Suomella on kolme rajanaapuria: idässä Venäjä, pohjoisessa Norjassa ja lännessä Ruotsi. Etelässä maa rajoittuu Itämereen. Suomi on Euroopan mittakaavalla äärimmäisen harvaanasuttu maa, ja suurin osa väestöstä on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin, kuten Turkuun, Tampereelle ja Ouluun. Manneralueiden lisäksi Suomelle kuuluu runsaasti asuttuja saaria, joista suurimmat ovat osa Ahvenanmaan ruotsinkielistä saaristoa. Kolmannes Suomesta sijaitsee napapiirin pohjoispuolella.

Kymmenesosa Suomen pinta-alasta on sisävesiä, ja maassa on 187 000 järveä – kokoon suhteutettuna eniten koko maailmassa! Jääkaudet ovat muokanneet Suomen maiseman nykyiseen muotoonsa: pitkiksi harjuiksi, loiviksi vaaroiksi ja lukuisiksi järviksi. Lähes kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on metsää ja kymmenesosa sisävesiä. Suuri metsien määrä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat luonnontilassa, sillä valtaosa niistä on talousmetsää. Hakkuiden vuoksi puuston kasvu on hidastumassa, ja erityisesti vanhojen metsien osuus on vähentynyt viime vuosina, mikä uhkaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Maatalouden käytössä on maan pinta-alasta vain 7 %.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto: rannikolla on enemmän meri- ja itäosissa mannerilmaston piirteitä. Golfvirta tuo Suomeen lämmintä ilmaa Atlantilta, minkä vuoksi Suomessa on lämpimämpää kuin vastaavilla leveysasteilla esimerkiksi Siperiassa. Vuoden sadesumma on noin 600 mm, josta vähintään kolmannes sataa lumena.

Vaikka Suomi tunnetaan puhtaasta ja erämaisesta luonnostaan, ympäristön tilassa on silti parantamisen varaa. Pieni ja matala Itämeri on erittäin saastunut, monet suuret joet padottu vesivoiman käyttöön ja luonnon monimuotoisuus hupenemassa.

Suomessa on ollut ihmisasutusta jo kymmenien tuhansien vuosien ajan. Nykyiset saamelaiset polveutuvat Fennoskandiaan noin 9 000 vuotta sitten saapuneista suomalaisugrilaisista kansoista. Suomalaisten esivanhemmat saapuivat alueelle hieman ennen ajanlaskun alkua, ja saamelaiset vetäytyivät kohti pohjoista.

Ruotsi ja Venäjä solmivat vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhansopimuksen, jossa Suomen alueen hallinta siirtyi pysyvästi Ruotsille. Suomi lähentyi poliittisesti ja kulttuurillisesti Ruotsia, ja hallinto ja aatelisto käyttivät ruotsin kieltä. 1700-luvulla Suur-Ruotsi alkoi heiketä, ja venäläiset miehittivät Suomea kahteen otteeseen. Vuonna 1809 Venäjä valloitti Suomen, ja maasta tuli autonominen suurruhtinaskunta. Venäjän tsaari lupasi kunnioittaa maan lakeja, kunhan ne eivät toimineet ylemmän hallinnon lakeja ja etua vastaan. Tällä tavalla Suomi sai tilaa itsehallintonsa kehittämiseen, ja ajan myötä myös haaveet itsenäisyydestä kasvoivat.

Venäjä ajautui sisäiseen kaaokseen lokakuun vallankumouksen myötä 1917, ja Suomi julistautui itsenäiseksi. Nuori Suomi oli jakautunut syvästi kahtia porvallisiksi ”valkoisiksi” ja työväentaustaisiksi ”punaisiksi”. Vuonna 1918 Suomessa käytiin verinen sisällissota, jonka voittivat valkoiset. Kymmeniätuhansia punaisia lähetettiin vankileireille tai surmattiin. Konflikti aiheutti maasa syvän poliittisen jaon, joka katosi vasta toisen maailmansodan yhdistettyä entiset viholliset taistelemaan ulkoista uhkaa vastaan.

Maailmansodan aikana Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan kahdesti natsi-Saksan tuella. Ensin talvisodassa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, jonka joukot pystyivät yllättäen torjumaan hyökkäyksen ja neuvottelemaan rauhasta. Saksan sotamenestyksen innoittamana Suomi hyökkäsi liittolaisensa rinnalla Neuvostoliittoon. Niin kutsuttu jatkosota kesti vuoteen 1944 asti ja päättyi Suomen tappioon. Suomi joutui luopumaan noin 10 % maa-alueistaan ja maksamaan Neuvostoliitolle kalliit sotakorvaukset.

Sodan jälkeen Suomen piti jälleenrakentaa maa, majoittaa Karjalasta tulleet evakot ja maksaa sotakorvaukset. Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa ns. YYA-sopimuksen, joka sitoi Suomen ulkopoliittisesti ja taloudellisesti Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Maa joutui esimerkiksi kieltäytymään Yhdysvaltain tarjoamasta Marshall-avusta. Suomalaispoliitikot rakensivat maasta päättäväisesti hyvinvointivaltiota, ja muutamassa vuosikymmenestä köyhästä, sisällissodan repimästä maatalousvaltiosta sukeutui vauras teollisuusmaa.

Neuvostoliiton romahdettua Suomen talous sakkasi, mutta maa kykeni vihdoin irtautumaan itäisen suurvallan vaikutuspiiristä ja suuntautumaan kohti länttä. Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuonna 1995, mutta säilytti sotilaallisen puolueettomuutensa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Suomi päätti hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa.

Suomi on valtiomuodoltaan tasavalta, jota johtaa kuuden vuoden välein suoralla vaalilla valittava presidentti. Presidentillä oli aikaisemmin paljon valtaoikeuksia, joita on sittemmin rajoitettu ja siirretty pääministerille ja eduskunnalle. Nykyisin presidentin päätehtävä on edustaa Suomea maailmalla. Suomen eduskunnassa on 200 kansanedustajaa, jotka valitaan vaalipiireistä eli maakunnista vaaleilla joka neljäs vuosi. Vaalit voittanut puolue kutsuu haluamiaan muita puolueita hallitusneuvotteluihin, joiden tuloksena Suomeen muodostetaan koalitiohallitus. Pääministeri on yleensä suurimman puolueen puheenjohtaja. Valtiotason lisäksi päätäntävaltaa on myös kunnilla, joita on maassa noin 300.

Suomi on ollut toisesta maailmansodasta lähtien vakaa demokratia. 1900-luvun Suomessa oli enimmäkseen keskustan tai sosiaalidemokraattien johtamia hallituksia, jotka kehittivät Suomesta vauraan hyvinvointivaltion. 2000-luvulle tultaessa pääministeri on tullut yhä useammin arvoliberaalista oikeistopuolue Kokoomuksesta. Suomen puoluekenttä on ollut 2000-luvun ajan murroksessa: entinen suurpuolue Keskusta on vaipunut 10 % kannatuksen seudulle, ja Perussuomalaiset ja Vihreät ovat kohonneet marginaalista suuriksi tai keskisuuriksi puolueiksi.

Suomi on vientivetoinen talous, joka kärsi suuren kolauksen Neuvostoliiton romahtaessa 1980-luvun lopulla. Lamasta noustakseen Suomi liittyi entistä vahvemmin Euroopan yhdentymiskehitykseen ja suuntautui taloudellisesti länteen – idänkauppaa Venäjälle ja esimerkiksi Kiinaan on tosin edelleen monia muita EU-maita enemmän. Nykyään Suomi on taloudellisesti vakaa ja vauras. Noin kolmannes Suomen bruttokansantuotteesta on peräisin teollisuudesta ja kaksi kolmannesta palvelualoita. Maataloutta on Suomessa vain vähän pohjoisen sijainnin vuoksi.

Perinteisesti Suomessa on ollut etenkin metsätaloutta ja sen tuotteiden jalostusta sekä elektroniikkateollisuutta. Suurten suomalaisyritysten riippuvuus globaaleista markkinoista on vienyt yrityksiä hurjiin nousuihin ja yhtä jyrkkiin laskuihin: kun matkapuhelinvalmistaja Nokian maailmanvalloitus tyssäsi, valtava määrä suomalaisinsinöörejä jäi työttömiksi. Nykyisin Suomen tärkeimpiä vientituotteita ovat edelleen metsä- ja metallisuusteollisuuden tuotteet, elektroniikka, bioteknologia ja lääkkeet. Kauppaa käydään etenkin muiden EU-maiden, mutta myös Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan kanssa. Viime vuosina suomalaiset teknologiayritykset, kuten peliala, ovat menestyneet maailmalla.

Suomi liittyi ainoana Pohjoismaana yhteisvaluutta euroon vuonna 2002. Maan talous on vakaa, inflaatio Ukrainan sotaan 2022 asti pysynyt alhaisena, eikä korruptiota juuri ole. Suomen kokonaisveroaste on suhteellisen korkea ja progressiivinen, eli paljon palkkaa saavat maksavat suhteessa enemmän veroja. Suomen työttömyysaste on ollut pandemiasta huolimatta vuoteen 2022 nousussa, ja työttömiä oli vuoden 2022 helmikuussa 6,7 %. Nuorisotyöttömyys on niin ikään vähenemässä, ja 2022 helmikuussa 15–24-vuotiaista vailla työtä oli 14,5 %.

1990-luvun lamasta lähtien tuloerot ovat olleet kasvussa hyvinvointivaltiosta huolimatta. Myös väestö on ikääntymässä, mikä luo paineita valtiontaloudelle. Korkean veroasteen ja hintatason vuoksi suomalaisten palkansaajien ostovoima on monia muita EU-maita heikompi.

Suomi tähtää hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, ja se on jo onnistunut vähentämään sähköntuotannon päästöjä tukeutumalla lähinnä ydinvoimaan ja uusiutuvaan energiaan. Seuraavaksi tulisi leikata teollisuuden ja liikenteen päästöistä. Uusiutuvan energian kasvava osuus ja pohjoismaisten sähköverkkojen yhteistyö ovat auttaneet Suomen lähes irti riippuvuudesta venäläiseen tuontienergiaan.