Guyana
Guyanalla on huomattavan monimuotoinen ja rikas luonto, mutta sen talous on yksi Etelä-Amerikan köyhimmistä. Trooppiset sademetsät runsaine kasvi- ja eläinlajeineen ovat suuri vetonaula ekoturisteille, mutta poliittiset ongelmat, etniset jännitteet ja epäonnistunut talouspolitiikka ovat jättäneet tämän entisen Ison-Britannian siirtomaan kamppailemaan vakavien talousongelmien kanssa.
Keskeiset luvut ja tiedot
-
Pääkaupunki
- Georgetown
-
Etniset ryhmät
- itäintialaiset 43,5 %, afrikkalaisperäiset 30,2 %, sekoittunutta alkuperää 16,7 %, intiaanit 9,1 %, muut 0,5 %
-
Kieli
- englanti, intiaanimurteet, kreoli, karibianhindi, urdu
-
Uskonto
- hindut 28,4 %, helluntailaiset 16,9 %, roomalaiskatoliset 8,1%, anglikaanit 6,9 %, seitsemännen päivän adventistit 5 %, metodistit 1,7 %, Jehovan todistajat 1,1 %, muut kristityt 17,7 %, muslimit 7,2 %, muut 4,3 %, ei uskontoa 4,3 %
-
Väkiluku
- 807 000
-
Pinta-ala
- 214 970 km2
-
BKT per asukas
- 24 494 Ostovoimapariteetti $
-
Muut maasivut
Maantiede
Etelä-Amerikan koillisrannikolla sijaitseva Guyana on mantereen kolmanneksi pienin maa. Se jaetaan pinnamuodoiltaan kolmeen osaan: matalaan ja hedelmälliseen rannikkoalueeseen, kukkulaisiin metsäalueisiin, jotka käsittävät valtaosan maan pinta-alasta, sekä savanni- ja vuoristoalueisiin etelässä ja lännessä. Rannikkokaistale on osittain tulvavesirajan alapuolella ja siksi suojattu padoin ja kanavin. Ylänköalueen erityispiirteisiin kuuluvat tasalakiset tepui-vuoret. Suuria jokia ovat mm. Essequibo, Demerara ja Berbice, jotka eivät kuitenkaan ole veneilykelpoisia koskien ja putoustensa vuoksi.
Koska noin 80 % Guyanasta on asumatonta seutua, maalla ei ole mittavia ympäristöongelmia. Rannikon kaupunkialueita uhkaa kuitenkin esimerkiksi kaivojen suolaantuminen maanpinnan mataluuden vuoksi.
Historia
Guyanan aluetta asuttivat ennen arawakit – jotka nimesivät sen Guianaksi, ”veden maaksi” – ja heidät syrjäyttäneet karibit. Hollantilaiset tulivat maahan 1500-luvulla ja perustivat 1600- ja 1700-luvulla siirtokuntia, mutta valta siirtyi englantilaisille viimeistään Wienin kongressissa 1815. Vuonna 1834 kielletyn orjakaupan jälkeen maan sokeriruokoviljelmille tuotiin tuhansia halpoja työntekijöitä Intiasta, Portugalista ja Kiinasta aina vuoteen 1917 asti. Entisestä orjaväestöstä tuli enemmistö kaupungeissa, ja intialais-guyanalaiset asuttivat lähinnä maaseutua. Jo ennen orjuuden poistamista afrikkalaisesta Cuffysta tuli kansallissankari hänen johdettuaan vuonna 1763 orjakapinaa, joka tukahdutettiin väkivalloin. Ensimmäinen moderni poliittinen puolue PPP (People’s Progressive Party) perustettiin 1950, ja sen ajamat itsenäisyyspyrkimykset näkyivät vuosia kestäneissä väkivaltaisuuksissa, kunnes Iso-Britannia vuonna 1966 tunnusti Guyanan itsenäiseksi valtioksi Brittiläisessä Kansainyhteisössä. Sosialistisesta PPP-puolueesta irtautunut maltillisempi PNC (People’s National Congress) nousi yhdysvaltojen tukemana toiseksi suureksi puolueeksi.
Ekologinen jalanjälki
1,8
Yhteiskunta ja politiikka
Guyanan lakeja säätää yksikamarinen 40-jäseninen parlamentti, jonka jäsenet valitaan listaäänestyksellä. Toimeenpanovalta on presidentillä, joka nimittää pääministerin ja muut ministerit. Guyana on jaettu kymmeneen vallipiiriin, joista äänestetään.
Rotu- ja ideologiakysymykset ovat pitkään olleet politiikan polttopisteessä Guyanassa, etenkin monikansallisen PPP-puolueen jakaannuttua vuonna 1955. Vuosina 1964–1992 siitä irtautunut afrikkalaistaustaisten guyanalaisten asiaa ajava PNC-puolue on dominoinut politiikkaa pyrkien ohjaamaan maata sitoutumattomien sosialistivaltioiden joukkoon puolueen johtajan Forbes Burnhamin johdolla. Cheddi Jaganin johtama PPP-puolue on perinteisesti taas ollut intialaistaustaisten guyanalaisten puolue, ja se ajaa riisinviljelijöiden sekä sokerityöläisten asiaa. Burnham aloitti maan pääministerinä 60-luvulla ja myöhemmin, uuden perustuslain nojalla, presidenttinä laajoin valtaoikeuksin. Hänen ajamansa sosialistiset uudistukset johtivat koulutetun väestön aivovuotoon, ja hänen seuraajansa Hugh Desmond Hoyte käänsi politiikan suuntaa asteittain kohti markkinataloutta. Vuonna 1992 uusi parlamentti ja alueneuvostot valittiin ensimmäisissä vaaleissa sitten vuoden 1964. Istuva presidentti Bharrat Jadgeo valittiin uudestaan vuonna 2006. Guyanalla on ollut vanhoja rajakiistoja sekä Venezuelan että Surinamen kanssa. Maa luopui kuolemanrangaistuksesta vuonna 2010.
Inhimillisen kehityksen indeksi
121 av 188
Talous ja kaupankäynti
Guyanan talous nojaa maatalouteen ja kaivostoimintaan, jonka päätuotteita ovat bauksiitti ja kulta. Maa kärsii osaavan työvoiman puutteesta koulutetun väestön muutettua ulkomaille, ja sen infrastruktuuri on vajavainen. Sokeriteollisuus, joka käsittää 28 % kaikista vientituloista, on enimmäkseen Guysuco-yhtiön hallinnassa, ja yhtiö työllistääkin enemmän ihmisiä kuin mikään muu teollisuudenala.
90-luvulle asti yli 80 % maan teollisuudesta oli valtion omistuksessa. Huono talouspolitiikka, laskevat hyödykehinnat ja korkeat energiakustannukset johtivat entuudestaan alhaisen elintason laskuun, kunnes maan taloutta ryhdyttiin uudistamaan. Nyt uusia haasteita ovat ympäristöongelmat rannikkokaistaleella ja sademetsissä, köyhyys ja väkivaltarikollisuus sekä huumekauppa.
Kartat
Tilastot
YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle Guyana koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin
Väestö
Väkiluku
790 329
Lasta per nainen
Syntyneiden lasten määrä keskimäärin naista kohden
2,4
Lapsikuolleisuus
Ennen viidettä ikävuottaan kuolleiden lasten määrä tuhatta syntymää kohden.
28
Köyhyys
BKT asukasta kohden
Bruttokansantuotteen arvo jaettuna kokonaisväkimäärällä, korjattuna ostovoimalla.
24 494
Nälkä
Aliravittujen ihmisten osuus väestöstä
1
Ilmasto
CO2-päästöt
CO-päästöjen määrä tonneissa henkilöä kohden
3,6
Terveys
Rokote
Tuhkarokkoa vastaan rokotettujen lasten osuus
9,8
Juomavesi
Prosenttiosuus väestöstä, jolla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen
Koulutus
Luku- ja kirjoitustaidot
Luku- ja kirjoitustaitoisten yli 15-vuotiaiden henkilöiden osuus väestöstä
8,56
Koulunkäynti
Kuinka monta vuotta lapsi käy koulua keskimäärin?
