Salomonsaaret on Tyynen meren saarivaltio. Saaret sijaitsevat Papua-Uuden-Guinean ja Vanuatun välissä noin kaksi tuhatta kilometriä Australiasta koilliseen. Salomonsaariin kuuluu kuusi pääsaarta: Guadalcanal, Malaita, Santa Isabel, Choiseul, Makira ja Uusi-Georgia, sekä yli 900 pikkusaarta ja luotoa. Saarista kolmesataa on asuttuja. Guadalcanal on isoin saari. Pääkaupunki Honiara sijaitsee sen pohjoisrannalla.

Guadalcanalilla ja Malaitalla asuu yhteensä miltei puolet Salomonsaarten asukkaista. Saarilla on upeita hiekka- ja palmurantoja. Lähivesillä on koralliriuttoja. Suurimpien saarten keskellä kohoaa metsän peittämiä kukkuloita. Korkein vuori on Guadalcanalin Makarakombu (2447 m). Saarilla on tulivuoria ja kuumia lähteitä.

Salomonsaarten ilmasto on lämmin ja kostea. Sadekausi ajoittuu joulukuusta toukokuuhun. Sen aikana alueen yli kulkee kovia myrskyjä. Kesäkuun ja marraskuun välillä kaakkoistuulet tuovat kuivempaa ilmaa. Suomen kesä on Salomonsaarilla viileintä aikaa. Monilla saarista on tähän asti kasvanut tiheitä monilajisia sademetsiä. Metsät ovat nyt vaarassa. Puutavara on Salomonsaarten tärkein vientituote. Jos hakkuut jatkuvat nykyvauhtia, sademetsät häviävät kahdessakymmenessä vuodessa.

Metsätuho kuihduttaa vesilähteitä. Asutuksen jätevedetkin likaavat juomavesivaroja. Saastuneen veden levittämät taudit uhkaavat ihmisten terveyttä. Salomonsaarilla tarvitaan entistä tarmokkaampia toimia luonnon ja ympäristön suojelemiseksi. Saarten kehityssuunnitelmiin kuuluu matkailun lisääminen. Koralliriutoilla voi nähdä värikkäitä vuokko- ja huulikaloja, papukaijakaloja, perhokaloja, merihevosia, kilpikonnia, rauskuja ja haita. Rantalomailu, riutoilla sukeltaminen ja luontoretket sademetsiin voisivat olla Salomonsaarten matkailuvaltteja, jos luonnosta pidettäisiin huolta. 

Rennellin saarella on omaleimainen kasvillisuus ja eläimistö. Siellä elää useita lintulajeja, joita ei tavata muualla. Kookosravut kiipeilevät puissa. Saaren eteläpäässä on Teganon suolavesijärvi. Toisen maailmansodan aikana järvi oli vesilentokoneiden tukikohta. Järven pohjassa on monta lentokonetta. Rennellin saaresta on tullut turistien sukelluskohde. Vuonna 2019 alumiinimalmin kuljetuksissa käytetty rahtilaiva ajoi riutalle Rennellin saaren lähellä. Laivasta pääsi mereen satoja tonneja raskasta polttoöljyä. Hieno meriluonto haavoittuu helposti. 

Salomonsaarten läheltä Bougainvillen Kilun luolasta on löydetty jälkiä 30 000 vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Luolan asukkaat ovat käyttäneet ravintonaan haita, merietanoita ja kilpikonnia, sekä kookos- ja elemipähkinöitä. Guadalcanalin Pohan ja Vatulumi Posovin luolissa on asunut ihmisiä yli 2500 vuotta sitten. Salomonsaarten asuttajat ovat tulleet saarille pienissä ryhmissä, useina muuttoaaltoina. He ovat rakentaneet kylänsä rannoille, rinteille ja laaksoihin ja eläneet erillään muista. He kalastivat ja harjoittivat kaskiviljelyä. Saarilla on kymmeniä väestöryhmiä, joilla on oma kielensä. Kylät ja suvut ovat olleet yhteiskunnan perusta, saarten varhaisasukkailla ei ollut laajempia valtiorakenteita. He sotivat ja kävivät kauppaa toisten kylien ja saarten asukkaiden kanssa.

Espanjan laivat purjehtivat Salomonsaarille 1500-luvulla. Espanjalaiset yrittivät perustaa saarille siirtokunnan, mutta luopuivat aikeesta saarelaisten vihamielisyyden ja siirtolaisia vaivanneiden tautien takia. 1700-luvulla saarilla kävi brittiläisiä ja ranskalaisia löytöretkeilijöitä. Heidän jälkeensä tuli valaanpyytäjiä Iso-Britanniasta, Pohjois-Amerikasta ja Australiasta. Valaanpyytäjät hankkivat vettä, kävivät kauppaa ja kahakoivat saarelaisten kanssa. 1800-luvulla saarille syntyi eurooppalaisia kauppa-asemia. Kauppiaat etsivät santelipuuta ja kopraa. Kopra on kookospähkinän kuivattua siemenvalkuaista. Siitä tehdään kookosöljyä. Salomonsaarten vesiltä myös pyydettiin kilpikonnia ja merimakkaraa.

1880-luvulla Saksa otti haltuunsa pohjoiset Salomonsaaret ja Iso-Britannia julisti eteläiset saaret protektoraatikseen. Vuonna 1900 Iso-Britannia sai hallintaansa koko nykyisen Salomonsaarten valtion alueen. Toisessa maailmansodassa Japani valtasi saaret ja perusti niille tukikohtia. Vuosina 1942 ja 1943 Yhdysvaltojen laivasto ja merijalkaväki hyökkäsivät Japanin joukkoja vastaan ja saarilla käytiin kovia taisteluja. Japanilaiset vetäytyivät Salomonsaarilta, Saaret palasivat brittiläiseen hallintoon. 1950-luvulla salomonsaarelaiset alkoivat entistä näkyvämmin vastustaa siirtomaavaltaa. Saarten itsehallintoa kasvatettiin 1960-luvulta alkaen. Vuonna 1978 Salomonsaarista tuli itsenäinen valtio. 

Salomonsaarten eri väestönosien välillä on ollut ristiriitoja ja vihollisuuksia. 1990-luvun lopulla vihat johtivat sisällissotaan Guadalcanalin ja Malaitan aseryhmien välillä. Vuonna 2003 saarille tuli Australian johtamia Tyynen meren valtioiden poliisijoukkoja. Vuonna 2006 Honiarassa oli rajuja mellakoita. Kaupungin kiinalaisväestö joutui väkivallan kohteeksi. Salomonsaarten hallitus erosi. Vuonna 2007 saaria ravisteli voimakas maanjäristys. Vuonna 2009 julistettiin poikkeustila tulvien vuoksi. Vuotta myöhemmin uusi maanjäristys, rinteiden sortumat ja hyökyaalto aiheuttivat hävitystä rannikkoalueilla. Vuonna 2020 hirmumyrsky Harold surmasi 27 ihmistä.

Salomonsaarten parlamentti valitaan vapailla vaaleilla neljän vuoden välein. Parlamentissa on 50 jäsentä. Vaalit voittaneen puolueen tai vaaliliiton johtaja muodostaa hallituksen ja toimii sen pääministerinä. Hallitus tarvitsee tuekseen parlamentin enemmistön kannatuksen. Vuoden 2019 vaaleissa mikään puolue ei saanut enemmistöä. Parlamentin jäsenistä 21 on sitoutumattomia. Pääministeriksi valittiin sitoutumaton Manasseh Sogavare. Tätä ennen hän on ollut pääministerinä jo kolme kertaa. Vuonna 2019 valitun parlamentin jäsenistä vain kolme on naisia.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön luokittelussa Salomonsaaret on vapaa maa. Poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri on kuitenkin kiristynyt. Hallitusta arvostelevia viestimiä on painostettu. Pääministeri Sogavare on ilmoittanut lykkäävänsä vuonna 2023 järjestettäviksi suunniteltuja vaaleja. Yksi kansanedustaja on tunnustanut julkisesti, että hänelle on tarjottu rahalahjuksia, jos hän kannattaa pääministeriä.

Vuonna 2019 Sogavare muutti Salomonsaarten ulkopoliittista linjaa. Tähän asti Salomonsaarilla on ollut läheinen suhde Taiwaniin. Taiwan on antanut erityisesti Malaitan saarelle tuntuvaa talousapua. Sogavare päätti kuitenkin irtautua suhteesta Taiwaniin ja aloittaa vahvemman yhteistyön Kiinan kanssa. Kiina etsii jatkuvasti keinoja voimistaa asemaansa ja läsnäoloaan Tyynen meren eteläosissa.

Kaupallisten yritysten välityksellä Kiina on pyrkinyt vuokraamaan tai ostamaan saaria, joille se voisi rakentaa sotilaallisen toiminnan tukiasemia, satamia tai kiitoratoja. Salomonsaarten ja Kiinan yhteistyösopimukseen sisältyy lauseke, jonka mukaan Kiina voi tarvittaessa lähettää asevoimia Salomonsaarille pitämään yllä järjestystä.

Taiwanin talousavun katkeaminen tulehdutti uudelleen Malaitan ja Guadalcanalin väliset vanhat vihat. Vuonna 2021 malaitalaiset mielenosoittajat käynnistivät väkivaltaisen mellakan Honiarassa. Kauppoja ryöstettiin ja poltettiin erityisesti kiinalaisessa kaupunginosassa. Kolme ihmistä surmattiin. Sogavare kutsui sotilasapua Australiasta, Papua-Uudesta-Guineasta, Fidziltä ja Uudesta-Seelannista rauhoittamaan tilannetta. Salomonsaarten talouskehitystä ovat horjuttaneet sekä koronalama että luonnontuhot, lahjontaepäilyt ja yhteiskunnalliset levottomuudet.

Maailmanpankki luokittelee Salomonsaaret alemman keskitulotason maaksi. Vuosina 2021 ja 2022 maan talous on supistunut. Vuonna 2019 37 prosenttia palkatusta työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 12 prosenttia työskenteli teollisuuden tehtävissä ja 51 prosenttia palvelualoilla. Salomonsaarten luonnonvaroja ovat sademetsien jalopuut, maaperän kaivannaiset ja meren runsas kalasto. Metsiä hakataan niin paljon, että ne ovat tuhoutumisvaarassa. Valtaosa kaadetusta tukkipuusta myydään Kiinaan.

Saarten tärkein kaivannainen on alumiinimalmi, bauksiitti. Maaperässä on myös kultaa, lyijyä, sinkkiä ja nikkeliä. Salomonsaarilla on puolentoista miljoonan neliökilometrin suuruinen merialue. Kalastus on suuri elinkeino. Kalaa myydään ulkomaille ja se on myös yksi saarelaisten keskeisistä ruokatarvikkeista. Maailmanpankki on rahoittanut kestävien kalastustapojen kehittämistä, jotta liikapyynti ei hävittäisi kalakantoja. Salomonsaaret myy tonnikalan pyyntioikeuksia ulkomaisille kalastusyhtiöille. Tästä saadaan maksuina 36 miljoonaa dollaria (USD) vuodessa.

Salomonsaarten maanviljelijät kasvattavat öljy- ja kookospalmuja, taaroa, bataattia, maniokkia, riisiä, jamssia, kaakaota, hedelmiä, papuja ja vihanneksia. Suurin osa maatiloista on pieniä ja tuottavuus on alhainen. Ruokatuotteiden tuonti on kasvanut viime vuosina. Saarilla käytettävä riisi, maissi, liha sekä monet muut maataloustuotteet hankitaan enimmäkseen ulkomailta. Vuonna 2019 Salomoninsaarilla kävi 28 900 ulkomaista matkailijaa. Turismi tuotti saarille yli 80 miljoonaa dollaria (USD). Sitten koronapandemiaan liittyneet matkustusrajoitukset vähensivät turismia tuntuvasti. Vuonna 2020 Salomonsaarilla kävi vain neljä tuhatta ulkomaalaista matkailijaa ja turismin tuottamat tulot olivat 7 miljoonaa dollaria. 

Vuonna 2020 Salomonsaarten viennin arvo oli 490 miljoonaa dollaria (USD). Tuonnin arvo oli 340 miljoonaa dollaria. Tärkein vientituote oli puu. Sen osuus oli yli kaksi kolmasosaa koko viennin arvosta. Pääosa puusta vietiin sahaamattomana tukkipuuna. Tämän lisäksi vietiin pienempiä määriä sahatavaraa, viilua ja vaneria. Muita vientituotteita olivat kala 16 % (pakastekala ja kalanjalosteet), kasviöljyt 7 % (palmu- ja kookosöljy) ja alumiinimalmi 7 %.  Suurimpia vientimaita olivat Kiina, Italia, Intia, Thaimaa ja Alankomaat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Australia, Etelä-Korea, Singapore ja Malesia. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat saarelaiset lähettivät kotimaahan perheilleen yhteensä 27 miljoonaa dollaria.