Intia on yksi maailman suurimmista maista. Fyysiseltä maantieteeltään Intia voidaan jakaa kolmeen erilaiseen osaan: pohjoisen kolmeen kaistaleeseen jakautuneeseen Himalajaan, Deccanin niemimaan suureen ylänkötasankoon ja niiden väliin jäävään Indo-Gangesin tasankoon, joka pitää sisällään myös koko Gangesin laakson.

Intiasta irronneita Pakistania ja Intian sisään jäävää Bangladeshia lukuun ottamatta Intia on kokonaan meren tai vuoriston ympäröimä, mikä vaikuttaa Intian ilmastoon voimakkaasti, sillä ne rajaavat mannerilman virtauksia alueelle. Intian ilmastoa dominoi Intian valtamereltä puhaltava lounaismonsuuni, mikä tuo mukanaan selkeärajaiset sade- ja kuivakaudet. Vuoristojen ja runsaan sateen vuoksi Intiassa on useita pitkiä ja purjehtimiseen riittävän suuria jokia.

Historiallisesti intialaisen kulttuuripiirin rajat vastaavat melko tarkasti Intian niemimaan rajoja, joskin ne olivat jonkin verran nykyistä Intiaa suuremmat itään ja länteen. Intian eteläkärki onnistui merkittävissä määrin pysymään Intiaan syntyneiden lukuisten suurimperiumien ulkopuolella. Alue tunnetaan myös Brittiläisenä Intiana Iso-Britannian entisen kolonian rajojen mukaan. Aasian keskellä sijaitseva Himalajan eristämä niemimaa on vuosituhansien kuluessa toiminut lukuisten kulttuuripiirien kohtauspaikkana ja sulatusuunina.

Intian historian voidaan katsoa alkaneen Indusjoen suistoon nykyisessä Pakistanissa ja Itä-Intiassa noin 2600-luvulla eaa. syntyneestä Indus-kulttuurista. Aikojen saatossa siitä kehittyi yksi maailman ensimmäisistä imperiumeista ja kirjoitustaidon ja byrokratian kehittäneistä valtakunnista. Indus-kulttuurin valtakautta kesti noin 1800-luvulle eaa. Noin 2000-luvulla eaa. rautakausi alkoi niemimaalla ja indoarjalaisia kansoja alkoi saapua lännestä. 600-luvulla eaa. Intian koillis- ja keskiosiin alkoi kehittyä aiempaa vahvempia valtioita, ja ensimmäinen lähes koko niemimaan kattava imperiumi Maurya alkoi kasvaa 300-luvulla eaa. Tamilinkielinen niemimaan eteläkärki säilyi kuitenkin itsenäisenä ja Rooman-imperiumin ja Kaakkois-Aasian valtakuntien sekä Kiinan kaupan vaurastuttamana. 300-luvulla jaa. Gangesin laaksosta ponnistanut uusi imperiumi Gupta valloitti lähes koko niemimaan pohjoisosan.

600–1200-luvuilla suurimperiumien aika hetkellisesti päättyi. 700-luvulla muslimivalloitukset saapuivat Intiaan ja osin valloittajat ja heidän uskonsa juurtuivat osaksi intialaista kulttuuria ja kastijärjestelmää. 1200-luvulla lähes koko intialaisen kulttuuripiirin alue oli muslimivalloittajien alaisuudessa, mutta kansojen pariin islam juurtui vahvimmin nykyisen Pakistanin ja Bangladeshin alueilla. Pakistanin alue oli vahvimmin iranilaisten ja arjalaisten kulttuurivaikutteiden piirissä, ja Kaakkois-Aasian rannikolle islam oli saapunut jo 900-luvulla muslimikauppiaiden mukana.

Portugali aloitti kauppa-asemien valloittamisen vuonna 1498. Muslimikauppiaiden ja uskon mukanaan tuomien verohelpotusten aseman heikentyminen johti ajan kuluessa myös muslimihallitsijoiden asemien systemaattiseen heikentymiseen merkittävässä osassa Intiaa. 1200-luvulla mongolit valloittivat lähes koko niemimaan, joskin paikallinen autonomia vaikuttaa pysyneen pääosin vahvana. Vaikka mongolit eivät alun perin olleet muslimeita, he kääntyivät myöhemmin uskoon sankoin joukoin ja mongolivaltakunnan aika vahvisti islaminuskon asemaa Intian nimimaalla entisestään.

1500-luvulla jo valmiiksi pääosin islamilaisen eliitin hallussa ollut Pohjois-Intia kaatui keskiaasialaisten valloittajien alle. Valloituksista syntynyt Suurmogulien valtakunta sulautui ilmeisen vaivattomasti osaksi intialaista kastijärjestelmää ja toi mukanaan useita keskushallintoa vahvistavia byrokraattisia ja poliittisia uudistuksia. Suurmogulien valtakunta toi myös hopeaverojärjestelmän Intiaan. 1600-luvulle tultaessa Intian talous kukoisti ennennäkemättömällä tavalla, mikä vahvisti ja nopeutti intialaisen kulttuurin leviämistä Indopasifiselle alueelle.

Eurooppalaisen kolonialismin aika alkoi Intiassa vuonna 1498, jolloin Portugali palautti mannertenvälisen suoran kauppayhteyden ensimmäistä kertaa sitten 400-luvun. Portugali perusti ensimmäisen sotilas- ja kauppa-aseman Intiaan vuonna 1509. Siitä eteenpäin vuosikymmenten kuluessa uusia asemia valloitettiin ja ostettiin rannikolta Kiinaan asti. Alankomaat puolestaan aloitti valloituksensa vuonna 1595, mutta heidän tavoitteensa liittyivät enemmän kauppaan kuin imperiuminrakennukseen. Tilanne oli aivan toinen vuonna 1600 saapuneiden brittien kohdalla. Lukuisat sodat kasvattivat Iso-Britannian valtaa alueella ja 1700-luvulle tultaessa raja kaupan ja poliittisen dominanssin välillä oli kadonnut.

1700-luvulla Iso-Britannian siirtomaavalta vahvistui. Samalla valtansa vahvistamiseksi Itä-Intian kauppakomppania hyödynsi paikallista etnistä monimuotoisuutta usuttamalla kansoja ja paikallisvaltakuntia toisiaan vastaan ja pyrki siten estämään paikallisia liittämästä voimiaan yhteen. 1800-luvun puolivälin tienoilla Iso-Britannia alkoi modernisoida Intian taloutta ja pyrki hyödyntämään alueen suurta väestöä tarviketuotannossa. Ulkopuolelta asetetut sosiaaliset ja taloudelliset uudistukset nostattivat kansallismielisyyttä ja vastarintaa, mihin Britannia vastasi koventamalla otteitaan ja lopulta palauttamalla Intian suoraan kruunun alaisuuteen.

Vuosina 1881–1900 satoihin alueellisesti merkittäviin kieliin turhautunut Iso-Britannia teki Delhin seudun ja mogulivaltakunnan valtakielestä hindistä koko Intian ainoan virallisen kielen, vaikka nykyäänkin sitä puhuu reilut 40 prosenttia kansasta. Vuonna 1927 Iso-Britannia esitti Intialle uutta perustuslakia, mutta esitys ei saanut juuri lainkaan kannatusta. Mittavia muutoksia varten perustettiin uusi komitea, jota valmistelemaan otettiin myös kapea intialaisedustus. Molemmissa maailmansodissa intialaiset taistelivat merkittävissä määrin Iso-Britannian riveissä ja toivoivat uhrauksen innoittavan Iso-Britanniaa myöntämään Intialle itsenäisyyden.

Kun Britannia viimein pitkällisen passiivisen ja ajoittain väkivaltaisenkin vastarinnan ja toisen maailmansodan heikentämän voimankäyttökapasiteettinsa vuoksi joutui myöntämään Intialle itsenäisyyden vuonna 1947, maa jaettiin kahtia islamilaisen Pakistanin (ml. nyk. Bangladesh) ja enimmäkseen hindulaisen ja buddhalaisen Intian kesken. Kashmirin alue Punjabissa oli erityisen tasaisesti jakautunut muslimien ja hindujen kesken. Valtansa vahvistamiseksi Intia aloitti mittavan sotilastoimeenpanon alueen muslimivähemmistöä vastaan heti vuonna 1947. Kun Pakistan siirtyi puolustamaan muslimeita, syttyi ensimmäinen Intian–Pakistanin sota 1947. Vuonna 1948 välirauhassa Kashmirin alue jaettiin silloisten sotilaslinjojen mukaisesti. Alueella on sen jälkeen käyty täysimittaisia sotia myös vuosina 1965, 1971 ja 1999, eikä varsinaista rauhaa ole koskaan saavutettu. Aiheesta voi lukea tarkemmin konfliktiartikkelista Kashmir.

Vuonna 1950 Intia sai ensimmäisen perustuslakinsa ja maasta tuli sosialistinen parlamentaarinen demokratia. Vaikka Intia on välttynyt sotilasvallankumouksilta ja autokratialta, demokratian kehityksen tiellä on kuitenkin ollut merkittäviä esteitä. Intian talouden vapauttaminen tiukasta valtionkontrollista alkoi 1990-luvulla, minkä jälkeen maan talous on kehittynyt vauhdilla. Samalla keskiluokan koko ja rooli ovat kasvaneet.

Intia on parlamentaarinen tasavalta ja liittovaltio, jonka hallintojärjestelmä on mallinnettu Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Seremoniallisesti Intian johdossa on presidentti, mutta käytännössä maan ja suorilla monipuoluevaaleilla valittavan hallituksen johdossa toimii pääministeri. 1980-luvulta alkaen Intiassa on pääosin ollut koalitiohallituksia. 545-henkinen, alahuoneena toimiva Lok Sabna valitaan yhden henkilön vaalipiireistä suorilla vaaleilla kuusivuotiskausille. Ylähuoneen Rajya Sabhan 245 edustajaa valitaan kuusivuotiskausille suorilla vaaleilla aluehallintoalueilta väkilukuun suhteutettuna.

Intia on jaettu 28 osavaltioon ja 8 liittoalueeseen, joilla on viittä liittoaluetta lukuun ottamatta omat demokraattisesti valitut aluehallituksensa lainsäädäntöoikeuksineen. Viisi erillistä liittoaluetta on suoraan keskushallinnon alaisuudessa. Intian oikeuslaitos on jaettu kolmeen osaan: korkeimpaan oikeuteen, 25 korkeaan oikeuteen ja lukuisiin käräjäoikeuksiin. Oikeuslaitos on poliittisesta vallasta irrallinen, mutta käytännössä Intian valtavat tuloerot, kastijärjestelmän vahvistamat haitalliset ennakkoasenteet ja krooninen korruptio rajoittavat oikeuslaitoksen puolueetonta toimintaa.

Intia tunnetaan maailman suurimpana demokratiana, mutta käytännössä maan alhainen kehitystaso, väestön alhainen koulutustaso, kastijärjestelmän vahvistama äärimmäinen eriarvoisuus, tuhannet etniset ryhmät ja yhteisen enemmistökielen puute ovat aiheuttaneet merkittävän esteen kehitykselle. Global Democracy Rankingin mukaan Intia on maailman 68. demokraattisin valtio.

Kastijärjestelmä edelleen vaikeuttaa satojen miljoonien ihmisten elämää ja rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan, sillä vaikka järjestelmä on virallisesti kielletty, kastijako elää edelleen vahvana osana Intian kulttuuria.

Intialla on myös ydinaseita. Lue lisää Ydinasekiristys ja kauhun tasapaino -teema-artikkelista. 

Tasa-arvo

Intia on erittäin epätasa-arvoinen maa niin talouden kuin sukupuolten asemankin suhteen. 25 prosenttia nälänhädässä elävistä ihmisistä asuu Intiassa. Tämä näkyy myös siinä, että 34,7 prosenttia alle 5-vuotiaista intialaisista kärsii aliravitsemuksesta ja yksipuolisesta ruokavaliosta johtuvasta alikasvuisuudesta. 21 prosenttia intialaisista elää alle kahdella Yhdysvaltojen dollarilla päivässä.

Sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen Intia on vastakohtien maa. Samaan aikaan, kun poliittisen osallistumisen ja lakiteknisen tasa-arvon suhteen Intia on maailman 18. tasa-arvoisin maa, käytännön osallistumismahdollisuuksien ja inklusiivisuuden suhteen maa on sijalla 149. Nämä luvut kuvaavat hyvin sitä, kuinka merkittävässä roolissa haitalliset asenteet ja rooliodotukset ovat tasa-arvokehityksen tiellä. Intian parlamentin paikoista 11 prosenttia ja ministeripaikoista kymmenen prosenttia on naisten hallussa. Paikallistason hallituksissa tilanne on parempi, sillä 44,4 prosenttia paikoista on naisten hallussa, mutta samalla vain 13,7 prosenttia yritysten alemman ja keskitason johtopaikoista on naisilla. Korkeimman johdon suhteen luku on huomattavasti alhaisempi.

Myös sukupuolittunut ja seksuaalinen väkivalta on Intiassa poikkeuksellisen yleistä. 28,8 prosenttia naisista ilmoittaa kohdanneensa parisuhdeväkivaltaa ja 39 prosenttia kyselyyn vastanneista kokee miehellä olevan joskus tai aina oikeus lyödä vaimoa. Paljon kertoo sekin, että naisten ja tyttöjen terveyden ja ennenaikaisten kuolemien suhteen Intia on sijalla 150 vertailluista 153 maasta. Arviolta 27 prosenttia tytöistä joutuu avioon alaikäisenä ja 1,3 prosenttia synnyttäjistä on alaikäisiä. Naisten mahdollisuudet saada oikeutta tai edes terveydenhuoltoa tultuaan pahoinpidellyiksi tai raiskatuiksi ovat rajalliset. Lain suoja ei ulotu naisiin samalla tavalla kuin miehiin.

Uskontoihin ja kastiin liittyvä väkivalta on edelleen yleistä. Kohtelu kulttuuripiirin ulkopuolisina on systemaattisesti eriarvoistavaa ja historiallisesti alimpaan kastiin kuuluneet ihmiset ovat edelleen poikkeuksellisen heikossa asemassa. Heikoimmassa asemassa ovat Jammun ja Kashmirin käytännön sotatoimialueella elävät ihmiset, erityisesti naiset ja tytöt. Alueen turvallisuustilanne on erittäin heikko, puhelin- ja internetyhteydet ovat äärimmäisen heikot ja lähes koko ajan kokonaan katkaistut, eikä alue juuri osallistu laajempiin tuotantoketjuihin.

Terveys ja puhtaus

Intian terveydenhuollon ja hygienian taso on pääosin heikko, joskin myös korkealaatuista hoitoa on tarjolla erittäin kalliissa yksityissairaaloissa. Useimmissa sairaaloissa on kuitenkin pulaa lääketarvikkeista korkeasti koulutettuun henkilökuntaan. Covid-19-pandemiakriisi on ylikuormittanut terveydenhuoltojärjestelmän vakavasti.

Veden kautta leviävät taudit ovat melko yleisiä ja erityisesti A-hepatiittia ja kolibakteeria esiintyy runsaasti. Malariaa esiintyy jonkin verran. Myös B-hepatiitti ja hiv ovat verrattain yleisiä ja vesikauhu erittäin yleistä. Hyttyset levittävät dengue- ja chikunguny-kuumetauteja erityisesti monsuunikaudella. Lääkejäljennökset ovat yleisiä.

Delhi on yksi maailman saastuneimmista kaupungeista ja useimpien metropolien ilmanlaatu on erittäin huono. Myös maailman saastunein kaupunki löytyy Intiasta. Pitkäkestoisesti huono ilmanlaatu aiheuttaa keuhkosairauksia ja lyhytkin altistuminen saattaa aiheuttaa muun muassa limakalvoärsytystä sekä iho- ja silmäoireita.

Turvallisuustilanne

Epäviralliset taistelut ja poikkeustilahallinto Jammun ja Kashmirin alueella jatkuvat. Käytännössä alue on lainvalvonnan ulottumattomissa ja sodan uudelleenkuumenemista ei voi kokonaan sulkea pois. Aiheesta tarkemmin omassa konfliktiartikkelissaan.

Tulvat muodostavat merkittävän turvallisuusriskin erityisesti maan kaakkois- ja länsiosissa ja trooppiset syklonit rannikkoseudulla.

Intian talouden sisään mahtuu palveluvetoinen yhteiskunta, huipputeknologiaa tuottavia megayrityksiä sekä miljoonia alkeellisissa oloissa eläviä, suoraan maanviljelystä ja keräilystä eläviä ihmisiä. Vaihtosuhteella mitattuna Intia on maailman kuudenneksi suurin talous, mutta BKTA:lla mitattuna 139. suurin. Intian 522 miljoonasta työntekijästä 18,1 prosenttia työskentelee maataloussektorilla, 26,3 prosenttia teollisuudessa ja loput 55,1 prosenttia palvelusektorilla.

Vuoden 1991 talousuudistusten jälkeen Intian talouskasvu on ollut maailman nopeinta. Erityisesti työvoiman suuri saatavuus, määrätietoiset investoinnit ja Intian geostrategisesti merkittävä sijainti mannerten välisten kauppareittien varrella ovat nostaneet Intian merkittäväksi alueelliseksi supervallaksi, jolla on huomattavat kasvun mahdollisuudet. Samalla kuitenkin talouden suorituskykyä painaa sarja merkittäviä haasteita. Näistä merkittävimpiä ovat syvä eriarvoisuus, merkittävä köyhyys, yhteiskunnan kaikkia tasoja leikkaava korruptio, monopolistiset käytännöt ja byrokraattisesti raskas hallintojärjestelmä.

Samalla naisten osallistuminen työ- ja taloustoimintaan on poikkeuksellisen vähäistä myös Etelä-Aasian mittapuulla. Samalla, kun 74,8 prosenttia maaseudun naisista työskentelee maanviljelysektorilla, vain 9,3 prosenttia heistä omistaa maata.

Intian tärkeimmät vientituotteet ovat öljyjalosteet, timantit, pakatut lääkkeet, korut ja autot. Eniten intialaisia tuotteita ostavat Yhdysvallat, Arabiemiirikunnat, Kiina, Hong Kong ja Singapore. Tärkeimmät tuontituotteet puolestaan ovat raakaöljy, kulta, kivihiilipuristeet, timantit ja maakaasu. Eniten tuotteita tuodaan Kiinasta, Yhdysvalloista, Arabiemiirikunnista, Saudiarabiasta ja Irakista.

Kehitys

Intian tieverkosto on pääosin huonossa kunnossa ja liikenne poikkeuksellisen vaarallista. Myös tieverkon kattavuudessa on puutteita ja vuoristoseuduilla elinolot ovat paikoin hyvin perinteisiä. Intialaisista vain 34,5 prosenttia elää internetverkon kattavuusalueen sisäpuolella ja käytännössä yhteydet ovat usein hitaita ja kansan enemmistölle liian kalliita. Myös puhelinliittymiä on maahan myyty väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellisen vähän. Samaan aikaan Intian teknologiateollisuus kasvaa vauhdilla ja erikoistumisaste on hyvin korkea. Krooninen korruptio ja eriarvoisuus muodostavat keskeisimmän esteen Intian kehitykselle.