Kashmir

Noin 222 237 km² kokoisella Kashmirin alueella asuu noin 14milj. ihmistä. Noin 1,2milj. asukkaallaan alueen suurin kaupunki on Srinagar ja se sijaitsee Intian piiriin kuuluvalla Jammun ja Kashmirin alueella Kashmirin laaksossa. Intia hallitseekin noin 77% Kashmirin väestöstä ja 61% sen pinta-alasta. Valtioiden lisäksi konfliktissa kiistelee yhteensä 32 erilaista ryhmää, joista osa tavoittelee alueen itsenäisyyttä.

Vuosien saatossa Intian armeija on jahdannut terroristeiksi luokittelemiaan muslimeja ja heitä piilottaviksi syytettyjä siviilejä keinoja kaihtamatta. Massamurhat, kidutukset ja raiskaukset ovat kuitenkin osaltaan vain vahvistaneet kapinallisten määrää ja motivaatiota samalla tukien myös Pakistanin motivaatiota ja oikeutusta. Samalla Pakistanin tukemat ja osin jopa toimittavat terroristit / kapinalliset ovat tehneet pommi-iskuja myös kiisteltyjen alueiden ulkopuolella siten vahvistaen Intian oikeutusta voimatoimiin.

Konfliktit

Tausta ja varhainen kehitys

Alun perin Britannian -hajota ja hallitse- koloniapolitiikan seurauksena eriytetty muslimienemmistöinen Kashmirin maharadžaatti ajautui muslimien ja hindujen väliseen sisällissotaan, jossa muslimit halusivat liittyä tuoreeltaan perustettuun Pakistaniin ja hindut ja buddhalaiset Intiaan. Väkivaltaisuuksia paetakseen hindu maharadža Hari Singhin luovutti valtakuntansa Intialle tämän itsenäistyessä brittivallan alta vuonna 1947 sillä ehdolla, että Intia tukahduttaisi muslimien kansannousun ja alue säilyisi autonomiana. Samalla Pakistan kuitenkin vahvisti tukeaan muslimeille, kapinaa ei koskaan saatu lopetettua ja alueen autonominen asemakin kesti lopulta vain kuusi vuotta.

Konsolidoidakseen alueen hallinnon Intia aloitti mittavan sotilastoimeenpanon kaikkia alueella asuvia muslimeja vastaan heti luovutussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Pakistanin siirtäessä joukkoja puolustamaan muslimiväestöä 21.10.1947, alkoi ensimmäinen Intian-Pakistanin sota. Vuonna 1948 YK:n asettamassa välirauhassa alue jaettiin kahtia silloisten sotilaslinjojen mukaisesti. Samalla sovittiin kansanäänestyksen järjestämisestä, jossa Kashmirlaiset saisivat päättää, kumpaan maahan liittyisivät. Itsenäisyys ei enää ollut vaihtoehto, eikä äänestystä koskaan järjestetty.

Sittemmin täysimittaiseksi sodaksi paisuneita konflikteja on käyty kolme lisää (1965, 1971, ja 1999), mutta suurimmaksi osaksi Pakistan käy konfliktia sijaissotana. Tilanne on kuitenkin maailman muslimien tukijaksi julistautuneelle Pakistanille poikkeuksellisen arka, sillä Kashmirin alueen lisäksi se menetti Bangladeshin vuonna 1971 ja Siachen jäätikön vuonna 2003. Näiden lisäksi vuoden 1972 rauhansopimuksessa tehtyjä pieniä muutoksia lukuun ottamatta vuoden 1948 rajalinja on pysynyt muuttumattomana. Raja kulkee osittain hyvin jyrkässä maastossa jäätiköiden ja korkeiden vuorien kautta, vaikeuttaen molempien osapuolten rajavalvontaa.

1980-luvun lopulla alueelle ilmestyi useita separatistisia ryhmittymiä. Mukaan toimintaan tuli muun muassa entisiä Mujahedinin puolella Afganistanissa taistelleita sotureita, jotka omaavat läheiset yhteydet sekä Afganistanin entiseen Taliban-hallintoon että Al-Qaidaan. Siitä, kuinka läheisesti nämä sissiryhmät toimivat Pakistanin armeijan ja viranomaisten kanssa, ollaan montaa mieltä.

2000-luku

2000-luvun alun kireiden poliittisten suhteiden ja asevarustelukilpailun jälkeen, Intia ja Pakistan ovat pyrkineet keskinäiseen vuoropuheluun. Rauhanprosessiin ovat vaikuttaneet toistuvat väkivaltaisuudet ja mellakat, jotka ovat häirinneet neuvottelujen etenemistä. Vuonna 2003 Intia ja Pakistan sopivat tulitauosta, maiden välien rauhanomaisesta rakentamisesta ja tiekartasta virallisten rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi. Maat sopivat myös ydinkokeiden keskeyttämisestä, sekä tiiviimmän koordinaation ja yhteydenpidon perustamisesta ulkoministeriöiden välille, jotta ydinsodan riski vähenisi.

Lokakuussa 2005 Kashmirin voimakas maanjäristys tappoi noin 70 000 ihmisistä. Inhimillinen hätä edisti maiden välistä yhteistyötä hetkellisesti siviiliuhrien auttamiseksi. Maiden välit kuitenkin viilenivät jälleen, kun sissiryhmät muuttivat taktiikkaansa, ja tekivät useita terrori-iskuja suuriin kaupunkeihin Kashmirin ulkopuolella Intiassa. On yhä epäselvää, mitkä ryhmistä olivat näiden pommi-iskujen takana, mutta Intian syyttäessä kashmirilaisia ryhmittymiä väkivaltaisuudet alueella kiihtyivät jälleen. Vuonna 2006 maat aloittivat jälleen rauhanneuvottelut, mutta ne eivät edenneet sillä Intia ei suostunut luopumaan Siachenin jäätiköstä. Pakistan esitti Kashmirin alueen demilitarisoimista, mutta Intia ehdotuksen maksajaosapuolena (Pakistan on läsnä pääosin sijaissodan kautta) ei suostunut ehdotukseen ja neuvottelut keskeytyivät.

Vuonna 2008 Kashmirissa alkoi uusi levottomuuksien aalto ja kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuivat mielenosoituksiin, joita Intian armeija pyrki hallitsemaan väkivalloin. Vuoden 2008 marraskuussa Mumbaissa tehty terrori-isku vei lähes 200 ihmisen hengen ja Intia syytti siitä Pakistanin tukemia terroristeja. Pakistanin presidentti lähestyi Yhdysvaltoja ja pyysi sitä rauhanvälittäjäksi Kashmirin konfliktiin. Arvovaltatappiota peläten Yhdysvallat odotetusti kieltäytyi vetoamalla siihen, ettei halua sekaantua maiden välisiin asioihin.

Vuoden 2010 alussa Intia kutsui Pakistanin jatkamaan neuvotteluja. Kahakointi raja-alueilla jatkui neuvotteluista huolimatta ja 111 ihmistä kuoli turvallisuusjoukkojen ja mielenosoittajien yhteenotoissa. Maiden päämiehet julistivat pyrkivänsä rauhoittamaan maiden suhteet ja Intia vähensi neljänneksellä Kashmirissa olevien sotilaidensa määrää. 2013 alkuvuodesta Intian ja Pakistanin joukot tulittivat toisiaan rajalinjalla ja molempien osapuolien sotilaita menehtyi. Molemmat syyttivät toisiaan tulitauon rikkomisesta. Terrorismista tuomitun miehen teloittaminen sai mielenosoitukset yltymään jälleen väkivaltaisiksi, jonka jälkeen Kashmirin maakuntaan asetettiin poikkeustila. Alueen päätiet suljettiin, lehtiä estettiin ilmestymästä, internet, useat tv-kanavat suljettiin ja ulkonaliikkumiskielto määrättiin

29.10.2016 uusi eskalaatiovaihe syttyi, kun Intia väitti neutralisoineensa taktisen laukaisualustan syvällä Pakistanin hallinnoimalla alueella. Pakistan kiisti tapahtuneen ja väitti tulitaistelun käydyksi rajavyöhykkeellä. Tapahtumasta alkoi kymmenien pienimuotoisten rajakahakoiden sarja, jotka näennäisesti päättyivät 29.5.2018 solmittuun tulitaukosopimukseen. Väkivaltaisuudet kuitenkin jatkuivat läpi tulitauon, eivätkä satunnaiset kahakat ole vieläkään loppuneet. Marraskuussa ja joulukuussa 2018 pakistanilaiset tarkka-ampujat eliminoivat intialaisia sotilaita rajavyöhykkeen yli. Vuoden päätteeksi Intialaismedia raportoi Pakistaneen rikkoneen tulitaukoa yhteensä 2936 kertaa. Osan näistä oli sitoutumattomien ryhmittymien tekemiä iskuja, eikä Intiakaan taukoa kunnioittanut.

Nykytilanne

Kuumaksi Kashmirin konflikti aktivoitui taas helmikuussa 2019, kun ilmaiskuja tehtiin molemmin puolin rajavyöhykettä. Konfliktin uudelleenkiihtyminen alkoi 14 helmikuuta 40 CRPF:n turvallisuushenkilöä tappaneesta autopommi-iskusta. Kesällä 2019 Intia katkaisi alueen irti puhelin ja nettilinjoista lähes tuhoten lopunkin elinkeinoelämän alueella. Vuodenvaihteessa internetyhteyksiä palautettiin, mutta hitaimmilla mahdollisilla nopeuksilla. Pakistan käy edelleen alueella osittaista sijaissotaa tukemiensa terroristijärjestöjen kautta, kun Intia puolestaan jatkaa rajakysymyksissä kovalla linjalla ja kohtelee muslimivähemmistöään huonosti. 15.9.2019 Intia perui Kashmirille ja Jammulle myönnetyn autonomian aloittaen alueen integraation ja hallinnollisen kahtiajaon (bifurkaation) Ladakhin ja Jammun välillä. Näin Jammun ja Kashmirin alue siirtyy suoraan presidentin nimittämän varakuvernöörin alaisuuteen. Ladak saa puolestaan lähettää yhden edustajan Lok Sabhan hallintoelimeen. Alueet jakavat oikeustoimielimen, jonka tuomarit nimittää presidentti.

Sadat tuhannet intialaissotilaat valvovat aluetta edelleen kovalla kädellä. Rauhankehityksen vahvistamiseksi valtioiden välisten suhteiden ohella on keskityttävä vastaamaan alueen asukkaiden tarpeisiin, sillä sosioekonominen epävarmuus lisäävät riskiä konfliktin jatkumisesta. Esimerkiksi 18-29 vuotiaiden työttömyysaste alueella on jopa 25%, ja myös useat ihmisoikeusloukkaukset ja katoamistapaukset ovat edelleen tutkimatta. vuonna 2011 raja-alueen lähettyviltä löydettiin 2000 ihmisen joukkohauta. Vuonna 2012 ilmestynyt ihmisoikeusjärjestöjen raportti syyttää 500:aa Intian armeijan joukkojen jäsentä ihmisoikeusloukkauksista, kuten tapoista, sieppauksista, kidutuksista ja raiskauksista.

Vallitseva COVID-19 pandemiakriisi on vaikeuttanut tilannetta entisestään ja avun antamisen sijasta sekä Intia että Pakistan ovat keskittyneet ilmaiskujen jatkamiseen alueella. Avun toimittaminen konfliktien runtelemalle alueelle on ollut ja tulee olemaan haastavaa, minkä lisäksi Kashmirin elinolosuhteiden alhaisen tason johdosta sairauksien leviämisen arvellaan olevan nopeaa. Kashmirin ja Jammun alue on yksi Intian tiheimmin tartuntoja saaneista alueista ja leviämisen pelätään olevan nopeaa. Kyseessä on korkeimman riskin alue, jossa pandemian aiheuttaman hädän pelätään edelleen kiihdyttävän konfliktia. Testejä on kuitenkin tehty erittäin vähän eikä sairaanhoitokapasiteettia ollut alun perin juuri nimeksikään, mistä johtuen todellisia tartuntamääriä on mahdotonta arvioida luotettavasti.

Maasto ja strateginen merkitys

Maastotyypiltään Kashmir on kaunista vuoristoa, jossa sijaitsee myös maailman toiseksi korkein vuori K2. Alueen keskus on nimensä alueelle antanut lauhkea ja kaunis Kashmirin laakso, jonka läpi kulkee alueen maanviljelylle tärkeä Jhelumjoki. Eroosiosta johtuen alueen sedimenttikerros on kuitenkin monin paikoin turhan ohut, edes karjatalouden vaatimuksiin. Aletta ympäröivien vuoristojen jäätiköt (erit. Karakurum ja Siachen) ovat tärkeitä juomaveden lähteitä koko Keski-, Etelä-, ja Itä-Aasialle. Alueen myös uskotaan omaavan merkittäviä luonnonvarakeskittymiä, joita ei konfliktin takia olla kuitenkaan voitu kunnolla kartoittaa.

Suurin osa alueesta (n. 75%) on harvaan asuttua kivikkoista vuoristoa ja jokilaaksoja, mutta muuten alue voidaan jakaa maastoltaan kolmeen osaan pohjoisesta etelään ja ylhäältä alas. Pohjoisosa sijaitsee pääosin pilvien yläpuolella vuoristossa ollen kylmää ja kuivaa. Keskiosan vuoristolaaksot puolestaan ovat maastoltaan lauhkeaa havumetsävyöhykettä. Eteläinen Jammun ja Kashmirin alue muodostaa monsuunivyöhykkeen pohjoisosan ja on kasvistoltaan trooppista ja subtrooppista.

Kashmirin alueen strateginen merkitys perustuu kolmeen asiaan. Viiden valtion raja-alue Kashmir tarjoaa verrattain harvinaisen läpikulkureitin vuoristojen halki (ml. Kiinaa kiinnostavan Wakhamin käytävän hallinta) ja voisi siten rauhan aikaan olla kaupallisesti merkittäväkin. Samalla Kashmirin vuoristoiset tasanteille rakennettavien epäsuoran tulen laukaisualustojen avulla niiden hallitsija voisi uhata laajoja alueita kaikkien ympäröivien maiden puolelta ilman että näiden tykistö pystyisi siihen vastaamaan. Kolmanneksi alueella sijaitsee merkittävä ja helposti puolustettava lentotukiasema.

Uskonto ja separatismi

Vaikka konflikti on luonteeltaan pitkälti strateginen, on sen tausta kolonialismissa ja uskonnollisetnisissä erimielisyyksissä. Alue on etniseltä identiteetiltään moninaista, mutta suurin osa niistä on indoiranilaista perua ja islaminuskoisia. Idässä puolestaan asuu sinotiibetiläisiä vähemmistökansoja, joiden keskuudessa buddhalaisuus on yleistä ja joita puolustamassa Kiina sanoo olevansa. Intian hallitsemalla alueella asuu myös merkittävä hinduvähemmistö, joka on pitkään nauttinut taloudellisesta ja poliittisesta erityisasemasta.

Pahimmillaan Jammun ja Kashmirin alueen muslimienemmistöön on kohdistettu suorastaan epähumaaneja alistustoimia, jotka ovat puolestaan kiihdyttäneet ja legitimoineet Pakistanin toimia alueella. Totuus on kuitenkin, että sekä islamilaiset että hindulaiset uskonnolliset ääriliikkeet ovat kohdelleen toisiaan kaltoin siten tuoden konfliktiin sisällisodan omaisia piirteitä ja vaikeuttaen valtioiden välistä rauhanprosessia.

Alueen itsenäisistä, tai semi-itsenäisistä islaminuskoisista kapinallisjoukoista kolme merkittävintä ovat vuonna 1977 perustettu Kashmir Liberation Front (JKLF), vuonna 1989 perustettu the Holy Warriors (Hizbul Mujahideen) ja vuonna 2000 Pakistanin perustama Jaish-e-Mohammed terroristijärjestö. Vastarinnan pirstaloituminen on toiminut niille myös eduksi, sillä useiden terrori-iskujen kohdalla Intia on ollut kyvytön osoittamaan, kuka teon taustalla todella on. Myös organisaatioiden tavoitteet ovat erilaisia sekulaarisen JKLF:n tavoitellessa Kashmirin itsenäisyyttä, kun islamistiset Hizbul Mujahideen ja Jaish-e-Mohammed puolestaan haluavat alueen liittyvän Pakistaniin. Lisäksi myös sitoutumatonta jengiväkivaltaa on paikoin mahdotonta erottaa järjestäytyneestä vastarinnasta.

Ydinasevarustelu

Intian toteutettua ensimmäisen onnistuneen ydinkokeensa vuonna 1974 koki Kiina tarpeelliseksi vahvistaa ydinturvaansa alueella lahjoittamalla Pakistanille ydinteknologiaa ja raaka-aineita sillä seurauksella, että Pakistan suoritti oman ensilaukauksensa vain kaksi viikkoa Intian toisen testin jälkeen vuonna 1998. Ensimmäisen kerran ydinaseita käytettiin suoranaisen pelottelun keinona Kargilin sodan aika vuonna 1999.

Sekä Intia että Pakistan ovat ydinsulkusopimuksen (NPT) ulkopuolella, mikä on hidastanut maiden ydinenergiateollisuuden kehittymistä. Pakistan saa pitkälti fissiilimateriaalinsa Kiinalta ja Intia Yhdysvalloilta oman maan tuotanto-osuuden ollessa noin 40% kulutuksesta. Pakistanilla on käytössään arviolta 140 ydinohjusta ja kapasiteetti 60-110 lisäohjuksen rakentamiseen. Intialla puolestaan on tarpeeksi plutonium-239:ää 150-200 ydinaseen valmistamiseen, joista se on tähän mennessä tuottanut arviolta 120. Intian meneillään oleva ydinohjelma suuntautuu aiempaa huomattavasti selvemmin Kiinaa vastaan.

Konfliktin äityminen suoranaiseksi sodaksi kahden ydinasevallan välille vaikuttaa olleen merkittävä konfliktin eskaloitumista ja ulkopuolista puuttumista rajoittava pelotevaikutus. Sama uhka estää myös Pakistanin terrorismien tukemistoimintaan puuttumista, sillä kostonpelon lisäksi hallituksen hajoaminen saattaisi johtaa ydinaseiden joutumiseen terroristijärjestöjen käsiin.

Kansainvälinen painostus

Konfliktin taustat ovat hyvinkin suoraan Britannian harjoittamassa koloniapolitiikassa, mikä on vaikeuttanut lännen esiintymistä puolueettomana sovittelijana. Suurvaltapolitiikkaa kuitenkin harjoitetaan alueella näkyvästi ja näkymättömämmin Yhdysvaltojen tukiessa Intiaa ja Kiinan Pakistania. Vuonna 1964 Kiina sitoutui Kashmirin konfliktiin valtaamalla itselleen Aksai Chin alueen Kashmirin itäosasta, jonka Pakistan sille ratifioi vuonna 1969, mutta Intia kiistää alueen hallinnon edelleen. Kiinaa alueessa kiinnostaa sinotiibetiläisten kansojen suojelun lisäksi alueen strateginen arvo, läpikulkuyhteyksien avaaminen ja turvaaminen alueella, sekä puhtaan veden saannin turvaaminen.

Intian askel askeleelta vahvistettuaan yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa koki Kiina tarpeelliseksi strategisten intressiensä, kuten huoltovarmuusreittien ja puolustuslinjojen, turvaamiseksi vahvistaa sitoutumistaan Pakistaniin. Kiinasta onkin muodostunut Pakistanin merkittävin tukija ja kauppakumppani ja vuonna 2013 aloitetun Kiina-Pakistan kauppakäytävän rakennusprojektin myötä myös Wakhamin käytävän ja Kashmirin alueen geostrateginen merkitys Kiinalle on korostunut. Aluehallinnastaan huolimatta Kiinan rooli konfliktissa voidaan hyvin nähdä myös Pakistanin kautta käytävänä sijaissotana, osittain minkä seurauksena Pakistan on pahasti velkaantunut Kiinalle (78.6% BKT:stä).

11. syyskuuta vuonna 2001 tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen Pakistan joutui voimakkaan diplomaattisen painostuksen kohteeksi. Yhdysvallat vaati, että maan on ryhdyttävä toimeen Al-Qaidaa ja arabisissejä vastaan. Nämä olivat nimittäin saaneet terroriopetusta Pakistanin ja Kashmirin välisen raja-alueen harjoitteluleirillä siirtyen sieltä intialaiseen Kashmiriin. Intia yritti käyttää Yhdysvaltojen Pakistanille luomaa painetta hyväkseen, uhaten Pakistania sodalla, mikäli se ei puuttuisi asiaan. Uhkaus johti raja-alueiden varustautumisen vahvistamiseen, ja molemmat ydinasevaltiot valmistautuivat konfliktin lämpenemiseen. Molemmat osapuolet ovat jälkeenpäin vahvistaneet, että ydinsodan syttyminen oli jälleen vaarallisen lähellä.

Useat valtiot ovat tuominneet konfliktin ja kehottaneet osapuolia lopettamaan sotimisen tekemättä asian hyväksi mitään. YK yritti turvallisuusneuvoston voimin puuttua konfliktiin jo vuonna 1948 päätyen jumittamaan sen sodan ensimmäisen kahden vuoden tuloksena syntyneellä rajanvedolla. Pian epäonnistuneeksi todetun sopimuksen jälkeen YK perusti UNMOGIP:in (The United Nations Military Observer Group in India and Pakistan) 24.1.1949 tarkkailemaan tilannetta. Ilman toimivaltuuksia ja Kiinan ja Yhdysvaltojen ollessa eri puolilla konfliktia, on YK ollut voimaton puuttumaan tilanteeseen, mutta vuoden 1971 tulitaukosopimuksen myötä sen mandaatti toimia alueella uusittiin. YK:n alaisuudessa toimii yhteensä 24 siviilitoimihenkilöä ja 44 erikoistoimihenkilöä yhteensä 12 toimipisteessä alueella. Sotilastoimihenkilöitä ei ole. Toimihenkilöiden keskeisimmät toimittajamaat ovat Kroatia ja Etelä-Korea. Operaation budjetti on 19 754 400 Yhdysvaltojen dollaria ja se rahoitetaan YK:n yleisbudjetista.

Lähteet: BBC country profile, Ulkoministeriön kehitysviestintä, Uppsala Conflict Data Program

Aiheeseen liittyvät maat

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:

• Intia
• Pakistan
• Kiina
• Yhdysvallat