Slovenia sijaitsee Keski-Euroopassa, Adrianmeren lahden pohjukassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Itävalta, idässä Unkari, etelässä Kroatia ja lännessä Italia. Slovenialla on pieni pätkä Adrianmeren rantaviivaa Kroatian rajalla. Pääkaupunki Ljubljana sijaitsee suunnilleen keskellä maata, ja toiseksi suurin kaupunki Maribor maan itäosassa. Slovenia lukeutuu pinta-alaltaan ja väkiluvultaan Euroopan pienimpiin valtioihin: se on suunnilleen Kainuun maakunnan kokoinen ja siellä asuu reilu 2 miljoonaa ihmistä.

Sloveniaan mahtuu monenlaisia maastotyyppejä ja ilmastovyöhykkeitä. Pohjoisosassa kohoavat Alpit, kuten maan korkein huippu Triglav (2 864m). Dinaariset Alpit eli lähes koko Balkanin läpi kulkeva karstivuorijono alkaa Slovenian keskiosista. Unkarin ja Itävallan rajaseuduilla on hedelmällistä tasankoa, jonka halki virtaavat suuret, Tonavaan laskevat joet kuten Sava ja Drava. Adrianmeren rannikkoa ja sen lähiseutuja kutsutaan nimellä Primorska, ja meren läheisyys vaikuttaa alueen ilmastoon ja kasvillisuuteen. Rannikkoalueen talvet ovat leutoja. Vuoristossa ja karstimaa-alueella vallitsee leutokesäinen mannerilmasto, kun taas alavassa itäosassa kesät ovat kuumia ja talvet viileitä. Sademäärä vaihtelee alueittain: Itä-Sloveniassa ja karstialueilla ropisee vähemmän ja vuoristossa huomattavasti enemmän. Slovenia sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella, ja siellä esiintyy toisinaan voimakkaitakin maanjäristyksiä.

Jugoslaviasta itsenäistyttyään Slovenia on panostanut luonnonsuojeluun ja luontomatkailuun, joiden yhteensovittaminen ei aina suju kitkatta matkailijamäärien kasvaessa. Alpeilla voi bongata vuorikauriita, gemssejä, karhuja ja ilveksiä, ja Slovenian vuoristopurojen ja -jokien tammukat ja harjukset vetävät puoleensa kalastusmatkailijoita.

Slaavilaisiin heimoihin kuuluvat sloveenit asettuivat nykyisen Slovenian alueelle 500-luvulla 700-luvulla, jolloin alueet liitettiin Kaarle Suuren frankkien valtakuntaan ja sen jälkeen Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan osaksi. 1200-luvun lopulta Slovenia oli itävaltalaisen Habsburgien monarkian perintömaana Itävalta-Unkarin romahtamiseen asti ensimmäisen maailmansodan lopussa vuonna 1918. Slovenialaiset pystyivät säilyttämään oman kielensä ja kulttuurinsa läpi historian.

Itävalta-Unkarin hajottua Slovenia liittyi muiden eteläisten slaavikansojen kanssa Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskuntaan, joka vuonna 1929 muutti nimensä Jugoslaviaksi. Toisessa maailmansodassa Slovenia joutui Italian ja Saksan miehittämäksi, mutta slovenialaiset kommunistitaistelijat työnsivät miehittäjät lopulta alueeltaan. Istrian niemimaa siirtyi sodan seurauksena Italialta osaksi Sloveniaa ja Kroatiaa. Toisen maailmansodan jälkeen Slovenia liittyi jälleen Jugoslaviaan, jota hallitsi tällä kertaa monarkin sijaan kommunisti Josep Tito.

Sloveniassa oli käytössä hieman erilainen, vapaampi talousjärjestelmä kuin muissa Jugoslavian tasavalloissa, ja se menestyi taloudellisesti niitä paremmin. Titon aikana oppositiopuolueet kuihtuivat ja sosialismin vastainen liikehdintä oli vähäistä, kunnes slovenialaiset kyllästyivät 1980-luvulla Jugoslavian huonoon taloustilanteeseen. Sloveniassa järjestettiin ensimmäiset vapaat parlamenttivaalit vuonna 1990, ja parlamentti piti ensi töikseen kansanäänestyksen Slovenian itsenäistymisestä. Lähes 90 % äänestäjistä kannatti irtautumista Jugoslaviasta, mutta Jugoslavian Serbia-mielinen johtaja Slobodan Miloševic ei hyväksynyt tulosta. Jugoslavian joukot ja sloveenitaistelijat ottivat yhteen lyhyessä, lähes väkivallattomassa sodassa, jossa Slovenian joukot ajoivat Jugoslavian sotilaat ulos maasta. Muista entisistä Jugoslavian maista poiketen Slovenian itsenäistyminen sujui melkein ilman verenvuodatusta.

Kaikki slovenialaiset puolueet ajoivat itsenäisyyden alkuaikoina länsimielistä politiikkaa, ja Slovenia liittyi ensimmäisenä entisenä Jugoslavian maana Euroopan unioniin vuonna 2004 ja rahaliittoon vuonna 2007.

Slovenia koki täydellisen yhteiskunnallisen mullistuksen irtauduttuaan vuonna 1990, sillä siitä tuli ensimmäistä kertaa historiassaan itsenäinen, ja Titon diktatuuri vaihtui demokratiaksi. Slovenian demokratiakehitys sujui hyvin, ja se liittyi 1990- ja 2000-luvuilla monien kansainvälisten järjestöjen ja yhteisöjen jäseneksi. Sloveniaa edustaa seremoniallisissa tehtävissä presidentti, jolla on vain vähän käytännön valtaa. Slovenialla on kaksikamarinen parlamentti, jonka 90-jäsenisen alahuoneen edustajat valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Ylähuone eli kansallisneuvosto koostuu 40 jäsenestä, jotka edustavat alueita tai erilaisia intressiryhmiä, kuten ammattiliittoja.

Sloveniaa pidettiin 2000-luvulla EU:n mallioppilaana, mutta vuonna 2008 alkanut talouskriisi horjutti slovenialaista politiikkaa ja yhteiskuntaa, ja epävakaus on jatkunut 2020-luvulle asti. Vuoden 2020 parlamenttivaalit voitti keskustaoikeistolainen Slovenian demokraattinen puolue, ja uuden hallituksen muodosti lahjustuomion vuoksi vankilassakin istunut entinen pääministeri Janez Janša. Janšan hallitus otti oppia itänaapuriltaan Unkarilta ja hyökkäsi muun muassa lehdistönvapautta ja pakolaisia vastaan. Vapaan lehdistön ja kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitettiin ja rahoitusta peruttiin. Monet slovenialaiset osoittivat mieltään Janšan politiikkaa vastaan, ja vuoden 2022 parlamenttivaalien voittajaksi selviytyi Robert Golobin luotsaama uusi puolue, vasemmistoliberaali Vapausliike. Tuore pääministeri Golob vannoi voitonpuheessaan Slovenian palaavan jälleen normaaliin, vapaaseen demokratiaan. Aika näyttää, pitääkö Golobin lupaus paikkansa vai jatkuuko Slovenian poliittinen kaaos.

Muista entisen Jugoslavian maista poiketen Sloveniassa ei esiinny etnisiä erimielisyyksiä. Jugoslaviasta irtautuminen sujui lähes väkivallattomasti, eivätkä kansalaiset koe kaunaa tai ole sotien traumatisoimia. Maassa asuu pieniä serbi-, kroaatti-, italialais- ja unkarilaisvähemmistöjä, joiden oikeudet on turvattu laissa. Romanivähemmistön oikeudet ovat heikolla tolalla, ja monet heistä elävät köyhyydessä, eikä heillä ole pääsyä koulutuksen tai kunnon terveydenhuollon pariin. Janšan hallitus suhtautui vihamielisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, mutta ei ehtinyt muuttaa lainsäädäntöä heitä syrjiväksi. Slovenian seksuaalirikoslaki päivitettiin kertaheitolla 2000-luvulle, kun uusi, suostumukseen perustuva laki tuli voimaan vuonna 2021 – vuotta ennen Suomen vastaavaa uudistusta.

Slovenia oli jo Jugoslavian aikaan alueen vahvin talous: se tuotti 20 % maan kansantuotteesta ja 30 % vientitavarasta. Itsenäistymisen alkuvuosina slovenialaisilla yrityksillä oli vaikeuksia pärjätä maailmanmarkkinoilla suljetumpaan talousmalliin tottuneina, mutta Slovenian talous kääntyi pian tasaiseen kasvuun. Talouskasvua siivittää myös keskeinen sijainti Balkanin ja Länsi-Euroopan välissä. 2008 alkanut talouskriisi koetteli Sloveniaa: yrityksiä ajautui konkurssiin ja työttömien määrä kasvoi.

Slovenia toipui lamasta suhteellisen nopeasti ilman kansainvälisiä tukipaketteja, ja vuonna 2021 työttömyys oli painunut noin 5 prosenttiin ja talouskasvu jopa 8 prosenttiin. Slovenialaiset eivät enää muuta maasta työn perässä, vaan maassa tarvitaan lisää osaavaa työvoimaa. Sloveniassa tuloerot ovat suhteellisen pieniä, ja köyhyysrajan alapuolella on vain 12 % väestöstä – saman verran kuin Pohjoismaissa. Ukrainan sota ja maan oma reipas talouskasvu ovat johtaneet 2020-luvulla korkeaan inflaatioon, mikä syö kansalaisten ostovoimaa ja elintasoa.

Jugoslavian aikaan Sloveniassa oli paljon teollisuutta, ja se on edelleen merkittävä tulonlähde Slovenialle. Slovenian tärkeimpiä vientituotteita ovat lääkkeet, autot ja muut kulkuneuvot sekä niiden osat, joita viedään etenkin suuriin EU-maihin, kuten Saksaan ja Italiaan. Teollisuus kattaa noin kolmanneksen kansantuotteesta, palvelusektori vajaa kaksi kolmannesta ja maatalous 2 %. Slovenia on suosittu matkailumaa, mikä tuo maahan runsaasti tuloja. Slovenian vuoristomaisemat vetävät puoleensa erityisesti luontomatkailijoita muualta Euroopasta.

Suurin osa Slovenian tarvitsemasta sähköstä tuotetaan vesi- ja ydinvoimalla, mutta lämmitys- ja liikennekäyttööön Slovenia on ostanut venäläistä kaasua ja öljyä. Ukrainan sodan alettua tuontienergian määrä on tyrehtynyt ja hinnat nousseet. Slovenia ei ole saanut kasvihuonekaasupäästöjä laskuun koko 2000-luvulla.