Oman
Keskeiset luvut ja tiedot
-
Pääkaupunki
- Masqat
-
Etniset ryhmät
- arabit, balokit, eteläaasialaiset (intialaiset, pakistanilaiset, srilankalaiset, bangladeshilaiset), afrikkalaiset
-
Kieli
- Arabia (virallinen), englanti, balokki, urdu, intialaiset murteet
-
Uskonto
- ibadilaiset 75 %, muut (sunnalaiset, šiialaiset, hindut) 25 %
-
Väkiluku
- 3 200 000
-
Muut maasivut
Maantiede
Oman sijaitsee Arabian niemimaalla, ja suurin osa sen pinta-alasta kuuluu viljelykelvottomaan Rub’ al-Khalin autiomaahan. Ilmasto on sisämaassa kuuma ja kuiva, mutta rannikoilla on hieman kosteampaa. Eteläisen Dhofarin maakunnan rannikkokaupunkien ilmasto on muuta maata viileämpi, mikä on keskittänyt alueelle maanviljelyä keidasalueiden viljelymaiden lisäksi. Pohjoista ja eteläistä rannikkoa reunustavat vuorijonot. Suuri osa Omanin pinta-alasta on muinoin ollut merenpinnan alapuolella, mistä merkkinä ovat lukuisat merieliöiden fossiilit ja maaperän suolapitoisuus.
Vesivarantojen vähyys on Omanin suurin ympäristöongelma. Maalla on vain yhden neliökilometrin verran uusiutuvia vesivarantoja, joista 94 % käytetään maatalouteen ja 2 % teollisuuteen. Kuivuus ja sateettomuus vaikeuttavat veden saantia. Raskas öljytankkeriliikenne aiheuttaa myös paikoin rannikkojen saastumista.
Historia
Oman omaksui islaminuskon 600-luvulla profeetta Muhammedin elinaikana, ja ibadilaisuudesta tuli uskonnon pääsuuntaus 700-luvulla. Euroopan vaikutus alueella alkoi 1508, kun Portugali valloitti alueita Omanin rannikoilla. Oman on Persian valloitusten aikakautta lukuun ottamatta ollut itsenäinen valtio. Portugalilaiset karkotettiin 1650, ja Omanin sulttaani valtasi alueita Itä-Afrikan Sansibarista sekä eteläiseltä Arabian niemimaalta vastustaakseen kasvavan Persian hegemoniapyrkimyksiä. Poliittinen johtajuus siirtyi tuona aikana imaameilta sulttaaneille. 1800-luvun alkuun mennessä Omanista oli tullut voimakkain arabivaltakunta, mutta vuosisadan kuluessa se joutui ranskalaisten ja brittien valtataistelun pelinappulaksi, mikä johti pysähtyneisyyden aikaan. Maa jakautui vallanperimyskiistassa kahtia vuonna 1856. 1900-luvun vaihteessa sisämaassa asuvat ibadilaiset nousivat kapinaan tavoitteenaan saada imaami maan hallitsijaksi, ja kiista ratkaistiin väliaikaisesti antamalla uskonnollisille johtajille valtaa heidän vaikutusalueillaan. Valtataistelu kuitenkin puhkesi uudestaan vuonna 1954, ja imaamit ajettiin maanpakoon englantilaisten avulla.
Vuonna 1964 Dhofarissa alkoi poliittisen vasemmiston tukema maakunnan itsenäistymiseen tähtäävä kapina, joka laajeni pitkäaikaiseksi poliittiseksi taisteluksi. Sissitaistelut päättyivät kuitenkin vasta vuonna 1975. Vuonna 1970 nykyinen sulttaani Qaboos bin Sa'id nousi valtaan isäänsä vastaan johdetussa vallankaappauksessa, jossa brittiläiset neuvonantajat häntä avustivat. Hän aloitti poliittisen ilmapiirin rauhoittamisen sekä maan infrastruktuurin ja hallinnon uudistamisen.
Ekologinen jalanjälki
3,7
Yhteiskunta ja politiikka
Oman on sulttaanikunta, jossa sulttaani on sekä valtion että hallituksen johtaja. Hän myös nimittää hallituksen ja käyttää ylintä lainsäädäntövaltaa Nykyisen sulttaani Qaboos bin Sa'idin dynastia on ollut vallassa noin 250 vuotta. Hän on uudistanut hallintoa parlamentaariseen suuntaan, islamilaiselta pohjalta 1990-luvulla. Parlamentin muodostavat neuvoa-antavat neuvostot Majlis al-Shura ja Majlis al-Dawla. Majlis al-Shuran 84 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla nelivuotiskaudeksi ja parlamentin ylähuoneen, Majlis al-Dawlan 71 jäsentä nimittää sulttaani. He ovat pääosin heimojohtajia, entisiä virkamiehiä ja muita yhteiskunnallisesti merkittäviä henkilöitä. Parlamentti toimii lähinnä tiedonvälityskanavana kansan ja hallituksen välillä. Poliittiset puolueet on kielletty.
Arabikevään innoittamat mielenosoittajat vaativat työttömyyden vähentämistä, sosiaaliturvaa ja korruption kitkemistä. Sulttaani käynnisti taloudelliset ja poliittiset uudistukset. Majlis al-Shura sai lainsäädäntövaltaa, ja työttömyyden vaivaamassa maassa otettiin käyttöön työttömyyskorvaukset. Sulttaani jatkoi uudistuksia vuonna 2012, jolloin hallintoa hajautettiin ja kansalaiset pääsivät mukaan aluehallintoon. Maassa järjestettiin ensimmäiset aluevaalit neuvoa-antavan elimen valitsemiseksi joulukuussa 2012. Sulttaani käynnisti myös kansallisen työohjelman, jonka tarkoituksena on luoda tuhansia työpaikkoja niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille.
Omanilaisten kansalaisoikeudet on määritelty vuoden 1996 niin sanotussa peruslaissa, jonka perustana on islamilainen oikeus sharia. Se takaa kaikille kansalaisille tasapuoliset oikeudet. Käytännössä naisten syrjintä on kuitenkin yleistä. Perhelainsäädäntö perustuu shariaan ja se suosii miehiä avioliitto-, avioero-, perintö- ja huoltajuusasioissa. Naiset eivät esimerkiksi saa matkustaa ulkomaille ilman puolison tai miespuolisen sukulaisen kirjallista lupaa. Naisten asema on kuitenkin parantunut vähitellen viime vuosien aikana. Peruslain kansalaisoikeudet koskevat ainoastaan Omanin kansalaisia. Väestöstä kolmannes on ulkomaalaisia ja työvoimasta noin 60 prosenttia, lähinnä Etelä-Aasiasta, Egyptistä ja Filippiineiltä. Osa siirtotyöläisistä työskentelee orjuutta muistuttavissa olosuhteissa. Viime vuosina hallitus on pyrkinyt kasvattamaan omanilaisten osuutta työvoimasta niin sanotulla omanisaatio-poliitikalla. Omanilaisten osuuden lisääminen erityisesti yksityisellä sektorilla on yksi hallituksen päätavoitteista, sillä väestön kasvaessa valtio ei pysty työllistämään riittävästi kansalaisia julkiselle sektorille.
Inhimillisen kehityksen indeksi
46 av 186
Talous ja kaupankäynti
Omanin talous keskittyy pääasiassa öljyntuotantoon, mutta öljyvarat ovat ehtymässä. Taloutta pyritäänkin uudistamaan monipuolistamisen, teollistamisen ja yksityistämisen keinoin. Tavoite on laskea öljyntuotannon osuus bruttokansantuotteesta 9 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Turismin sekä kaasuteollisuuden kehittäminen ovat avainasemassa hallituksen hajauttamisstrategiassa. Tärkein vientimaa on Kiina, jonne suuntautuu kolmannes viennistä.
Kartat
Tilastot
YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle Oman koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin
Väestö
Väkiluku
5 106 626
Lasta per nainen
Syntyneiden lasten määrä keskimäärin naista kohden
2,6
Lapsikuolleisuus
Ennen viidettä ikävuottaan kuolleiden lasten määrä tuhatta syntymää kohden.
11
Köyhyys
BKT asukasta kohden
Bruttokansantuotteen arvo jaettuna kokonaisväkimäärällä, korjattuna ostovoimalla.
Nälkä
Aliravittujen ihmisten osuus väestöstä
1
Ilmasto
CO2-päästöt
CO-päästöjen määrä tonneissa henkilöä kohden
15,2
Terveys
Juomavesi
Prosenttiosuus väestöstä, jolla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen
9,2
Koulutus
Luku- ja kirjoitustaidot
Luku- ja kirjoitustaitoisten yli 15-vuotiaiden henkilöiden osuus väestöstä
9,57
Koulunkäynti
Kuinka monta vuotta lapsi käy koulua keskimäärin?
