Zimbabwe

Zimbabwen maasto on hyvin monipuolista. Maan keskiosassa on korkeita vuoristoalueita ja metsän peittämiä savanneja. Maan länsiosa muodostuu suoalueista ja itäosaa peittää tiheä viidakko myötäillen Inyangan vuoristoa, joka muodostaa luonnollisen rajan naapurimaa Mosambikiin. Zimbabwen ilmasto on subtrooppinen ja lämpötilat vaihtelevat eri korkeusalueilla. Maassa sataa hyvin vähän ja siksi monet alueet ovat liian kuivia viljeltäväksi. Suurin osa sateista saapuu marraskuussa ja maaliskuussa, ja sademäärät vaihtelevat vuodesta toiseen. Zimbabwella on suuria ympäristöhaasteita erityisesti maanviljelysektorilla, joka käyttää torjunta-aineita lähes eniten koko maailmassa. Metsien hävittäminen ja maanpinnan eroosio uhkaavat tuhota maaperän, ja raskas teollisuus sekä liikenne saastuttavat kaupunkien ilman. Monet sukupuuton partaalla olevat eläinlajit joutuvat salametsästäjien ampumiksi luonnonpuistoissa, joissa tätä laitonta toimintaa ei valvota.

Sana Zimbabwe tarkoittaa ”isoa kivitaloa” ja maa onkin saanut nimensä Zimbabwen ja Mosambikin alueella 1200–1400 luvulla sijainneen kuningaskunnan pääkaupungin Suur-Zimbabwen mukaan. Zimbabwe oli tuolloin rikas kaupan ja kulttuurin keskus. Hollantilaisperäiset Etelä-Afrikan buurit valloittivat osan alueesta 1800-luvun alkupuolella. Britti liikemies Cecil Rhodesin yksityinen British South Africa Company sai nykyisen Zimbabwen alueen hallintaansa 1800-luvun loppupuolella ja nimitti sen Rhodesiaksi. Vuonna 1923 kauppakomppanian hallinto lopetettiin ja alue jaettiin kahdeksi Iso-Britannian siirtomaaksi, Etelä- ja Pohjois Rhodesiaksi. Etelä-Rhodesia on nykyinen Zimbabwe ja pohjoinen Sambia. Vuonna 1965 Etelä-Rhodesiaa hallinnut, Ian Smithin johtama valkoihoisten vähemmistöhallitus julisti maan yksipuolisesti itsenäiseksi nimellä Rhodesia, ja irrottautui Brittiläisestä Kansainyhteisöstä. Itsenäisyyttä ei tunnustettu ja viiden prosentin valkoihoisten vähemmistön rotusorto tuomittiin, ja YK julisti maan kauppasaartoon 1968. Mustan väestön vastarintaliike alkoi kasvaa ja se kävi sissisotaa maan hallitusta vastaan koko 1970-luvun ajan. Vuonna 1980 maa itsenäistyi uudelleen mustan väestön voimin ja sen nimi muutettiin Zimbabweksi. Maata on siitä lähtien johtanut vapautusliikkeen johtaja Robert Mugabe.

Vuoden 1980 itsenäistymisestä lähtien perustuslakia on muutettu moneen otteeseen presidentti Robert Mugaben vallan lisäämiseksi. Vuoteen 2008 asti maa oli käytännössä yksipuoluevaltio, jossa Mugaben ZANU-BF-puolue kontrolloi miltei kaikkea. Vuonna 2008 Morgan Tsvangirain johtama oppositiopuolue MDC (Movement for Democratic Change) onnistui saamaan enemmistön parlamenttiin. Tsvangirai luopui toisella kierroksella presidenttiehdokkuudestaan väkivaltaisuuksien vuoksi, vaikka oli voittanut vaalien ensimmäisen kierroksen. Hän teki Mugaben kanssa vallanjakosopimuksen, jonka mukaan Mugabe on presidentti ja Tsvangiari pääministeri. Loppuvuodesta 2008 maa oli romahtamispisteessä valtataistelun, talous- ja ruokakriisin, maailmanennätysinflaation ja koleraepidemian vuoksi.
 Tsvangirai ei kuitenkaan pystynyt suitsemaan Mugaben autoritaarista vallankäyttöä  ja hänen kannattajiensa laajaa väkivaltaa eikä maassa saatu uudistuksia aikaan. Tsvangirain suosio hupeni myös korruptiosyytöksiin ja seksiskandaaliin. Vuonna 2013 järjestetyissä parlamenttivaaleissa Zanu-puolue sai kolme neljäosaa paikoista ja presidentinvaaleissa 90-vuotias Mugabe valittiin seitsemännelle kaudelle. Pääministerin virka lakkautettiin ennen vaaleja. 
Vuoden 2013 perustuslain mukaan perusopetuksen pitäisi olla maksutonta, mutta kouluissa on silti maksut. Unicefin raportin mukaan 200 000 lasta keskeyttää koulun vuosittain rahan puutteeseen. Työttömyyaste on 60 prosenttia ja kansallisen köyhyysrajan alapuolella elää 72 prosenttia väestöstä.

Mugaben vuonna 2000 aloittama maanjakouudistus oli katastrofi maan taloudelle. Maatilat riistettiin valkoisilta viljelijöiltä väkisin ja jaettiin pääosin hallituksen ja Zanu-PF:n eliitille. Moni valkoinen viljelijä pakeni naapurimaihin Sambiaan ja Mosambikiin. Maauudistus romahdutti maatalouden: pellot jäivät viljelemättä, sillä suuri osa maasta on jaettu ihmisille, jotka eivät ole ammattimaisia viljelijöitä. Kaupallinen maanviljely loppui lähes kokonaan 2000-luvulla. Epäonnistunut maauudistus on muuttanut Zimbabwen ruoan viejästä elintarvikkeiden tuojaksi. Maa oli vuosia eteläisen Afrikan vilja-aitta, mutta nyt maassa kärsitään nälästä. Nykyisin maasta kuitenkin viedään tupakkaa ja puuvillaa. 
Maan poliittisesta tilanteesta johtuen monet läntiset maat ovat lopettaneet avustuksensa ja kaupankäynnin Zimbabwen kanssa. Vuonna 2015 EU kuitenkin myönsi maalle kehitysapua ensimmäisen kerran 10 vuoteen. Teollisuus toimii vain osittain, sillä sekä sähköstä että koulutetusta työvoimasta on huutava puute. 
Zimbabwen hallitus syyttää kaikesta Iso-Britanniaa ja muita länsimaita, joiden se väittää haluavan syöstä presidentin vallasta ja miehittää maan.
 Luonnonvaroja Zimbabwesta kuitenkin löytyy: maassa on maailman toiseksi suurimmat platina ja kromivarat, ja sieltä löytyy myös kultaa ja timantteja. Tärkeimmät vientimaat ovat Kiina ja Etelä-Afrikka.