Irak voidaan jakaa neljään maantieteellisesti erilaiseen osaan: keski- ja kaakkoisosan lietemaahan, Eufrat- ja Tigrisjokien väliin jäävään ylämaahan, länsi- ja eteläosan aavikkoon, joka on osa Syyrian erämaata, sekä koillisessa Zagrosvuoristoon nouseviin ylänköihin. Irakin Arabianmeren rantakaistale on yhteensä vain 58 kilometrin levyinen.

Irakin vesiverkko ja maanviljely nojaavat käytännössä kokonaan Eufrat- ja Tigrisjokiin sivuhaaroineen. Tigris on erityisen altis tuhoisille tulville maalis–toukokuussa. Kastelujärjestelmän ulkopuolinen maaperä on erittäin kuivaa ja hedelmätöntä, eikä maanviljely ilman keinokastelua ole mahdollista kuin koillisen ylängöillä. Ilmastoltaan Irak voidaan jakaa kahteen osaan: koillisen ylänköihin, joiden korkea sijainti laskee lämpötiloja ja lisää ilmankosteutta, ja erittäin kuumaan ja kuivaan muuhun Irakiin. Alamailla on kaksi vuodenaikaa, äärimmäisen kuuma ja kuiva kesä touko–lokakuussa ja hivenen viileämpi talvi, jolloin etelässä voi myös joinain vuosina sataa vettä.

Irakin historian voidaan katsoa alkaneen Eufrat- ja Tigrisjokien jokilaaksoissa sijainneesta muinaisen Mesopotamian alueesta, joskin myöhemmin termi vakiintui tarkoittamaan hieman nykypäivän Irakia isompaa aluetta. Alue on niin sanotun hedelmällisen puolikuun pohjoinen osa ja mahdollisesti ensimmäinen seutu, jonne maanviljelys levisi Levantin laaksoista noin 12 000 vuotta sitten. Mesopotamia on myös alue, jossa urbaani kulttuuri ja kerrostunut hallinto erityisvaatimuksineen (kirjoitustaito, byrokratia ja universalistinen uskonto) kehittyivät noin 4000–1000 luvuilla eaa.

500-luvulla eaa. syntyi ensimmäinen persialainen imperiumi, joka joutui kuitenkin Aleksanteri Suuren valloittamaksi vuonna 332 eaa. Iranilaisen Parthian vallan alle alue joutui noin vuonna 150 eaa., ja se puolestaan hävisi Roomalle vuonna 116 jaa. Vuonna 226 Mesopotamian parthialaisosat jäivät persialaisen Sassanidien valtakunnan vallan alle ja vuonna 395 Rooman hajotessa Mesopotamian länsiosat jäivät Bysantin vallan alle. 600-luvulla arabimuslimit valloittivat Persian ja Bagdad perustettiin 700-luvulla. Vuosina 800–1000 hallinto nojasi pitkälti persialaisiin hallintovirkamiehiin ja arabialainen kulttuuri lainasi ominaispiirteitä Persialta, jolloin syntyi niin sanottu persialainen renessanssi, jossa tiede ja taide nousivat uuteen kukoistukseen.

Vuonna 1055 oghuzien turkkilais-persialainen Seldžukkien valtakunta valloitti Bagdadin, mutta jätti paikallisdynastian edelleen nukkehallitsijoiksi. 1000–1200 keskiaasialaiset kansat taistelivat alueesta, kunnes vuoteen 1221 mennessä Tšingis-kaani valloitti Persian Zagrosvuorille asti. Mongoliaikaa kesti 1400-luvun jälkipuoliskolle asti, jolloin Ak Koyunlyn turkomaaniliittouma valloitti sen alueet. Ak Koyunlyltä Irakin alue siirtyi persialaisen Safavidi-dynastian alaisuuteen vuonna 1502. Turkkilainen ottomaani-imperiumi soti Mesopotamian hallinnasta Persian kanssa vuodesta 1533 vuoteen 1918.

Vuonna 1917 Iso-Britannia valloitti Bagdadin osana Mesopotamian sotaretkeä 1914–1918. Sodan aikana Britannia käytti assyrialaisia, armenialaisia ja arabiheimoja sodassa ottomaaneja vastaan, jotka puolestaan hyödynsivät paikallisia kurdiheimoja. Sodan herättämien itsenäistymishaaveiden varjo edelleen vaikuttaa Irakin politiikkaan. Virallisesti Irak itsenäistyi vuonna 1932, mutta oli käytännössä edelleen brittivallan alla, kunnes niin sanotun Irakin itsenäisen kuningaskunnan viimeinen kuningas syrjäytettiin vuonna 1958.

Vuonna 1963 Irakin de facto -johtaja ja 24:s pääministeri salamurhattiin ja valta siirtyi armeijan tukemalle syyrialaiselle Ba’athist-puolueelle, jonka valtakautta kesti noin vuoteen 1975. Vuonna 1979 valta virallisesti vaihtui šiialaiselle tiedustelupalvelun päällikölle Saddam Husseinille, vaikka käytännössä hän oli ollut maan johdossa jo vuodesta 1970. Saddam hankkiutui rivakoin ottein eroon kilpailijoistaan ja keskeisistä alaisistaan. Maan sekaannusta hyväksikäyttäen Irak hyökkäsi Iraniin vuonna 1980. Irakin–Iranin sotaa kesti vuoteen 1988, mutta jo vuonna 1982 Iran onnistui valloittamaan alkuperäisessä hyökkäyksessä menettämänsä alueet takaisin.

Vuonna 1990 Irak hyökkäsi Kuwaitiin, johon Yhdysvallat vastasi 34 liittolaisensa avulla ja aloitti Persianlahden sodan (17.1.1991–28.2.1991). 1990-luvun aikana epäilyt Irakin pyrkimyksestä kehittää ydinase voimistuivat, kunnes vuonna 2002 Yhdysvallat pommitti lukuisia Irakin sotilastukikohtia ja epäiltyjä ydinenergian tutkimusalueita. Vuonna 2003 Yhdysvallat ja Iso-Britannia valloittivat Irakin ja pitivät valloitusjoukot maassa vuoteen 2011. Saddam Hussein kuoli Yhdysvaltojen vankileirillä joulukuussa 2006.

Islamilainen valtio syntyi Irakissa ja Levantissa vuonna 1999 osana al-Qaidaa ja kasvatti tasaisesti suosiotaan paikallisten, Yhdysvaltojen miehitystä ja hallitusta vastustavien kapinallisten keskuudessa. Yhdysvaltojen joukkojen vetäytyminen vuonna 2011 käynnisti uuden laajamittaisen vallankumousliikkeen ja Syyrian sisällissodan leviämisen Irakiin. Irakin hallituksen ja kansainvälisen terroristiliikkeen Islamilaisen valtion (Isis) johtaman kansanliikkeen välille syttyi sota vuonna 2013. Sotaa kesti vuoteen 2017, jolloin kansainvälinen liittouma onnistui hajottamaan Islamilaisen valtion. Riski hallituksen vastaisen liikehdinnän paisumisesta uudeksi sodaksi elää edelleen vahvana. Yhdysvaltojen vuonna 2003 asettamaa ja nukkehallituksena pidettyä hallitusta vastustavien protestien aalto levisi vuonna 2019 Bagdadiin ja jatkuu edelleen.

Irakin tasavalta on perustuslaillinen demokratia ja liittovaltio, jossa liittovaltion hallitus on jaettu lainsäädännölliseen, toimeenpanevaan ja tuomiovaltaa käyttävään osaan. Käytännössä Irak on kuitenkin oligarkkinen autokratia ja maailman kahdeksanneksi korruptoitunein valtio. Irak on jaettu 19 hallinnolliseen alueeseen, mutta aluehallinnollisen vallan jakautuminen on epätasaista. Irakin johdossa on presidentti, jonka asema on käytännössä seremoniallinen. Puolueet ovatkin sopineet keskenään presidenttiyden kuuluvan kurdeille, pääministeriyden šiia-arabeille ja eduskunnan puhemiehen paikan sunniarabeille.

Irakin julkishallinto on suuri ja tehoton, mutta hallitus on aktiivisesti pyrkinyt vahvistamaan valta-asemaansa laajentamalla hallintosektoria ja lisäämällä siten paitsi kontrollia myös hallituksesta riippuvaisten ihmisten määrää. Hallitus yrittää pitää tiukkaa otetta mediasta, ja merkittävä osa tuotannosta on voimakkaan poliittisesti ja uskonnollisesti värittynyttä, mutta myös hallitusvaltaa vastustavilla medioilla on kuuluvuutta.

1920-luvun autonomian ajoista aina Saddam Husseinin hallituksen kaatumiseen vuonna 2003 Irakin johto koostui pääosin vähemmistössä olevista arabialaisista sunnimuslimeista. Irak on kuitenkin pitkään ollut šiialaisuuden keskus, ja kaksi uskonlahkon keskeisimmistä pyhistä paikoista sijaitseekin Etelä-Irakissa. Suurin osa Irakin šiioista kuuluu kaksitoistašiialaisuuden suuntaukseen. Samalla Irak on yksi Lähi-idän kulttuurisesti ja uskonnollisesti monimuotoisimmista maista. Useat Irakin yhtenäisyyden ajan autoritäärisistä valtapiireistä ovat hajota ja hallitse -taktiikkaa soveltamalla pyrkineet hyödyntämään tätä monimuotoisuutta ja siten luoneet uusia jakolinjoja perinteisesti rauhallisten yhteisöjen välille.

Irakin koillisosissa asuvat pääosin sunnilaiset kurdit ovat Irakin toiseksi väkirikkain vähemmistö, joita myös Turkki on merkittävästi sortanut. Kun Britannia jakoi Lähi-idän maita itsenäisiin valtioihin, kurdit joutuivat pettymään jäätyään ilman itsenäisyyttä. Siitä asti he ovat aktiivisesti pyrkineet perustamaan valtion Zagrosvuorten kurdilaiselle alueelle.

Tasa-arvo

Vahingolliset rooliodotukset vaikeuttavat naisten ja tyttöjen aseman parantumista Irakissa, mutta tasa-arvon tiellä on myös useita lainsäädännöllisiä esteitä. Naisten mahdollisuus päästä kouluun ja erityisesti ylemmille koulutusasteille on huomattavasti miehiä heikompi, ja perhetilojen viljelyä lukuun ottamatta naisilla on vain 10,8 prosenttia palkkatyöpaikoista. Myös naisten pääsy terveydenhuollon piiriin on rajoittunutta ja sukupuoliterveydenhoito ja -opetus hyvin vähäistä.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva sukupuolittunut väkivalta ja seksuaalinen väkivalta on erittäin yleistä. 13 prosenttia kaupunkitalouksista on yli 10-henkisiä ja maaseudulla suurtaloudet ovat huomattavasti yleisempiä. Lasten kasvatus, kotityöt ja muu palkaton työ, kuten läheisten hoitaminen ja kotitilojen viljeleminen, ovat lähes kokonaan naisten vastuulla.

Terveys ja puhtaus

Irakissa on meneillään yksi tämän hetken vakavimmista humanitaarisista kriiseistä. Sodan ja vähäisten valtionpanostusten vuoksi Irakin terveydenhuoltojärjestelmä on vakavasti alikehittynyt ja vaurioitunut. Pulaa on kaikesta lääkkeistä terveydenhuollon ammattilaisiin ja infrastruktuuriin. Irak oli yksi ensimmäisistä covid-19-pandemiakriisin leviämispesäkkeistä, ja kriisi on ylikuormittanut terveyssektoria entisestään. Vähäisen tilastoimisen vuoksi kokonaistilannetta on kuitenkin mahdotonta arvioida ja rokotustoiminta on käytännössä kokonaan ulkomaisen avun varassa.

Turvallisuustilanne

Irakin turvallisuustilanne on heikko ja erityisesti isojen ja väkivaltaisten protestien riski on oleellinen maan pääkaupungissa ja kurdialueilla. Irak on vapauttanut koko maan Isis-joukkojen hallinnasta, mutta terroristisoluja ei ole onnistuttu kitkemään. Toistuvat terrori-iskut muodostavat merkittävän uhan turvallisuudelle. Lisäksi maahan on jäänyt runsaasti räjähtämättömiä miinoja ja räjähteitä. Myös ideologiset ja lunnasrahoja tavoittelevat kidnappaukset ovat edelleen yleisiä.

Vuonna 2019 Irak oli maailman 48. suurin talous. Merkittävä ero talouden koon ja monipuolisuuden välillä selittyy sillä, että Irakin talous pohjaa lähes kokonaan öljyntuotantoon. Raakaöljy muodostaa huikeat 90,4 prosenttia Irakin viennistä ja öljyjalosteetkin 5,26 prosenttia. Kun mukaan lasketaan kulta 3,11 prosentin osuudella ja öljykoksi 0,44 prosentin osuudella, huomataan, että muun kuin öljy- ja kaivannaistuotteiden kokonaisosuus on alle kaksi prosenttia viennistä. Tähän joukkoon kuuluvat maan viidenneksi tärkeimmäksi vientituotteeksi nousevat trooppiset hedelmät 0,44 prosentin osuudella. Näitä tuotteita Irak vie pääasiassa Kiinaan, Intiaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin ja Italiaan.

Irakin tuontimarkkinat puolestaan ovat vientiä monipuolisemmat. Irakin viisi tärkeintä tuontituotetta öljyjalosteet, radiotarvikkeet, autot, korut ja savukkeet muodostavat yhteensä 27 prosenttia maan tuonnista. Irakin tärkeimmät tuontimaat ovat Arabiemiraatit, Turkki ja Kiina, mutta pienemmissä määrin myös Intia ja Etelä-Korea.

Vielä 1950-luvulla Irakin talous oli voimakkaasti maatalousvoittoinen, mutta vuoden 1958 vallankumouksen jälkeinen öljyntuotantoon perustuva talouskasvu oli hyvin nopeaa. Jo 1980-luvulla Irak oli Lähi-idän kolmanneksi suurin talous. Erityisesti vuonna 2017 toteutetun Kirkukin öljykenttien kansallistamisen jälkeen Irakin tuotantorakenteet ovat olleet pitkälti valtion omistuksessa, ja öljysektori tuottaakin noin 85 prosenttia valtion budjetista. Samalla kuitenkin Irakin öljynporauskalusto ja putkilinjat ovat pääosin vanhoja ja vaurioituneita. Laajalle levinnyt korruptio ja kilpailun puute hidastavat kehitystä samalla, kun yksipuolinen tuotantorakenne heikentää Irakin talouden iskunkestävyyttä.

Öljyn hinnan lasku, levottomuudet ja sota Islamilaista valtiota vastaan ovat heikentäneet Irakin taloudellista suorituskykyä merkittävästi. 1,4 miljardin Yhdysvaltojen dollarin suuruisesta IMF:n myöntämästä investointiapurahasta ja miljardin Yhdysvaltojen dollarin suuruisesta jälleenrakennusavustuksesta huolimatta Irakin talouden kasvu on hidastunut vuodesta 2017 alkaen. Yrittäminen ja yritysten perustaminen on Irakissa erittäin vaikeaa byrokraattisen järjestelmän monimutkaisuuden ja suoranaisten monopolisten rajoitteiden vuoksi.

Kehitys

Noin kolmannes irakilaisista asuu edelleen maaseudulla tuhansia vuosia vanhoissa maanviljelys- ja paimentolaisyhteisöissä. Suurin osa Irakin muutamasta tuhannesta kylästä on 100–2000 talon kokoisia, puolustussyistä tiukasti yhteen rakennettuja yhteisöjä Eufrat- ja Tigrisjokien varrella.

Noin viidesosa irakilaisista asuu Bagdadissa, jossa työllistymismahdollisuudet ja peruspalvelut ovat muuta maata paremmat. Toistuvat sodat ovat vaurioittaneet Irakin informaatioverkkoa vakavasti ja jälleenrakentaminen on ollut hidasta. Vain 49,4 prosentilla irakilaisista on pääsy internetiin. Sähköverkko kattaa kuitenkin 99 prosenttia väestöstä. Vesi- ja öljyputkiverkostot ovat pahasti vanhentuneet ja vaurioituneet, ja myös tieverkko on sodan pahasti runtelema, mikä vaikeuttaa maan sisäistä liikkuvuutta ja tuotantoketjujen toimintaa.

Irak on demografisesti hyvin nuori valtio, sillä arviolta jopa 39 prosenttia irakilaisista on alle 15-vuotiaita ja 66 prosenttia alle 30-vuotiaita. Yhteensä 3,2 miljoonaa lasta on kuitenkin kokonaan koulutusjärjestelmän ulkopuolella ja erityisen vakava tilanne on konfliktialueilla, joilla arviolta noin puolet lapsista jää ilman koulua. Irakin koulutusinfranstruktuuri on pahasti vaurioitunut ja jopa puolet opetuksesta tapahtuu väliaikaistiloissa. Myös pätevistä opettajista on vakava pula opetusjärjestelmän kaikilla tasoilla esiastetta lukuun ottamatta.

Irakissa on arviolta 1,2 miljoonaa maan sisäistä ja 247 000 syyrialaista pakolaista. Lisäksi arviolta 4,66 miljoonaa pakolaista on palannut koteihinsa kuluneiden kahden vuoden aikana. Vuonna 2020 arviolta 250 000 pakolaista eli pakolaisleireillä, mutta 14 leirin äkillisen sulkemisen vuoksi suurin osa heistä on joutunut muuttamaan sota-alueen raunioille.