Kahden Suomen kokoinen Ukraina on suurin kokonaan Euroopassa sijaitseva valtio: asukkaita siellä on tosin huomattavasti Suomea enemmän, 45 miljoonaa. Ennen vuoden 2022 sotaa Venäjä oli miehittänyt noin 7% Ukrainan pinta-alasta, mukaan lukien koko Krimin niemimaan. Ukrainan rajanaapureita ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Puola, Slovakia, Unkari, Romania ja Moldova. Etelässä Ukraina rajoittuu Mustaanmereen. Maan pääkaupunki Kiovassa asuu lähes kolme miljoonaa ihmistä, ja muita suuria kaupunkeja ovat esimerkiksi Harkova, Lviv ja Mustanmeren kuuluisa satamakaupunki Odessa.

Suurin osa Ukrainasta on tasankoa, jota halkovat suuret joet, kuten Tonava ja Dnepr. Ukrainaa ympäröivät lännessä Karpaattien vuoret. Ukrainan maaperä olisi luonnontilassa hedelmällistä aroa, joka on raivattu pelloiksi ja laitumiksi jo vuosisatoja sitten. Yli 70% Ukrainan pinta-alasta on nykyisin maanviljelykäytössä, ja Ukraina on yksi maailman suurimpia viljantuottajia. Ilmastollisesti Ukraina kuuluu mannerilmaston vaikutuspiiriin: sisämaassa talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä. Krimillä vallitsee välimerenilmasto.

Entisenä neuvostotasavaltana Ukraina painii edelleen raskaan teollisuuden aiheuttamien saasteiden kanssa. Neuvostoaikoina saasteita levisi niin vesistöihin, maaperään kuin ilmaankin, ja puhtaasta juomavedestä on edelleen puutetta. Vuonna 1986 pohjoisukrainalaisessa Tšernobilin ydinvoimalassa tapahtui maailmanhistorian vakavin ydinonnettomuus, jonka vaikutukset levisivät ympäri Pohjois- ja Itä-Eurooppaa. Venäjän hyökkäyssodalla vuonna 2022 tulee myös olemaan merkittävät ympäristövaikutukset.

Ensimmäinen Ukrainan alueella sijainnut suhteellisen yhtenäinen valtio oli itäslaavien ja viikinkien perustama Kiovan suuriruhtinaskunta, josta polveutuvat myös muut itäslaavilaiset kulttuurit ja valtiot, kuten Valko-Venäjä ja Venäjä. Mongoliarmeija valtasi nykyisen Ukrainan alueen 1200-luvulla, ja vuosina 1300–1600 alue oli Puola-Liettuan alaisuudessa. 1600-luvulla Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjään, ja sata vuotta myöhemmin osia Länsi-Ukrainasta seurasi perässä. Osia Länsi-Ukrainasta jäi Itävalta-Unkarille.

Kansallisuusaate voimistui etenkin Länsi-Ukrainassa 1800-luvun puoliväliltä lähtien, mutta joutui Venäjän tukahduttamaksi – aivan kuten Suomessakin Venäjän vallan alla samoihin aikoihin. Ukraina itsenäistyi ensimmäistä kertaa Venäjän vallankumouksen yhteydessä vuonna 1917, ja Venäjän väliaikainen hallitus tunnusti aluksi Ukrainan valtion. Itsenäisyys jäi epävakaaksi muutaman vuoden pätkäksi, jonka aikana Ukrainassa oli sekä sisällissota että naapurimaiden valloitussotia. Vuonna 1922 Ukrainasta tuli yksi Neuvostoliiton tasavalloista. Stalin kukisti ukrainalaisen nationalismin kovin ottein, ja 1930-luvulla jopa 7 miljoonaa ukrainalaista kuoli viljan pakkoluovutuksilla tahallaan aiheutetussa nälähädässä eli holodomorissa.

Toisessa maailmansodassa natsi-Saksa miehitti Ukrainaa vuosina 1941–1944, ja lähes miljoona Ukrainan juutalaista surmattiin. Neuvostoarmeija valtasi Ukrainan sodan lopulla ja liitti sen jälleen osakseen. Neuvostoliiton loppuvuosina Ukrainassa oli paljon mielenosoituksia neuvostovaltaa vastaan, ja itsenäisyyttä kannattavan liikkeen suosio voimistui. Maa itsenäistyi vuonna 1991, mutta uuden Ukrainan alkuvuodet olivat epävakaita: poliittinen johto vaihtui tiuhaan, talous sakkasi ja kansa osoitti tyytymättömyyttään kaduilla.

2000-luvun Ukrainaa on leimannut sisäinen vääntö siitä, suuntautuuko maa kohti Eurooppaa vai Venäjää. Venäjä katsoo Ukrainan olevan vahvasti sen vaikutuspiirissä, ellei jopa osa Venäjää, kun taas Ukraina on itsenäistymisen jälkeen halunnut lähentyä erityisesti Euroopan unionin ja puolustusliitto Naton kanssa. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa vastakkain olivat Länsi-Ukrainan tukema oppositioehdokas Viktor Juštšenko ja Itä-Ukrainan venäjänkielisten alueiden ja Venäjän tukema Viktor Janukovytš. Vaalivilppiepäilyt johtivat opposition kannattajien mielenosoituksiin eli Oranssiin vallankumoukseen, joka vaati onnistuneesti uusia vaaleja. Vuonna 2013 Ukrainassa kuohui jälleen, kun silloinen Venäjä-mielinen presidentti Janukovytš kieltäytyi allekirjoittamasta kumppanuus- ja vapaakauppasopimusta EU:n kanssa. EU-yhteistyötä kannattaneet ukrainalaiset osoittivat valtavin joukoin Kiovan Maidanin aukiolla mieltään. Euro-Maidanin seurauksena parlamentti erotti Janukovytšin, mistä lähtien Ukrainan vallankahvassa ovat olleet länsimieliset poliitikot.

Mahdollisesti vastareaktiona Ukrainan demokratisoitumiselle ja lännettymiselle Janukovytšin lähdön myötä Venäjä liitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan itseensä vuonna 2014. Venäjä väitti järjestäneensä Krimillä kansanäänestyksen Venäjään liittymisestä, mutta kansanäänestystä pidetään laajalti laittomana. Vuonna 2014 Venäjä-mieliset ja Venäjän tukemat separatistit valloittivat Itä-Ukrainassa alueita. Itä-Ukrainan konfliktissa ei ole päästy sopimukseen rauhasta, ja väkivaltaisuuksissa on kuollut vuosien kuluessa jopa 15 000 henkeä.

Poliittiselta järjestelmältään Ukraina on semipresidentiaalinen tasavalta, eli presidentillä on enemmän valtaoikeuksia kuin esimerkiksi Suomessa. Ukrainan parlamentissa on 450 edustajaa, ja kansanedustajat ja presidentti valitaan erillisillä vaaleilla. Maan puoluekenttä on pirstaleinen, ja politiikka on rakentunut ennemmin yksittäisten poliitikkojen kuin puolueideologioiden ympärille. Janukovytšin jälkeen maata hallitsi vuoteen 2019 asti presidentti Petro Porošenko, joka lupasi ensin kitkeä maassa jylläävää korruptiota, mutta taipui takaisin oligarkkien vallan pönkittämiseen, mikä johti puolueen suosion laskuun. Vuoden 2019 presidentinvaaleissa Porošenkon haastoi koomikkona uraa tehnyt, poliittista eliittiä kritisoiva Volodymyr Zelenskyi, joka otti Porošenkosta murskavoiton. Zelenskyin uusi Kansan palvelija -puolue sai enemmistön myös 2019 parlamenttivaaleissa. Porošenkon ja Zelenskyi ovat ohjanneet maata määrätietoisesti kohti Eurooppaa.

Vuonna 2021 Venäjä alkoi keskittää armeijan joukkoja Ukrainan rajan tuntumaan, ja sen asevoimat hyökkäsivät Ukrainaan helmikuussa 2022. Venäjän alkuperäisenä tavoitteena oli miehittää koko maa, mutta Ukraina torjui hyökkäykset moniin suuriin kaupunkeihin, kuten Kiovaan ja Harkovaan. Huhtikuussa 2022 Venäjä vaihtoi strategiaansa ja keskittyi Itä- ja Etelä-Ukrainaan. Sodan seurauksena miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet pakenemaan maasta, kymmeniä tuhansia siviilejä on menehtynyt, ja lukuisia kaupunkeja on pommitettu raunioiksi. Esimerkiksi Mustanmeren rantakaupunki Mariupol tuhottiin lähes täysin. Venäjällä konfliktia ei kutsuta sodaksi, vaan erityisoperaatioksi Ukrainan puhdistamiseksi ”natseista”.

Ukraina oli Neuvostoliitolle tärkeä neuvostotasavalta: se tuotti Neuvostoliiton käyttöön ruokaa, kaivannaisia ja teollisuuskoneita. Itsenäistymisen jälkeen Ukrainan talous romahti, ja se alkoi toipua vasta vero- ja tulliuudistusten myötä 2000-luvulla. Maan talousvaikeudet ovat jatkuneet 2000-luvulla, kun 2009 finanssikriisi sekä Itä-Ukrainan ja Krimin kriisit runtelivat Ukrainan taloutta. Separatistien valtaamilla alueilla on paljon Ukrainalle tärkeitä teollisuuslaitoksia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Euroopan unioni ovat tukeneet Ukrainaa taloudellisesti nopeuttaakseen talouden elpymistä Krimin ja Itä-Ukrainan kriisien jälkimainingeissa. Ulkoisten ongelmien lisäksi Ukrainan talous on kärsinyt myös harmaasta taloudesta, korruptiosta, oligarkkien vallasta, valtionveloista, työttömyydestä ja alhaisesta palkkatasosta. Vuodesta 2014 lähtien maan hallinto on pyrkinyt suitsimaan korruptiota ja parantamaan verotusjärjestelmää, ja maa onkin muuttumassa aiempaa demokraattisemmaksi.

Ukrainan taloudet tukijalat ovat pysyneet neuvostoaikojen jälkeen ennallaan: maatalous, kaivokset ja teollisuus muodostavat edelleen pääosan maan viennistä. Ukrainalla on runsaat luonnonvarat, sillä hedelmällinen musta multa soveltuu erinomaisesti viljelyyn ja maaperästä löytyy paljon malmeja. Maatalouden osuus on Euroopan maaksi erittäin suuri: 12 % maan bruttokansantuotteesta. Ukrainan tärkeimmät kauppakumppanit olivat ennen vuoden 2022 sotaa Kiina, Puola ja Venäjä, ja merkittävimmät vientituotteet kasviöljy, maissi, vehnä ja rautamalmi.

Ukrainalainen työvoima on suhteellisen korkeasti koulutettua, ja noin puolet ukrainalaisista naisista käy töissä. Matalien palkkojen vuoksi miljoonat ukrainalaiset ovat muuttaneet muualle Eurooppaan työn perässä.

Ukrainan energiajärjestelmä nojaa lähes täysin fossiilisiin, vaikka vesi- ja ydinvoimaloilla tuotetaan myös jonkin verran sähköä. Maassa on jonkin verran omaa maakaasun ja raakaöljyn tuotantoa, mutta suurin osa maan tarvitsemasta energiasta tuodaan Venäjältä putkia pitkin. Myös suuri osa muualle Eurooppaan suuntautuvasta kaasun ja öljyn tuonnista kulkee Ukrainan kautta.