Turkki ulottuu Euroopan kaakkoisnurkasta Lounais-Aasiaan. Maa sijaitsee Välimeren itäisimmän pohjukan ja Mustanmeren välissä, Mustanmeren etelärannalla. Turkin Euroopan ja Aasian puoleiset osat erottaa toisistaan pieni Marmaranmeri. Mustanmeren ja Marmaranmeren välissä on Bosporinsalmi. Turkin suurin kaupunki Istanbul, aikaisempi Konstantinopoli, on rakennettu Bosporinsalmen rannoille, salmen kummallekin puolelle. Turkin Euroopan puoleisen osan rajanaapureita ovat Kreikka ja Bulgaria. Aasian puolella itäisiä naapureita ovat Georgia, Armenia, Iran ja kaistale Azerbaidzhanista. Etelänaapureita ovat Irak ja Syyria.

Turkin Välimeren ja Mustanmeren rantoja kiertää alava rannikkovyöhyke. Sisämaassa on ylänköjä, kukkuloita ja vuoria. Korkeimmat vuoret ovat maan itäosassa. Turkin korkein huippu on Ararat (5137 m) Iranin rajan tuntumassa. Turkin rannikoilla kesät ovat lämpimiä ja melko kuivia. Talvet ovat viileitä ja sateisia. Vuorilla sataa lunta. Keskellä Turkkia on kuiva Keski-Anatolian tasanko. Maan pääkaupunki Ankara on siellä. Beysehirin järvi on Turkin eteläosassa. Se on maan suurin makean veden allas. Järvellä on kymmeniä pieniä saaria. Järvelle perustettu luonnonsuojelualue antaa elinpaikan pelikaaneille, haikaroille, uikuille ja sorsille. Hatilan laakson kansallispuisto on Koillis-Turkin vuoriseudulla. Laaksossa ja rinteillä kasvaa talvitammea, jalokastanjaa, valkopyökkejä, tervaleppää ja havupuita. Ylärinteiden niityillä kukkivat tähdikit, sinililjat ja esikot. Alueella elää karhuja, ilveksiä ja villisikoja. Turkin joillakin seuduilla on vielä persianleopardeja.

Alle 30% Turkin maa-alasta on metsiä. Vuonna 2022 vain 7% pinta-alasta oli luonnonsuojelualueita. Turkin keskiosissa esiintyy kesäisin yhä kovempia helteitä. Metsäpalot ovat lisääntyneet. Ilmaston lämpeneminen vähentää sateita. Tämä uhkaa vesivarojen riittävyyttä. Maatalous käyttää nykyisin kolme neljäsosaa Turkin vedenkulutuksesta. Vuonna 2022 30% Turkin käyttämästä energiasta saatiin öljystä. Kaasun osuus oli 26% ja hiilen 25%. Vesivoiman osuus oli 9%. Tuulivoiman osuus oli 5% ja aurinkovoiman 2%. Turkki on altis maanjäristyksille. 2000-luvulla Turkissa on ollut kaksikymmentä niin voimakasta järistystä, että niistä on aiheutunut kuolonuhreja. Tähän asti voimakkaimmat järistykset ravistelivat maata vuoden 2023 alussa. Niissä kuoli yli 50 000 ihmistä.

Turkissa on elänyt ihmisiä kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Etelä-Turkin Karainin luolasta on löytynyt yli sata tuhatta vuotta vanhoja neandertalinihmisen luupalasia. Samasta luolasta on löydetty 30 000 vuoden ikäisiä nykyihmisen luita. Keski-Anatolian tasangon eteläosassa Konyan ylängöllä on Haarukkakummun nimellä tunnetun kivikautisen yhdyskunnan rauniot. Yhdyskunnan talot on tehty aurinkokuivatuista saviharkoista. Talot on rakennettu kiinni toisiinsa suojaavaksi muuriksi. Ovia ei ole. Taloihin mentiin tikapuita pitkin kattoaukon kautta. Haarukkakummun yhdyskunta oli olemassa jo 9000 vuotta sitten. Varhaisasukkaat olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. Myöhemmin kehittyi muita elinkeinoja. Laavakivestä valmistettiin veitsiä ja muita työkaluja. Ihmiset alkoivat viljellä vehnää, ohraa ja herneitä. He kasvattivat lampaita. He maalasivat kuvia kauriista, häristä ja metsästäjistä. He tekivät pieniä savipatsaita.

Turkissa on ollut monia kansoja. Siellä ovat eläneet heettiläiset, fryygialaiset, kimmerialaiset, lyydialaiset, kaarialaiset ja lyykialaiset. Persia otti Turkin haltuunsa 2500 vuotta sitten. Hieman yli vuosisata sen jälkeen valloittajana oli Aleksanteri Suuri. Keisari Konstantinus teki Konstantinopolista Rooman valtakunnan pääkaupungin vuonna 330. Rooma jakautui Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan, ja kun Länsi-Rooma romahti 400-luvulla, Konstantinopolista eli nykyisestä Istanbulista tuli Bysantin valtakunnaksi kutsutun Itä-Rooman pääkaupunki. Anatolian turkkilaisten kansojen keskuudesta kasvanut Osmanien/Ottomaanien valtakunta kukisti Bysantin ja valloitti Konstantinopolin vuonna 1453. Kaupungin nimi muutettiin Istanbuliksi. Osmanien/Ottomaanien valtakunta laajeni Itä-Eurooppaan, Arabian niemimaalle ja Afrikan pohjoisrannikolle.

1910-luvulla Turkki menetti Euroopan puoleisia alueitaan Kreikalle, Bulgarialle ja Serbialle. Albania itsenäistyi. Vuonna 1914 Turkki liittyi ensimmäiseen maailmansotaan Saksan liittolaisena. Vuonna 1915 Osmanien/Ottomaanien valtakunta syyllistyi satojen tuhansien armenialaisten joukkomurhaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittajavallat tekivät suunnitelman Turkin jakamisesta. Kansallismieliset turkkilaiset aloittivat itsenäisyyssodan, joka johti Turkin tasavallan syntyyn vuonna 1923. Kansallismielisen liikkeen perustajasta ja itsenäisyyssodan voittajasta kenraali Mustafa Kemal Atatürkista tuli tasavallan ensimmäinen presidentti. Turkki liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1945 ja sotilasliitto Natoon vuonna 1952. Tasavallan perustamisesta 1940-luvun puoliväliin Turkki oli yksipuoluevaltio. Seuraavina vuosikymmeninä poliittinen ilmasto vapautui tuntuvasti, joskin se on säilynyt epävakaana. Turkissa on ollut sotilaskaappauksia vuosina 1960, 1971 ja 1980. Vuonna 1997 armeija pakotti islamistisen pääministerin Necmettin Erbakanin eroamaan tehtävästään.

Vuonna 2002 islamistinen Oikeus- ja kehityspuolue saavutti suuren vaalivoiton. Puolue sai melkein kaksi kolmasosaa parlamenttipaikoista. Puolueen johtaja oli Recep Tayyip Erdogan, joka toimi 1990-luvun puolivälissä Istanbulin kaupunginjohtajana. Erdogan erotettiin kaupunginjohtajan virasta vuonna 1998, kun hänet tuomittiin kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen uskonnollisen vihan lietsomisesta. Erdogan oli pääministerinä vuodesta 2003 vuoteen 2014. Vuonna 2014 hänet valittiin Turkin presidentiksi. Turkki hyväksyttiin EU:n ehdokasvaltioksi vuonna 1999. Jäsenyysneuvottelut alkoivat vuonna 2005. Kahden vuosikymmenen aikana neuvotteluissa ei ole tapahtunut ratkaisevaa edistystä.   

Turkin presidentti valitaan suoralla vaalilla viiden vuoden kaudelle. Presidentti johtaa maan hallitusta. Vuonna 2018 presidentin valtaoikeuksia laajennettiin. Vuonna 2023 istuva presidentti Recep Tayyip Erdogan valittiin uudelleen presidentin virkaan. Hän sai ratkaisevassa toisessa äänestyksessä 52% äänistä. Vaaliviranomaisten mukaan 84% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Presidentin ja parlamentin vaalit järjestettiin tuhoisien maanjäristysten jälkitilanteessa. Erdogania moitittiin siitä, että hallitus ei kyennyt toimittamaan järistyksen uhreille hätä- ja jälleenrakennusapua riittävän nopeasti. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ arvosteli sitä, että valtion hallitsemat viestimet tukivat Erdoganin ja hallituspuolueen vaalityötä. Erdogan syytti poliittisia vastustajiaan terrorismin tukemisesta.

Turkin parlamentissa on 600 kansanedustajaa, jotka valitaan viiden vuoden välein. Vuoden 2023 parlamenttivaaleihin osallistui 24 puoluetta. Puolueilla on seitsemän prosentin äänikynnys. Se tarkoittaa, että puolueen on saatava vähintään 7% annetuista äänistä saadakseen edustajia parlamenttiin. Erdoganin johtama neljän puolueen muodostama Kansan liitto sai 323 kansanedustajaa. Vaaliliitto menetti 21 edustajaa edellisiin vaaleihin verrattuna, mutta säilytti enemmistönsä parlamentissa. Hallituksen kilpailijoista kahden puolueen muodostama Kansakunnan liitto sai 212 paikkaa ja toinen kahden puolueen vaaliliitto, Työn ja vapauden liitto, sai 65 paikkaa. Muut puolueet eivät ylittäneet äänikynnystä. Parlamentissa on siis kolmen vaaliliiton ja yhteensä kahdeksan puolueen edustus. Viidesosa kansanedustajista on naisia.

Vuonna 2022 Turkin suurimpaan oppositiopuolueeseen kuuluva Istanbulin pormestari Ekrem Imamoglu tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen hallituksen loukkaamisesta. Samalla hän menetti oikeuden olla presidenttiehdokkaana vuoden 2023 vaaleissa. Imamoglu edustaa Kansakunnan liiton isompaa puoluetta, Tasavaltalaista kansanpuoluetta, joka sai vuoden 2023 parlamenttivaaleissa 169 kansanedustajaa. Imamoglu olisi ollut presidentinvaalissa Erdoganin pahin kilpailija. Vuonna 2022 istanbulilainen oikeusistuin tuomitsi pitkäaikaisen turkkilaisen kansalaisjärjestötoimijan Osman Kavalan elinkautiseen vankeuteen. Seitsemän muuta kansalaistoimintaan osallistunutta syytettyä sai 18 vuoden vankeustuomion. Kaikkia tuomittuja syytettiin yhteiskuntajärjestyksen horjuttamisesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että Kavalaa vastaan nostetut syytteet ovat olleet poliittisia ja vaatinut, että Kavala on viipymättä vapautettava. Turkki ei ole noudattanut ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön luokituksessa Turkki ei ole vapaa maa.

Turkkilainen Orhan Pamuk sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2006. Palkintolautakunta sanoi, että etsiessään kotikaupunkinsa surumielistä sielua Pamuk on löytänyt uusia tapoja kuvata kulttuurien yhteentörmäyksiä ja vuorovaikutusta. Monia Pamukin teoksia on julkaistu suomeksi. Turkissa Pamuk on puolustanut kurdiväestön oikeuksia. Hänen vuonna 2002 ilmestynyt romaaninsa Lumi käsittelee islamilaisuuden ja länteen suuntautuvien ihmisten välisiä jännitteitä nykypäivän Turkissa, pienessä Karsin kaupungissa lähellä Armenian rajaa.

Maailmanpankki luokittelee Turkin ylemmän keskitulotason maaksi. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana talous kasvoi kohtalaisen nopeasti. Koronapandemia hidasti kasvua vuosina 2019 ja 2020. Sen jälkeen talous elpyi nopeasti. Vuoden 2023 alussa Turkin eteläosissa oli useita voimakkaita maanjäristyksiä, jotka surmasivat yli 50 000 ihmistä ja aiheuttivat valtavia aineellisia vahinkoja. Kokonaisia kaupunkeja tuhoutui ja satoja tuhansia ihmisiä jäi kodittomiksi. Vuonna 2023 kymmenesosa Turkin työvoimasta oli työttömänä. Noin 15% turkkilaisista elää köyhyydessä. Turkin tilastokeskuksen mukaan 32% maan asukkaista on vaarassa ajautua köyhyyteen tai kärsii syrjäytymisestä.

Vuonna 2021 17% Turkin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 27% toimi teollisuuden tehtävissä ja 56% työskenteli palvelualoilla. Turkin viljelijät kasvattavat vehnää, sokerijuurikasta, puuvillaa, hedelmiä ja vihanneksia. Turkki on iso aprikoosien ja hasselpähkinöiden tuottaja. Turkin teollisuus valmistaa ruokatuotteita, ajoneuvoja, vaatteita, muoveja, koneita ja laitteita. Matkailu on tärkeä elinkeino. Se työllistää lähes kaksi miljoonaa turkkilaista. Istanbulissa näkyy Turkin pitkä historia läntisine ja itäisine vaikutteineen. Kaunis ja kuuluisa Hagia Sofian temppeli on ollut aikojen kuluessa sekä kristillinen kirkko että islamilainen moskeija. Matkanjärjestäjät mainostavat myös Turkin kiehtovia maisemia, upeita rantoja ja maukkaita ruokia. Vuonna 2022 Turkissa kävi 44 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Turismi tuotti 46 miljardia euroa. Turkin matkailu toipui hyvin koronapandemian vaikeista ajoista, mutta isot maanjäristykset aiheuttivat vakavan iskun elinkeinon elpymiselle.

Vuonna 2021 Turkin viennin kokonaisarvo oli 230 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 240 miljardia euroa. Vientituotteita olivat jääkaapit, pesukoneet, muuntajat sekä muut sähkölaitteet ja -tarvikkeet, ajoneuvot, vaatteet, öljy, jalokivet, muovit, hedelmät, vihannekset ja pähkinät. Suurimmat vientimaat olivat Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Italia, Irak ja Ranska. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Saksa, Venäjä, Yhdysvallat ja Italia. Vuonna 2022 ulkomailla työskentelevät turkkilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä lähes 700 miljoonaa euroa. 2000-luvulla Turkin talouden vahvistuessa maa ei ole enää ollut yhtä riippuvainen ulkomailla asuvien vierastyöläisten rahalähetyksistä kuin mitä se on ollut aikaisemmin. 1990-luvun loppuvuosina ulkomaille muuttaneet turkkilaiset vierastyöläiset lähettivät kotimaahan lähes viisi miljardia euroa vuodessa.