Ukraina sijaitsee strategisella paikalla itäisessä Euroopassa. Suurin osa Ukrainasta on tasankoa, jonka keskimääräinen korkeus on 175 metriä. Tasanko on osa Itä-Euroopan tasankoa. Ukrainaa ympäröivät vuoret lännestä ja etelästä. Karpaattien pohjoinen osa ulottuu Ukrainan länsiosiin ja Krimin niemimaan Krimin vuoret sijaitsevat maan eteläosassa. Dnepr-joki halkoo maan lähes kahtia pohjois-etelä-akselilla. Joki laskee Mustaanmereen, jonka rantavaltio Ukraina on. Krimin niemimaa, joka oli osa Ukrainaa vuoden 2014 kriisiin asti, työntyy Mustaanmereen pohjoisessa. Krimin niemimaa Ukraina itäpuolella rajautuu Asovanmereen, joka jatkuu Venäjän puolelle. Ukrainassa on lauhkea mannerilmasto ja välimerenilmasto Krimin eteläisellä rannikolla. Säähän vaikuttaa merkittävästi Atlantin kostea ilma. Kesät ovat lähes koko maassa lämpimiä ja paikoin kuumia. Talvet vaihtelevat Mustanmeren viileistä sisämaan kylmiin säihin. Ukrainan merkittävimmät ympäristöongelmat ovat juotavan veden puute, ilman ja veden saastuminen sekä metsien häviäminen. Lisäksi Tšernobylin vaikutus on edelleen paikoin merkittävä.

Ukrainalaiset polveutuvat itäslaaveista, jotka 400–500 luvulla asettuivat Karpaattien ja Dneprin välisille hedelmällisille mustanmullan alueille. Itäslaavit ja viikingit  perustivat 800-luvulla Kiovan Venäjän suuriruhtinaskunnan, joka ulottui  laajimmillaan Mustaltamereltä Laatokkaan. Valtakunta hajosi 1200-luvulla sisäisiin valtataisteluihin ja mongolien maahantunkeutumiseen. Vuosina 1300–1600 alue oli Puola-Liettua valtakunnan alaisuudessa. 1600-luvulla Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjään ja 100 vuotta myöhemmin myös merkittäviä osia Länsi-Ukrainasta. 1800-luvulla kansallisuusaate voimistui erityisesti Länsi-Ukrainassa, mm. autonomiaa ja ukrainan kielen tunnustamista tavoiteltiin. Venäjän vallankumouksen jälkeen Ukraina julistautui itsenäiseksi vuonna 1918, mutta Venäjä valtasi sen uudelleen ja maasta tuli vuonna 1922 osa Neuvostoliittoa. Ukrainalainen nationalismi tuhottiin ja 1930-luvulla viljavat maat pakkokollektivisoitiin, minkä seurauksena noin kuusi miljoonaa ihmistä kuoli nälkään. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan ja puna-armeijan taistelutantereeksi ja arviolta viisi miljoonaa ihmistä kuoli. Ukraina itsenäistyi elokuussa 1991 Neuvostoliitosta.

Vuoden 2004 presidentin vaaleissa olivat vastakkain Länsi-Ukrainan tukema oppositioehdokas Viktor Juštšenko ja Itä-Ukrainan venäjänkielisten alueiden ja Venäjän tukema Viktor Janukovytš. Vaalivippiepäilyt johtivat oranssiin pukeutuneiden opposition kannattajien joukkoprotesteihin (nk. Oranssi vallankumous) vaatimaan uusia vaaleja. Uusintavaalit voitti Juštšenko. Vuonna 2006 Oranssikoalitio hävisi parlamenttivaalit sisäisten riitojensa vuoksi ja 2010 presidentinvaalit voitti Viktor Janukovytš. Parlamenttivaaleissa 2012 Janukovytšin Alueiden puolue sai yksinkertaisen enemmistön. Vaalit sujuivat teknisesti lähes moitteitta, mutta vaaleja edeltävät tapahtumat herättivät runsaasti kritiikkiä niin Ukrainassa kuin ulkomaillakin: vaalilakia oli muutettu Alueiden puoluetta suosivaksi, puolue sai vaalirahoitusta valtion varoista, valtion media oli sen äänitorvi, kaksi merkittävää oppositiojohtajaa oli vankilassa, oppositioehdokkaita ja toimittajia ahdisteltiin.


Marraskuussa 2013 Janukovytš  kieltäytyi allekirjoittamasta kumppanuus- ja vapaakauppasopimusta EU:n kanssa ja ilmoitti aikomuksista lähentyä Venäjää. EU-yhteistyötä kannattaneet ukrainalaiset aloittivat pääkaupunki Kiovan Maidanin aukiolla mielenosoitukset, joihin osallistui parhaimmillaan jopa 800 000 ihmistä. Poliisi ja turvallisuusjoukot pyrkivät tukahduttamaan protestit väkivalloin, yli sata ihmistä kuoli ja yli 10 000 loukkaantui. Parlamentti erotti Janukovytšin, joka pakeni maasta. Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä maaliskuussa 2014.

Venäjämieliset separatistit aloittivat huhtikuussa 2014 taistelut, jotka kärjistyvät pian sodaksi Ukrainan armeijan ja kapinallisten välillä. Syyskuussa solmittiin Minskissä rauhansopimus, mutta sovittua tulitaukoa rikottiin jatkuvasti. Helmikuussa 2015 sovittiin uudesta tulitauosta, joka on sekin rakoillut ja rauhansopimuksen ehtojen täyttäminen oli yhä kesken maaliskuussa 2015 ja kriisi jatkuu. 


Ukrainassa järjestettiin toukokuussa 2014 presidentinvaalit, jotka voitti länsimielinen liikemies Petro Porošenko ja länsimieliset puolueet saivat selkeän enemmistön parlamenttiin ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa lokakuussa. Itä-Ukraina separatistien hallitsemilla alueilla vaaleja ei pystytty järjestämään.

Parlamentin 450 paikasta täytettiin vain 423. Suurimmaksi ryhmäksi nousi pääministeri Arseni Jatsenjukin Kansanrintama-puolue niukasti ennen presidentin puoluetta. Jatsenjuk valittiin myös uuden viiden puolueen hallituksen pääministeriksi. Hallituspuolueilla on takana yli 300 edustajaa parlamentissa. 
Ukrainan poliittinen järjestelmä on hyvin presidenttivetoinen, eikä parlamentilla ole perustuslain mukaan juurikaan valtaa. Perustuslakia uudistettiin Oranssin vallankumouksen jälkeen pääministerin ja parlamentin valtaa lisänneeseen suuntaan, mutta presidentti Janukovytš vaihtoi perustuslakituomioistuimen tuomarit, jotka totesivat lakiuudistukset laittomiksi. 


Ukrainan mielenosoituksissa onkin ollut myös kyse kansalaisten kyllästymisestä demokratian ohuuteen, oikeuslaitoksen mädännäisyyteen, poliitikkojen ja hallinnon korruptoituneisuuteen sekä kansalaisoikeuksien ja sananvapauden rajoituksiin. Suuttumusta on herättänyt myös oligarkkien – kansallisomaisuuden itselleen keplotelleiden – vaikutusvalta poliittisiin päätöksiin.
 Ukraina on nyt uudistusmielisten hallitsema ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Demokraattisia uudistuksia odottaa kansalaisten ohella myös Euroopan unioni. Ukraina allekirjoitti kesällä 2014 Janukovytšin hylkäämän EU-sopimuksen, joka edellyttää lainsäädännön laajaa yhdenmukaistamista EU-lakien kanssa.

Ukrainan siirtyminen markkinatalouteen on sujunut hitaasti. Maa oli pahoissa talousvaikeuksissa jo ennen Itä-Ukrainan kriisiä. Talous oli pienempi kuin vuonna 1992. BKT oli 2012 kaksi kertaa pienempi kuin Valko-Venäjän, jonka asukasluku on 33 miljoonaa pienempi. Valtion budjetti vuonna 2014 oli 12 % alijäämäinen johtuen mm. ylisuuresta virkamieskunnasta, energiasubventoinneista kotitalouksille ja yrityksille ja kestämättömästä eläkejärjestelmästä.  
Harmaan talouden osuus oli 40–70 % kokonaistaloudesta. Ukraina oli Venäjän ohella Euroopan korruptoitunein maa. Kolmannes viennistä meni Venäjälle, EU-maiden vienti oli toiseksi suurin.
 Ukraina tuo valtaosan tarvitsemastaan kaasusta ja öljystä Venäjältä ja sen kautta kaasua kulkee myös muualle Eurooppaan.
 Vuoden 2014 aikana talous supistui lähes 7 %, loppuvuonna 15.

Itä-Ukrainan separatistialueen teollisuuslaitokset tuottivat neljänneksen teollisuustuotannosta, mikä on yksi syy talouden sukeltamiseen. Sota vei noin viisi prosenttia BKT:sta, mukana eivät vielä ole tuhojen korjaukset.
 Kansainvälinen valuuttarahasto solmi maaliskuussa 2015 sopimuksen Ukrainan kanssa neljän vuoden sopimuksen talousavusta. Maahan kanavoidaan rahoitusta 35 miljardia euroa. Ukrainan talous nojaa pitkälti Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tukeen. IMF:n ohella avunantajina ovat Euroopan unioni sekä yksittäisiä maita. IMF:n tuki Ukrainalle on ehdollista: lainaerät saadakseen Ukrainan uudistettava korruptoituneen taloutensa rakenteita ja pienennettävä valtion menoja.
 Ukrainalla on runsaat luonnonvarat ja merkittävä teollisuuden tuotantokapasiteetti. Maa on edelleen merkittävä teräksen, vetureiden, rautatiekaluston ja lentokoneiden valmistaja. Tuotteita myös viedään. Ukrainassa on viljelysmaata enemmän kuin millään muulla maalla Euroopassa ja elintarvikkeet ovat merkittävä vientituote.  Maataloudessa on potentiaalia, mutta  se kaipaa uudistamista. 
IT-alan asiantuntijoita Ukrainassa on neljänneksi eniten maailmassa. Myös muilla aloilla on runsaasti korkeasti koulutettua työvoimaa, joskin itsenäistymisen jälkeen 6–7 miljoonaa ukrainalaista on muuttanut työn perässä ulkomaille.