Yli puolet Tadžikistanin pinta-alasta sijaitsee yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella. Tadžikistanin Afganistanista erottavaa Pamir-vuoristoa lukuun ottamatta Tadžikistanin vuoristot (Trans-Alay, Turkestan ja Zerasvan) kuuluvat Tien Shanin valtavaan vuoristoketjuun. Useat Keski-Aasian korkeimmat vuortenhuiput sijaitsevat Tadžikistanissa, mutta samalla alle 10 prosenttia maan pinta-alasta kattavissa laaksoissa asuvat lähes kaikki maan asukkaat.

Tadžikistanin läpi virtaa useiden massiivisten jokien verkosto, joista myös Keski-Aasian maataloudelle keskeiset Amy Darya ja Syr Darya saavat vetensä. Tästä huolimatta Tadžikistan on sademäärässä mitattuna yksi maailman kuivimmista valtioista. Tadžikistanin maaperän humuskerros on parhaimmillaankin hyvin ohut ja sitä on vain noin 33 prosentista maan pinta-alasta. Tadžikistanin ilmasto on mannermainen, mutta korkeuserojen vaikutukset ilmanalaan ovat erittäin suuria.

Tadžikien katsotaan periytyneen skyyttiläisvaltakuntia, Transoxianaa ja Khwarezmiita noin 500 eaa. tienoilla asettuneista persialaisista kansoista. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä aikojen saatossa alkuperäinen ja omaleimainen itäpersian kieli kuitenkin korvautui läntisellä farsin kielellä.

Noin vuonna 329 eaa. Transoxiana ja siihen kuuluva nykyisen Tadžikistanin alue jäivät Aleksanteri Suuren imperiumin, ja sitä seuranneiden helleenisten Seleukidien ja Kreikkalais-baktrialaisen kuningaskunnan alaisuuteen. Muutos tapahtui noin vuonna 30 eaa. kun itäkiinalainen paimentolaiskansa yuezhitvalloitti alueen perustaen Kušana imperiumin. Noin vuonna 410 Persia valloitti alueet takaisin vain menettääkseen ne alueellisen hajaannuksen myötä syntyneelle iranilaiselle Hephaliitti-imperiumille noin vuonna 483–385. Noin vuonna 565 alue siirtyi göktürkkien alaisuuteen, jotka kuitenkin sotivat alueesta aktiivisesti kiinalaisten kanssa, kunnes arabimuslimivalloittajat ratkaisivat tilanteen omaksi edukseen noin vuonna 710.

Arabikalifaatin myötä islaminusko saapui alueelle pikkuhiljaa korvaten zarathustralaisuuden ja paikallisuskonnot. Vuodesta 750 eteenpäin valtaan noussut abbasidikalifaatti aloitti varsinaisen valtion ja valtapiirin rakennuksen alueella. Vuonna 819 kalifaatti joutui Iranin persialaisten alaisuuteen ja Persian pääkaupunki siirrettiin Bukharaan nykyiseen Uzbekistaniin. Syntyi tieteen ja taiteen kukoistuskausi, joka kuitenkin sortui 900-luvun kuluessa sisäiseen rappioon. Qarakhanid-turkkien invaasio vuonna 999 sinetöi imperiumin kohtalon. Turkkilaisaikaa kesti mongolien tuloon, noin vuoteen 1218 asti.

Mongolit ja turkit sekoittuivat vuosisatojen saatossa tehokkaasti keskenään ja turko-mongolisen Timuridien imperiumin 1370–1506 lukuisat uudet keski-aasialaiset kielet ja kulttuurit syntyivät. Seurasi useiden lyhytkestoisten ja pääosin turkkilaisten kaanikuntien aika, kunnes iranilainen Asfarid-dynastia valloitti alueet takaisin Persialle. Yhdysvaltojen sisällissodan aiheuttaman puuvillapulan ratkaisemiseksi Venäjä valloitti Keski-Aasian noin aikavälillä 1864–1885. Venäjä hallitsi aluetta kovin ottein, rakensi kastelujärjestelmiä ja siirsi slaavilaisia kansoja hedelmällisille viljelysalueille. Vallan pitäminen vaati useita sotilaallisia interventioita ja imperiumin sortumista seurannut vapaussota ratkesi Neuvostoliiton eduksi vuonna 1920 (joskin Dushande kaatui vasta vuonna 1921).

Neuvostoliiton ote alueesta oli yhtä tiukka kuin Venäjän imperiumin oli ollut, mutta viljelysjärjestelmän, teollisuuden modernisoimisprojektien ja muutto-ohjelmien rinnalle nousi venäläistämisohjelma, jossa perinteinen islamilainen koulutusjärjestelmä korvattiin venäjänkielisellä kansakoulu- ja terveydenhoitojärjestelmällä. Samalla Tadžikistanin neuvostotasavallan aika synnytti uuden kansallisidentiteetin alueelle, jonka kehittymiseen vaikutti myös Tadžikistanin ensimmäisen yliopiston perustaminen vuonna 1951. Massiivisista padonrakennusprojekteista ja talouden modernisoimisesta huolimatta Tadžikistanin neuvostotasavalta pysyi Neuvostoliiton köyhimpänä osana koko olemassaolonsa ajan.

Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 johti hallituksen vastahakoiseen itsenäistymisjulistukseen ja sitä seuranneeseen sisällissotaan vuonna 1992. Sodassa kommunistijohto pyrki pitämään valtansa osittain liittoutuneita demokratisaatiota ja islamisaatiota tukevia lahkoja vastaan, onnistuen siinä lopulta Venäjältä saadun tuen avulla. Lopullista rauhaa ei kuitenkaan saavutettu ja vuonna 1994 saavutettuun tulitaukosopimukseen mennessä kymmenet tuhannet ihmiset olivat menettäneet henkensä ja sadat tuhannet paenneet maasta. Vielä samana vuonna kommunistijohtaja Ramanov (vuodesta 2007 eteenpäin Rahmon) valittiin vilpillisillä vaaleilla maan presidentiksi. Rauha saavutettiin Venäjän ja Iranin voimakkaamman osallistumisen johdosta lopulta vuonna 1997, tosin vastarinta jatkui edelleen syrjäseuduilla osin Afganistanista saapuneiden taistelijoiden toimesta.

Vuonna 1999 hallitus kovensi otteitaan kapinallisia vastaan ja vuonna 2001 Yhdysvaltojen hyökättyä Afganistaniin Ramanov kääntyi entistä voimakkaammin myös ei-aseellista oppositiota vastaan ja aloitti henkilökulttiinsa sekä perheeseensä keskitettyyn vaurauteen perustuvan valtapiirin rakentamisen täydellä teholla. Vuonna 2015 maan viimeinenkin islamistipuolue kiellettiin ja myös käytännön uskonnonharjoitus on edelleen tarkoin rajattua. Samana vuonna Tadžikistan siirtyi yksipuoluejärjestelmään ja Rahmon nimettiin maan ikuiseksi presidentiksi. Samalla myös presidenttiehdokkaan vähimmäisikäraja pudotettiin 30 vuoteen, jotta hänen poikansa Rustam Emomali voi tarpeen vaatiessa periä viran. Vuonna 2020 Rustam nimettiin kansankokouksen puhemieheksi ja presidentin viralliseksi seuraajaksi. Saman vuoden presidentinvaaleissa Rustamilla ei enää ollut mainittavia haastajia.

• Varallisuusluokka: Alemman keskitulon maa   
• BKT: $8,19 mrd.
• BKTA: $859
• Ostovoimakorjattu BKTA (ppp): $4500
• Valtion budjetti / BKT: -0,5 %
• Valtion velka / BKT: 47,77 %
• Valtion koulutuspanostus / BKT: 5,2 %
• Valtion sotilaspanostus / BKT: 1,2 %
• Asukaslukuodotus 2030: 11,6 milj.
• Keski-ikä: 22,4 vuotta
• Koulutetun työvoiman osuus: 80,1 %
• Kouluvuosien mediaani: 10,7 vuotta
• Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI): 0,668    Maailma: 0,737
• Epätasa-arvokorjattu HDI (IHDI): 0,584    Maailma: 0,869
• Sukupuolikehityksen indeksi (GDI): 0,825    Maailma: 0,943
• Epätasa-arvoindeksi (GII): 0,314    Maailma: 0,436
• Moniulotteinen köyhyysindeksi (MPI): 0,029    Maailma: 0,108

Vuoden 1994 perustuslain mukaan Tadžikistan on presidenttijohtoinen, kaksikamarinen demokratia ja tasavalta, jossa valta jakautuu erillisiin lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovaltaa käyttäviin osiin. Käytännössä maa on kuitenkin hyvin autokraattinen ja kansalaisten vapaudet tiukasti rajattuja.

Teoriassa maksimissaan kahdelle peräkkäiselle seitsemänvuotiskaudelle suorilla vaaleilla valittava presidentti nimittää kabinetti- ja korkeimman oikeuden tuomarit, sekä pääministerin. Sekä ylä- että alahuoneen valta-asema on heikko. Tadžikistan on jaettu kolmeen provinssiin, hallituksen suoraan hallinnoimaan keskusalueeseen sekä 58 piiriin. Käytännössä aluepoliittinen valta on kuitenkin rajallista.

Tadžikin kieli on läheistä sukua persialle ja kielten puhujat voivatkin ymmärtää toisiaan. Tadzikit ovat Afganistanin darien sukulaiskansa vaikka darin kieli onkin kaukaisempi tadžikista. Käytännössä etniset tadžikit on pitkälti työnnetty modernimpien urbaanikeskusten ulkopuolelle maaseutuyhteisöihin.

Tasa-arvo

Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt Tadžikistanissa merkittävästi sitten sotaisan 1990-luvun (73 prosentista 14 prosenttiin), mutta maaseudulla edelleen lähes kolme neljäsosaa kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Vähäisistä työllistymismahdollisuuksista, palkkaepätasa-arvosta sekä koti- ja hoitotöiden kasaantumisesta johtuen naiset ovat merkittävästi miehiä epätasa-arvoisemmassa asemassa. Suurimmassa riskissä ovat vähemmistökansoihin kuuluvat naiset ja lapset venäläistaustaisten sukujen ollessa edelleen erityisen vahvassa asemassa.

Arviolta 9 prosenttia tytöistä joutuu avioon alle 18-vuotiaana, mutta samalla ensisynnyttäjien keski-ikä on vain 21,9 vuotta ja alaikäisiä synnyttäjiäkin on 5,7 prosenttia. Myös naisiin kohdistuva sukupuolittunut ja seksuaalinen väkivalta on verrattain yleistä. Tilannetta vaikeuttavat naisiin perinteisesti kohdistuvat alistumista ja hiljaa pysymistä korostavat arvot ja rooliodotukset.

Naisten rooli valtion (19 prosenttia) ja paikallistason hallinnossa on hyvin alhainen, mutta samalla hyvin harvalla miehelläkään on mainittavaa poliittista tai taloudellista valtaa. Kuitenkin ulkomaille töihin lähtee pääasiassa miehiä, eivätkä kaikki lähetä rahaa kotiin tai aiokaan palata. Vuonna 2009 IOM arvioi yhteensä 300 000 talouden olevan hylättyjä ja 70 prosentin niistä olevan lapsellisia. Hylättyjen perheiden asemaa vaikeuttaa taloudellisten haasteiden lisäksi heihin ja naisiin kohdistuvat negatiiviset asenteet ja odotukset.

Terveys ja puhtaus

Tadžikistanin terveydenhuoltojärjestelmä on vakavasti alikehittynyt eikä kykene vastaamaan maan tarpeisiin. COVID-19 pandemiakriisi on pahentanut tilannetta entisestään ja käytännössä kaikesta on pulaa aina toimivasta infrastruktuurista ja osaavasta hoitohenkilökunnasta lähtien. Neulojen uusiokäytöstä ja heikosta hygieniatasosta johtuen HIV ja muut taudit leviävät myös terveydenhuollon kautta. Yleensäkin hygienian verrattain heikko taso ja tiiviit asumisolot tekevät Tadžikistanin kaupungeista useille tartuntataudeille otollisia leviämispaikkoja ja myös synnytys- ja vauvakuolleisuusaste on poikkeuksellisen korkea.

Kemiallisten tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden holtiton käyttö on johtanut vakaviin terveysongelmiin eripuolilla maata. Maaseutuyhteisöissä elintavat ovat edelleen hyvin perinteiset ja esimerkiksi juokseva likainenkin vesi on usein erityinen luksustuote. 21,4 prosenttia maaseudun asukkaista elääkin kokonaan vailla puhdasta vettä ja kaupungeissakin vastaava luku on 3,8 prosenttia. Kokonaisuudessaan tämä tarkoittaa 16,5 prosenttia kansasta. 7,2 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista kärsii vakavasta alipainoisuudesta ja kaikkiaan 17,5 prosenttia lapsista kärsii aliravitsemuksesta tai yksipuolisesta ruokavaliosta johtuvasta alikasvuisuudesta.

Turvallisuustilanne

Tadžikistanin turvallisuustilanne on suhteellisen heikko erityisesti maan pääkaupungin ulkopuolella ja yksittäisten terrori-iskujen ja väkivaltaisen rikollisuuden riski on olennainen. Tadžikistanin raja-alueilla on merkitsemättömiä miinakenttiä ja maanjäristysten riski on verrattain korkea, kuten myös keväisten lumi- ja mutavyöryjen. Lisäksi Tadžikistan on keskeinen Afganistanissa tuotetun heroiinin ja oopiumin kauttakulkumaa Venäjän ja Euroopan markkinoille.

• Vienti: $92,6 milj.
• Tuonti: $318 milj.
• Inflaatioaste: 9,1 %
• Korkotaso: 13 %
• Yrittämisen helppous: 106 / 197
• Talouden monipuolisuus: 107 / 146
• Yritysveroaste: 18 %
• Ansiotuloveroaste: 13 %
• Kauppaveroaste: 26 %

Tadžikistan on yksi maailman 30. köyhimmästä maasta. Sen bruttokansantulosta kolmannes tulee rahalähetyksinä ulkomailla, pääosin Venäjällä, työskenteleviltä tadžikistanlaisilta. Kaikkiaan ulkomailla työskentelee arviolta 1,5 miljoonaa Tadžikistanin kansalaista. Kiinankaupan osuus on kuitenkin kasvanut 2000-luvulla erittäin voimakkaasti Venäjän kustannuksella ja Tadžikistanin merkitys kaupan kauttakulkumaana on vahvistunut. Kiina on nykyään ylivoimaisesti Tadžikistanin tärkein tuontimaa, kun vielä 90-luvulla kauppaa ei käyty käytännössä lainkaan.

Tadžikistanin pankkien pääsy käsiksi ulkomaan valuuttoihin on rajallista ja kansalaisten sitäkin tarkemmin rajoitettua. Valuutanvaihdos vuonna 2000 ruplasta somoniin ei tuonut toivottua helpotusta Venäjän ruplan kurssin muutosten aiheuttamiin heilahduksiin. Esimerkiksi vuonna 2016 Tadžikistan ajautui pankkikriisiin Krimin invaasiota seuranneiden Venäjään kohdistettujen pakotteiden johdosta.

Tadžikistanin talouden jalostusaste on erittäin alhainen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että maan tärkeimmät vientituotteet ovat kulta, jalostamaton alumiini, jalostamaton puuvilla, sinkkimalmi ja muut (globaalisti vähämerkityksiset) malmit. Eniten Tadžikistanin tuotteita viedään Turkkiin, Sveitsiin, Uzbekistaniin, Kazakstaniin ja Kiinaan.

Tadžikistanin tärkeimmät tuontituotteet ovat öljyjalosteet, vehnä, nestekaasu, alumiinioksidi ja lentolaitteet. Niitä tuodaan erityisesti Kiinasta, Venäjältä ja Kazakstanista, mutta myös Uzbekistanista ja Turkista. Kokonaistuonnin ollessa yli kolminkertainen kokonaisvientiin verrattuna Tadžikistanin talous on poikkeuksellisen epätasapainoinen.

Jo neuvostoaikana aloitettu ja vasta vuonna 2016 uudelleenkäynnistetty Rogunin padon rakennusprojekti tuplaisi valmistuessaan Tadžikistanin vesivoiman tuotannon ja siitä tulisi maailman suurin pato. Padon ensimmäinen osa aloitti osittain toimintansa vuonna 2018.

Kehitys

Arviolta yli 40 prosenttia Tadžikistanin nuorista on kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella. Työvoiman järjestäytymisaste on kaikkiaan alhainen, työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa työoloihin vähäiset ja lapsityövoiman käyttö verrattain yleistä erityisesti sadonkorjuuaikaan.

Tadžikistanin raideverkko on melko pienikokoinen ja kattaa noin puolet maan tavarakaupan volyymista. Tadžikistanin tieverkosta noin puolet on kestopäällystetty ja Dushanden lentokentän yhteydet ovat hyvin rajalliset. Puhelinverkko kattaa maan asutuskeskukset, mutta etäyhteyksien käyttö on vuoristoisessa maassa rajallista. Vain noin 20 prosenttia Tadžikistanin asukkaista käyttää internetpalveluita säännöllisesti ja yhteydet ovat pääosin hyvin kalliita ja hitaita. Tilannetta vaikeuttaa se, että informaatiotilan hallinnoimissyistä laki vaatii kaiken liikenteen kulkevan valtionomisteisen Tajiktelekom yhtiön hallitseman pullonkaulan kautta.

Neuvostoliiton sortumista seurannut sisäpoliittinen epävakaus lamautti Tadžikistanin koulutusjärjestelmän lähes kokonaan, mistä johtuen vanhempi sukupolvi on ollut korkeammin koulutettua kuin nuorempi ja koulutetuista opettajista on merkittävästi pulaa. Tutkimustoiminta on lopetettu maassa lähes kokonaan.