Vuoristoinen Sveitsi on pieni sisämaavaltio Keski-Euroopan sydämessä. Sen rajanaapureita ovat pohjoisesssa Saksa, lännessä Ranska, idässä Itävalta ja Liechtensteinin suurruhtinaskunta ja etelässä Italia. Alpit peittävät 60 prosenttia Sveitsin pinta-alasta, ja matalampi Jura-vuoristo 10 prosenttia. Maan pohjoisosa koostuu Mittelland-tasangosta, jonka alueella on suurin osa maan asutuksesta, teollisuudesta ja maataloudesta. Sveitsin suurin kaupunki on 400 000 asukkaan Zürich, mutta epävirallisena pääkaupunkina toimii reilun 100 000 asukkaan Bern.

Sveitsissä on 48 yli 4000 metrin korkuista vuorta, joista suurin on Dufourspitze (4634 m). Alpit ovat maan suurin matkailuvaltti. Myös joet ja järvet ovat olennainen osa sveitsiläistä maisemaa. Monet suuret eurooppalaiset joet, kuten Rein, Po ja Rhône saavat alkunsa Sveitsin vuorilta, jotka toimivat Euroopan vedenjakajana. Rein virtaa Pohjanmereen, Po Adrianmereen ja Rhône Välimereen. Mittellandia täplittävät lukuisat järvet, joista kookkaimpia ovat Ranskan kanssa jaettu Genevejärvi ja osittain Itävallassa ja Saksassa sijaitseva Bodenjärvi.

Pienestä koostaan huolimatta Sveitsiin mahtuu neljä pääilmastovyöhykettä, joiden lisäksi korkeuserot luovat hyvin paikallisia mikroilmastoja. Alppien eteläpuolinen osa kuuluu välimerenilmastoon, jossa sää muistuttaa Pohjois-Italian oloja. Alpeilla on suuret lämpötilaerot ja sataa paljon ympäri vuoden. Mittellandissa on kylmät talvet ja lämpimät kesät. Juravuorilla vallitsee samankaltainen, mutta hieman leudompi ilmasto kuin niitä korkeammilla Alpeilla.
Sveitsi on kuuluisa vuoristoluonnostaan, mutta ihminen on vaikuttanut maan biodiversiteettiin jo vuosituhansien ajan. Metsiä on hakattu maatalouden tieltä ja susi ja karhu metsästetty sukupuuton partaalle. Mittellandin tiuhaan asutuilla alueilla liikenteen aiheuttama saastuminen ja maatalouden lannoitekuormitus olivat Sveitsissä merkittäviä ongelmia 1980-luvulle asti, jolloin ympäristönsuojeluun alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Sveitsiläiset ovat ylpeitä upeista vuoristo- ja järvimaisemistaan ja liikkuvat mielellään luonnossa. Sveitsissä on myös tiukasti suojeltuja alueita, joista tunnetuin on maan ainoa kansallispuisto Engadinissa.

Sveitsistä on löytynyt ihmisasutuksen merkkejä jo yli 100 000 vuoden takaa. Antiikin Rooma valloitti Sveitsin alueen ennen ajanlaskun alkua, ja piti sitä hallussaan 400-luvulle asti. Keskiajalla aluetta hallitsivat sekä saksalais-roomalainen keisarikunta että Ranska. Sveitsin esiaste alkoi muotoitua, kun kolme kantonia (sveitsiläistä pikkuvaltiota) muodosti keskenään valaliiton puolustautuakseen Habsburgien keisarikunnan joukoilta. 1300-luvulla liittoon otettiin mukaan lisää kantoneita. Valaliitto ei ollut valtio, vaan yksittäisten kantonien muodostama löyhä liittouma, ja kantonit sotivat joskus myös toisiaan vastaan. Sveitsin nykyiset rajat määrittyivät vuonna 1815, kun ranskankieliset kantonit liittyivät Sveitsiin, ja muut Euroopan maat tunnustivat Sveitsin valtion ja puolueettomuuden.

Sveitsi on pitänyt tiukasti kiinni puolueettomuudesta tähän päivään asti, eikä sen alueella ole sodittu vuoden 1847 kuukauden mittaisen sisällissodan jälkeen lainkaan. Nuori liittovaltio alkoi vaurastua jo 1800-luvun puolivälissä: rautateitä ja tehtaita rakennettiin ja pankkeja perustettiin. Toisessa maailmansodassa Sveitsi oli Saksan ja Italian hallitsemien alueiden ympäröimä, mutta säästyi miehitykseltä toimittamalla Saksaan sen tarvitsemia teollisuustuotteita ja sallimalla tavarakuljetuksia alueellaan. Kymmeniätuhansia juutalaisia yritti paeta Sveitsiin, mutta joutui käännytetyksi rajalla.

Sodan päätyttyä Sveitsi palasi jälleen tiukan puolueettomalle linjalle, eikä liittynyt 1900-luvulla YK:n, Naton tai minkään eurooppalaisen järjestön jäseneksi. Sodan tuhot välttänyt Sveitsi vaurastui vauhdilla sotien jälkeen, ja maa oli myös poliittisesti hyvin vakaa. Sveitsin ulkopolitiikan suuret linjat määräytyvät kansanäänestysten kautta, ja Sveitsi liittyi YK:hon vuonna 2002 kansan tuella. Sveitsiläiset ovat tosin äänestäneet toistuvasti EU-jäsenyyttä vastaan, ja Sveitsillä on EU:n kanssa vain alakohtaisia sopimuksia. Schengen-alueeseen liittymisen myötä EU-kansalaisten ja sveitsiläisten on helpompaa muuttaa maasta toiseen.

Sveitsi on liittovaltio, joka koostuu 26 osavaltiosta eri kantonista. Liittovaltiolla on päätösvaltaa koko maata koskevissa asioissa, kuten ulko- ja talouspolitiikassa, ympäristönsuojelussa ja liikenne- ja energiajärjestelmien kehittämisessä. Liitovaltion parlamentti on kaksikamarinen: kansalaisten neuvoston (Nationalrat) edustajat valitaan suorilla vaaleilla joka neljäs vuosi, ja kantonit valitsevat omat edustajansa 46-jäseniseen ylähuoneeseen (Ständerat). Parlamentti nimittää ministerit hallitukseen eli liittoneuvostoon.

Kantoneilla on laaja itsehallinto: oma oikeusjärjestelmä, parlamentti ja hallitus. Kantonit jakautuvat edelleen kuntiin, joiden vastuulla on järjestää asukkailleen esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus ja tieverkoston ylläpito. Myös kantonien ja kuntien parlamentit valitaan vaaleilla neljän vuoden välein.

Kansanäänestykset ovat sveitsiläisen demokratian erikoisuus. Valtion tasolla kansanäänestyksiä järjestetään merkittävistä ulkopoliittisista kysymyksistä, kuten esimerkiksi YK:n tai EU:n jäsenyydestä. Kansalaiset voivat myös vaatia parlamentin jo hyväksymän lain kansanäänestykseen. Kantoni- ja kuntatasolla järjestetään myös samaan kansanäänestyksiä, ja pienissä kunnissa kaikki tärkeät päätökset tehdään kansankokouksissa.

Sveitsi ei ole etnisesti tai kulttuurillisesti yhtenäinen maa: yli puolet sveitsiläisistä puhuu äidinkielenään saksaa, viidennes ranskaa ja noin 8 prosenttia italiaa, minkä lisäksi maahanmuuttajia on paljon. Kotiseutu on monelle tärkeämpi osa identiteettiä kuin kansallisuus. Kielten ja kulttuurien moninaisuudesta huolimatta – tai kenties sen takia – Sveitsi on poliittisesti hyvin vakaa maa, jossa lähes samat puolueet ovat istuneet hallituksessa jo vuosikymmenten ajan. Hallituksen jäsenet valitaan niin, että heistä muodostuisi edustava otos äänestäjien kieliryhmistä ja puoluekannoista.

Poliittisen vakauden kääntöpuoli on jähmeys, ja järjestelmän uudistaminen on Sveitsissä hidasta. Naiset saivat äänestysoikeuden kaikissa kantoneissa vasta 1990-luvulla. Nykyisin naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat Sveitsissä hyvällä tolalla – samaa sukupuolta olevien avioliittokin on viimein kirjattu maan lakeihin – mutta maahanmuuttajiin suhtaudutaan edelleen syrjivästi. Kasvot peittävien huntujen käyttö kiellettiin kansanäänestyksessä lailla vuonna 2021, ja maahanmuuttoa on rajoitettu myös muista EU-maista työvoimapulasta huolimatta.

Sveitsi on nykyään maailman vauraimpien ja vakaimpien maiden joukossa. Vahvan talouden perusta juontaa juurensa teollistumisen ajoille 1800-luvun puoliväliin, jolloin maahan myös rakennettiin kattava rautatieverkosto ja perustettiin pankkeja. Taisteluilta säästynyt Sveitsi sai muihin Euroopan maihin verrattuna varaslähdön talouden kehittämiseen toisen maailmansodan jälkimainingeissa, ja siitä tuli korkealaatuisten tuotteiden vientimaa ja yksi maailman finanssikeskuksista. Nyky-Sveitsin talouden kivijalan muodostavat rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä matkailu; laskettelukeskuksista ja pikku-Heidistä tunnettu alppimaa vetää puoleensa matkailijoita ympäri maailmaa.

Sveitsiläinen työvoima on korkeasti koulutettua, ja työttömiä on vain muutama prosentti työkykyisistä. Etenkin palvelualalla on runsaasti ulkomaista työvoimaa. Sveitsissä on suuret tuloerot ja suhteellisen matala tuloverotus.

Sveitsiläisiin pankkeihin on talletettu paljon ulkomaista pääomaa etenkin pankkisalaisuuden takia, sillä pankit eivät ole perinteisesti olleet velvollisia jakamaan tietoja asiakkaisteen esimerkiksi viranomaisten kanssa. Sijoittajia houkuttelevat myös maan poliittinen vakaus ja vahva valuutta. Viime vuosina Sveitsi on raottanut pankkisalaisuutta verokeinottelun ja muun rikollisuuden estämiseksi.