Tanska on Pohjoismaista eteläisin, ja sen ainoa maarajanaapuri on Saksa. Länsipuolella aaltoilee Pohjanmeri ja itäpuolella Itämeri. Tanskan ja Ruotsin erottaa Juutinrauman salmi, joka on kapeimmillaan vain 3,5 kilometriä. Tanska koostuu Jyllannin niemimaasta ja lukuisista saarista, joista suurimpia ja tunnetuimpia ovat Sjælland, Fyn, Lolland, Falster ja Bornholm. Suomea kahdeksan kertaa pienemmässä Tanskassa asuu 5,8 miljoonaa henkilöä, mikä tekee Tanskasta yhden Euroopan tiheimmin asutuista maista. Asutus on keskittynyt etenkin pääkaupunki Kööpenhaminan ympäristöön. Tanskan kruunun alaisuuteen kuuluvat myös Färsaaret ja Grönlanti, joita ei ole sisällytetty mukaan tähän maantieteelliseen kuvaukseen.

Tanska on hyvin tasainen maa, ja sen korkein kohta kohoaa vaatimattomaan 174 metrin korkeuteen. Suurin osa (64 %) Tanskan pinta-alasta on maatalouden käytössä. Metsää on vain 13 prosenttia alasta. Tanska kuuluisi luonnostaan lauhkean lehtimetsän vyöhykkeeseen, mutta metsät on hakattu ja suot kuivattu jo vuosisatoja sitten viljelys- ja laidunalan lisäämiseksi. Tanskan nykyisistä metsistä suurin osa on istutettu. Hieman yllättäen Tanska on maailman suurimpia joulukuusien tuottajia!

Meri-ilmasto hallitsee Tanskan säätilaa: maassa on leudot, tuuliset talvet ja sateiset, koleat kesät. Pienen koon ja korkeuserojen puutteen vuoksi ilmasto on samankaltainen läpi maan. Runsaiden sateiden vuoksi Tanskassa tulvii toisinaan, ja osa maasta on suojautunut tulvia vastaan maapadoilla. Ilmastonmuutoksen edetessä äärisäitä, kuten talvimyrskyjä, esiintyy yhä useammin, ja tanskalaisten on vahvistettava tulvavallejaan.

Viikinkiajan alussa ei ollut vielä olemassa yhtenäistä Tanskaa, mutta 800-luvulla kuningas Godfred yhdisti tanskalaisheimot torjumaan Kaarle Suuren frankkivaltakunnan laajentumista. Kuningas Harald Sinihammas puolestaan vakiinnutti maahan kristinuskon 900-luvun lopulla ja yhdisti Tanskan ja Norjan yhdeksi kuningaskunnaksi. 1000-luvulla Tanskan viikinkien alaisuudessa olivat hetken ajan myös Etelä-Ruotsi, Pohjois-Saksa ja osia Englannista. Viikinkiaika loppui hiljalleen 1100-luvulle mennessä ja Tanskasta tuli kuninkaan hallitsema feodaaliyhteiskunta. Tanska, sille kuulunut Norja sekä Ruotsi solmivat 1300-luvun lopulla Kalmarin unionin, jossa mailla oli yhteinen kuningas. Unioni Ruotsin kanssa purkautui lopullisesti 1500-luvulla. Tanskan sotamenestys tyssäsi 1600-luvulta eteenpäin ja maa menetti alueitaan Ruotsille ja Saksalle. Norjakin siirtyi Ruotsin kruunun hallintaan. Tanskalle jäivät vain Islanti, Färsaaret ja Grönlanti ja pieniä saaria ympäri maailmaa.

1900-luvun alussa Tanskasta muotoutui hiljalleen demokratia ja teollisuusmaa. Tanska ei puolueettomana maana osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan. Saksa hyökkäsi Tanskaan heti toisen maailmansodan alussa ja miehitti maata yli viiden vuoden ajan. Islanti itsenäistyi sodan aikana vuonna 1944. Tanskan hallitus teki aluksi yhteistyötä miehittäjien kanssa, mutta tanskalaiset kääntyivät laajalti vastarintaan saksalaisia kohtaan; miehittäjiä esimerkiksi vakoiltiin. Tanskalaiset suojelivat maassa asuneita tai sinne paenneita juutalaisia ja auttoivat heidät turvaan puolueettomaan Ruotsiin. Saksan hävittyä sodan Tanskasta tuli jälleen aidosti itsenäinen valtio.

Sodan jälkeen Tanska ja Saksa kävivät keskusteluja maiden välisen Schleswigin alueen hallinnasta, ja vaikka paikalliset halusivat liittyä Tanskaan, Schleswigin eteläosa jäi kuitenkin Saksalle. Sodasta säikähtänyt Tanska panosti saman tien turvallisuuspolitiikkaan ja liittyi puolustusliitto Natoon. Sodanjälkeistä Tanskaa hallitsivat lähinnä perinteiset oikeisto- ja vasemmistopuolueet: 70-luvulle asti lähinnä Sosiaalidemokraatit ja 80-luvulta eteenpäin konservatiivipuolue. Tanska on ollut mukana Euroopan yhdentymiskehityksessä 70-luvulta lähtien.

Tanskaa johtaa nimellisesti kuningas tai kuningatar, jolla ei ole käytännön valtaa. Margareeta II on ollut Tanskan kuningatar vuodesta 1972. Tanska on demokraattinen maa, jonka 179-jäseninen parlamentti (Folketinget eli kansankäräjät) valitaan joka neljäs vuosi vaaleilla. Suomen tavoin Tanskassa on käytössä suhteellinen vaalitapa, joka johtaa monipuoluejärjestelmään. Vaaleissa eniten ääniä saanut puolue muodostaa usein vähemmistöhallituksen, jota tukee yksi tai useampi oppositiopuolue. Tanska on jaettu viiteen alueeseen ja 98 kuntaan. Färsaaret ja Grönlanti kuuluvat Tanskan alaisuuteen, mutta niillä on laaja itsehallinto.

Historiallisesti Tanskan vallankahvassa ovat olleet konservatiivit tai sosiaalidemokraatit. Muita merkittäviä puolueita ovat Sosiaaliliberaalit, keskusta-liberaali Venstre sekä 2010-luvulla nousseet oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue ja viher-vasemmistolainen Sosialistinen kansanpuolue. Vuosina 2015–2019 Tanskan pääministerinä oli keskusta-oikeistolaisen Venstren Lars Løkke Rasmussen, jonka hallitus tiukensi maahanmuuttopolitiikkaa rajusti – siitäkin huolimatta, ettei maahanmuuttokriittinen Tanskan kansanpuolue ollut edes hallitusyhteistyössä mukana. Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa kaikki konservatiivi- ja oikeistopuolueet kansanpuolue ja Venstre mukaan lukien kokivat rökäletappion, ja pääministeriksi nousi sosiaalidemokraattien Mette Fredriksen. Fredriksenin vähemmistöhallitusta tukevat muut vasemmistoblokin puolueet. Maahanmuuttolinja on pysynyt edelleen tiukkana: kenties kansanpuolue onnistui ujuttamaan linjauksensa valtaapitävien puolueiden hallitusohjelmiin ja menetti kannatustaan jäätyään tarpeettomaksi. Tanskaa on arvosteltu maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien polkemisesta.

Tanska keikkuu vuodesta toiseen kärkisijoilla, kun mitataan onnellisuutta, turvallisuutta ja elämänlaatua, ja tanskalainen hyvinvointiyhteiskunta on yksi maailman parhaista. Kansalaiset luottavat oikeusjärjestelmään, koulutus on laadukasta ja perheitä tuetaan. Sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu hyvin, ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan – samaa sukupuolta olevat ovat pystyneet rekisteröimään suhteensa jo vuodesta 1989 lähtien.

Grönlannin autonomiaa lisättiin vuonna 2009, mutta suurin osa grönlantilaisista kannattaa täysimittaista itsenäisyyttä. Tanskan mukaan Grönlannin olisi itsenäistyäkseen tultava taloudellisesti toimeen omillaan.

Tanska teollistui varhain – jo ennen 1900-lukua – ja tanskalaiset ovat nykyisin Euroopan hyvätuloisimpien joukossa. Hyvinvointiyhteiskunta pyrkii tasoittamaan tuloeroja. Tanskan talous on hyvin riippuvainen viennistä ja toisaalta raaka-aineiden tuonnista. Merkittäviä vientituotteita ovat nykyisin lääkkeet, laivanrakennus, maataloustuotteet ja tuulimyllyjen turbiinit.

Maatalous on edelleen tärkeä elinkeino, vaikka se työllistää vain pari prosenttia tanskalaisista. Erityisesti lihaa, kananmunia ja maitotuotteita viedään paljon ulkomaille. Hedelmällisillä pelloilla kasvaa viljaa, perunaa ja juurikkaita. Perinteisesti kalastus on ollut merkittävä työllistäjä, ja sitä harjoitetaan edelleen.

Tanska alkoi panostaa uusiutuvaan energiaan jo 70-luvulla, ja nykyisin maa tuottaa kulutukseensa nähden suurimman osuuden sähköstään tuulivoimalla. Myllyt jauhavat niin paljon tuulisähköä, että sitä kaupataan naapurimaihin. Tanskalaiset poraavat myös öljyä ja maakaasua Pohjanmerestä. Puolet öljystä ja kaasusta menee vientiin.

Tanskalla on vain vähän julkista velkaa, ja talous on ollut 2000-luvulla yleensä ylijäämäinen. Tanskan kruunun kurssi pysyttelee vakaana, sillä se on sidottu euroon. Maan riippuvuus naapurimaiden taloudellisesta menestyksestä sekä tuonti- ja vientituotteista altistaa Tanskan maailmanmarkkinoiden ailahteluille. Tulevaisuuden huolena on myös väestön ikääntyminen.