dollaria (USD). Etelä-Korean elokuvatuotanto ja k-pop-musiikki ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota.

Vuonna 2020 Etelä-Korean viennin arvo oli 531 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 446 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat mikropiirit, puhelimet, koneet, ajoneuvot, laivat ja alukset, öljy, rautajalosteet, lääke- ja sairaalatarvikkeet sekä vaatteet ja tekstiilit. Yli neljäsosa Etelä-Korean viennistä suuntautui Kiinaan. Muita tärkeitä vientimaita olivat Yhdysvallat, Vietnam ja Japani. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Yhdysvallat, Japani, Saksa ja Vietnam.