[[suggestion]]
Saint Lucia
 

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki

Castries

Etniset ryhmät

Afrikkalaisperäiset 85 %, monietniset 11 %, aasialaistaustaiset 2 %, muut 2 % (2010)

Kieli

Englanti (virallinen kieli), paikallinen kreoliranska: kweyol

Uskonto

Katolilaiset 62 %, protestantit 26 %, muut ja uskonnottomat 12 % (2010)

Väkiluku

184 401 (2022)

Valtiomuoto

Parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia (Iso-Britannian hallitsija on muodollinen valtionpäämies)

Pinta-ala

616 km2

Valuutta

Itä-Karibian dollari

BKT per asukas

14 051 Ostovoimapariteetti $

Kansallispäivä

22. helmikuuta

Muut maasivut

Maantiede

Saint Lucia sijaitsee itäisellä Karibianmerellä, Pienten-Antillien saariston eteläosassa, Martiniquen ja Saint Vincent ja Grenadiinien välissä. Pisaranmuotoisen saaren keskellä on vuorten ketju. Korkein huippu on Mount Gimie (959 m). Lännempänä Gros ja Petit Pitonin kukkulat kohoavat yli 700 metriä korkeina jykevinä kolmioina rannan maamerkeiksi. Vuorilla kasvaa metsää. Rinteillä virtaa puroja. Maa on tuliperäistä. Soufrieren kaupungin lähellä on kiehuvia rikkilampia. Pääkaupunki Castries on saaren luoteisrannalla. Suurin osa asutuksesta ja viljelymaista on rannikon alavilla mailla. Kolmasosa saarelaisista asuu pääkaupungissa. Saint Lucian ilmasto on lämmin ja kostea. Sateisin kausi ajoittuu kesäkuun ja marraskuun välille. Vuorilla sataa enemmän kuin rannikolla. Karibian merellä esiintyy syksyisin rajuja myrskyjä.

Saint Lucian rannikolla on kallioniemiä ja hiekkaisia lahtia. Alavilla mailla kasvanut puusto on valtaosin raivattu sokeri- ja banaaniviljelmien tieltä. Kosteikkorannoilla kasvaa yhä mangrovemetsiä. Vuorten rinteillä on sademetsää, kymmeniä puulajeja. Puiden oksilla viihtyvät orkideat ja bromeliat. Sademetsässä elää vihreitä sinipäisiä Saint Lucian papukaijoja, kolibreja, keltamustia turpiaaleja ja paljon muita lintuja. Saaren lähivesien koralliriutoilla on lehtikaloja, perhossimppuja, rauskuja, antennikrotteja ja merihevosia. Meressä ui delfiinejä, ryhä- ja pallopäävalaita ja kilpikonnia.

Saint Lucian rannikkometsien väheneminen ja pitkäaikainen maanviljely ovat edistäneet pintamullan kulumista. Rankkasateet huuhtovat irtomaan mereen. Myrskyjen aikaan vuorenrinteiden lasku-uomat täyttyvät sadevesistä. Laaksoissa ja tasaisilla mailla on tuhoisia tulvia. Laajamittaiseen matkailuun liittyy ympäristörasitteita. Hotellit ja muut matkailupalvelut rakennetaan rannoille. Yhdyskuntajätteet likaavat ja rehevöittävät vesiä. Niiden vaikutus valkaisee koralleja. Ilmastonmuutos on uhka Saint Lucian kaltaiselle pienelle saarivaltiolle. Meren hyvinvointi on saarelaisten kestävän kehityksen avainasia.

Historia

Pienten-Antillien varhaisasukkaat tulivat saarille yli 5000 vuotta sitten. He olivat tainokansoihin kuuluneita kalastajia, metsästäjiä ja keräilijöitä. Heidän jälkeensä tulivat arawakit, jotka kasvattivat maissia, bataatteja ja tupakkaa. 1200-luvulla karibit syrjäyttivät arawakit. Saint Lucian saari alkaa esiintyä eurooppalaisten purjehtijoiden kartoissa 1500-luvun alkuvuosista lähtien. 1550-luvulla ranskalaiset merirosvot käyttivät saarta tukikohtana. Tuolloin saarella asui vielä karibeja.

Iso-Britannia ja Ranska kahakoivat saaresta 1600- ja 1700-luvuilla. 1760-luvulla ranskalaiset siirtolaiset alkoivat kasvattaa sokeriruokoa. Saint Lucialle tuotiin afrikkalaisia orjia laajojen sokeriviljelmien työvoimaksi. 1810-luvulla Saint Lucia jäi Iso-Britannian hallintaan. 1830-luvulla saarella asui 2300 eurooppalaista, 2600 vapaata afrikkalaista ja 13 000 afrikkalaista orjaa. Orjuus lakkautettiin vuonna 1836. 1900-luvun puolivälissä banaanien viennistä tuli uusi elinkeino sokerin tilalle. Vuonna 1967 saari sai itsehallinnon. Vuonna 1979 Saint Lucia itsenäistyi, mutta jäi brittiläisen kansanyhteisön jäseneksi.

Vuonna 1980 hirmumyrsky Allen tuhosi Saint Lucian banaanisadon. Tämä oli iso isku saarivaltion taloudelle. Yhteiskunnallinen tilanne oli epävakaa. Pääpuolueet kamppailivat kiivaasti vallasta. 1990-luvulta alkaen matkailun kasvu on tasapainottanut Saint Lucian taloutta. Matkailusta tuli saaren pääelinkeino. Matkailupalvelut työllistävät ison osan saarelaisista ja korkeimmillaan vuotuiset matkailutulot ovat olleet yli kaksi kertaa suuremmat kuin tavaraviennin arvo. 1990-luvun lopulla Saint Lucia alkoi houkutella saarelle ulkomaisia yrityksiä, jotka voisivat välttää kotimaansa veroja rekisteröitymällä saintlucialaisiksi, taikka salata omistustaan perustamalla hallintayhtiöitä tai rahastoja. Saint Lucia ei kuitenkaan ole kansainvälisistä veroparatiiseista laadituilla mustilla listoilla.

Ekologinen jalanjälki

1 4

1,5

Jos kaikki kuluttaisivat kuten Saint Lucia asukkaat keskimäärin, tarvitsisimme 1,5 maapalloa. Tarkastele tilastoja ekologisesta jalanjäljestä kaikissa maissa.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2021 järjestetyissä parlamenttivaaleissa Saint Lucian työväenpuolue SLP sai yli 50 prosenttia äänistä ja puolueen johtaja Philip Pierre nimitettiin pääministeriksi. Edellinen hallituspuolue, Yhdistynyt työläisten puolue UWP, sai 42 prosenttia äänistä. Vain 51 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. SLP on sosiaalidemokraattinen puolue. UWP on maltillinen oikeistolainen, kristillisdemokraattinen puolue. Maailman demokratian kehitystä seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Saint Lucia on vapaa maa. Hallitusvalta siirtyy puolueelta toiselle rauhanomaisesti, vapailla ja uskottavilla vaaleilla. Ennen vaaleja julkisen hallinnon väärinkäytösten tutkijat paljastivat, että edellinen hallitus oli hankkinut 100 000 koronarokotetta yhtiöltä, jolla ei ollut valmiuksia rokotteiden toimittamiseksi. Saint Lucian terveysministeri ilmoitti, että hänellä ei ole tietoa hankinnasta. Silloinen pääministeri Allen Chastanet kuitenkin vahvisti, että 2,7 miljoonaa dollaria valtion varoja oli käytetty tähän ostoon.

Saint Lucialta ei ole käytettävissä ajantasaisia köyhyystilastoja. Vuonna 2016 köyhyydessä eli 20 prosenttia saaren asukkaista. Sen jälkeen risteilymatkailun lisääntyminen on kasvattanut työllisyyttä ja tuloja, mutta vuonna 2020 koronapandemia on supistanut turismia tuntuvasti. Saint Lucia toivoo talouden elpyvän sitten, kun matkailijat palaavat. Saint Lucia tarjoaa kansalaisuutta ulkomaisille yrittäjille, jotka sijoittavat yli 300 000 dollaria vähintään viisi vuotta kestävään kiinteistöomistukseen, tai muuhun saarelle hyödylliseen liiketoimintaan. Talousrikosten asiantuntijat katsovat, että tällaiset järjestelyt avaavat mahdollisuuksia keinottelulle ja rahanpesulle. 

Vuonna 1979 saintlucialainen William Arthur Lewis sai Nobelin taloustieteen palkinnon yhdessä yhdysvaltalaisen Theodore Schultzin kanssa. Palkinto annettiin uraauurtavasta taloustutkimuksen työstä, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota kehittyvien maiden ongelmiin. Vuonna 1992 Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin saintlucialaiselle runoilijalle, näytelmäkirjailijalle Derek Walcottille. Walcottin pääteoksena pidetty Omeros sijoittaa Iliaan ja Odysseian kuuluisan tarinan karibialaiseen ympäristöön.

Inhimillisen kehityksen indeksi

14

105 av 188

Saint Lucia sijoittuu sijalle 105 inhimillisen kehityksen indeksissä 188 maasta.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Saint Lucian ylemmän keskitulotason maaksi. Saarten tärkein elinkeino on matkailu. Vuonna 2019 saarilla kävi 1,2 miljoonaa ulkomaista matkailijaa ja turismin tuottamat tulot olivat 92 miljoonaa dollaria (USD). Suurin osa matkailijoista tulee risteilyaluksilla. Vuonna 2019 Saint Lucialla vieraili 377 risteilyalusta, jotka toivat saarille lähes 800 000 turistia. Vuonna 2020 koronapandemia vähensi turismia ja matkailutulot olivat vain 28 miljoonaa dollaria. Vuonna 2019 vain 10 prosenttia saintlucialaisista sai toimeentulon maataloudesta. Teollisuuden tehtävissä työskenteli 15 prosenttia työvoimasta ja palvelualojen osuus oli 75 prosenttia.

Saint Lucian maanviljelijät tuottavat banaaneja, kaakaota, kookospähkinöitä, avokadoja, mangoja ja muita hedelmiä sekä jamssia ja bataatteja. Maatilat ovat pieniä. Banaaneja ja kookospähkinöitä viedään ulkomaille. Muut tuotteet myydään lähimarkkinoille.

Vuonna 2020 Saint Lucian viennin arvo oli 37 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 1,1 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat öljy 17 %, juomat 16 % (olut, rommi, virvoitusjuomat), sähkölaitteet ja -tarvikkeet 15 %, banaanit 8 % ja kiviainekset 5 % (kivi, sora, sepeli). Suurimpia vientimaita olivat Barbados, Yhdysvallat, Guyana, Iso-Britannia ja Ranska. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Kolumbia, Brasilia, Iso-Britannia ja Kiina. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat saintlucialaiset lähettivät kotimaahan 60 miljoonaa dollaria.

Kartat

Tilastot

YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle Saint Lucia koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin

Väestö

Väkiluku

185 112

Ihmistä maassa Saint Lucia

Lasta per nainen

Syntyneiden lasten määrä keskimäärin naista kohden 

1 3

1,4

lasta per nainen maassa Saint Lucia

Lapsikuolleisuus

 Ennen viidettä ikävuottaan kuolleiden lasten määrä tuhatta syntymää kohden. 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24

24

kuollutta lasta 1000 elävänä syntyttä lasta kohden maassa Saint Lucia

Köyhyys

BKT asukasta kohden

Bruttokansantuotteen arvo jaettuna kokonaisväkimäärällä, korjattuna ostovoimalla. 

4

14 051

BKT asukasta kohden PPP-dollareissa maassa Saint Lucia

Nälkä

Aliravittujen ihmisten osuus väestöstä

Ei tilastoja saatavilla
väestöstä kärsii aliravitsemuksesta maassa Saint Lucia

Ilmasto

CO2-päästöt

 CO-päästöjen määrä tonneissa henkilöä kohden 

1 2 9

3,0

tonnia CO2-päästöjä henkeä kohti maassa Saint Lucia

Terveys

Rokote

Tuhkarokkoa vastaan ​​rokotettujen lasten osuus

1 2 3 4 5
6 7 7 9 10

7,7

10 lapsesta on rokotettu tuhkarokkoa vastaan Saint Lucia

Juomavesi

Prosenttiosuus väestöstä, jolla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen 

Ei tilastoja saatavilla
henkilöllä 10:stä on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen maassa Saint Lucia

Tasa-arvo

Työ