Irak

Irakin valtio syntyy osmanivaltakunnan raunioille

Irak on yksi varhaisimpien sivilisaatioiden sekä läntisen kulttuurin ja sivistyksen kehto. Osmanien valtakunnan hajoaminen ja Ison-Britannian valta-aika jättivät Irakiin kuitenkin hauraan poliittisen järjestelmän.

Irakista tuli itsenäinen valtio ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun voittajavaltiot Iso-Britannia ja Ranska jakoivat Lähi-idän keskenään San Remon konferenssissa vuonna 1920. Maa-alue muuttui osmanien valtakunnan osasta brittien mandaattialueeksi, ja Irakista tuli monarkia. Tämän uuden maan väestö koostui monista eri kansanryhmistä: kurdit olivat enemmistönä pohjoisessa, sunnimuslimit hallitsivat Irakin keskiosia ja shiiamuslimit taas asuttivat maan eteläistä osaa. Toiveet itsenäisyydestä heräsivät sekä kurdien että shiiojen keskuudessa San Remon rauhankokouksen yhteydessä, ja ryhmien edustajat olivat tyytymättömiä neuvottelujen tulosten tullessa julki. Vielä nykyäänkin molemmissa kansanryhmissä on voimia, jotka tekevät työtä Irakista irtaantumisen puolesta.

Brittien mandaatti päättyi vuonna 1932. Iso-Britannia vetäytyi muodollisesti pois Irakista sen jälkeen, kun se oli varmistanut itselleen tärkeitä asemia alueen öljyteollisuudessa. Sitä seurasi poliittisen levottomuuden kausi: vuosien 1945 ja 1958 välillä maata hallitsi 24 eri hallitusta. Brittien tukema irakilainen hallitsijasuku syöstiin vallasta vuoden 1958 vallankumouksen yhteydessä ja Irakista tehtiin tasavalta.

Baath-puolue ja Saddam Hussein

Yksi vallankumoukseen osallistuneista ryhmittymistä oli sosialistinen Baath-puolue, joka 10 vuotta myöhemmin otti vallan sotilasvallankaappauksella. Saddam Hussein profiloitui kommunistien ja radikaali-islamistien vastustajana, ja sai näin Yhdysvaltojen hiljaisen tuen. Vuonna 1977 hänet valittiin panarabistisen Baath-puolueen avustavaksi pääsihteeriksi ja 16. heinäkuuta 1979 Irakin kansallisen osaston johtoon. Noustuaan valtaan Saddam puhdisti puolueen johdon ja erotti siitä 68 henkilöä, joista 22 teloitettiin myöhemmin. Hän nimitti ystäviään ja perheenjäseniään tärkeisiin sotilaallisiin ja hallinnollisiin virkoihin. Lyhyessä ajassa hän rakensi laajan henkilökultin itsensä ympärille: Saddam Husseinista tehdyt patsaat ja muotokuvat tulivat hiljalleen erittäin näkyväksi osaksi irakilaista kaupunkikuvaa.

Baath-puolue oli sekulaarinen puolue, joka teki selvän eron valtion ja uskonnon välillä. Islamilaisten konservatiivien tyrmistykseksi Saddam myönsi naisille vapauksia, kuten poisti huntupakon, suosi koulutusta ja otti naisia näkyviin virkoihin hallinnossaan ja teollisuudessa. Vaikka puolue oli ei ollut uskonnollinen, Irakin sunnimuslimeille annettiin korkeita poliittisia virkoja, sillä Hussein ja hänen tuttavapiirinsä kuuluivat sunnimuslimeihin. Tästä seurasi, että maan enemmistö, eli shiiamuslimit, eivät tällaisiin virkoihin päässeet. Myös Pohjois-Irakin suuri kurdiväestö pidettiin erossa vallankahvasta, ja kurdit sekä shiiamuslimit tekivätkin useita aseellisia kapinoita Saddamin hallintoa vastaan.

Irakin-Iranin sota ja Persianlahden sota

Iran ja Irak olivat sodassa keskenään vuosina 1980–1988. Maiden rajat säilyivät entisellään, mutta länsimaisten lähteiden mukaan yli 400 000 irakilaista sai surmansa, ja lisäksi materiaaliset menetykset olivat valtavat. Sodassa käytettiin kemiallisia aseita erityisesti Irakin puolelta tuhoisin seurauksin. Sodan jälkimainingeissa Irak miehitti Kuwaitin, sillä Irakilla oli mielestään oikeuksia Kuwaitin alueisiin. Nämä kaksi maata olivat riidelleet valtioiden välisestä rajasta siitä lähtien, kun Kuwait itsenäistyi Iso-Britanniasta vuonna 1961. Lisäksi Irak oli lainannut rahaa Kuwaitilta voidakseen käydä sotaa Irania vastaan, ja nyt Irak halusi mitätöidä velkansa. Irakilaiset kokivat myös katkeruutta, sillä Kuwait oli ylittänyt OPECin öljykiintiöt sotavuosien aikana, minkä he väittivät aiheuttaneen tappiota Irakin taloudelle. Kun Kuwait ei hyväksynyt Irakin vaatimuksia, Irak hyökkäsi maahan ja miehitti sen.

Kansainvälinen yhteisö ja Yhdysvallat tuomitsivat miehityksen, vaikka Yhdysvallat tuki Saddamia vielä tämän sotiessa Irania vastaan. YK vaati Irakia vetäytymään pois Kuwaitista välittömästi. Kun Irak ei toiminut annetun aikarajan sisällä, YK valtuutti Yhdysvallat johtamaan monikansallisen liittouman sotatoimia Irakia vastaan. Monikansalliset sotavoimat voittivat Irakin armeijan muutaman kuukauden kiivaiden taistelujen jälkeen niin kutsutussa Persianlahden sodassa, ja irakilaiset vetäytyivät Kuwaitista. Irakilaiset viranomaiset allekirjoittivat myös aseleposopimuksen, jossa he sitoutuivat tuhoamaan kaikki biologiset ja kemialliset aseensa YK:n asetarkastajien seurannassa. Aselevon solmimisen jälkeen sisäiset levottomuudet nousivat pintaan kurdien ja shiiojen vastustaessa Saddamin hallitusta, mutta mielenilmaukset kukistettiin väkivalloin.

Yhdysvallat julistaa terrorisminvastaisen sodan ja hyökkää Irakiin

Aseidenriisunta ei sujunut suunnitelmien mukaisesti, ja suhde YK:n asetarkastajien ja Saddam Husseinin hallinnon välillä huononi huononemistaan seuraavien vuosien aikana. Irak ei antanut asetarkastajien työskennellä rauhassa, eivätkä asetarkastajat löytäneet etsimiään joukkotuhoaseita.

Painostus Saddam Husseinin hallintoa vastaan muuttui huomattavasti kovemmaksi al-Qaidan 11. syyskuuta 2001 tekemän terrori-iskun jälkeen. Vuodesta 2002 lähtien yhdysvaltalaiset viranomaiset kutsuivat Irakia osaksi ”Pahuuden akselia”, ja Irakia syytettiin yhteistyöstä Osama bin Ladenin ja al-Qaidan kanssa. Yhdysvallat oli sitä mieltä, että Saddam Husseinin vallasta poistaminen edistäisi alueen vakauttamis- ja demokratisointiprosessia. Kun asetarkastajat lopulta häädettiin Irakista kokonaan, väitti Yhdysvallat maan miehityksen olevan tarpeen. YK:n turvallisuusneuvosto oli kuitenkin eri mieltä, ja sekä Ranska ja Saksa että Venäjä ilmoittivat vastustavansa Irakin miehitystä.

Yhdysvallat hyökkäsi kuitenkin Irakiin 20. maaliskuuta ilman YK:n tukea. Miehitys oli ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa, koska Yhdysvallat ei ollut ensiksi joutunut Irakin hyökkäyksen kohteeksi eikä miehityksellä ollut YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta.

Saddam Husseinin armeija ei juurikaan pystynyt taistelemaan hyökkääjiä vastaan, ja jo 1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti Yhdysvaltojen voittaneen sodan. Siirryttiin maan vakautusvaiheeseen. Saddam Hussein vangittiin joulukuussa 2003. Hänet tuomittiin kuolemaan ja hänet teloitettiin vuonna 2006. Irakin väliaikaishallitus nimitettiin kesäkuussa 2004.

Sunnit boikotoivat tammikuussa 2005 pidettyjä parlamenttivaaleja, minkä takia sekä kurdit että shiiat saivat lukuisia edustajia uuteen parlamenttiin.

Kriitikot väittävät, että Yhdysvaltain kiinnostuksen syy Irakiin ei suinkaan ollut uuden terrori-iskun pelko, Irakin mahdolliset joukkotuhoaseet tai halu luoda demokratia alueelle, vaan alueen valtavat öljyrikkaudet. Jopa kaksi kolmasosa maailman tunnetuista öljyvarannoista sijaitsee Persianlahdella, missä Irak ja Saudi-Arabia ovat öljyn suurimmat tuottajat. Tähän päivään mennessä ei ole onnistuttu todistamaan, että Saddam Husseinilla olisi ollut enää Persianlahden sodan jälkeen joukkotuhoaseita tai että hänen joukoillaan olisi ollut yhteyksiä al-Qaidaan.
 

Miehityksestä sisäiseen konfliktiin

Vuoden 2006 aikana Irakin turvallisuustilanne luisui yhä huonommaksi, ja loppuvuodesta väkivalta yltyi pahimmaksi kevään 2003 sodan jälkeen. Syksyn mittaan Irakin sodan arveltiin vaatineen moninkertaisia määriä siviiliuhreja aikaisemmin esitettyihin lukuihin verrattuna: ennen puhuttiin kymmenistä tuhansista, nyt sadoista tuhansista. Pahenevat väkivaltaisuudet johtuivat ennen kaikkea shiia- ja sunnimuslimien keskinäisestä valtataistelusta sekä ryhmien yhteenotoista Irakin armeijan ja Yhdysvaltain johtaman koalition kanssa.

Vastustus miehitystä kohtaan lisääntyi, kun vuonna 2004 paljastui, että amerikkalaiset sotilaat kiduttivat irakilaisia sotavankeja Abu Ghraibin vankilassa Bagdadin ulkopuolella. Lisäksi paljastui monia esimerkkejä siitä, miten huonosti amerikkalaiset kohtelivat naisia ja lapsia jäljittäessään vastustajiaan. Lisäksi vanhat sisäiset erimielisyydet, jotka Saddam Husseinin hallinto oli pitänyt kurissa, nousivat uudelleen pintaan. Toisiaan vastaan taistelevat ryhmittymät käyttivät usein taktiikkanaan iskuja siviilejä vastaan.

Lisääntynyt väkivalta ja nousevat kuolonuhriluvut sekä amerikkalaisten sotilaiden että siviiliväestön keskuudessa johtivat siihen, että presidentti George W. Bush päätti tehdä suurhyökkäyksen pääkaupunki Bagdadin rauhoittamiseksi ja lisäsi Irakissa olevien joukkojen määrän lähes 300 000:een maaliskuussa 2007. Joukkojen lisäämisen ja uuden strategian avulla sekä yhteistyöllä levottomimpien provinssien paikallisten heimoneuvostojen kanssa saatiin kuolonuhrien lukumäärä dramaattiseen laskuun vuoden 2008 aikana. Bagdadista tuli huomattavasti turvallisempi kaupunki, kun irakilaiset ja amerikkalaiset voimat yhteistyössä rauhoittivat Sadr Cityn slummialueen.
 

Tärkeät vaalit ja Yhdysvaltojen vetäytyminen

Maaliskuussa 2010 Irakissa pidettiin parlamenttivaalit, joiden onnistumista pidettiin avaintekijänä Yhdysvaltain vetäytymisen kannalta. Vaalien voittajaksi selvisi entisen pääministeri Ijad Allawin koalitio, mutta istuva pääministeri Nuri al-Malikin koalitio ei hyväksynyt tulosta.

Hallitusneuvotteluissa edettiin hitaasti, ja puolueet pääsivät sopuun vallanjaosta vasta marraskuussa. Irakin presidenttinä jatkoi kurdi Jalal Talabani ja pääministerinä shiia Nuri al-Maliki. Uusi hallitus ei nauttinut laajaa luottamusta.

Yhdysvallat veti hallitusneuvotteluiden takkuilusta huolimatta elokuun 2010 loppuun mennessä suurimman osan joukoistaan Irakista ja jätti vastuun Irakin omille sotilas- ja poliisivoimille. Viimeiset joukot lähtivät maasta vuoden 2011 lopussa. Myös kansainväliset sanktiot, jotka Irakille langetettiin Saddam Husseinin aikaan, päätettiin poistaa.

Konflikti leimahtaa jälleen

Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen Irakin turvallisuustilanne alkoi heikentyä. Väkivalta maan sisäisten ryhmittymien välillä alkoi kiihtyä, ja valtakamppailu sekä väkivaltaiset yhteenotot olivat jatkuvia. Esimerkiksi vuonna 2013 siviilien kuolleisuus yli kaksinkertaistui edellisvuodesta.

Maan poliittinen tilanne on kääntyi päälaelleen Saddamin aikaan verrattuna, sillä Saddamin syrjimät shiiat ja kurdit nousivat valtaan ja sunnit taas kapinoivat shiioja vastaan. Vuoden 2011 arabikevät ja erityisesti Syyrian sisällissota ovat lisääntyneet osaltaan sunnien, shiiojen ja kurdien välistä vastakkainasettelua.

Yhdysvaltain vetäytymisen jättämä valtatyhjiö avasi mahdollisuuksia uusille aseellisille ryhmittymille. Yksi näistä on sunnitaustaisesta al-Qaidasta alkunsa saanut Islamilainen valtio (Isis), joka valtasi vuonna 2014 suuria alueita sekä Irakissa että Syyriassa ja aloitti konfliktissa uuden vaiheen. Yhdysvaltain joukot palasivat maahan Irakin hallituksen pyynnöstä tukemaan Isisin vastiasta taistelua.

Keväällä 2014 Irakissa pidettiin jälleen parlamenttivaalit. Syksyllä pääministeriksi nousi shiiataustainen Haider al-Abad, jonka hallitukseen otettiin mukaan myös sunnit ja kurdit.

Samaan aikaan Isisin joukot etenivät ja valtasivat kesällä ja syksyllä 2014 muun muassa Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin sekä muita avainkaupunkeja. Vuosina 2015–2016 hallitus ja Isis jatkoivat taisteluita Anbarin maakunnan ja Tikritin hallinnasta.

Kirjaimellista Koraanin tulkintaa soveltavan Isisin valta on ollut julmaa ja raakaa. Sen hallitsemilla alueilla oli jatkuvasti esimerkiksi teloituksia, amputaatioita ja ruoskimisia, ja myös lapsia pakotettiin seuraamaan julmuuksia. Sen nimissä on tehty myös lukuisia itsemurhaiskuja ympäri maailman. YK arvio vuonna 2018, että pelkästään Irakissa Isisin jäljilta joukkohaudoissa on 6 000 - yli 12 000 ihmisen ruumiit.

Marraskuussa 2017 hallituksen joukot liittolaisineen ajoivat Isisin pois lopulta lähes kaikkialta Irakista.

Maa on soveltanut varsin kovia otteita Isis-taistelijoita kohtaan, ja ihmisoikeusjärjestöt sekä YK ovat olleet huolissaan oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuudesta.

Toukokuussa 2018 Irakissa järjestettiin parlamenttivaalit, joiden yllätysvoittajaksi nousi shiiapappi Moqtada al-Sadrin liittouma. Lokakuussa 2018 presidentiksi valittiin kurdipoliitikko Barham Salih, joka nimitti pääministeriksi shiiataustaisen Adel Abdul Mahdin.

Sisäiset ristiriidat jälleen uhkana

Vaikka Isisin uhka on lievittynyt, Irakin turvallisuustilanne on edelleen hutera. Isisillä on edelleen taistelijoita Lähi-Idässä, ja lisäksi Irakissa toimii useita muita aseellisia ryhmittymiä.

Vuosien sotiminen on aiheuttanut Irakiin vakavan humanitaarisen kriisin. Noin kuusi miljoonaa irakilaista joutui pakenemaan väkivaltaa Isisin nousun jälkeen. Esimerkiksi aiemmin Isisin hallussa ollut Mosul on raunioina ja ihmiset traumatisoituneet hirmuhallinnon alla.

Isisin kukistumisen jälkeen monet ovat palanneet kotiinsa, mutta heillä on vastassaan tuhoutuneet kodit, olemattomat työllistymismahdollisuudet ja heikot peruspalvelut. YK:n mukaan maassa oli vuonna 2020 yhä noin 1,4 miljoonaa sisäistä pakolaista. Humanitaarista apua tarvitsee 4,1 miljoonaa.

Maan hallinto saa yhä enemmän kritiikkiä. Kesällä 2018 Basrassa Etelä-Irakissa puhkesi mielenosoituksia, ja syksyllä 2019 mielenosoitukset alkoivat jälleen maan kaupungeissa. Niissä on protestoitu kasvavaa työttömyyttä, korruptiota ja heikkoja peruspalveluita. Viranomaiset pyrkivät kovin ottein tukahduttamaan ne.

Mielenosoitusten seurauksena pääministeri Mahdi pyysi eroa. Maa ajautui sisäpoliittiseen kriisiin, kun kaksi seuraavaa pääministeriehdokasta eivät kyenneet muodostamaan hallitusta. Lopulta toukokuussa 2020 pääministeriksi nimitettiin Mustafa Al-Kadhimi.

YK:n rooli

YK on ollut läsnä Irakissa vuodesta 1991 lähtien, kun järjestö lähetti rauhanturvajoukkoja maahan Irakin ja Kuwaitin rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Joukkojen tuli valvoa irakilaisten vetäytymistä ja sen jälkeen kontrolloida, että demarkaatiolinjaa maiden välillä kunnioitettaisiin. Irak velvoitettiin maksamaan korvauksia 20 maalle vahingoista, joita tämä oli aiheuttanut näille Kuwaitin miehityksen aikana.

YK seurasi, että korvaukset maksettiin ja valvoi myös muiden pakotteiden toteuttamista Irakia kohtaan. Koska Irak kieltäytyi tekemästä yhteistyötä asetarkastajien kanssa, Irakille myönnettiin vain pieniä öljykiintiöitä. Tästä syystä Irakin valtiosta tuli köyhä, mikä taas aiheutti suuria kärsimyksiä maan väestölle. 90-luvun puolivälissä ruuan ja elintärkeiden lääkkeiden puute oli niin suuri, että Irakiin kehittyi humanitaarinen kriisi. Monet väittivät pakotteiden kohdistuneen Irakin paikallisväestöön viranomaisten sijasta. Kritiikin johdosta YK aloitti vuonna 1995 Ruokaa öljystä -ohjelman. Siitä lähtien Irak sai myydä öljyä, mikäli käytti saamansa tulot ruokaan ja lääkkeisiin, eikä asevarusteluun. Ruokaa öljystä -ohjelman hallinnosta paljastui laajaa korruptiota, ja useita YK-virkamiehiä erotettiin virasta. Ohjelma lopetettiin, kun Saddam Husseinin hallinto kaadettiin.

YK:n työ on ollut vaikeaa Yhdysvaltojen vuonna 2003 toteuttaman Irakin miehityksen jälkeen. Koska järjestö oli miehitystä vastaan, on sen myöhemmin ollut vaikea löytää oma roolinsa. Irakiin ei ole lähetetty rauhanturvajoukkoja, mutta YK on ollut edustettuna maassa monien järjestöjensä, muun muassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n, lastenrahasto UNICEF:n ja pakolaiskomissaari UNCHR:n kautta. YK samaistetaan suurelta osin Yhdysvaltojen läsnäoloon maassa, ja on siksi joutunut myös väkivaltaisten iskujen kohteeksi.

YK:n turvallisuusneuvosto päätti joulukuussa 2010 luopua viimeisistä voimassa olevista Saddam Husseinin ajalta periytyvistä talouspakotteista. Samana vuonna YK:n Irakin maatiimi (UNCT) ja Irakin hallitus sopivat ensimmäisestä kehitysapuohjelmasta vuosille 2011–2014.

Ajankohtaisia YK-linkkejä:

YK:n toiminta Irakissa, UNAMI

YK:n uutispalvelun kokoomasivu Irakin uutisista 

YK:n humanitaarisia uutisia Irakista, OCHA/IRIN 

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin osallistuneista maista:

• Irak
• Yhdysvallat
• Iso-Britannia

Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit:

• ISIS
• Syyria
• Kurdistan