Portugali sijaitsee Iberian niemimaan länsilaidassa, ja sen ainoa rajanaapuri on Espanja idässä ja pohjoisessa. Lännessä ja etelässä Portugalia ympäröi Atlantin valtameri. Portugaliin kuuluvat myös Azorien ja Madeiran saariryhmät Atlantilla. Suurin osa portugalilaisista asuu rannikkokaupungeissa, joista suurin on pääkaupunki Lissabon. Portugalin ilmasto vaihtelee meren läheisyydestä riippuen: rannikkoalueilla on viileämpää ja sataa enemmän, kun taas sisämaassa on kuumaa ja kuivaa.

Vaikka Portugali on alle kolmanneksen Suomen pinta-alasta, maahan mahtuu monenlaisia maisemia vehreistä viinitarhoista korkeisiin vuoriin ja pitkiin hiekkarantoihin. Portugalin pohjoisosa muodostuu vuoristoista, jotka kattavat koko Iberian niemimaan alueen ylittäen rajan Espanjan puolelle. Maan korkein huippu, 2351-metrinen Piquinho, sijaitsee kuitenkin Azoreilla. Manner-Portugalin eteläosa on matalampaa, kumpuilevaa tasankoa, ja siellä harjoitetaan pohjoisosaa enemmän maataloutta. Portugalia halkovat suuret joet, joista moni saa alkunsa Espanjan puolelta, kuten maan pisin joki Tajo. Suurin osa Portugalin pinta-alasta on maatalouden käytössä laidun- tai viljelymaana. Kolmannes Portugalista on metsien peitossa, ja Portugalissa harjoitetaan paljon metsätaloutta.

Portugali oli 1970-luvulle asti sotilasdiktatuuri, jonka aikana ympäristönsuojeluun ei kiinnitetty juuri huomiota ja maaperä ja vesistöt saastuivat. Vallankumouksen jälkeen ympäristölainsäädäntöä on kehitetty ja kiristetty, ja nykyisin Portugalin jätehuolto toimii hyvin ja 22 prosenttia Portugalin pinta-alasta on suojeltu. Portugali on altis ilmastonmuutoksen aiheuttamille sään ääri-ilmiöille, kuten kuivuudelle ja tulville. Maassa on ollut viime vuosina kesäisin helleaaltojen aiheuttamia tuhoisia maastopaloja.

Portugalin asema ja merkitys ovat vaihdelleet paljon historian saatossa. Portugalilaiset olivat ensin Rooman vallan alla noin vuodesta 200 eaa. Rooman hajottua alue jakautui pikku kuningaskuntiin, joista suurin osa joutui arabien hallintaan 700-luvulla. Portugalin valtion katsotaan syntyneen vuonna 1128, kun ruhtinas Alfonso nimitti itsensä Portugalin ensimmäiseksi kuninkaaksi.

Kokeneina laivanrakentajina ja merenkävijöinä portugalilaiset tekivät 1400-luvulla tutkimusretkiä ympäri maailmaa, etenkin Intiassa ja Afrikan länsirannikolla. Portugalilaiset valloittivat ”löytöretkillään” suuria siirtokuntia, kuten Brasilian, Indonesian ja Intian. Portugali rikastui siirtokunnista viedyllä kauppatavaralla. Portugalia koettelivat sodat Espanjan kanssa ja vuoden 1755 Lissabonin maanjäristys, jossa menehtyi jopa 100 000 ihmistä ja joka tuhosi pääkaupungin lähes täysin. Vastoinkäymisten heikentämä Portugali menetti lähes kaikki Aasian ja Etelä-Amerikan siirtomaansa 1800-luvulla, ja jäljelle jäivät Länsi-Afrikan siirtomaat, Brasilia ja yksittäisiä pieniä alueita ja saaristoja.

1900-luvun alku oli Portugalissa epävakaata aikaa. Kuningas syrjäytettiin vallankumouksessa vuonna 1910, ja valta vaihtui useaan otteeseen jopa väkivaltaisesti – maassa käytiin myös lyhyt sisällissota vuonna 1918. Kansallismieliset sotilaat kaappasivat vallan vuonna 1926, ja pääministeriksi nousi António de Oliveira Salazar, joka kielsi muut puolueet. Salazarin Portugali pysytteli puolueettomana toisessa maailmansodassa. Portugali oli mukana perustamassa sotilasliitto Natoa vuonna 1949.

Salazar hallitsi Portugali 36 vuotta, ja hänen kuoltuaan puoluetoveri Marcello Caetano peri pääministerin pestin. Portugali yritti pitää viimeiseen asti kiinni afrikkalaisista siirtomaistaan, jotka kapinoivat kolonialistista valtaa vastaan. Sodat siirtomaiden sissejä vastaan söivät myös sotilasjuntan suosiota, ja kansalaisten tyytymättömyys johti vuonna 1974 verettömään Neilikkavallankumoukseen. Diktatuurin aika loppui, ja uudistusten myötä Portugalista tuli demokraattinen valtio. Afrikan siirtomaat itsenäistyivät, ja Portugalin imperiumi kaatui lopullisesti vuonna 1999, kun Macao siirtyi Kiinalle. Portugali liittyi EU:n esimuotoon EEC:hen vuonna 1986.

Portugalin vallanpitäjät ovat olleet vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen demokraattisesti valittuja. Portugali on puolipresidentiaalinen tasavalta, eli presidentillä on muitakin valtaoikeuksia kuin seremoniallisena valtionpäämiehenä toimiminen. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla 5 vuoden välein, ja hän voi nimittää tai erottaa hallituksen. Portugalin parlamentissa istuu 230 kansanedustajaa, ja parlamenttivaalit järjestetään 4 vuoden välein. Hallinnollisesti Manner-Portugali on jaettu 18 piiriin, minkä lisäksi Portugaliin kuuluvat Azorien ja Madeiran autonomiset alueet. 

Portugalin kaksi suurinta puoluetta ovat keskustaoikeistolainen Sosiaalidemokraattinen puolue ja keskustavasemmistolainen Sosialistipuolue – kummankin vasemmistolainen nimi kumpuaa Neilikkavallankumouksen jälkimainingeista. Lisäksi parlamentissa paikkoja on esimerkiksi vihreillä, kommunistisella puolueella, oikeistopopulisteilla ja vasemmistoblokilla. Vallankahvassa ovat vuorotelleet sosiaalidemokraatit ja sosialistit. Portugalissa on ollut viime vuosikymmeninä useita vähemmistöhallituksia, jotka ovat tukeutuneet apupuolueisiin voittaakseen tärkeät äänestykset parlamentissa. Vähemmistöhallituksia on myös kaatunut tuen puutteeseen, kuten kävi pääministeri Pedro Passos Coelhon sosiaalidemokraattihallitukselle vain muutaman viikon jälkeen vuonna 2015. Vuonna 2022 Portugalissa järjestettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit, joissa enemmistön äänisaaliista haali António Costan luotsaama Sosialistipuolue. Portugaliin saatiin Costan johdolla pitkästä aikaa enemmistöhallitus.

Sekä Sosialistinen puolue että Sosiaalidemokraattinen puolue ovat EU-myönteisiä ja markkinaliberaaleja, kun taas talouskeskeisyyttä ja EU:ta vastustetaan sekä puoluekentän vasemmalla että oikealla äärilaidalla. Portugalin demokratia ei toimi vieläkään kitkatta, vaan korruptiota ja kansalaisten epätasa-arvoista kohtelua esiintyy edelleen. Erityisesti vankien ja ulkomaalaisten kausityöläisten ihmisoikeuksia rikotaan.

Naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema on yhteiskunnassa hyvä. Portugali on sallivan huumepolitiikan edelläkävijä, sillä huumeidenkäyttäjiä ei rankaista. Portugalilaiset ovat perhekeskeisiä, ja aikuiset lapset asuvat usein vanhempiensa luona tai ainakin lähiseudulla. 

Portugali on maailman mittapuulla vauras maa, mutta silti yksi EU:n köyhimmistä jäsenvaltioista. Maailmanlaajuinen finanssikriisi runteli Portugalia 2010-luvun alussa, ja julkisen velan, riskilainojen ja huonon ostovoiman heikentämä talous oli romahduksen partaalla. Portugali sai hätärahoitusta EU:lta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF), ja maan hallitus leikkasi julkista taloutta rajusti. Säästökuuri tehosi, ja talous on ollut noususuunnassa vuodesta 2014 lähtien. Vuonna 2022 Portugalin valtionbudjetti on vain 2 prosenttia alijäämäinen, ja työttömyysprosentti oli laskenut viiteen.

Suurin osa Portugalin kansantuotteesta on muiden eurooppalaisten talouksien tavoin peräisin palvelualoilta. Teollisuuden osuus kansantuotteesta on 22 prosenttia ja maatalouden pari prosenttia. Portugalin tärkeimpiä vientituotteita ovat ajoneuvot, vaatteet ja muut tekstiilit sekä lääketeollisuuden tuotteet. Se käy kauppaa lähinnä muiden EU-maiden kanssa, ja sen tärkein vientimaa on itänaapuri Espanja. Turismi on Portugalissa tärkeä elinkeino, ja ennen koronapandemian rajasulkuja maassa vieraili jopa 17 miljoonaa matkailijaa vuodessa. Lämpöinen ilmasto, herkulliset ruuat ja viinit sekä kauniit rannat houkuttelevat vierailijoita.

Vaikka Portugalin talous on kasvanut kohisten viimeisen kymmenen vuoden aikana, ongelmia on edelleen. Maan palkkataso on Euroopan alhaisimpia, ja keskimäärin portugalilainen palkansaaja tienaa noin 1100 euroa kuussa. Vuonna 2022 minimipalkkaa nostettiin 822 euroon. Erityisesti suurissa kaupungeissa vuokrat ovat nousseet paljon palkkoja nopeammin, ja vähätuloisimmilla on vaikeuksia selvitä arjen peruskustannuksista. Maassa esiintyy edelleen paljon harmaata taloutta ja korruptiota. Etenkin 2000-luvun alussa Portugalista muutti paljon työikäisiä muualle EU:hun parempien palkkojen perässä. Portugalin väestö vähenee ja vanhenee maastamuuton ja matalan syntyvyyden vuoksi. Portugalissa on paljon alueellista eriarvoisuutta: suurten kaupunkien elintaso on huomattavasti korkeampi kuin maaseudusta elantonsa saavan etelän.

Portugali pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä, mikä voi osoittautua hankalaksi, sillä maa on edelleen riippuvainen fossiilisista energianlähteistä etenkin liikenne- ja lämmityskäytössä. Maassa on rakenteilla tai suunnitteilla suuria merituulipuistoja.