Mongolia on aasialainen sisämaavaltio laajalla kuivalla ylängöllä Kiinan ja Venäjän välissä. Kivikkoinen ja kallioinen Gobin autiomaa ulottuu Pohjois-Kiinasta Mongolian eteläosiin. Gobi on yksi maailman suurimmista aavikoista. Talvella Gobissa voi sataa lunta. Kesällä siellä on neljänkymmenen asteen helteitä. Mongoliassa on pitkät kylmät talvet ja lyhyet kesät. Kaikki vesistöt jäätyvät talvien kovissa pakkasissa, pienet joet usein jopa pohjaan asti. Puolet maasta on ikiroudassa. Länsi-Mongoliassa Kiinan rajalla on Altain vuoriketju. Siellä on Mongolian korkein huippu, aina lumipeitteinen Khuiten (4374 m).

Mongolian vuorilla on monien jokien lähteet. Isoin joki Selenga alkaa maan keskiosasta Hangain vuorilta ja laskee Venäjälle Baikaljärveen. Mongolian pääkaupunki Ulaanbaatar on Selengan sivujoen Tuulin rannalla. Mongolian suurin järvi on suolainen Uvs pohjoisessa Venäjän rajalla. Sen itäpuolella lähellä Baikaljärveä on Hövsgöljärvi, maan tärkein makean veden allas. Mongolian ylänköaroilla kasvaa ruohoa ja pensaita. Alle 10 prosenttia maan pinta-alasta on metsää. Rinteillä ja jokien varsilla on havumetsiä, joiden puustoon kuuluvat männyt, kuuset ja lehtikuuset. Lauhkeimmilla alueilla kasvaa haapaa, koivua, jalavia, vaahteroita ja pajuja.

Hustain kansallispuisto on Mongolian keskiosassa Tuuljoen varrella. Hustain loivilla kukkuloilla on koivumetsiä. Kukkuloiden ympärillä leviää aro. Puistossa tavataan susia, ilveksiä, arokettuja ja -kissoja, metsäkauriita, mongoliangaselleja ja villihevosia. Gurvansaikhanin suojelualue on Gobin aavikolla vuoriston juurella. Siellä kohtaavat hiekkakinokset, tasainen ruoholakeus ja lumipeitteiset vuoret. Alueella elää lumileopardeja, argaalilampaita, villivuohia ja kaksikyttyräisiä kameleita.

Vuonna 1950 pääkaupungissa Ulaanbaatarissa asui 62 000 ihmistä. Vuonna 1990 asukkaiden määrä oli kasvanut jo puoleen miljoonaan. Vuonna 2020 kaupungissa asui puolitoista miljoonaa ihmistä. Ulaanbaatarin ilma on likaantunut hiilenpoltosta ja autojen pakokaasuista. Lähes 80 prosenttia Mongolian sähköstä tuotetaan hiilivoimaloissa. Laaja kaivostoiminta on vahvistanut Mongolian taloutta, mutta se on myös aiheuttanut ympäristöhaasteita. Kaivokset kuluttavat ja likaavat vesivaroja. Erityisesti kultakaivokset käyttävät paljon vettä. Kuivassa maassa vettä ei saisi tuhlata. Mongolian karjankasvattajien lammas- ja vuohikannat ovat kasvaneet niin suuriksi, että laidunmaat ovat alkaneet köyhtyä. Lähes 70 prosenttia laidunmaista osoittaa jo selviä kulumisen merkkejä. Laiton metsästys on hävittänyt Gobin karhut, saiga-antiloopit ja vuorten lumileopardit sukupuuton partaalle.

Länsi-Mongolian Khoid Tsenkherin luolassa on 20 000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia, jotka esittävät leijonia, antilooppeja, villilampaita, kameleita, puhveleita, mammutteja ja ihmisiä. 7000 vuotta sitten Mongoliassa on elänyt varhaisia maanviljelijöitä. Biluutin kallioissa Altaivuorilla on 4000 vuotta vanhoja kaiverruksia, joissa kuvataan hevosia ja ratsastajia: metsästäjiä, sotureita ja paimentolaisia. Ratsastava paimentolaisuus yleistyi Mongolian suurilla aroilla 3000 vuotta sitten. Arokansat olivat myös liikkuvan sodankäynnin taitajia. 2000 vuotta sitten Kiinan pohjoisosien valtiot rakensivat suuria muureja torjuakseen paimentolaiskansojen hyökkäykset.

1200-luvun alussa Temujin, eli Tšingis-kaani, yhdisti Mongolian heimot suuriin sotiin, joista syntyi yksi maailman isoimmista valtakunnista. Mongolit valloittivat Kiinan ja Korean. Ratsujoukot etenivät Venäjän arojen yli Persiaan, Puolaan, Ukrainaan, Unkariin ja Itämeren rannalle asti. Suurimmillaan mongolien valtakunnan alaisuudessa oli lähes puolet maailman väestöstä. 1270-luvulla Mongolian Kublai-kaani julistautui Kiinan keisariksi. 1300-luvulla mongolien laaja valtakunta hajosi. Mongolikansojen välillä käytiin pitkiä sisällissotia. 1700-luvulla Mongolia oli Kiinan vaikutuspiirissä. Etelä-Mongolia alkoi sulautua Kiinaan. Venäjä ja Kiina kilpailivat Mongolian pohjoisosien hallinnasta.

1920-luvulla Venäjän vallankumouksen jälkeen Mongoliasta tuli kommunistipuolueen hallitsema kansantasavalta, jolla oli läheinen suhde Neuvostoliittoon. Mongoliassa oli Neuvostoliiton sotilastukikohtia. 1950-luvulla Mongolian halki rakennettiin rautatie. Vuonna 1961 Mongoliasta tuli YK:n jäsenvaltio. 1970-luvulla Kiinan ja Neuvostoliiton väliset suhteet kiristyivät. Neuvostoliitto lähetti Mongoliaan sata tuhatta sotilasta estääkseen Mongolian ajautumisen Kiinan etupiiriin. 1970-luvulla Mongoliaan perustettiin suuri kuparikaivos ja kaivosteollisuuden merkitys taloudessa alkoi kasvaa perinteisen karjankasvatuksen rinnalle.

Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa avasi tien Mongolian uudistumiselle. Kommunistisen puolueen yksinvalta päättyi. Mongoliasta tuli monipuoluedemokratia. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Mongolia on vapaa maa. 1990-luvulla Mongolialla oli vakavia talousvaikeuksia. Sen jälkeen kaivosteollisuuden vahvistuminen on edistänyt talouskasvua. Huomattava osa väestöstä elää kuitenkin yhä köyhyydessä.

Mongolian presidentti valitaan vapailla ja suorilla vaaleilla kuuden vuoden virkakaudeksi. Vuonna 2019 perustuslakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan presidenttiä ei voi valita uudelleen virkakautensa päätyttyä. Vuonna 2021 presidentiksi valittiin Ukhnaagiin Khurelsukh. Presidentin valtaoikeudet ovat rajoitettuja. Toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus, jonka on nautittava parlamentin luottamusta. Mongolian parlamentissa on 76 kansanedustajaa, jotka valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Vuodesta 2016 lähtien enemmistöpuolueena on ollut Mongolian Kansanpuolue, entinen kommunistipuolue ja nykyisin aatemaailmaltaan sosiaalidemokraattinen puolue. Vuoden 2020 vaaleissa Kansanpuolue sai 62 parlamenttipaikkaa. Presidentti Khurelsukh on hänkin Kansanpuolueesta. Vuoden 2020 vaaleihin osallistui 17 puoluetta ja 73 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Parlamenttiin valittiin 13 naista.

Mongolian liike-elämällä ja erityisesti kaivosyhtiöillä on ollut suuri vaikutusvalta maan politiikassa. Vuonna 2020 entinen valtionvarainministeri tuomittiin vankilaan kymmeneksi vuodeksi, koska hän oli ottanut kaivosyhtiöiltä miljoonien eurojen lahjukset. Kolme entistä pääministeriä on saanut lyhyempiä vankeusrangaistuksia lahjuksista ja muista taloudellisista väärinkäytöksistä. Johtavilla poliitikoilla on ollut ulkomaisia tilejä, minne yritykset ovat maksaneet lahjusrahansa. Kaivosyhtiöt maksavat lahjuksia saadakseen edullisia pitkäaikaisia oikeuksia kullan, kuparin, hiilen ja muiden luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kiina ja Venäjä ovat jatkuvasti pyrkineet vaikuttamaan Mongolian politiikkaan.

Vuonna 2018 tehdyn selvityksen mukaan kolmasosa naisista on kärsinyt lähisuhdeväkivallasta. Vain kymmenesosa vakavan väkivallan kohteiksi joutuneista naisista on ilmoittanut asiasta poliisille. Naisten sukupuolinen ahdistelu on yleistä. Mongoliassa on ollut laajaa muuttoliikettä maalta kaupunkeihin. Pienituloisten ihmisten asuinolot ovat huonot. Kymmenesosalla perheistä ei ole sähköä. Vain neljäsosalla on kunnon lämmitys. Kaupunkien nopea kasvu on pahentanut vesi- ja jäteongelmia. Yli puolet kaupunkien asukkaista käyttää epäsiistejä käymälöitä. Hiililämmitys aiheuttaa ilman saastumista ja se haittaa ihmisten terveyttä.

The Hu on vienyt omaperäisen mongolirokin kansainväliselle yleisölle. Äänimaailmaa maustetaan hevosenpääviululla ja kurkkulaululla. Vuonna 2019 The Hu oli suosittu Suomessakin. Sävelet vievät mukaansa, vaikka sanat kuulostavat uhkaavilta. Katso The Hu: Yuve Yuve Yu.

Maailmanpankki luokittelee Mongolian alemman keskitulotason maaksi. 2000-luvulla Mongolian talous on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2020 koronalama supisti taloutta 4,6 prosenttia. Vuonna 2021 kasvu alkoi elpyä, mutta yli 7 prosenttia työvoimasta oli vielä ilman työtä. Vuonna 2020 28 prosenttia mongolialaisista eli köyhyydessä. Kymmenen vuotta aikaisemmin köyhiä oli lähes 40 prosenttia väestöstä. Vuonna 2019 neljäsosa työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 22 prosenttia toimi teollisuuden tehtävissä ja 53 prosenttia työskenteli palvelualoilla.

Karjankasvatus on pitkään ollut Mongolian maaseudun pääelinkeino. Maassa on lähes 30 miljoonaa lammasta ja lähes yhtä paljon vuohia. Lehmiä ja hevosia on kumpiakin yli viisi miljoonaa. Karjankasvatuksen tärkein tuote on liha. Kashmirvuohien hieno alusvilla on maailman pehmeintä ja lämpimintä villaa. Se on kallis raaka-aine neulemarkkinoilla. Mongolian maanviljelijät kasvattavat vehnää, ohraa, perunaa ja vihanneksia. Vuonna 2022 kylmyys haittasi karjanhoitoa ja rehuntuotantoa.

Mongolian maaperässä on runsaita hiili- ja malmivaroja. Maassa on kuparia, kultaa, tinaa, uraania, fluorisälpää, volframia ja molybdeeniä. Volframia ja molybdeeniä käytetään kovissa metalliseoksissa. Viime vuosien aikana suuret kansainväliset kaivosyhtiöt ovat solmineet sopimuksia Mongolian valtion kanssa louhiakseen hiiltä ja metalleja.

Vuonna 2020 Mongolian viennin arvo oli 8 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 5 miljardia euroa. Lähes kolmasosa vientituloista saatiin kullan viennistä. Hiilen osuus oli 25 prosenttia ja kuparin osuus oli 22 prosenttia. Muita vientituotteita olivat rautamalmi, maasälpä, öljy, villa ja liha. Tärkeimpiä vientimaita olivat Kiina, Sveitsi, Singapore, Iso-Britannia ja Venäjä. Kiinaan suuntautui yli 60 prosenttia viennistä ja Sveitsiin noin 30 prosenttia. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Venäjä, Japani, Etelä-Korea ja Yhdysvallat.

Vuonna 2019 Mongoliassa kävi 640 000 ulkomaalaista matkailijaa. Turismin tulot olivat yli 600 miljoonaa euroa. Vuonna 2020 koronarajoitukset vähensivät matkailua rajusti. Mongoliassa kävi alle 70 000 ulkomaista turistia. Matkailutulot olivat alle 50 miljoonaa euroa. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat mongolialaiset lähettivät kotimaahan yli 540 miljoonaa euroa. Mongolian saama ulkomainen kehitys- ja talousapu oli lähes 700 miljoonaa euroa.