Gabon

Viimeksi päivitetty: 20.01.2022

Gabonin öljytulot ovat vähentäneet köyhyyttä, mutta niillä ei ole luotu kestävää kehitystä. Luonnonvarojen lisäksi tarvittaisiin hyvää hallintoa. Seuraavien vaalien suuri haaste on ääntenlaskennan uskottavuus. Gabonin rikasta metsäluontoa varjellaan suojeluohjelmalla.

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki

Libreville

Etniset ryhmät

Bantukansoja (fang, baponou, nzebi, obamba), muita afrikkalaisia ja eurooppalaisia väestöryhmiä

Kieli

Ranska (virallinen kieli), fang, myene, bunu, nzebi, yhteensä 30 paikalliskieltä

Uskonto

Katolilaiset noin 50%, protestantit alle 30%, muslimit yli 10%, animistit ja muut noin 10% (uskontokuntien omat arviot USA:n ulkoasiainhallinnon raportissa, 2020)

Väkiluku

2 278 829 (2021)

Valtiomuoto

Tasavalta

Pinta-ala

267 667 km2

Valuutta

CFA-frangi (BEAC)

BKT per asukas

15 176 Ostovoimapariteetti $

Kansallispäivä

12. maaliskuuta

Muut maasivut

Maantiede

Gabon sijaitsee päiväntasaajalla Afrikan keskiosassa, Atlantin rannikolla. Noin 80% maasta on sademetsää. Rannikko on alavaa tasankoa, siellä on laguuneja ja suistoja mangrovemetsineen. Maan sisäosissa on savannia ja kukkuloita. Gabonissa on 13 kansallispuistoa, joilla on suojeltu yli 10% maan pinta-alasta. Salametsästys on kuitenkin jatkuva ongelma. Gabonissa on rikas eläimistö: metsänorsuja, simpansseja, kotoperäisiä uhanalaisia kultahäntämarakatteja, gorilloja, leopardeja, puhveleita, antilooppeja, virtahepoja ja kolme lajia krokotiilejä. Rannikolla tavataan merikilpikonnia ja leopardihylkeitä. Gabonin ilmasto on lämmin ja kostea. Vuoden varrella on kaksi sadekautta: ensimmäinen helmikuun lopusta toukokuuhun ja toinen lokakuusta joulukuuhun asti. Yli 90% gabonilaisista asuu kaupungeissa. Suurimmat kaupungit ovat Libreville, tärkein satamakaupunki Port-Gentil ja Franceville, joka on Gabonin halki rakennetun rautatien sisämaan pääteasema.

Historia

Gabonissa on elänyt ihmisiä jo 400 000 vuotta sitten. He ovat jättäneet jälkeensä kalliopiirroksia ja -kaiverruksia. Varhaisimpiin asukkaisiin kuuluvat pygmit, joita nykyisin on Gabonissa muutamia tuhansia. Bantukansat vaelsivat pygmien asuinalueille 5 000 vuotta sitten. Bantuihin kuuluva fang-kansa on nykyisin Gabonin suurin väestöryhmä. Neljäsosa maan asukkaista on fangeja. Fang-kansan tekemät puunaamiot ja veistokset ovat upeita taideteoksia. Ne ovat innoittaneet Picassoa ja muitakin eurooppalaisia taiteilijoita.

Portugalin laivat saapuivat Gabonin rannikolle vuonna 1472. Portugalilaisia seurasivat 1500-luvulla hollantilaiset, ranskalaiset, espanjalaiset sekä englantilaiset purjehtijat ja kauppiaat. Eurooppalaiset hankkivat Gabonista jalopuuta, norsunluuta ja orjia. Orjakauppa laajeni 1700-luvulla. 1800-luvulla Ranska alkoi ottaa haltuunsa Gabonin aluetta. Vuonna 1910 Ranska liitti Gabonin osaksi Keski-Afrikan siirtomaata. Gabon itsenäistyi vuonna 1960. Seuraavana vuonna presidentiksi valittiin Leon M’Ba. Kun hän kuoli vuonna 1967, valtaan nousi varapresidentti Albert-Bernard (Omar) Bongo, joka sitten johti Gabonia yli neljäkymmentä vuotta. Omar Bongo kuoli vuonna 2009 ja hänen jälkeensä presidentiksi valittiin hänen poikansa Ali Ben Bongo. Vuoden 2016 vaaleissa Ali Ben Bongo selviytyi toiselle kaudelle niukalla enemmistöllä. Vaalituloksen arvostelijat ovat esittäneet epäilyksiä laskentavilpistä. Seuraavat vaalit järjestetään vuonna 2023.

Ekologinen jalanjälki

1,3

Jos kaikki kuluttaisivat kuten Gabon asukkaat keskimäärin, tarvitsisimme 1,3 maapalloa. Tarkastele tilastoja ekologisesta jalanjäljestä kaikissa maissa.

Tarkastele tilastoja ekologisesta jalanjäljestä kaikissa maissa.

Yhteiskunta ja politiikka

Gabonissa oli pitkään yksipuoluejärjestelmä. Vuonna 1990 maan talouden heikkeneminen ja ihmisten tyytymättömyys hallitukseen laukaisivat laajoja mielenosoituksia. Bongon hallitus ja sitä vastustavat liikkeet pääsivät sopimukseen perustuslakiuudistuksesta ja puolueiden toiminta sallittiin. Poliittinen ilmasto pysyi kuitenkin epävakaana. Hallitusta on usein syytetty epärehellisestä ääntenlaskennasta ja välillä tämä on johtanut rajuihin yhteenottoihin. Gabonin vallanpitäjien katsotaan myös rikastuneen maan runsailla öljyrahoilla. Vielä vuonna 2019 ryhmä armeijan upseereita yritti kaataa presidentti Ali Ben Bongon vallankaappauksella, mutta yritys epäonnistui nopeasti.

Gabonin talous on riippuvainen öljystä. Öljy on antanut valtiolle tuloja ja ruokkinut kansantalouden kasvua, mutta varojen hallintoon on liittynyt paljon väärinkäytöksiä. Gabonissa tuloerot ovat suuret. Vaikka maassa on runsaasti luonnonrikkauksia, kolmasosa gabonilaisista elää köyhyydessä.

YK:n tasa-arvojärjestön (UN Women) mukaan työssäkäyvien naisten köyhyys on kaksi kertaa yleisempää kuin miesten. Naisten työttömyysastekin on kaksi kertaa korkeampi kuin miesten. Gabonin parlamentissa 16% edustajapaikoista on naisten hallussa.

Inhimillisen kehityksen indeksi

110 / 188

Gabon sijoittuu sijalle 110 inhimillisen kehityksen indeksissä 188 maasta.

Katso HDI-tilastot kaikista maista

Talous ja kaupankäynti

Gabonissa on arvokkaita luonnonvaroja. Rannikon edustalla on öljyesiintymiä. Metsissä on jalopuita ja maaperässä on kultaa, timantteja, uraania ja mangaania. Maailmanpankki luokittelee Gabonin ylemmän keskitulon maaksi. Vuonna 2019 Gabonin viennin arvo oli noin 6 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli puolet siitä. Kaksi kolmasosaa vientituloista saatiin öljystä. Viidesosa vientituloista saatiin mangaanimalmista. Mangaania käytetään teräksen valmistuksessa ja alumiiniseoksissa. Lähes 10% vientituloista saatiin sahatavaran ja puuviilun myynnistä. Tärkein vientipuulaji on okoume eli gaboninpuu. Gabonin suurimpia kauppakumppaneita ovat Kiina ja Ranska.

Kartat

Tilastot

Maan Gabon tilastot valituista aiheista. Kaikki väestöä, köyhyyttä, terveyttä, koulutusta, tasa-arvoa ja työelämää koskevat luvut ovat peräisin YK:n eri järjestöiltä. BKT ja CO2-päästöt ovat Maailmanpankilta. Lisää tietoa löydät maan tilastotietojen sivulla, mukaan lukien YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (viimeksi raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin