Seychellien saarivaltioon kuuluu 115 saarta. Seychellit sijaitsevat Intian valtamerellä 1500 kilometriä Kenian rannikosta itään, tuhat kilometriä Madagaskarista koilliseen. Pääkaupunki Victoria on Mahen saarella. Mahella asuu neljä viidesosaa Seychellien asukkaista. Siellä on myös maan korkein huippu Morne Seychellois (905 m). Mahe ja sitä ympäröivät 40 saarta ovat kivisiä. Niillä on mäkiä ja kukkuloita. Uloimmat 70 saarta ja luotoa sen sijaan ovat laakeita riuttoja, jotka kohoavat vain muutamia metrejä merenpinnasta. Ulkosaarilla on niukasti makeaa vettä ja useimmat niistä ovat asumattomia. Väkiluvultaan Seychellit on Afrikan pienin valtio. Seychellien ilmasto on lämmin ja kostea. Merituuli raikastaa ilmaa. Riutoilla sade on ainoa makean veden lähde.   

Morne Seychelloisin kansallispuistossa on Mahen ainoa jäljellä oleva luonnonmetsä. Siellä kasvaa harvinaisia meduusapuita, palmuja ja kannukasveja. Luonnonmetsän ympärillä kukkulan rinteillä on istutettuja kanelipuita ja metsätalouden hyödynnettäväksi tuotuja vieraslajeja. Puistossa elää Seychellien kotoperäisiä lintuja: sinikyyhkyjä, bulbuleita, medestäjiä ja haukkoja. Saarilla on valkeita hiekkarantoja ja meren hiomia vaikuttavan oudonmuotoisia harmaita kivikkoja. Praslinin ja Curieusen saarilla kasvava seychellienpalmu tuottaa kasvikunnan isoimmat siemenet. Aldabralla on jättiläiskilpikonnia, jotka voivat elää yli satavuotiaiksi. Ulkoriuttojen korallien keskellä ui värikkäitä litteitä välskärikaloja, sarvi- ja perhokaloja, juovikkaita keisarikaloja, seepramureenoja, rauskuja ja meriahvenia.

Ilmastonmuutos huolestuttaa Seychellien asukkaita. Meren pinnan kohotessa matalat riutat saattavat jäädä veden alle. Aallokko kuluttaa koralleja. Rannoille on rakennettava suojaesteitä, jotta meri ei huuhdo pois hienoa hiekkaa. Seychellien asukkaille elävä luonto on toimeentulon perusta, maa elää matkailusta ja kalastuksesta. Ilmastokokouksissa Seychellien edustajat puolustavat saarivaltioiden etuja.

Seychellit olivat asumattomia vielä 1600-luvulla. Saarilla kävi brittiläisiä ja ranskalaisia retkikuntia. Ranskalaiset hakivat puutavaraa ja teurastivat kilpikonnia. Ranska otti saaret haltuunsa 1750-luvulla. Siirtolaiset toivat Seychelleille afrikkalaisia orjia. Ranskalaiset kasvattivat mausteneilikkaa, muskottipähkinöitä, kanelia ja pippureita. Iso-Britannia valtasi saaret 1810-luvulla. Brittiläisen hallinnon aikana Seychelleillä alettiin kasvattaa kookospalmuja ja saaria käytettiin tukikohtana Englannin laivaston toimiessa Afrikasta Arabiaan suuntautuvaa orjakauppaa vastaan. Seychelleille tuotiin yli 2000 orjalaivoista vapautettua afrikkalaista. 1940-luvulla saarilla oli 36 000 asukasta. Heistä alle kaksi tuhatta, lukutaitoiset maanomistajat, sai äänestää paikallisvaaleissa. Vuonna 1976 Seychelleistä tuli itsenäinen valtio. Vuonna 1977 Kansanpuolue kaappasi vallan muuttaakseen maan sosialistiseksi yksipuoluevaltioksi.

1990-luvulla hallituspuolue hyväksyi markkinatalouden ja valtion yrityksiä yksityistettiin. Ensimmäiset monipuoluevaalit järjestettiin vuonna 1993. Saarille houkuteltiin ulkomaisia sijoittajia. Seychelleistä tuli veroparatiisi, missä voitiin perustaa ja rekisteröidä ulkomaalaisia yrityksiä vähin maksuin ja veroin. Vuonna 2004 hyökyaalto aiheutti suuria tuhoja. Sitten Somaliassa yleistynyt merirosvous uhkasi Seychellien matkailuelinkeinoa ja kalastusta. Vuonna 2016 Kansanpuolue voitti presidentinvaalit alle 200 äänellä ja pysyi niukasti vallassa. Vuonna 2020 oppositio voitti vaalit. Presidentiksi nousi Wavel Ramkalawan. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Seychellit osittain vapaaksi maaksi.

Presidentti Ramkalawania tukevalla Seychellien demokraattisella liitolla on vahva enemmistö parlamentissa. Vuonna 2020 hallitusvalta siirtyi ensimmäisen kerran rauhallisesti ja vapailla vaaleilla hallituspuolueelta oppositiolle. Tämän toivotaan merkitsevän vakautta poliittisessa elämässä. Vuonna 2020 Seychellit sitoutui julistamaan 210 000 neliökilometriä merialuetta luonnonsuojelukohteeksi vastineeksi ulkomaisten velkojen anteeksiantamisesta. Lähes kolmasosa Seychellien merialasta tulee tällä päätöksellä suojelun piiriin.

2010-luvulla Seychellien talous kasvoi nopeasti. Kasvun vetäjinä toimivat ulkomainen matkailu, kalastus ja kalanjalostus. Seychelleillä on kohtalaisen hyvä elintaso, terveyspalvelut ja koulutus. Afrikan kehityspankin mukaan Seychellien tulisi kuitenkin monipuolistaa tuotantoelämäänsä, jottei oltaisi liian riippuvaisia harvoista pääelinkeinoista. Väestön tietotaitoa ja ammatillisia valmiuksia olisi laajennettava ja syvennettävä. Matkailupalveluissa, kalastuksessa ja rakennustöissä työskentelee yli 14 000 vierastyöläistä. Näillä aloilla on ollut puutetta kotimaisesta työvoimasta. Vierastyöläisten asema on ollut huono ja he ovat joutuneet syrjinnän kohteiksi.

Vuonna 2016 parlamentti laati korruption vastaisen lain, minkä yhteydessä perustettiin itsenäinen väärinkäytöksiä tutkiva toimikunta. Vuonna 2018 yksi toimikunnan jäsenistä tuomittiin vankeuteen kiristyksestä, lahjusten vastaanotosta ja tutkintatyön haittaamisesta. Vuonna 2018 Seychelleillä oli yli 5000 heroiinin käyttäjää. Väkilukuun suhteutettuna tämä on varsin laaja huumeongelma.

Maailmanpankki luokittelee Seychellit korkean tulotason maaksi. Vuonna 2020 kansantalous supistui 8 prosenttia, mutta vuonna 2021 havaittiin jo tuntuvaa elpymistä. Seychellien pääelinkeinot ovat matkailu ja kalastus. Maata on myös pyritty kehittämään raha- ja pankkipalvelujen keskukseksi. Vuonna 2018 saarilla kävi 400 000 turistia, neljä kertaa enemmän kuin mitä saarilla on asukkaita. Matkailutulot olivat 625 miljoonaa dollaria. Vuonna 2020 koronalama vähensi matkailijoiden määrää ja turismin tulot putosivat 270 miljoonaan dollariin. Vielä vuonna 2021 Seychellit mainittiin Euroopan Unionin veroparatiisien luettelossa. Veroparatiiseilla tarkoitetaan maita, joissa on matala verotus ja tiukka pankkisalaisuus, mutta ei kansainvälisiä sopimuksia tai lainsäädäntöä läpinäkyvästä omistajuudesta. Veroparatiiseihin perustettavat yhtiöt palvelevat kulisseina, joilla häivytetään tieto omistuksesta. Yhtiöitä voidaan käyttää lailliseen tai laittomaan toimintaan. Vuonna 2022 EU ei enää pitänyt Seychellejä veroasioissa yhteistyöhaluttomana ja maa jätettiin pois mustalta listalta.

Vuonna 2020 Seychellien viennin arvo oli 1,2 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 1,6 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat laivat ja alukset 40 % (huviveneet, rahti- ja matkustaja-alukset), kala 39 % (pakastekala, kalanjalosteet) ja öljy 10 %. Suurimpia vientimaita olivat Bermuda, Ranska, Caymansaaret, Iso-Britannia, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Japani ja Sambia. Tuontimaita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Brittiläiset Neitsytsaaret, Saksa, Espanja, Caymansaaret, Ranska ja Belize. Bermuda, Caymansaaret ja Brittiläiset Neitsytsaaret ovat Iso-Britannian erillisalueita Karibialla. Veneiden ja muiden alusten kaupoissa tapahtuu luultavasti jälleenmyyntiä ja muunlaisia omistusjärjestelyjä, koska ne esiintyvät myös tuontitilastoissa. Ulkomaalaiset jahtien ja muiden laivojen omistajat voivat säästää verojen maksussa rekisteröimällä aluksensa Seychellien lipun alle. Bermuda, Caymansaaret ja Brittiläiset Neitsytsaaret tarjoavat samanlaisia palveluita.