Suomen kanssa samankokoinen Puola sijaitsee maantieteellisesti melko keskellä Eurooppaa. Puolan rajanaapureita ovat etelässä Slovakia ja Tšekki, idässä Liettua, Valko-Venäjä ja Ukraina, lännessä Saksa ja pohjoisessa Venäjälle kuuluva Kaliningradin alue. Pohjoisessa Puola rajoittuu Itämereen. Pääkaupunki Varsovassa on lähes 2 miljoonaa asukasta, minkä lisäksi yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkeja on neljä: Krakova, Łódź, Wrocław ja Poznań.

Suurin osa Puolasta on hyvin maanviljelyyn soveltuvaa alankoa, jota halkovat suuret joet. Maan etelärajalla kohoavat Tatra-vuoret, jotka ovat osa suurempaa itäeurooppalaista Karpaattien vuoristoa. Puolassa vallitsee väli-ilmasto eli leudon meri-ilmaston ja kuivan mannerilmaston välimuoto: talvisin koko maassa voi sataa lunta, kun taas kesäisin elohopea kohoaa usein hellelukemiin. Ennen modernia aikaa Puola oli muun Manner-Euroopan tavoin metsien peittämä, mutta nykyisin puolet maapinta-alasta on valjastettu maatalouden käyttöön. Metsää on jäljellä noin kolmannes maan pinta-alasta, ja aarniometsän tunnelmaa voi edelleen aistia esimerkiksi Białowiezan kansallispuistossa, jossa elää vieläkin visenttejä.

Maailmansotien aikana Puolan metsiä hakattiin surutta. Sotien jälkeen maahan syntyi paljon raskasta teollisuutta, joka saastutti maaperää, vesistöjä ja ilmaa. Erityisesti sementin ja hiilen tuotanto aiheuttivat vakavia ympäristöhaittoja, ja Puolaa pidettiin 1900-luvun lopulla yhtenä maailman saastuneimmista maista. Ympäristön tila on parantunut sitten sosialismin aikojen, sillä raskas teollisuus on vähentynyt ja saastumisen estämiseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota.

Puola on kautta historian pyrkinyt olemaan itsenäinen valtio, mutta se on kokonaisuudessaan tai osiksi pilkottuna joutunut muiden vallan ja sorron alle useaan otteeseen. Puola muodostui ensimmäisen kerran yhtenäiseksi valtioksi 1000-luvulla, mutta hajosi 1100-luvulla osiin. Puola muodosti valtioliiton Liettuan kanssa 1569 ja kohosi suurvallaksi. Puola-Liettuaan kuului myös suuria osia nykyisestä Ukrainasta ja Latviasta. Sisäiset ristiriidat ja sodat naapurimaiden kanssa johtivat Puola-Liettuan tuhoon, ja maa jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken. Napoleon valloitti Puolan, mutta Wienin kongressissa maa ositettiin jälleen.

Ensimmäisessä maailmasodassa Puola päätyi Saksan miehittämäksi. Saksan kukistuttua Puolasta tuli taas itsenäinen valtio, joka ryhtyi ensi töikseen sotimaan Neuvostoliittoa vastaan. Sodan seurauksena Ukraina ja Valko-Venäjä jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken kahtia. Toinen maailmansota alkoi, kun natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan ja miehitti valtion. Puola kärsi valtavia tuhoja toisessa maailmansodassa: kuusi miljoonaa puolalaista tapettiin, heistä puolet juutalaisia. Natsien keskitysleiri Auschwitz on yksi tunnetuimmista Puolaan perustetuista tuhoamisleireistä. Pääkaupunki Varsova pommitettiin lähes täysin. Neuvostojoukot valtasivat Puolan sodan loppuvaiheessa ja teki Puolasta satelliittivaltionsa.

Sosialistinen Puola oli jatkuvissa talousvaikeuksissa. Tyytymättömyys valtiovaltaa kohtaan johti 1980-luvulla lakkoihin ja ammattiliitto Solidaarisuuden perustamiseen. Vastarinnan kukistaakseen hallitus julisti sotatilan, jonka varjolla Solidaarisuuden johtajat vangittiin ja ammattiliitto kiellettiin. Sosialistihallinto ei saanut levottomuuksia sammumaan, ja vuonna 1989 hallitus ja Solidaarisuus sopivat vapaista parlamenttivaaleista. Solidaarisuus voitti vaalit murskalukemin, ja maa muutettiin tasavallaksi. Täten Puolasta tuli ensimmäinen entisen itäblokin maa, joka siirtyi sosialismista demokratiaan ja suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.  

2000-luvun alussa Puolaa pidettiin eurooppalaisena menestystarinana: poliittinen valta siirtyi demokraattisesti vaaleissa puolueelta toiselle, kansalaisten hyvinvointi koheni ja talous kasvoi kohisten. Puola liittyi Natoon vuonna 1999 ja EU:hun 2004. Vuodesta 2015 Puolaa hallinnut Laki ja oikeus -puolue on kuitenkin heikentänyt kansalaisoikeuksia, oikeusjärjestelmää ja lehdistönvapautta.

Tasavalloille tyypilliseen tapaan Puolaa hallitsee vaaleilla valittu presidentti, jolla on rajatut valtaoikeudet. Presidentti nimittää pääministerin, joka on yleensä parlamenttivaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja. Puolan parlamentti on kaksikamarinen: alahuone (Sejm) koostuu 460 kansanedustajasta, ja ylähuone senaatissa on 100 jäsentä. Kummankin kamarin vaalit pidetään neljän vuoden välein. Hallinnollisesti Puola koostuu 16 alueesta eli voivodikunnasta, jotka jakautuvat hallintopiireihin ja kuntiin.

Puola siirtyi demokratiaan 1980-luvun lopulla sangen rauhanomaisesti ja sujuvasti. 1990-luvulla Puolaa hallitsivat vuorotellen keskustaoikeistolainen kansallisfoorumi ja sosiaalidemokraatit (SLD). Sosiaalidemokraattien suosio rapautui korruptioskandaalien myötä, ja kansallismielinen konservatiivipuolue Laki ja oikeus nousi 2010-luvulla maan suosituimmaksi puolueeksi. Laki ja oikeus on ollut hallitusvastuussa viimeisen kahden vaalikauden ajan ajaen konservatiivista, perhekeskeistä politiikkaa. Lapsiperheiden tukia on lisätty, mutta abortit kielletty ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia poljettu. Laki ja oikeus on heikentänyt riippumattoman median toimintaa ja oikeusjärjestelmän puolueettomuutta.

Puolan ulkopoliittinen linja on muuttunut Lain ja oikeuden valtakaudella EU-myönteisestä kriittisesti, ja Puola on harannut EU:ssa maiden enemmistöä vastaan esimerkiksi ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikassa. Viime vuosina Puola ja kansallismielisten konservatiivien hallitsema Unkari ovat tehneet entistä läheisempää yhteistyötä. Unkarista poiketen Puola on kuitenkin hyvin Venäjä-vastainen. Venäjän hyökättyä Ukrainaan keväällä 2022 Puola on vastaanottanut miljoonia ukrainalaispakolaisia ja lähettänyt Ukrainaan paljon avustuksia, esimerkiksi aseita.

Monet puolalaiset ovat hyvin uskonnollisia, ja katolisella kirkolla on maassa paljon valtaa. Aborttikiellolla ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimisellä on maassa aitoa kannatusta, joskin niitä on myös vastustettu valtavin mielenosoituksin.

Puolan talous on ollut vahvassa myötätuulessa EU:hun liittymisestä lähtien. Maan bruttokansantuote on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla, ja ainoana EU-maana Puolan talous kasvoi talouskriisivuoden 2009 aikana. Viime vuosikymmenten talouskasvu perustuu runsaisiin EU-tukiin, oman valuutan alhaiseen arvoon ja mataliin työvoimakustannuksiin. Muusta Itä-Euroopasta poiketen Puolassa on verrattain vähän työttömyyttä, noin 6 prosenttia työvoimasta. Työttömyyden sijaan Puola painii aivovuodon kanssa, sillä useat puolalaiset muuttavat toisiin EU-maihin paremman tulotason houkuttelemina.

Perinteisenä maatalousmaana Puola tuottaa edelleen paljon lihaa, perunoita ja viljaa, ja 12 prosenttia väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Maan bruttokansantuotteesta maatalous kattaa vain pari prosenttia. Puolassa on edelleen sosialismin aikojen jälkeenkin paljon raskasta teollisuutta, kuten koneiden ja kulkuvälineiden tuotantoa, joka muodostaa kolmanneksen kansantuotteesta. Palvelusektori on monia muita EU-maita pienempi ja työllistää noin puolet työssäkäyvistä puolalaisista. Puola käy kauppaa lähinnä muiden EU-maiden kanssa, ja yli neljännes viennistä suuntautuu länsinaapuri Saksaan.

Viime aikoina Puolan taloutta epävakauttaneet uudenlaiset haasteet. Laki ja oikeus -puolueen vihamielinen suhtautuminen ulkomaisiin sijoittajiin ovat karkoittaneet kansainvälisiä toimijoita Puolan markkinoilta. Asukasluku on laskusuunnassa väestön vanhenemisen, alhaisen syntyvyyden ja korkean maastamuuton vuoksi. Puolan energiajärjestelmä on hyvin riippuvainen fossiilisista energianlähteistä, joita ostetaan kotimaisen tuotannon lisäksi paljon Venäjältä. Ukrainan sodan myötä Puolan tulisi irtautua venäläisestä kaasusta ja öljystä, mutta korvaavia energianlähteitä on vaikeaa löytää kookkaan teollisuussektorin ja lähes 40 miljoonan kansalaisen tarpeisiin.