Mongolia
Muinaisen Tšingis-kaanin valtavan imperiumin keskusmaa Mongolia on sisämaa, jonka arot ja puoliaavikot ovat harvaan asuttuja. Mongolia hylkäsi neuvostoliittolaisen yksipuoluejärjestelmänsä 90-luvun alussa ja uusi hallintonsa ja taloutensa.
Keskeiset luvut ja tiedot
-
Pääkaupunki
- Ulan Bator
-
Etniset ryhmät
- mongolit (enimmäkseen halhat) 94,9 %, turkkilaiset (enimmäkseen kazakit) 5 %, muut (sis. kiinalaiset ja venäläiset) 0,1 %
-
Kieli
- halha-mongoli 90 %, turkki, venäjä
-
Uskonto
- lamalaiset 50 %, shamanistit ja kristityt 6 %, muslimit 4 %, ei uskontoa 40 %
-
Väkiluku
- 2,9 miljoonaa
-
Pinta-ala
- 1 564 115 km2
-
Valuutta
- Tögrög
-
BKT per asukas
- 12 863 Ostovoimapariteetti $
-
Kansallispäivä
- 11. heinäkuuta
-
Muut maasivut
Maantiede
Maailman suurin sisämaan valtio Mongolia sijaitsee Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Se on valtaosin ylänköä, ja äärilännessä Mongolian Altai-vuoristo kohoaa korkeimmillaan 4374 metriin. Maan eteläosaa peittää Gobin kivikkoinen hiekka-aavikko, jonka pinnan alta muutaman metrin syvyydestä on löydetty laajoja vesivarantoja. Mongoliassa vallitsee kuiva mannerilmasto, jossa vuodenaikojen väliset lämpötilaerot ovat suuret ja sademäärä vähäinen.
Maan ympäristöongelmia ovat saasteet ja eroosio. Useat tehtaat, voimalaitokset ja kodit polttavat pehmeää kivihiiltä, mikä on saastuttanut voimakkaasti teollistuneen pääkaupungin Ulan Batorin ympäristöä. Paikoin holtiton kaivostoiminta käyttää myrkyllistä elohopeaa. Mongolian vesivarat ovat hyvin rajalliset, joten veden saastuminen nousee helposti vakavaksi ongelmaksi. 77 %:lla kaupunkilaisista ja 30 %:lla maalla asuvista on puhdasta vettä käytettävissään. Liikalaiduntaminen suhteellisen pienillä laidunkelpoisilla mailla kuluttaa maaperää tuhoamalla metsiä ja laajentaa Gobin autiomaata. Maan hallitus on alkanut panostaa kestävään energiaan, jottei maa olisi riippuvainen venäläisten voimalaitoksien energiasta.
Historia
Ennen yhdentymistä valtakunnaksi mongolit elivät hajanaisissa heimoissa, jotka sotilasjohtaja Temüjin yhdisti yhtenäiseksi valtioksi vuonna 1206. Hänestä tuli Tšingis-kaani, jonka alaisuudessa valtakunta kasvoi Keltaiseltamereltä Kaspianmerelle ulottuvaksi imperiumiksi. Hänen seuraajiensa jatkamien valloitussotien jälkeen 1200-luvun lopulla valtakunta oli laajimmillaan historian suurin yhtenäinen maa, kun siihen liitettiin vielä Kiina ja Venäjä. Suuri valtio koostui käytännössä kuitenkin lähes itsenäisistä kaanikunnista. Kiinassa mongolivalta (Yuan-dynastia) joutui väistymään Ming-dynastian alettua 1368, jota seuraavan mantšujen Qing-dynastian aikana Mongolia jaettiin kahdeksi Kiinan maakunnaksi, Ulko- ja Sisä-Mongoliaksi vuonna 1686. Kiinan keisarivallan luhistuttua Ulko-Mongolia itsenäistyi Venäjän tuella vuonna 1911, mutta liitettiin jälleen osaksi Kiinaa, kun neuvostovallankumous oli heikentänyt venäläisten vaikutusta Mongoliassa. Neuvostoliitto voimistui pian jälleen, ja Mongoliasta tehtiin sosialistinen kansantasavalta vuonna 1924. Alkuvaikeuksien jälkeen yhteiskunnalliset ristiriidat jäivät vähäisiksi, ja maatalouden ja tuotantokarjan kollektivisointi sekä asutusuudistukset toteutettiin ilman vastarintaa.
Mongolia oli Neuvostoliiton ohjailtavissa vuoteen 1990, ja vain kommunistipuolue MPRP oli sallittu. Neuvostoliiton perestroika-uudistus ja demokratiavaatimukset Itä-Euroopassa heijastuivat myös Mongoliaan. Rauhallisesti sujuneessa vallankaappauksessa kommunistipuolueen yksinvalta lakkautettiin, ja maassa pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit 1990. Kommunistit kuitenkin voittivat vaali. Uusi demokraattinen parlamentti Hural laati perustuslain, joka astui voimaan vuonna 1992. Se takasi perusvapaudet ja poliittisen järjestelmän toiminnan valtiossa, joka muutettiin kansantasavallasta tasavallaksi. Kommunistit voittivat parlamenttivaalit myös 1992, mutta seuraavat vaalit 1996 voitti demokraattinen oppositio, joka oli erityisesti nuorten suosiossa. Uusi hallitus kamppaili vakavien talousvaikeuksien kanssa, sillä Neuvostoliiton hajoamisen myötä sen aiempi runsaskätinen tuki Mongolialle oli lakannut. Elintaso maassa romahti, ja kansa äänesti kommunistipuolueen taas valtaan vuonna 2000. Seuraavissa vaaleissa 2004 se menetti paikkoja, ja hallitusvalta jaettiin kommunistien ja demokraattisen opposition kesken.
Ekologinen jalanjälki
4,8
Yhteiskunta ja politiikka
Mongolian parlamentti on yksikamarinen, jonka 76 jäsentä valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, eikä sitä voida hajottaa ennen seuraavia parlamenttivaaleja. Maan päämies on presidentti, joka on myös puolustusvoimien ja kansallisen turvallisuusneuvoston päämies. Myös presidenttikausi on nelivuotinen. Vuonna 2009 maan presidentiksi valittu Tsakhia Elbegdorj on Mongolian ensimmäinen valtiojohtaja, jolla ei ole kommunistista taustaa. Kommunistinen puolue muutti nimensä Kansan vallankumouksellisesta puolueesta Kansan puolueeksi 2010. Kommunistien ja Demokraattisen puolueen hallitusyhteistyö kesti vuoden 2012 vaaleihin saakka. Nimensä muuttanut kommunistipuolue kärsi murskatappion, ja hallituksen sai johtaakseen Demokraattinen puolue. Mongolia on kaupungistunut vauhdilla, ja noin 60 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Silti joka kolmas mongolialainen elää yhä perinteistä liikkuvaa paimentolaiselämää jurtissa asuen. Mukana liikkuvia eläimiä ovat useimmiten vuohet ja lampaat, vähemmässä määrin lehmät, hevoset, jakit ja kamelit. Puolet kansasta on buddhalaisia, mutta 40 prosenttia ei tunnusta mitään uskontoa.
Inhimillisen kehityksen indeksi
98 av 188
Talous ja kaupankäynti
Taloustoiminta Mongoliassa on perinteisesti perustunut paimentolaisuuteen ja maanviljelykseen. Maassa on laajoja mineraaliesiintymiä (kuparia, hiiltä, molybdeeniä, tinaa, volframia ja kultaa), joiden ympärille keskittyvät prosessit ovat iso osa maan teollisuutta. 2000-luvulla mineraaliesiintymiä ryhdyttiin hyödyntämään kasvavalla vauhdilla, ja tämä ”kaivosbuumi” on nostanut maan vuosittaisen talouskasvun lähes kymmeneen prosenttiin. Maan luonnonvarat ovat tuoneet maahan ulkomaisia investointeja ja yrityksiä. Mongoliasta tuli virallisesti myös öljyntuottajamaa vuonna 2010. Öljy- ja kaasuvarat ovat huomattavat, mutta maa ei itse kykene vielä jalostamaan öljyä, vaan se ostaa 75 prosenttia öljyjalosteista Venäjältä. Maatalous edustaa noin viidesosaa bruttokansantuotteesta, mutta sen lisäksi tärkeitä aloja ovat kaivosteollisuus, kauppa, palvelut sekä liikenne- ja kommunikaatioteollisuus. Naapurimaiden taloustoiminta vaikuttaa voimakkaasti myös Mongolian talouteen. Kiina on sen tärkein vientikumppani ja ostaa valtaosan metalliraaka-aineista. Perinteiden ja luonnonkauneutensa vuoksi Mongolian turismi on kasvussa. Työttömyys maassa on 10 prosentin alapuolella.
Kartat
Tilastot
YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle Mongolia koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin
Väestö
Väkiluku
3 329 282
Lasta per nainen
Syntyneiden lasten määrä keskimäärin naista kohden
2,7
Lapsikuolleisuus
Ennen viidettä ikävuottaan kuolleiden lasten määrä tuhatta syntymää kohden.
15
Köyhyys
BKT asukasta kohden
Bruttokansantuotteen arvo jaettuna kokonaisväkimäärällä, korjattuna ostovoimalla.
12 863
Nälkä
Aliravittujen ihmisten osuus väestöstä
0
Ilmasto
CO2-päästöt
CO-päästöjen määrä tonneissa henkilöä kohden
7,2
Terveys
Rokote
Tuhkarokkoa vastaan rokotettujen lasten osuus
9,7
Juomavesi
Prosenttiosuus väestöstä, jolla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen
3,0
Koulutus
Luku- ja kirjoitustaidot
Luku- ja kirjoitustaitoisten yli 15-vuotiaiden henkilöiden osuus väestöstä
9,92
Koulunkäynti
Kuinka monta vuotta lapsi käy koulua keskimäärin?
