[[suggestion]]
Turkki
 

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki

Ankara

Etniset ryhmät

70–75 % Turkki, 19 % Kurdi, 7–12 % muut

Kieli

Turkki (virallinen), kurdi, zaza, laz, kabardin kieli, arabia ja useita muita pienempiä kieliä

Uskonto

82 % islam (enimmäkseen sunni), 13 % ateismi, 2 % kristinusko

Väkiluku

85 042 736

Valtiomuoto

Tasavalta

Pinta-ala

785 350 km2

Valuutta

Turkin liira (TRY)

BKT per asukas

30 472 Ostovoimapariteetti $

Kansallispäivä

29. lokakuuta

Muut maasivut

Maantiede

Turkki on pääasiassa vuoristoinen maa ja alankoja esiintyy vain rantaviivan tuntumassa. Noin 25 prosenttia Turkin pinta-alasta on yli kilometrin korkeudessa ja yli puolet yli 500 metrin korkeudessa. Monivuosituhantinen viljely ja ilmaston lämpeneminen on kuihduttanut Turkin maaperän hedelmällisyyttä ja merkittävä osa Turkin maaperästä on viljelyyn heikosti soveltuvaa mäenrinnettä.

Turkin pääosin semimannermainen Välimeren ilmasto on voimakkaasti useiden sisämerien läheisyyden ja Taurus-vuoriston muokkaama. Turkin kivinen maaperä varaa runsaasti lämpöä merten tasatessa sitä. Korkeuserojen aiheuttama lämpötilavaihtelu on kuitenkin erittäin suurta ja Turkin sisämaan ja rannikoiden välinen lämpötilaero on usein merkittävä. Varsinkin rannikolla talvet ovat usein melko sateisia ja kesäisin varsinkin sisämaa erittäin kuiva.

Historia

Modernin Turkin historian voidaan katsoa alkaneen, kun turkit valloittivat Anatolian niemimaan ja lopulta Konstantinopolin vuonna 1453. Tämän jälkeen maan etninen koostumus on muuttunut kokonaan ja siksi maan alkuperää voidaan katsoa kahdella tavalla. Toisaalta sen juuret ovat Itä-Siperiassa, Baikal järven ympäristössä omaksi kansakseen kehittyneissä turkeissa, joiden paimentolaisarmeijat dominoivat Euraasian aroja tuhansia vuosia. Toisaalta taas Anatolian niemimaan varhaishistoria on tiukasti kytkeytynyt helleeniseen kulttuuripiiriin, Rooman imperiumiin ja myöhemmin Itä-Rooman kehitykseen. Kahden mantereen kansojen kohtauspaikkana maan historia on erittäin monipuolinen.

Anatolian vuoristolaaksot ovat osa hedelmällisen puolikuun aluetta, jossa maanviljely alkoi ensimmäisen kerran noin 10 000 vuotta sitten. Turkin itäosassa sijaitseva Arakas vuori on armenialaisen kulttuurin syntysija ja Mustanmeren rannikon puoli oli pitkään georgiansukuisten kansojen hallussa. Välimeren rannalla taas asui runsaasti joonian kreikkalaisia, lyydialaisia, kurdilaisia ja skyyttiläisiä kansoja. Noin 800-luvulla eaa. helleeniset kansat alkoivat perustaa kaupunkeja ja kauppa-asemia Anatolian rannikolle ja noin vuonna 550 eaa. Persia valloitti merkittävän osan Anatoliaa tuoden mukanaan pitkän sarjan sotia kreikkalaisia vastaan. Vuonna 338 eaa. Aleksanteri Suuri käänsi sodan suunnan valloittaen koko Persian ja hänen kuoltuaan vuonna 323 eaa. Anatolia jäi osaksi helleenistä Seleukid-imperiumia. Vuonna 299 eaa. Persia valloitti alueen uudestaan, mutta jo vuonna 281 eaa. Pohjois-Anatoliasta ponnistanut helleeninen Pontoksen kuningaskunta valloitti merkittävän osan alueesta ennen jäämistään Persian vasalliksi. Vuonna 133 eaa. Rooma aloitti Anatolian valloitukset ja vuonna 62 jaa. Pontos kukistui viimein.

Noin 210-luvulla eaa. Persia pakkosiirsi suuren määrän juutalaisia alueelle, minkä ansiosta alueesta muodostui merkittävä kasvualusta 1. vuosisadan kristinuskolle. Kun Konstantinus siirsi Rooman pääkaupungin Byzantioniin muuttaen kaupungin nimen Konstantinopoliksi, kaupunki oli sekä kristinuskon että kaupan keskus. Konstantinuksen ansiosta valtionuskonto, kristinusko, siirtyi Anatoliaan, kun Italiassa uskonto puolestaan jatkoi kehittymistään kansan parissa, sillä seurauksella, että vuonna 1054 uskonhaarat erosivat lopullisesti toisistaan.

Huolimatta toistuvista sodista Persiaa ja 600-luvun lopulta alkaen Persian valloittaneita arabimuslimeja vastaan Anatolia pysyi pääosin kreikankielisenä osana vaihtelevan kokoista Bysantin valtakuntaa, joskin myös merkittäviä vähemmistöjä asui alueella. Ristiretkien kaudella 1000–1100-luvuilla Bysantti pysyi kristikunnan taloudellisena ja kulttuurisena keskuksena ja 1100-luvulla se kävi läpi uuden kultakauden. Vuonna 1180 Bysantin mahti alkoi kuitenkin hiipua ja vuoteen 1204 mennessä suuri osa Anatoliaa oli menetetty Persialle. Vuosina 1242–43 mongolivalloitukset köyhdyttivät Bysanttia ja vuonna 1331 Serbian imperiumi valloitti suuren osan alueesta.

Sodat turkkilaisia ottomaaneja vastaan alkoivat jo 1200-luvun alussa ottomaanien paetessa mongolivalloitusten tieltä, mutta pitkään aikaan paimentolaisliittoumasta alkunsa saaneella Ottomaanivaltakunnalla ei ollut pysyvää muotoa (turkkilaisten kansojen muuttoliikettä käsitellään tarkemmin Turkmenistanin maakuva-artikkelissa). Vuonna 1454 ottomaanit olivat edenneet Mustanmeren pohjoisrantaa pitkin, eikä jatkuvien sotien heikentämä Konstantinopoli kestänyt piiritystä kuin kaksi kuukautta, vaan kaatui neljännen ja lopullisen kerran. Moskovan suurruhtinas Iivana III nai maasta paenneen Bysantin prinsessan, omaksui Bysantin kaksipäinen kotka -vaakunan omakseen ja nimesi Moskovan kolmanneksi Roomaksi ja ortodoksiuskon kehdoksi.

Konstantinopolin raunioista pääkaupunkinsa tehnyt Ottomaani-imperiumi jatkoi valloituksiaan jokaiseen ilmansuuntaan. Persian ja Ottomaani-imperiumin rajoista muodostui hyvin liikkuva konsepti. 1500–1600-luvuilla Konstantinopoli kehitti mahtavan laivaston ja valloitti lähes koko Välimeren rannikon ja merkittävän osan Punaisenmeren rannikkoa. Samalla imperiumi ylettyi myös Euroopan metsävyöhykkeen rajalle Unkariin, ja lähetti joukkoja puolustamaan islaminuskoisia Filippiinejä Espanjan konkistadoreja ja inkvisiittoreita vastaan. Ottomaanit sotivat yhteensä 12 sotaa Venäjää vastaan erityisesti Kaukasian hallinnasta (aiheesta tarkemmin Georgian maa-artikkelissa).

1800-luvulla ottomaanien ylivalta alkoi hiipua, sillä se oli haluton altistamaan talous- ja hallintajärjestelmäänsä teollistumisen vaatimille uudistuksille. Imperiumin koko kuihtui hiljalleen ja Ensimmäinen maailmansota oli sille tuhoisa. Maailmansotaa seurasi liittoutuneiden tukema kansannousu ja vallankumous, jonka myötä Turkin tasavalta syntyi vuonna 1912. Valtio muuttui uskonnollisesti yhtenäisestä kansallista yhtenäisyyttä korostavaksi sekulaariksi valtioksi. 1800-luvun lopulta kasvanut kansallismielisyysaate toi kuitenkin mukanaan myös useita erityisesti kurdeihin ja armenialaisiin kohdistettuja etnisiä puhdistuksia, joissa surmattiin miljoonia. Toiseen maailmansotaan Turkki liittyi vasta sodan loppupuolella, eikä länsivaltojen toivoma demokratisaatio toteutunut, vaan Turkin ensimmäiset vaalit käytiin vuonna 1946, eivätkä ne olleet vapaat. Kehityksestä toiveikkaana Turkki otettiin mukaan Euroopan neuvostoon vuonna 1950 ja Natoon vuonna 1952, Lisäksi Turkki oli mukana perustamassa OECD:ta vuonna 1961.

Kylmän sodan kuluessa Turkista muodostui Yhdysvaltojen strateginen liittolainen Neuvostoliittoa vastaan ja ohjustukikohtaa vastaan Yhdysvallat antoi merkittävää taloudellista ja sotilasteknistä tukea Turkille, joka käytti sitä muun muassa Kyproksen konfliktissa sekä Azerbaidžanin tukemiseen Nagorno-Karabahin sodassa. Lyhyt demokratisaation aika päättyi vallankaappaukseen vuonna 1960 (sotilasvallankumous toteutettiin myös vuosina 1971, 1989 ja 1997). Kyproksen tilanne kiihtyi turkkilaisen vallankaappauksen myötä vuonna 1974 ja vuonna 1983 tunnustamattomaksi jäänyt Turkin Pohjois-Kyproksen tasavalta perustettiin. Vuonna 1984 kurdien itsenäisyysliike alkoi hyödyntämään terroritaktiikoita, mihin Turkki on vastannut erittäin väkivaltaisesti.

Vuonna 1980 Turkki aloitti talousjärjestelmänsä vapauttamisen, liittyi EEC:n jäseneksi vuonna 1987, EU:n tulliunionin jäseneksi vuonna 1995 ja aloitti EU:n jäsenyysneuvottelut vuonna 2005. Vuonna 2016 epäonnistunut vallankaappaus käynnisti massiiviset puhdistusoperaatiot Turkissa ja vuonna 2019 EU-jäsenyysprosessi keskeytettiin Turkin suorittamien ihmisoikeusloukkausten ja antidemokraattisen kehityksen johdosta. Vuonna 2018 Turkki siirtyi parlamentaarisesta edustuksellisesta demokratiasta presidenttivetoiseen järjestelmään, jossa presidentin valtaoikeudet ovat erittäin laajat. Vuonna 2019 Turkki osallistui ISIS-terroristijärjestön kalifaatin sekä Syyrian ja Irakin kansannousujen sotilaalliseen tukahduttamiseen.

Ekologinen jalanjälki

1 2 0

2,1

Jos kaikki kuluttaisivat kuten Turkki asukkaat keskimäärin, tarvitsisimme 2,1 maapalloa. Tarkastele tilastoja ekologisesta jalanjäljestä kaikissa maissa.

Yhteiskunta ja politiikka

 

  • Varallisuusluokka: Ylemmän keskitulon maa
  • BKT: $720 mrd.
  • BKTA: $8 538
  • Ostovoimakorjattu BKTA (ppp): $27 780
  • Valtion budjetti / BKT: -3.4 %
  • Valtion velka / BKT: 39,5 %
  • Valtion koulutuspanostus / BKT: -
  • Valtion sotilaspanostus / BKT: 2,8 %
  • Asukaslukuodotus 2030: 89,2 milj.
  • Keski-ikä: 31,5-vuotta
  • Koulutetun työvoiman osuus: 46,3 %
  • Kouluvuosien mediaani: 8,1-vuotta
  • Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI):       0,820    Maailma: 0,737
  • Epätasa-arvokorjattu HDI (IHDI):    0,683    Maailma: 0,869
  • Sukupuolikehityksen indeksi (GDI):    0,924    Maailma: 0,943
  • Epätasa-arvoindeksi (GII): 0,784    Maailma: 0,436
  • Moniulotteinen köyhyysindeksi (MPI):    -    Maailma: 0,108

Vuoden 2017 perustuslain (muutosten) mukaan Turkki on presidenttivetoinen tasavalta ja yhtenäisvaltio. Presidentti johtaa parlamentin vastuulla olevaa lakien valmisteluprosessia ja toimeenpanoa, nimittää itselleen sen työtä tukevan kabinetin, päättää budjetista ja nimittää ja erottaa parlamentin jäsenet, oikeuksien tuomarit sekä ministeriöiden virkahenkilöt ja muut tukihenkilöt. Vuonna 2017 pääministerin virka poistettiin ja valtaoikeudet siirrettiin presidentille. Samalla presidentinvaalit muutettiin suoriksi kansanvaaleiksi. Presidentin valtakausi kestää 5 vuotta.

Parlamentin 600 edustajaa valitaan vaalipiireittäin suorilla vaaleilla puoluelistoilta suhteellisella vaalitavalla. Päästäkseen parlamenttiin puolueen on saatava vähintään 10 prosenttia äänistä ja perustuslakituomioistuin voi viedä rahoituksen tai kieltää toiminnan sellaisilta puolueilta, joiden se toteaa tukevan separatistista tai sekulaarisuuden vastaista toimintaa. Turkin oikeusjärjestelmä ei olekaan poliittisesta vallasta irrallinen.

Turkki on jaettu seitsemään alueeseen ja 21 ala-alueeseen, jotka puolestaan on jaettu 81 provinssiin ja edelleen 973 piiriin. Turkin aluehallintojen asema on melko heikko ja poliittisten vapauksien, sananvapauden ja lehdistönvapauksien tila erittäin heikko. Vuoden 2016 indeksissä Turkki sijoittui maailman 75. demokraattisimmaksi valtioksi pudoten 15 sijaa alaspäin edellisestä,.  Vuonna 2020 Turkki oli pudonnut jo sijalle 137, pudoten hybridiregiimistä täydeksi autokratiaksi.

Tasa-arvo

Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen taso on heikko, ja taloudellinen eriarvoisuus merkittävää. Naiset saivat äänioikeuden vuonna 1933, mutta koska vaaleilla on ollut hyvin pieni rooli maan politiikassa, on tasa-arvokehitys ollut hidasta. Sukupuolten tasa-arvoindeksin perusteella Turkki on maailman 130. tasa-arvoisin valtio. Tilanne on vastaavalla tasolla niin poliittisten vaikuttamismahdollisuuksien kuin taloudellisten osallistumismahdollisuuksienkin suhteen. Naisten työvoiman osallistumisaste on 34 prosenttia, 54,3 prosentilla naisista on pankki- tai mobiilirahatili ja 17,5 prosenttia yritysten alemman- tai keskitason johdosta on naisia. 17,4 prosenttia parlamenttipaikoista ja 10,1 prosenttia paikallishallinnon paikoista on naisten hallussa, lukujen ollessa huomattavasti matalampia korkeimpien virkojen kohdalla.

Turkissa on kuitenkin vahva naisasialiike, jolla on kyky mobilisoida maanlaajuisia kampanjoita. Turkki on myös sitoutunut poistamaan kaikki sukupuolisen syrjimisen muodot, ja allekirjoittanut useita muitakin kansainvälisiä sopimuksia, jotka on suurimmaksi osaksi myös ratifioitu. Ratifioinnin näkyminen naisten elämissä on kuitenkin ollut hidasta. Haitalliset asenteet ja rooliodotukset haittaavat naisten aseman kehitystä ja oikeus- ja poliisijärjestelmän puolueettomuuden puutteet estävät naisia hakemasta lainmukaista oikeutta. 15 prosenttia tytöistä joutuu alaikäisenä naimisiin ja 2,7 prosenttia synnyttäjistä on alaikäisiä.

Heikoimmassa asemassa ovat kuitenkin Turkin lukuisat pakolaiset, joista enemmistö on syyrialaisia, ja etniset vähemmistöt, erityisesti kurdit, jotka lain näennäisesti turvaavasta tasa-arvoisesta asemasta huolimatta kohtaavat systemaattisia vaikeuksia niin kouluun pääsyssä, työnhaussa kuin lain suojan hakemisessakin. Turkissa elää noin neljä miljoonaa kansainvälisen ja väliaikaisen avun varassa elävää ihmistä ja enemmän pakolaisia kuin missään muualla maailmassa. Suurin osa pakolaisista elää paikallisyhteisöissä, mutta noin 60 000 elää edelleen pakolaisleireillä. Pakolaisleirien elinolot ovat heikot ja merkittävä osa leirien asukkaista elää kokonaan kansainvälisen hätäavun varassa. 

Terveys ja puhtaus

Turkin terveydenhuollon taso on kalliita yksityissairaaloita lukuun ottamatta heikko ja maaseudulla usein erittäin heikko. Perussairauksien immunisoinnin kattavuus, 98 prosenttia, on kuitenkin poikkeuksellisen korkea, vaikkakin pitkälti rokottamattomien pakolaisten merkittävä määrä vaikeuttaa kokonaistilannetta, erityisesti SARS-CoV-2 viruksen suhteen. Pandemiakriisi on kokonaisuudessaan merkittävästi ylikuormittanut Turkin terveydenhuollon kapasiteettia ja keskimäärin 27 818 uutta tartuntatapausta raportoidaan päivittäin. 69 524 ihmistä on tähän mennessä kuollut Covid-pandemiaan liittyvistä syistä ja noin 69,2 % kansasta on rokotettu.

Vastasyntyneiden kuolleisuusaste on terveydenhuollon puutteista johtuen 9,3 prosenttia ja lasten 11,4 prosenttia. 6 prosenttia alaikäisistä lapsista kärsii aliravitsemuksesta ja yksipuolisesta ruokavaliosta johtuvasta alikasvuisuudesta, eikä luvuissa ole huomioitu pakolaisia. 

Turvallisuustilanne

Turkin yleinen turvallisuustilanne on melko vakaa. Mielenosoitukset voivat ajoittain paisua suuriksi ja väkivaltaisiksi. Terrori-iskujen mahdollisuus on olemassa koko maassa. Syyrian ja Iranin vastainen rajaseutu on edelleen käytännön sotatoimialuetta ja maastossa on runsaasti räjähtämättömiä ammuksia ja räjähteitä. Turkki sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella, joten maanjäristykset ovat mahdollisia kaikkialla maassa. 

Inhimillisen kehityksen indeksi

16

46 av 188

Turkki sijoittuu sijalle 46 inhimillisen kehityksen indeksissä 188 maasta.

Talous ja kaupankäynti

  • Vienti: $18 916
  • Tuonti: $23 175
  • Inflaatioaste: 19,58 %
  • Korkotaso: 16 %
  • Yrittämisen helppous: 33 / 197
  • Talouden monipuolisuus: 40 / 146
  • Yritysveroaste: 25 %
  • Ansiotuloveroaste: 40 % (progressio)
  • Kauppaveroaste: 18 %

Turkin talousjärjestelmä on suurimmaksi osaksi yksityistetty, mutta merkittävä osa tuotantolaitoksista on poliittista valtaa lähellä olevien ihmisten omistuksessa. Maata kroonisesti vaivaava korruptio, monopolistiset toimintamallit ja alhainen koulutusaste rajoittavat talouden kehitystä. Perinteinen maanviljely kattaa edelleen 25 prosenttia työvoimasta.  

2000-luvulla Turkki on siirtynyt alhaisen koulutustason tekstiilisektorifokuksesta raskas-, kemia-, ja erityisesti autoteollisuusvetoiseen talouteen. Taloudellisten uudistusten hitaus ja oikeusjärjestelmän puolueettomuuden heikennykset ovat johtaneet Turkin luottoluokituksen laskemiseen useaan kertaan 2010-luvun puolivälin jälkeen ja Turkin inflaatio- ja yleinen korkotaso on ongelmallisen korkea. Samalla Turkin talousjärjestelmä on huomattavan riippuvainen suorista, erityisesti Yhdysvalloista tulevista ulkomaisista investoinneista. 

Turkin tärkeimmät vientituotteet ovat autot, öljyjalosteet, rekat, korut ja ajoneuvonosat. Eniten Turkin tuotteita ostavat Saksa, Iso-Britannia, Irak, Italia ja Yhdysvallat. Tärkeimmät tuontituotteet puolestaan ovat kulta, öljyjalosteet, raakaöljy, ajoneuvonosat ja roskarauta. Eniten tuotteita tuodaan Saksasta, Kiinasta, Venäjältä, Yhdysvalloista ja Italiasta.

Kehitys

Turkin tie -ja informaatioverkko on kattava ja hyväkuntoinen. 71 prosenttia turkkilaisista elää internetverkon kattavuusalueen sisäpuolella, mutta käytännössä yhteydet ovat kaupunkikeskuksia lukuun ottamatta usein hitaita ja maan köyhimmälle väestölle liian kalliita. Puhelinliittymiä Turkissa on myyty poikkeuksellisen vähän.

Turkin energiaverkko on kattava ja verrattain hyvässä kunnossa, mutta raskaasti riippuvainen ulkomailta tuotavista fossiilisista polttoaineista ja valtion panostukset uusiutuviin energiamuotoihin ja ydinenergiaan ovat olleet hitaita. Turkki on kuitenkin merkittävä öljyn ja kaasun kauttakulkumaa Eurooppaan, mikä lisää maan energiaturvallisuutta.

Kartat

Tilastot

YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle Turkki koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin

Väestö

Väkiluku

85 561 976

Ihmistä maassa Turkki

Lasta per nainen

Syntyneiden lasten määrä keskimäärin naista kohden 

1 9

2,0

lasta per nainen maassa Turkki

Lapsikuolleisuus

 Ennen viidettä ikävuottaan kuolleiden lasten määrä tuhatta syntymää kohden. 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

10

kuollutta lasta 1000 elävänä syntyttä lasta kohden maassa Turkki

Köyhyys

BKT asukasta kohden

Bruttokansantuotteen arvo jaettuna kokonaisväkimäärällä, korjattuna ostovoimalla. 

8

30 472

BKT asukasta kohden PPP-dollareissa maassa Turkki

Nälkä

Aliravittujen ihmisten osuus väestöstä

Ei tilastoja saatavilla
väestöstä kärsii aliravitsemuksesta maassa Turkki

Ilmasto

CO2-päästöt

 CO-päästöjen määrä tonneissa henkilöä kohden 

1 2 3 4 7

4,8

tonnia CO2-päästöjä henkeä kohti maassa Turkki

Terveys

Rokote

Tuhkarokkoa vastaan ​​rokotettujen lasten osuus

1 2 3 4 5
6 7 8 9 6

9,6

10 lapsesta on rokotettu tuhkarokkoa vastaan Turkki

Juomavesi

Prosenttiosuus väestöstä, jolla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen 

Ei tilastoja saatavilla
henkilöllä 10:stä on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen maassa Turkki

Koulutus

Luku- ja kirjoitustaidot

Luku- ja kirjoitustaitoisten yli 15-vuotiaiden henkilöiden osuus väestöstä

1 2 3 4 5
6 7 8 9 7

9,67

10:stä yli 15-vuotiaasta henkilöistä osaa lukea ja kirjoittaa maassa Turkki

Koulunkäynti

Kuinka monta vuotta lapsi käy koulua keskimäärin? 

1 2 3 4 5
6 7 8 9 10
11 12

12,1

koulunkäyntiä keskimäärin maassa Turkki

Tasa-arvo

Työ