[[suggestion]]
San Marino
 

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki

San Marino

Etniset ryhmät

sanmarinolaiset, italialaiset

Kieli

italia

Uskonto

roomalaiskatolisuus

Väkiluku

32 700

BKT per asukas

60 933 Ostovoimapariteetti $

Muut maasivut

Maantiede

San Marino on pieni Italian sisävaltio noin 10 kilometrin päässä Adrianmeren rannikosta. Maa on Euroopan kolmanneksi pienin valtio ja pinnanmuodoiltaan kukkulainen, sillä San Marino kuuluu Apenniinien vuorijonoon. San Marino onkin alun perin rakentunut maan korkeimman kohdan Monte Titanon (749 m) ympärille. Maa on jaettu yhdeksään hallinnolliseen hallintopiiriin, ja asutus koostuu 43 kyläkeskittymästä. Ilmasto on mannermaisen välimerellinen, eli kesät ovat kuumia ja talvet viileitä. Merkittäviä vesistöjä maassa ei ole.

Monte Titano ja San Marinon keskiaikainen keskusta liitettiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2008.

Historia

Perimätiedon mukaan San Marinon perusti vuonna 201 kristitty kivenhakkaaja Marinus Dalmatialainen, joka pakeni roomalaiskeisari Diocletianiuksen vainoja. Hän piileksi Monte Titanon huipulla ja perusti pienen kristillisen yhteisön. Alueen oletetaan olleen asuttu esihistoriallisesta ajasta lähtien, vaikka ensimmäiset maininnat vuoresta ovat keskiajalta. Alue nimettiin kivenhakkaajan muiston kunniaksi ”Pyhän Marinuksen maaksi”, ja nimi muutettiin myöhemmin nykymuotoonsa San Marinon tasavallaksi. Maan alkuperäinen hallintomuoto koostui suvunjohtajista, mutta valtionpäämiehen toimi perustettiin vuonna 1243. San Marino käsitti aluksi vain Monte Titanon, mutta valtio liittoutui vuonna 1463 muiden kanssa yhteistä vihollista Riminin herttuaa vastaan, ja tämän kukistumisen jälkeen paavi myönsi San Marinolle naapurikaupungit Fiorentinon, Montegiardinon ja Serravallen. Myöhemmin samana vuonna myös Faetanon kaupunki liittyi valtioon omasta tahdostaan. Siitä lähtien San Marinon rajat ovat pysyneet muuttumattomina.

San Marino on ollut miehitettynä vain kahdesti historiansa aikana, molemmilla kerroilla vain lyhyen aikaa: vuonna 1503 Valencen herttua Cesare Borgio miehitti maan muutaman kuukauden päästä seuranneeseen kuolemaansa asti, ja vuonna 1739 italialainen kardinaali Giulio Alberoni miehitti maan, kunnes kansalaistottelemattomuus ja vetoaminen paaviin saivat paavin tunnustamaan maan itsenäisyyden. San Marino pysyi maailmansodissa liittoutumattomana, vaikka sen raportoitiin virheellisesti julistaneen sodan Englannille ja vaikka sitä hallitsi vuosina 1923–1943 San Marinon fasistinen puolue.

Ekologinen jalanjälki

Ei tilastoja saatavilla

0,0

Hvis alle mennesker på Jorden skulle ha samme forbruk som en gjennomsnittlig innbygger i San Marino ville vi trenge 0,0 jordkloder.

Yhteiskunta ja politiikka

San Marinon alkuperäinen hallintomuoto koostui suvunjohtajista, mutta valta siirtyi Suurelle ja yleiselle konsiljille, joka valitsi ensimmäiset kapteenivaltionhoitajat vuonna 1243 valtionpäämiehiksi. Sama käytäntö toimii edelleen. Konsilji on San Marinon parlamentti, ja sillä on 60 jäsentä, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla omista vaalipiireistään viideksi vuodeksi kerrallaan. Se hyväksyy budjetin ja nimittää kaksi kapteenivaltionhoitajaa maan johtoon kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Jokaisen kuusikuukautisen kauden jälkeen kansalaisilla on 3 päivän ajan mahdollisuus osoittaa valituksia edellisille kapteenivaltionhoitajille. Toimeenpanovaltaa käyttää valtionkongressi (hallitus), jolla on 10 sihteeristöä.

San Marino ei kuulu Euroopan unioniin, mutta käyttää valuuttanaan euroa.

Inhimillisen kehityksen indeksi

0

av 186

San Marino er nummer av 186 land på Human Development Index over menneskelig utvikling.

Talous ja kaupankäynti

Tuotantosektori kattaa San Marinon bruttokansantuotteesta reilun kolmanneksen. Muita tärkeitä sektoreita ovat pankki- ja vakuutussektori, julkishallinto, kaupankäynti, palvelut ja rakennussektori. Myös turismi on merkittävä ala: maassa vierailee vuosittain noin 2 miljoonaa matkailijaa.

San Marinon perinteinen talous keskittyi viljelyyn, lampaankasvatukseen ja kivenlouhintaan. Nykyisellään toiminta keskittyy viljan, viinin ja hedelmien viljelyyn sekä karjankasvatukseen. Turismin ohella suuria tuloja tuovat myös pankkisektori ja tuotantosektori, jonka tärkeimmät vientituotteet ovat keramiikka, kaakelit, huonekalut, vaatteet, maalit, tekstiilit ja alkoholijuomat. Elintaso on verrattavissa Italiaan, ja San Marinon työttömyysaste on Euroopan alhaisin, eikä maalla ole valtionvelkaa.

Kartat

Tilastot

YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle San Marino koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin

Väestö

Väkiluku

33 931

Ihmistä maassa San Marino

Lasta per nainen

Syntyneiden lasten määrä keskimäärin naista kohden 

Ei tilastoja saatavilla
lasta per nainen maassa San Marino

Lapsikuolleisuus

 Ennen viidettä ikävuottaan kuolleiden lasten määrä tuhatta syntymää kohden. 

1 2

2

kuollutta lasta 1000 elävänä syntyttä lasta kohden maassa San Marino

Köyhyys

BKT asukasta kohden

Bruttokansantuotteen arvo jaettuna kokonaisväkimäärällä, korjattuna ostovoimalla. 

16

60 933

BKT asukasta kohden PPP-dollareissa maassa San Marino

Nälkä

Aliravittujen ihmisten osuus väestöstä

Ei tilastoja saatavilla
väestöstä kärsii aliravitsemuksesta maassa San Marino

Ilmasto

CO2-päästöt

 CO-päästöjen määrä tonneissa henkilöä kohden 

Ei tilastoja saatavilla
tonnia CO2-päästöjä henkeä kohti maassa San Marino

Terveys

Juomavesi

Prosenttiosuus väestöstä, jolla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen 

1 2 3 4 5
6 7 8 9 10

10,0

henkilöllä 10:stä on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen maassa San Marino

Koulutus

Luku- ja kirjoitustaidot

Luku- ja kirjoitustaitoisten yli 15-vuotiaiden henkilöiden osuus väestöstä

1 2 3 4 5
6 7 8 9 10

9,99

10:stä yli 15-vuotiaasta henkilöistä osaa lukea ja kirjoittaa maassa San Marino

Koulunkäynti

Kuinka monta vuotta lapsi käy koulua keskimäärin? 

Ei tilastoja saatavilla
koulunkäyntiä keskimäärin maassa San Marino

Likestilling

Arbeid