Kazakstan on keskiaasialainen sisämaavaltio. Suurin osa maasta on Aasiassa, mutta länsiosa on Itä-Euroopan puolella. Kazakstanin itänaapuri on Kiina, etelässä ovat Turkmenistan, Uzbekistan ja Kirgisia. Lännessä ja pohjoisessa on Venäjä. Kazakstanin länsiosat ulottuvat Kaspianmeren rannalle. Maan itäosassa on iso matala Balkasjärvi. Kazakstanin ja Uzbekistanin rajalla on aikaisemmin ollut valtava suolainen Araljärvi, mutta se on kuivunut useiksi erillisiksi altaiksi. Kaspianmeren rannoilla on alavia maita. Sisämaassa on aavikkoa. Kazakstanin pohjoisrajalla on laaja tasainen ruoholakeus. Maan itäosissa on vuoria. Korkein huippu on Tienšanvuorten Khan Tengri (7010 m) Kirgisian rajalla.

Kazakstanin ilmasto on lämmin ja kuiva. Kesällä on helteitä. Talvella on pakkasta. Vuorten rinteille sataa paksu lumipeite. Keväisin lumen ja jään sulamisvedet nostattavat jokivarsilla äkkitulvia, jotka aiheuttavat tuhoja. Kazakstan on altis maanjäristyksille. Voimakkaimmat järistykset ovat ravistaneet maan etelä- ja itäosia Kirgisian ja Kiinan raja-alueilla. Altyn-Emelin kansallispuisto on Kazakstanin itäosassa lähellä Kiinan rajaa. Siellä on niukka kasvillisuus, hiekkatasankoa ja kullanruskeita tuulen kuluttamia hiekkakivikukkuloita. Alueella elää argaalilampaita, kuhertajagaselleja ja villiaaseja. Kokshetaun luonnonpuistossa Pohjois-Kazakstanissa on mäntymetsiä, joiden lomassa kasvaa koivua, haapaa ja pajuja. Siellä viihtyvät sudet, hirvet, villisiat ja kauriit.

Araljärven kuivuminen on yksi näkyvimmistä ihmisten aiheuttamista ympäristötuhoista. Aral oli aikaisemmin maailman neljänneksi suurin järvi. Toisen maailmansodan jälkeen järveen virtaavien jokien vettä alettiin käyttää puuvillapeltojen kasteluun. Järvi kutistui ja kymmenen vuotta sitten iso eteläinen allas kuivui kokonaan. Nykyisin pienten erillisten vesialtaiden välissä on hiekkatasankoa. Araljärven kuivuminen vaikutti paikalliseen ilmastoon. Sademäärät vähenivät. Suuri järvi antoi toimeentulon kalastajille ja kalateollisuuden työntekijöille. Kalastusalukset ruostuvat nyt keskellä hiekkalakeutta ja kamelit torkkuvat niiden varjossa. Katso kuvia: Aral fishing boats.

Kazakstan kärsii vesipulasta. Araljärven kuivuminen on varoitus siitä, miten vesivarat voivat hävitä liikakäytön seurauksena. Ilmaston lämpeneminen niukentaa Kazakstanin vesilähteitä. Vuorten jäätiköt ja lumipeite ovat supistumassa. Jokien virtaamat ovat vähentyneet. Kazakstanin viranomaisten mukaan yli puoli miljoonaa ihmistä ei saanut riittävästi juoma- ja käyttövettä vuonna 2023. Kazakstanin isoihin ympäristöhaasteisiin kuuluu myös ilman saastuminen. Öljy- ja kaivosteollisuus, energiantuotanto ja liikenteen pakokaasut ovat pilanneet yhdyskuntien ilmaa. Vuonna 2022 45% Kazakstanin käyttämästä energiasta tuotettiin kivihiilellä. Puolet energiasta tuotettiin öljyllä ja kaasulla. Vesivoiman osuus oli alle kolme prosenttia. Tuuli- ja aurinkovoiman yhteinen osuus oli vain puolitoista prosenttia.

Kazakstanin eteläosissa Karataun vuorilla on ollut esi-ihmisiä satoja tuhansia vuosia sitten. Nykyihmisiä on elänyt alueella 40 000 vuoden ajan. Kymmenen tuhatta vuotta sitten Kazakstanin varhaisasukkaat metsästivät mammutteja ja villasarvikuonoja laajoilla ruoholakeuksilla. Hevonen kesytettiin ihmisten ratsuksi 5000 vuotta sitten. Tamgalyn kallioseinämiin Etelä-Kazakstanissa on kaiverrettu tuhansia kuvia hevosista, ratsastajista, metsästäjistä ja pitkäsarvisista villivuohista. 2000 vuotta sitten Kazakstanissa eli monia paimentolaisheimoja. Baikaljärven ympäristöstä alueelle saapui turkkilaisia kansoja. 500-luvulla Kazakstanista tuli osa Rouranin kaanikuntaa, jonka sydänseutu oli nykyisessä Mongoliassa. 600- ja 700-luvulla alueella oli turkkilaisia ja uiguurien kaanikuntia. 700- ja 800-luvuilla arabit valtasivat osan Etelä-Kazakstanista ja islamin usko levisi maahan.

1200-luvulla Kazakstan oli suuren mongolivaltakunnan osa. 1400-luvulla aluetta hallitsi uzbekkien ruhtinaskunta. 1460-luvulla uzbekkivaltiosta irtautunut kansanryhmä asettui Chu- ja Talasjokien väliin Kazakstanin kaakkoisosaan ja heistä alettiin käyttää nimitystä kazakit. 1500-luvulla kazakit laajensivat valtakuntaansa. 1700-luvulla kazakkien kaanikunta pirstoutui kolmeen heimoon, joiden välillä käytiin rajuja sisällissotia. 1800-luvulla Venäjä alkoi ottaa haltuunsa Kazakstanin aroja. 1860-luvulla nykyinen Kazakstan oli jo osa Venäjän keisarikuntaa. Maahan tuli venäläisiä siirtolaisia. 1900-luvun alussa Kazakstaniin perustettiin yli puoli miljoonaa venäläisten maatilaa. Paimentolaisten liikkuvuutta rajoitettiin. Kazakkeja häädettiin kotiseuduiltaan siirtolaisten tieltä. Tyytymättömät kapinoivat. Venäjän joukot kukistivat kapinan kovin ottein. Tuhansia kazakkeja pakeni Mongoliaan ja Kiinaan.

Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen jälkeen Kazakstan yritti irtautua Venäjästä, mutta se ei onnistunut. 1920-luvulla Kazakstanista tuli neuvostotasavalta, Neuvostoliiton osavaltio. 1930-luvun alussa nälänhätä tappoi miljoona kazakstanilaista. Kazakstaniin siirrettiin väestöä Neuvostoliiton muilta alueilta. 1950- ja 1960-luvuilla maahan muutti paljon venäläisiä. Kazakstan tuotti Neuvostoliitolle vehnää, öljyä, kaasua ja kivihiiltä. 1990-luvun alussa Kazakstanissa asui lähes yhtä paljon venäläisiä kuin kazakkeja. Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Nursultan Nazarbajev. Hän toimi Kazakstanin presidenttinä vuoteen 2019 asti. Vuonna 2019 pääkaupungin Astanan nimi muutettiin Nur-Sultaniksi Nazarbajevin mukaan. Vuonna 2022 kaupungin nimi palautettiin takaisin Astanaksi.

Kazakstanin presidentti valitaan suorilla vaaleilla viiden vuoden välein. Presidentti voidaan valita uudelleen toiselle viisivuotiskaudelle. Presidentillä on laajat valtaoikeudet. Hän johtaa hallitusta. Kazakstanin ensimmäiselle presidentille Nursultan Nazarbajeville myönnettiin perustuslaillisia erivapauksia. Hän saattoi toimia presidenttinä lähes kolmekymmentä vuotta ilman kausirajoituksia. Häntä kutsuttiin arvonimellä kansakunnan johtaja ja hän jatkoi vaikutusvaltaisen kansallisen turvallisuuden neuvoston puheenjohtajana vielä senkin jälkeen, kun hän luopui presidentin virasta. Nazarbajev hallitsi itsevaltaisesti ja hänen aikanaan ihmisoikeusloukkaukset olivat raakoja ja yleisiä. Öljyn hinnannousu auttoi vauhdittamaan Kazakstanin talouskasvua.

Nazarbajev erosi presidentin tehtävästä vuoden 2019 alussa. Hänen seuraajakseen nimitettiin Kasym-Žomart Tokajev, joka oli aikaisemmin toiminut pääministerinä ja Nazarbajevin valtiosihteerinä. Kesäkuussa vuonna 2020 järjestetyissä ennenaikaisissa presidentinvaaleissa Tokajev sai 70% äänistä. Kansainväliset tarkkailijat eivät pitäneet vaaleja rehellisinä eikä uskottavina. Vuoden 2022 alussa Kazakstanissa puhkesi hallituksen vastaisia mielenosoituksia ja mellakoita. Tyytymättömyyden aiheena oli nestekaasun hintasäännöstelyn lopettaminen. Kaasun hinta oli kohonnut kaksinkertaiseksi. Presidentti Tokajev pyysi Venäjältä apua levottomuuksien hillitsemiseksi. Venäjä lähetti 3000 laskuvarjojoukkojen sotilasta. Armeija ja poliisi tukahduttivat kapinan väkivaltaisesti. Yli 200 ihmistä surmattiin ja tuhansia ihmisiä vangittiin.

Levottomuuksien jälkeen presidentti Tokajev syrjäytti Nazarbajevin kansallisen turvallisuuden neuvoston puheenjohtajan tehtävästä. Tokajev on vahvistanut omaa valtaansa. Hän piti mellakoita epäonnistuneena kaappausyrityksenä. Eräät Kazakstanin politiikan tutkijat arvelevat, että valtion turvallisuuspalvelun jäsenet lietsoivat levottomuuksia. Nazarbajevin perheellä on paljon kannattajia ja vaikutusvaltaa turvallisuuspalvelun sisällä. Vuonna 2022 useita turvallisuuspalvelun virkailijoita pidätettiin syytettyinä maanpetoksesta. Myös Nazarbajevin perheenjäsenet ovat saaneet syytteitä valtion varojen kavaltamisesta. Talousasiantuntijat arvioivat, että pitkään vallassa ollut Nazarbajevin perhe on kerännyt rahaa ja omaisuutta vähintään viiden miljardin euron arvosta.

Vuoden 2022 marraskuussa järjestetyissä toisissa ennenaikaisissa presidentinvaaleissa Tokajev sai 81% äänistä. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:in tarkkailijoiden mukaan vaalit eivät täyttäneet vapaiden ja rehellisten vaalien vaatimuksia. Kazakstanissa on kaksikamarinen parlamentti. Parlamentin ylähuoneessa eli senaatissa on 54 jäsentä, joista 44 on alueneuvostojen kokouksen valitsemia ja kymmenen on presidentin nimittämiä. Senaattorien kausi on kuusivuotinen. Parlamentin alahuoneessa on 98 kansanedustajaa, jotka valitaan viiden vuoden välein. Vuoden 2023 alussa presidentti Tokajev hajotti parlamentin ja määräsi järjestettäviksi ennenaikaiset vaalit. Maaliskuun vaaleissa Tokajevin Amanat-puolue sai 62 kansanedustajaa. Parlamentissa on nyt kuusi puoluetta. Kansanedustajista 18 on naisia. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön luokituksessa Kazakstan ei ole vapaa maa. Viestimien toimintaa rajoitetaan ja hallituksen vastustajia on vangittu.

Maailmanpankki luokittelee Kazakstanin ylemmän keskitulotason maaksi. 2000-luvun alkuvuosina Kazakstanin talous kasvoi nopeasti. Sen jälkeen kasvuvauhti on hidastunut, mutta kasvu on jatkunut. Poikkeus on ollut vuosi 2020, jolloin koronalama supisti taloutta yli 2%. Sen jälkeen kasvu on elpynyt. Henkeä kohden lasketulla kansantuotteella mitattuna kazakstanilaiset ovat nyt hieman köyhempiä kuin kymmenen vuotta sitten. Asukasmäärä kasvaa ripeästi. Vuonna 2021 15% Kazakstanin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 21% toimi teollisuuden tehtävissä ja 64% työskenteli palvelualoilla. Vuonna 2022 5% työvoimasta oli työttömänä. Öljyn pumppaaminen ja kaivannaisten hyödyntäminen ovat tärkeimpiä teollisuusaloja. Kazakstan on suuri uraanin tuottaja. Kazakstanin Baikonurissa on Venäjän avaruusjärjestön laukaisukeskus. Tämä siviiliavaruuslentojen tukikohta on vuokrattu Venäjälle vuoteen 2050 asti.

Kazakstanilla on hyvät kauppayhteydet Kiinaan. Euroopan kanssa käytävä tavarakauppa kulkee Venäjän läpi ja toimitukset ovat tulleet alttiimmiksi viivästyksille ja esteille sen jälkeen, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan pilasi sen suhteet suurimpaan osaan Euroopan maista. Kansainvälisen kaupan asiantuntijoiden mukaan Venäjä on koettanut kiertää sitä vastaan asetettuja eurooppalaisia kauppapakotteita hankkimalla tuotteita ja tarvikkeita Kazakstanin kautta. Vuonna 2021 brittiläisen Chatham House-tutkimuslaitoksen selvityksessä todettiin, että Kazakstanin vallanpitäjät ja heidän perheenjäsenensä ovat ostaneet Iso-Britanniasta kiinteistöjä ja muuta omaisuutta yli 600 miljoonalla eurolla. Kazakstanin entisen presidentin Nursultan Nazarbajevin tytär ja pojanpoika omistavat lähes sadan miljoonan euron arvosta lontoolaisia kiinteistöjä. Toiset talousasiantuntijat arvioivat, että puolet Kazakstanin kaikesta varallisuudesta on alle kahdensadan ihmisen hallussa.   

Kazakstan on Keski-Aasian suurin viljantuottaja ja huomattava vehnän viejä. Kolme neljäsosaa maatalousmaata on karjan laitumena. Lammas on yleisin tuotantoeläin. Kazakstanissa on noin 20 miljoonaa lammasta ja kuusi miljoonaa lehmää. Valtaosa Kazakstanissa toimivien ulkomaisten yritysten sijoituksista on suuntautunut kaivosteollisuuteen. Kazakstanin valtio on käynnistänyt laajan rakennusohjelman parantaakseen talouskehitykselle elintärkeitä maantie- ja rautatieyhteyksiä. Tähän käytetään muutaman vuoden kuluessa 20 miljardia euroa. Vuonna 2021 Kazakstanin viennin kokonaisarvo oli 53 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 47 miljardia euroa. Öljy oli tärkein vientituote. Raakaöljyn myynti tuotti 40% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat kupari, kulta, maakaasu, rauta, sinkki, alumiini, hiili ja vehnä. Suurimmat vientimaat olivat Kiina, Venäjä, Kreikka, Iso-Britannia ja Saksa. Kiina osti viidesosan Kazakstanin koko viennistä. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Venäjä, Kiina, Saksa, Turkki ja Uzbekistan. Vuonna 2019 Kazakstanissa kävi yli 8 miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismin tulot olivat lähes 3 miljardia euroa. Vuonna 2022 ulkomailla työskentelevät kazakstanilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä 480 miljoonaa euroa.