Uusi-Seelanti
Keskeiset luvut ja tiedot
-
Pääkaupunki
- Wellington
-
Etniset ryhmät
- eurooppalaiset 56,8 %, aasialaiset 8 %, maorit 7,4 %, muut 24,8 %
-
Kieli
- viralliset kielet englanti, maori ja viittomakieli
-
Uskonto
- protestantit 38,6 %, katolilaiset 12,6 %, kristityt maorit 1,6 %, hindut 1,6 %, buddhalaiset 1,3 %, muut 12,1 %
-
Väkiluku
- 4,4 miljoonaa
-
Valtiomuoto
- parlamentaarinen demokratia ja perustuslaillinen monarkia
-
Pinta-ala
- 268 021 km2
-
Valuutta
- Uuden-Seelannin dollari
-
BKT per asukas
- 38 565 Ostovoimapariteetti $
-
Kansallispäivä
- 17. huhtikuuta
-
Muut maasivut
Maantiede
Uusi-Seelanti muodostuu kahdesta pääsaaresta (pohjois- ja eteläsaari) ja lukuisista pienemmistä saarista. Pohjoissaarella on tulivuoria, kuumia järviä ja geysirejä. Eteläsaari on isompi ja siellä asuu noin neljäsosa maan väestöstä. Saarta jakaa pituudelta Etelä-Alppien vuorijono. Uusi-Seelanti sijaitsee kahden mannerlaatan lähenemiskohdassa, mikä aiheuttaa tulivuorien syntymisiä, geysirejä ja maanjäristyksiä. Maassa tapahtuu vuosittain noin 14 000 maanjäristystä, joista osa on voimakkaita. Koska Uusi-Seelanti on ollut eristäytynyt muusta maailmasta jo pitkään, saarella on erityinen eläimistö ja kasvisto. Alkuperäistä eläimistöä ja kasvistoa kuitenkin uhkaa vierasperäiset, leviävät lajit. Maalla on merkittävät vesivarat, esimerkiksi pohjavettä on riittävästi. Uuden-Seelannin ilmasto on vaihtelevaa: kylmästä ja märästä kuivaan ja subtrooppiseen.
Historia
Uusi-Seelanti on yksi alueen uusimmista asutuista saarista. Ensimmäiset ihmiset saapuivat saarille noin 700 vuotta sitten. He olivat itäpolynesialaisia, jotka ajan myötä kehittivät oman kulttuurin. Heidät tunnetaan nykyään maoreina. Ensimmäinen tiedetty eurooppalainen, joka saavutti saaret, oli hollantilainen tutkimusmatkailija Abel Janszoon Tasman vuonna 1642. Eurooppalaiset palasivat vasta 120 vuotta myöhemmin, kun brittiläinen tutkimusmatkailija, kapteeni Cook kartoitti lähes koko rannikon. Hän julisti saarten kuuluvan Britannialle 1796. 1800-luvulla saapuivat lähetyssaarnaajat, jotka käännyttivät lähes koko maoriasutuksen. Lisäksi maahanmuuttajien tuoma peruna ja musketti muuttivat maorien maanviljelystä ja sodankäyntiä. Vuonna 1840 maoripäälliköt luovuttivat saaret brittiläisille Waitangin sopimuksella, joka takasi maoreille oikeuden maahan ja muuhun omaisuuteen. Maorit kuitenkin menettivät 1860- ja 1870-luvuilla sodissa suurimman osan maistaan eurooppalaisille maahanmuuttajille. Uusi-Seelanti saavutti ensin vuonna 1907 itsehallinnollisen dominion aseman. Vuonna 1931 maasta tuli itsenäinen valtio, jolla on Britannian kanssa yhteinen hallitsija. Maa kuuluu myös Kansainyhteisöön. Toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointi alkoi kasvaa, mutta toisaalta sosiaalisia ongelmia alkoi kehittyä maorien keskuudessa. Maorit alkoivat jättää perinteistä maaseutuelämäänsä ja muuttaa kaupunkeihin etsimään töitä.
Ekologinen jalanjälki
3,2
Yhteiskunta ja politiikka
Uusi-Seelanti on parlamentaarinen demokratia ja Brittiläisen kansainyhteisön jäsen. Iso-Britannian hallitsija, kuningatar Elisabeth II:n on maan muodollinen päämies, jota Uudessa-Seelannissa edustaa kenraali-kuvernööri. Lainsäädäntövalta kuuluu parlamentille, jossa istuu 120 edustajaa. Parlamenttivaalit pidetään joka kolmas vuosi. Maoreilla on parlamentissa 7 paikan kiintiö. Toisen maailmansodan jälkeen maan johdossa ovat vuorotelleet konservatiivinen kansanpuolue ja vasemmistolainen työväenpuolue. Työväenpuolueen hallitusta kolme kautta (1999–2008) johtanut Helen Clark valittiin 2009 ensimmäisenä naisena YK:n kehitysohjelman UNDP:n pääjohtajaksi. Vuoden 2014 parlamenttivaalit voitti selvästi kansanpuolue (48 %) ja pääministeri John Key jatkaa kolmannelle kaudelle. Työväenpuolue sai vaaleissa 25 ja Vihreät 10 prosenttia äänistä. Maorien protestiliikkeen seurauksena perustettiin tuomioistuin, jossa tutkittiin mahdollisia Waitangin sopimuksen rikkomuksia. Keskustelua käydään edelleen sopimuksen asemasta sekä mahdollisista rikkomuksista ja korvauksista. Naiset saivat Uudessa-Seelannissa äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa, jo 1893. Liberaalin pääministeri Richard Seddonin aikana (1893–1906) maasta luotiin maailman ensimmäinen hyvinvointivaltio. Peruskoulutus ja terveydenhoito olivat maksuttomia, ja käyttöön otettiin työttömyysavustus ja vanhuuseläke. Uudistukset ovat yhä voimassa. Uusi-Seelanti on haluttu muuttokohde Aasiassa ja Tyynenmeren saarilla. Aasialaisten osuuden väestöstä ennustetaan nousevan 13 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä. Uusi-Seelanti osallistuu aktiivisesti YK:n rauhanturvaoperaatioihin.
Inhimillisen kehityksen indeksi
13 av 186
Talous ja kaupankäynti
Maataloustuotteet muodostavat suuren osan viennistä, mutta maa on 20 viime vuoden aikana kehittänyt talouttaan maataloudesta jalostukseen ja siitä palveluvaltaiseen tuotantoon päin. Merkittävämpiä maataloussektorinvientituotteita ovat liha, maitotuotteet, puutavarat, hedelmät ja vihannekset sekä kala. Maassa on 35 miljoonaa lammasta ja nautakarjaa 10 miljoonaa. Uusi-Seelanti on hyvin riippuvainen vapaasta kaupasta. Se on ensimmäinen länsimaa, joka solmi vapaakauppasopimuksen Kiinan kanssa vuonna 2008. Koneet ovat teollisuuden merkittävin vientiartikkeli. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Australia ja Kiina. Turismi on myös merkittävää. Saarivaltio täyttää merkittävän osan energiantarpeestaan vesivoimalla. Uusiutuvien energianlähteiden kirjo on laaja ja niitä kehitetään koko ajan lisää.
Kartat
Tilastot
YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle Uusi-Seelanti koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin
Väestö
Väkiluku
4 822 233
Lasta per nainen
Syntyneiden lasten määrä keskimäärin naista kohden
1,9
Lapsikuolleisuus
Ennen viidettä ikävuottaan kuolleiden lasten määrä tuhatta syntymää kohden.
6
Köyhyys
BKT asukasta kohden
Bruttokansantuotteen arvo jaettuna kokonaisväkimäärällä, korjattuna ostovoimalla.
38 565
Nälkä
Aliravittujen ihmisten osuus väestöstä
Ilmasto
CO2-päästöt
CO-päästöjen määrä tonneissa henkilöä kohden
7,7
Terveys
Juomavesi
Prosenttiosuus väestöstä, jolla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen
10,0
Koulutus
Luku- ja kirjoitustaidot
Luku- ja kirjoitustaitoisten yli 15-vuotiaiden henkilöiden osuus väestöstä
Koulunkäynti
Kuinka monta vuotta lapsi käy koulua keskimäärin?
