Islanti on vulkaaninen saari Atlantilla Grönlannista länteen. Sillä ei ole lainkaan maarajaa muiden valtioiden kanssa. Islanti sijaitsee kahden hitaasti toisistaan loittonevan mannerlaatan välissä, minkä vuoksi Islannissa on paljon toimivia tulivuoria ja muuta vulkaanista toimintaa, kuten kuumia lähteitä ja geysireitä. Tulivuorenpurkauksia tapahtuu keskimäärin joka viides vuosi, ja vuonna 1964 Surtseyn pikkusaari syntyi suuren purkauksen seurauksena. Yli 90 % islantilaisista asuu kaupungeissa, enimmäkseen pääkaupunki Reykjavíkissa tai sen ympäristössä. Maan etelä- ja itärannikon asutus on erittäin harvaa.

Islanti sijaitsee pientä saarta lukuun ottamatta napapiirin alapuolella, mutta Golf-virran ansiosta siellä on leutoa. Koko maassa vallitsee subarktinen meri-ilmasto: talvisin voi esiintyä pikkupakkasia ja kesäisin elohopea kohoaa korkeintaan 20 asteen tienoille. Sää on hyvin vaihtelevaa. Sateen määrässä on suuria alueellisia eroja, mutta koko maassa sateisinta on talvella.

Islannin maisemaa hallitsevat paitsi tulivuoret ja laavakivikentät, myös jäätiköt, joita on noin 10 % saaren pinta-alasta. Euroopan suurin jäätikkö, Vatnajökull, sijaitsee Islannissa, ja jäävaipan alueella on myös Islannin korkein kohta (2 110 m). Islanti oli ennen ihmisasutuksen leviämistä laajalti metsän peitossa, mutta ensimmäisten asukkaiden hakkaamat metsät eivät kasvaneet enää takaisin ankarien luonnonolojen ja lampaiden laiduntamisen takia. Metsää yritetään edelleen istuttaa takaisin suojaisiin laaksoihin. Tyypillinen islantilainen maisema koostuu jäkälien ja sammalten peittämistä laavakivikoista, vuoristosta ja rosoisesta rantaviivasta. Islannin karunkauniit maisemat vetävät puoleensa runsaasti matkailijoita, ja saarella on myös kuvattu kuuluisia elokuvia ja tv-sarjoja.

Vähäisestä asukasluvusta huolimatta ihminen on vaikuttanut suuresti Islannin herkkään luontoon. Vieraslajit, kuten minkki ja rotta, ovat tuhonneet paikallisia lintu- ja nisäkäskantoja. Lampaiden liikalaidunnus on koitunut paikoin nuorten metsien ja muun kasvillisuuden kohtaloksi. Kalastus on tärkeä ja perinteinen islantilainen elinkeino, ja ylikalastus uhkaa myös Islannin kalavesiä.

Skandinaavit asuttivat Islannin viikinkiajalla noin 870-luvulta alkaen. Suurin osa tulijoista oli kotoisin nykyisen Norjan alueelta, mutta uudisasukkaita saapui myös Tanskasta, Ruotsista ja Britanniasta. Nyky-islanti on melko lähellä silloin puhuttua muinaisnorjaa. Vuoteen 930 mennessä kaikki viljelyskelpoinen maa oli otettu käyttöön ja maailman vanhimmaksi parlamentiksi arvioitu Alltinget perustettu. Islanti oli itsenäinen vuoteen 1262 asti, jolloin se liitettiin Norjaan. Islanti oli 1400-luvulle asti vauras, kunnes musta surma tappoi jopa puolet väestöstä ja saaren luonnonvarat, kuten puut, alkoivat käydä vähiin.

Islanti pysyi Norjan alaisuudessa Tanskan ja Norjan kuningaskuntien erottamiseen asti, jolloin Islanti siirtyi Tanskalle. Itsenäisyysliike heräsi Islannissa hiljalleen 1800-luvulla, ja se sai asteittain lisää päätäntävaltaa. Islannista tuli (lähes) itsenäinen valtio vuonna 1918: vain ulkopolitiikka jäi Tanskan vastuulle. 1900-luvun alussa Islanti kehittyi vauhdilla: kalastus teollistui, väestö muutti kaupunkeihin ja lapset laitettiin kouluun.

Tanskan ja Islannin side katkesi toisessa maailmansodassa, kun liittoutuneet miehittivät Islannin ja Saksa Tanskan. Aika Yhdysvaltojen alaisuudessa ei ollut sortoa, vaan Yhdysvaltoja kiinnosti Islannin käyttö sotajoukkojen tukikohtana. Islannin tasavalta perustettiin uudelleen vuonna 1944. Sodan jälkeen maa liittyi Natoon. Islannilla ei ole omia puolustusvoimia, joten sotien jälkeen maan puolustuksesta vastasi ensin Yhdysvallat ja vuodesta 2006 lähtien puolustusliitto Nato.

Yhdysvaltojen tukikohtana toimiminen yhdisti Islannin tiiviimmin Eurooppaan säännöllisten lento- ja puhelinyhteyksien johdosta. Islannin talous kasvoi sotien jälkeen erityisesti kalastusteknologian kehittymisen myötä. Islanti ja Britannia kiistelivät kalastusoikeuksista niin sanotussa turskasodassa 1950-luvulla. Hyvinvointivaltio kehittyi ja monet naiset menivät töihin.

Islanti on tasavalta, jonka lait säätää 63-jäseninen kansalliskokous eli Alltinget. Alltinget lienee maailman vanhin parlamentti, sillä se perustettiin jo 930-luvulla. Islantia hallitsee pääministerin johtama hallitus, joka koostuu yleensä useammasta puolueesta. Maata edustaa seremoniallisessa roolissa presidentti.

1980-luvulle asti hallituskoalitiota luotsasivat yleensä sosiaalidemokraatit, minkä jälkeen vallankahvassa ovat vaihdelleet sosiaalidemokraattien tai konservatiivisen Itsenäisyyspuolueen johtamat koalitiot. Itsenäisyyspuolue-vetoinen hallitus joutui eroamaan vuoden 2008 talousromahduksen vuoksi. 2000-luvun islantilaisessa politiikassa on ollut reippaasti kriiseja ja skandaaleja, ja presidenttejä tai pääministereitä on päätynyt eroon esimerkiksi Panama-paperien vuoksi. Viime vuosina vasemmistopuolueet sekä uusi Piraattipuolue ovat saaneet kannatusta vaaleissa.

Islantia pidetään yleisesti hyvin demokraattisena ja tasa-arvoisena maana. Koulutus on ilmaista ja terveydenhuolto ja sosiaaliturva toimivat hyvin. Lapsiperheitä tuetaan, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat turvattuja ja sukupuolet ovat sangen tasa-arvoisia niin perhe- kuin työelämässäkin. Ongelmakohtiakin on: yksi yhtiö omistaa suurimman osan yksityisistä tv-kanavista ja tärkeitä uutismedioita, ja suuryritysten epäillään painostavan lehdistöä ja poliitikoita.

Islanti on puolustusliitto Naton jäsen, ja Nato on vastuussa maan puolustuksesta. Ulkopoliittisesti Islanti vetää omaa linjaansa: se oli liittyä EU:hun 2010-luvun alussa, mutta luopui aikeistaan kalastusalueita koskevien kiistojen vuoksi.

Islanti on pohjoismaiseen tapaan vauras hyvinvointivaltio, mutta sen talous heilahtelee toisia Pohjoismaita enemmän epävakaan investointisektorin sekä tärkeimpien vientituotteiden maailmanmarkkinahintojen vaihtelun vuoksi. Islannin kruunun kurssi vaihtelee myös rajummin kuin monen muun eurooppalaisen valuutan. Perinteisesti Islannin tärkein vientituote on ollut kala, mutta nykyisin turismi ja alumiiniteollisuus ovat nousseet eväkkäiden rinnalle tärkeiksi tulonlähteiksi. Matkailijoiden määrä ja turismin taloudellinen merkitys ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 2000-luvulla: noin 300 000 asukkaan Islannissa vierailee vuosittain jo yli miljoona turistia.

Islannin hallitus toteutti 1990-luvulla merkittäviä talousuudistuksia, ja valtionyrityksiä ja pankkeja yksityistettiin vauhdilla. Islantilaiset pankit alkoivat investoida ulkomaille, ja niiden liiketoiminta perustui riskiluotoille ja muulle talouskeinottelulle. Vuoden 2008 maailmanlaajuinen talouskriisi puhkaisi islantilaispankkien kuplan, ja suurimmat pankit kaatuivat. Monet yritykset menivät konkurssiin, islannin kruunun arvo sukelsi ja työttömyys kasvoi. Islanti joutui ottamaan kriisilainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta.

Islanti on elpynyt rajusta talouskriisistä hyvin. Hallitus sääteli finanssisektoria joidenkin vuosien ajan kriisin jälkeen tiiviisti, mutta on sittemmin vapauttanut markkinat uudelleen. Maan luottoluokitus on palannut korkealle tasolle, työttömyysluvut laskeneet 3 % tienoille ja valtionvelka vähentynyt. Muutamasta vientituotteesta riippuvaisen pikkusaaren talous on kuitenkin jatkossakin altis maailmantalouden oikuille.

Islanti on geotermisen energian edelläkävijä koko maailmassa. Sadat tulivuoret ja kuumat lähteet takaavat päästötöntä lämpöä ja sähköä koko maahan. Tästä huolimatta Islannilla on Euroopan korkeimmat hiilidioksidipäästöt asukasta kohti lähinnä teollisuuspäästöjen takia. Islanti pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2040 mennessä.