Kashmir

Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Mike Pompeo väittää muistelmissaan, että vuonna 2019 Intia ja Pakistan valmistautuivat käyttämään ydinaseita toisiaan vastaan pian sen jälkeen, kun Pakistanin alueelta tullut aseryhmä oli surmannut väijytyksessä 40 intialaista poliisia ja Intian ilmavoimat oli vastannut pommittamalla Pakistanin puolella sijaitsevia kohteita. Kashmir on jatkuva vaarallinen jännityspesäke niin kauan kuin alueriitoja ei pystytä ratkaisemaan sopimalla. Hallitsemassaan Kashmirin osassa Intia on purkanut pitkään voimassa ollutta itsehallintoa. Hallituksen hindulainen kansallismielisyys herättää muslimiväestössä pelkoa ja vastustusta. YK on arvostellut Intiaa ihmisoikeusloukkauksista.

Intian Kashmirissa kuohuu

Intia, Pakistan ja Kiina hallitsevat kukin osaa Kashmirin alueesta. Pakistaniin kuuluu alueen vuoristoisin pohjoisosa ja Kiina on miehittänyt itäosan. Intialle kuuluu Kashmirin laaksossa sijaitseva eteläinen osa, jota kutsutaan nimellä Jammu ja Kashmir. Jammun ja Kashmirin pinta-ala on yli puolet koko Kashmirin alueesta ja siellä asuu yli kolme neljäsosaa koko alueen väestöstä. Intian väestöstä suurin osa on uskonnoltaan hinduja, kun taas Jammussa ja Kashmirissa asukkaiden enemmistö on muslimeja. Muslimit pelkäävät, että Intian hallitus pyrkii järjestelmällisesti lisäämään hinduväestön tuloa Intian muilta alueilta Jammuun ja Kashmiriin muuttaakseen alueen hinduenemmistöiseksi.

Vuosina 2022 ja 2023 Kashmirin kapinallisryhmät ovat lisänneet hyökkäyksiä Intian armeijaa sekä Jammun ja Kashmirin hinduväestöä vastaan. Vuoden 2023 alussa kapinalliset tappoivat Rajourissa lähellä Pakistanin rajaa järjestetyssä väijytyksessä viisi Intian armeijan sotilasta. Jammussa ja Kashmirissa on puoli miljoonaa intialaista sotilasta. Viime vuosina Intia on lähettänyt lisää joukkoja alueelle. Vuonna 2022 Dhangrin kylässä kapinalliset asemiehet surmasivat neljä kylän hindulaista asukasta ja räjäyttivät sen jälkeen taloja tappaen vielä kolme kyläläistä. Vuonna 2022 ja vuoden 2023 alkupuolella yksittäiset asemiehet ovat surmanneet useita hinduväestöön kuuluvia ihmisiä, joista jotkut ovat olleet Jammun ja Kashmirin syntyperäisiä asukkaita ja toiset hiljattain alueelle saapuneita muuttajia tai siirtotyöläisiä.

Intia on alkanut aseistaa Jammun ja Kashmirin hinduväestöä. Erityisesti etelässä hinduenemmistöisellä Jammun alueella on alettu muodostaa hinduväestön asuttamien kylien suojeluskuntia, jotka saavat aseita armeijalta ja poliisilta. Omien aseryhmien perustaminen voi saada kyläläiset tuntemaan asemansa turvallisemmaksi tilanteessa, missä heihin kohdistuva väkivallan uhka on selvästi lisääntynyt kapinallisten viimeaikaisten murhatöiden vuoksi. Samaan aikaan tällainen aseistautuminen varmasti kärjistää epäluuloja ja vihoja hindu- ja muslimiväestön välillä johtaen vastakkainasettelun syvenemiseen ja ehkä myös uusiin väkivalta-aaltoihin.

Vuonna 2019 Intian kansallismielinen hindulainen pääministeri Narendra Modi lakkautti Jammun ja Kashmirin alueen itsehallinnon. Jammu ja Kashmir on ollut Intian ainoa muslimienemmistöinen osavaltio. Narendra Modin hallitus erotti Jammun ja Kashmirin itäisen osan Ladakhin omaksi alueekseen. Ladakhissa asuu lähes yhtä paljon tiibetinbuddhalaisia kuin muslimeja. Vuodesta 2019 lähtien läntistä Jammua ja Kashmiria sekä uutta Ladakhin aluetta hallitaan kumpaakin Intian pääkaupungista Delhistä suoraan keskushallinnon alaisina maakuntina. Itsehallinnon aikana Jammun ja Kashmirin hallituksella oli oikeus kieltää maanomistus muilta kuin alueen vakiintuneilta asukkailta. 1990-luvulla kapinallisryhmien voimakkaan väkivalta-aallon aikana Jammusta ja Kashmirista pakeni tuhansia hinduväestöön kuuluvia perheitä, jotka alueelta lähtiessään menettivät maansa ja omaisuutensa. Nyt Narendra Modin hallitus edistää hinduväestön muuttoa Jammun ja Kashmirin sekä Ladakhin alueille. Muuttajille annetaan tai he voivat ostaa maata. Monet paluumuuttajat vaativat entisiä maitaan ja kiinteistöjä takaisin niiden nykyisiltä haltijoilta.

Kashmirin laakso on yksi Intian suosituista matkailukohteista. Alueen muslimiväestöön kuuluvat matkailualan yrittäjät valittavat, että Intian keskushallinto ei enää suostu uusimaan heidän toimilupiaan, vaan antaa etusijan hindujen omistamille yrityksille. Muslimiväestö pelkää, että kansallismielisten hindujen hallitus aikoo kiihtyvällä vauhdilla muuttaa alueen väestön ja elinkeinonharjoittajien voimatasapainoa niin, että hindulaisista tulisi hallitseva enemmistö. Jammussa ja Kashmirissa sekä Ladakhissa on paljon valtion omistamia maita, joita yrittäjät ja asukkaat vuokraavat käyttöönsä. Intian valtion on helppo supistaa muslimiyrittäjien omistamien maatalous- ja matkailuyritysten toimintaa pelkästään irtisanomalla sopimukset yrityksiltä, jotka toimivat vuokramailla tai -tiloissa. Etelä-Kashmirin Pahalgamissa ja pohjoisessa Gulmargin laskettelukeskuksessa Intian valtio järjestää jo hotelleista tarjouskilpailuja Jammun ja Kashmirin ulkopuolisille yrittäjille. Hallitus houkuttelee myös takaisin 1990-luvulla paenneita hindulaisia sekä edistää entisten sotilaiden asettumista alueelle. Intian viranomaiset ovat pidättäneet toimittajia ja ihmisoikeusjärjestöjen jäseniä. Kapinaryhmien kannatus voi lisääntyä, kun Jammun ja Kashmirin sekä Ladakhin muslimit kokevat joutuneensa sortotoimien kohteiksi.

Kapinaryhmät muuttuvat

Jammun ja Kashmirin kapinallisten aseryhmien taistelu Intiaa vastaan alkoi 1980-luvun lopulla. Vuonna 1989 Jammun ja Kashmirin vapautusrintama surmasi yli sata valtion virkailijaa ja työntekijää. Kapinallisten tavoitteena oli tehdä intialainen hallinto toimintakyvyttömäksi. Jammun ja Kashmirin vapautusrintama perustettiin Pakistanissa jo 1960-luvun puolivälissä. Pakistan halusi käyttää epäsäännöllisen ryhmän aseellista taistelua välineenä Jammun ja Kashmirin erottamiseksi Intiasta ja liittämiseksi Pakistaniin. Vapautusrintaman tehtävänä oli antaa ase- ja taistelukoulutusta Intian hallitsemalla alueella asuville musliminuorille. Koulutusleirit olivat Pakistanissa ja valmennetut taistelijat lähetettiin koulutuksen jälkeen takaisin Jammuun ja Kashmiriin käynnistämään kapinaa Intian hallintoa vastaan.

1980- ja 1990-luvuilla Jammun ja Kashmirin muslimikapinallisten näkökulma taisteluun alkoi muuttua. He ottivat tavoitteekseen alueensa täyden itsenäisyyden sen sijaan, että olisivat ajaneet liittymistä Pakistaniin. Pakistanin armeija, hallitus ja tiedustelupalvelu alkoivat muodostaa Jammun ja Kashmirin vapautusrintaman kilpailijoiksi useita muita aseellisia ryhmiä. Pakistan oli saanut paljon kokemusta epäsäännöllisten joukkojen kouluttamisesta, kun se oli valmentanut ja varustanut Taliban-liikkeen taistelijoita sotaan Afganistanin miehittänyttä Neuvostoliiton armeijaa ja sen paikallisia tukijoita vastaan. Pakistanin muodostamiin uusiin aseryhmiin kuuluivat Hizbul Mujahideen, Jaish-e-Mohammed, Harkat-ul-Ansar ja Lashkar-e-Taiba. Nämä ryhmät erosivat Jammun ja Kashmirin vapautusrintamasta siinä, että niillä oli korostunut uskonnollinen ääri-islamistinen aatekehys ja ne kannattivat Jammun ja Kashmirin liittämistä Pakistaniin. 1990-luvulla Jammun ja Kashmirin ääri-islamistisiin aseryhmiin liittyi myös ulkomaalaisia islamistitaistelijoita, jotka olivat sitä ennen sotineet Afganistanissa. 1990-luvulla Jammun ja Kashmirin kapinallisten käynnistämässä sodassa kuoli yli 25 000 ihmistä.

2000-luvun alussa Jammun ja Kashmirin aseryhmien toiminta alkoi laantua. Pakistan ei enää tukenut ryhmien taistelua, vaan tuomitsi niiden toiminnan. Jammussa ja Kashmirissa oli satoja tuhansia intialaisia sotilaita ja muita turvallisuusjoukkoja. Kapinallisilla ei ollut riittävästi voimaa käydäkseen sotaa armeijaa vastaan. Intian viranomaiset olivat myös perustaneet ja aseistaneet paikallisia suojelujoukkoja hinduväestön asuttamissa kylissä. Näin kapinallisten oli vaikeampi hyökätä siviilikohteita vastaan. Vuonna 2016 Jaish-e-Mohammed -liikkeen iskuryhmä hyökkäsi Intian armeijan tukikohtaan Urissa Pakistanin rajan lähellä ja tappoi 18 sotilasta. Vuonna 2019 neljäkymmentä intialaista poliisia kuoli terroristien autopommin räjähdyksessä Pulwaman alueella Lethporassa. Tämä itsemurhaisku johti avoimiin sotatoimiin Intian ja Pakistanin välillä. Jaish-e-Mohammed -liike ilmoitti järjestäneensä Pulwaman iskun.

Jammun ja Kashmirin itsehallinnon lakkauttaminen ja Intian viranomaisten sortotoimet muslimiväestöä vastaan ovat antaneet uutta puhtia kapinallisille aseryhmille. Jammun ja Kashmirin sekä Ladakhin alueilla toimii nyt useita uusia pieniä kapinallisryhmiä, joilla ei enää ole selkeää ääri-islamistista aatekehystä. Ryhmät ovat toistaiseksi varsin löyhästi järjestäytyneitä ja niiden sotilaallinen voima on vähäinen. Niiden synty heijastaa muslimiväestön suuttumusta, turhautumista ja pelkoa tulevaisuudesta. Ryhmät tekevät yksittäisiä murhaiskuja, joissa ne surmaavat hindulaisia, sikhejä ja vierastyöläisiä. Ne hyökkäilevät intialaisia poliiseja ja sotilaita vastaan. Uusiin ryhmiin kuuluvat Kashmirin tiikerit, Fasisminvastainen kansanrintama ja Kashmirin yhtenäinen vapautusrintama. Intia pitää selvänä, että Pakistan tukee edelleen kapinallisryhmiä. Mahdollinen tuki ei kuitenkaan juuri näy ryhmien aseistuksessa ja toiminnassa. Uudet ryhmät eivät vaadi Jammun ja Kashmirin sekä Ladakhin liittämistä Pakistaniin eivätkä edes nosta korostetusti esiin vaatimusta alueen itsenäisyydestä. Pikemminkin niiden toiminta näyttää vihaiselta vastaukselta Intian keskushallinnon kiristyneeseen otteeseen ja pyrkimyksiin hindulaistaa muslimienemmistöisiä alueita. Intian turvallisuusjoukot sanovat tappaneensa yli sata kapinallista vuonna 2022. Surmattujen tilalle on kuitenkin tullut uusia nuoria jatkamaan vastarintaliikettä. Kun Intia on tukahduttanut mielipiteenvapauden ja rajoittaa hallituksen vastustajien ja kansalaisjärjestöjen rauhanomaista toimintaa, osa nuorten tyytymättömyydestä luultavasti purkautuu jatkossakin järjettömäksi väkivallaksi.

Kiinan ja Intian yhteenotot

Vuonna 2020 kymmeniä intialaisia ja kiinalaisia sotilaita kuoli, kun molempien maiden rajajoukot taistelivat toisiaan vastaan Himalajan vuorten rinteillä Ladakhissa. Taisteluihin osallistui laajimmillaan ainakin 600 sotilasta. Näissä taistelussa ydinasevaltojen rajajääkärit eivät käyttäneet tuliaseita, vaan tappelivat kivin, kepein, rautaputkin ja lapioin. Vastustajia heitettiin rotkoon Galwanjoen varsia reunustavilta korkeilta jyrkiltä rinteiltä. Kahakat alkoivat, kun Intian armeija törmäsi Kiinan sotilaisiin partioidessaan rajavyöhykkeellä, joka on kymmenien vuosien ajan kuulunut Intialle. Vuonna 2022 Arunachal Pradeshin osavaltion Tawangissa puhkesi samanlaisia tappeluja Kiinan ja Intian sotilaiden välillä. Siellä taistelijat käyttivät aseinaan etälamauttimia ja naulapäisiä nuijia. Himalajan vaikeakulkuisilla vuorilla Intian ja Kiinan välillä on tuhansien kilometrien mittainen korkeiden huippujen lomassa kiemurteleva rajalinja, jota ei ole merkitty maastoon. Viime vuosien aikana Kiina on jatkuvasti pyrkinyt saamaan jalansijaa kiistanalaisilla alueilla.

Kiina katsoo Kashmirin laajojen osien ja idempänä sijaitsevan intialaisen Arunachal Pradeshin osavaltion kuuluvan itselleen. Kiina pitää niitä oman Tiibetin alueensa jatkeina. Kashmirissa Kiina vaatii itselleen noin 40.000 neliökilometrin suuruista aluetta ja Arunachal Pradeshissa 90.000 neliökilometriä. Intian ja Kiinan välillä on käyty lukuisia rajaneuvotteluja eri tasoilla, mutta kestäviin sopimuksiin ei ole päästy. Riidat ja jopa yhteenotot puhkeavat yhä uudelleen paikoissa, joista aikaisemmissa neuvotteluissa on periaatteessa jo sovittu. Kiina on rakentanut raja-alueelle teitä, siltoja, tykistöasemia ja sotilastukikohtia. Intia on alkanut menetellä samalla tavalla. Molemmat maat ovat siirtäneet lisäjoukkoja raja-alueiden lähettyville.

Vuonna 2017 Intian armeija keskeytti Kiinan tienrakennuksen Doklamissa lähellä Intian Sikkimin osavaltion rajaa alueella, jonka Kiina haluaa itselleen, mutta joka Bhutanin ja Intian mukaan kuuluu Bhutanille. Kaksi kuukautta kestäneen jännittyneen odotuksen jälkeen Intian ja Kiinan osastot etääntyivät toisistaan ja avoin aseellinen välikohtaus vältettiin. Vuonna 2020 Kiina on jälleen jatkanut Doklamin tietöitä. Intian mukaan Kiina on Ladakhissa onnistunut ottamaan haltuunsa yli tuhannen neliökilometrin suuruisen kaistaleen Intialle kuulunutta raja-aluetta. Intian rajajoukot ovat aikaisemmin partioineet esteettä tällä kaistaleella, mutta nyt se on Kiinan armeijan miehittämä. Vuonna 1962 rajakiistat johtivat sotaan Kiinan ja Intian välillä. Kiinan armeija tunkeutui Intian puolelle rajaa ja pakotti Intian joukot perääntymään tavoittelemiltaan alueilta. Sodassa kuoli yli kaksi tuhatta ihmistä. Sodan aselepolinja on nykyisin Kiinan ja Intian hallitsemien alueiden välinen raja.  

Pakistanin ja Intian riita

Sekä Intia että Pakistan vaativat itselleen koko Kashmirin aluetta. Tämä kiista on johtanut maiden välisiin sotiin. Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Mike Pompeo kertoo muistelmissaan, että vuonna 2019 Intia ja Pakistan valmistautuivat käyttämään ydinaseitaan sen jälkeen, kun Pakistanista tulleiden terroristien räjähdeisku oli tappanut kymmeniä intialaisia poliiseja ja Intia oli tehnyt kostohyökkäyksiä Pakistaniin. Intian ilmavoimien lentokoneet pommittivat useita kohteita Pakistanissa. Pakistan ampui alas yhden hyökänneistä intialaisista lentokoneista. Onneksi yhteenotot laantuivat ennen kuin osapuolet turvautuivat ydinaseisiin. Intia uskoo Pakistanin edelleen tukevan Intian hallitsemien Jammun ja Kashmirin sekä Ladakhin alueilla toimivia aseellisia kapinallisryhmiä. Muutoin maiden välillä on viime vuosien ajan vallinnut kireä kylmä rauha. Vuonna 2021 Intia ja Pakistan vahvistivat Kashmirin aseleposopimuksen, jossa määritellään kummankin maan hallitsemien alueiden rajalinjat.

Riidat Kashmirin omistuksesta alkoivat jo vuonna 1947, kun Intia ja Pakistan itsenäistyivät Ison-Britannian siirtomaavallasta. 1800-luvulla Kashmirissa oli yli kaksikymmentä pientä ruhtinaskuntaa, joista jotkut olivat uskonnoltaan hindulaisia, kun taas toisissa asukkaiden enemmistö oli muslimeja. Alueen uskontojen kirjoon kuuluivat myös sikhiläisyys ja buddhalaisuus. Ison-Britannian siirtomaahallinnon aikana Jammusta ja Kashmirista muodostettiin laajempi ruhtinaskunta, jota hallitsi hindulainen ruhtinassuku. Vuonna 1947 syntyneeseen Pakistanin valtioon liitettiin valtaosa brittiläisen Intian muslimienemmistöisistä alueista. Pakistan pyrki ottamaan haltuunsa myös Jammun ja Kashmirin. Ruhtinaskunnan hallitsija Hari Singh päätti kuitenkin liittää valtakuntansa Intiaan, kun kiistan ja aseellisen painostuksen kohteeksi joutuneen pienen maan itsenäisyys ei näyttänyt mahdolliselta. Intia lähetti joukkojaan Jammuun ja Kashmiriin. Intia ja Pakistan taistelivat Kashmirin alueen hallinnasta vuonna 1948, kunnes YK:n Intian ja Pakistanin komissio onnistui solmimaan sopimuksen tulitauosta. Vuonna 1949 Intia ja Pakistan allekirjoittivat tulitaukositoumuksen ja siihen liittyvässä rajalinjojen määrityksessä Pakistan sai hallintaansa Kashmirin vuoristoiset pohjoisosat. Laaja Kashmirin laakso jäi Intialle. YK:n välittämässä sopimuksessa Intia ja Pakistan lupasivat järjestää Kashmirin alueella kansanäänestyksen, joka ratkaisisi liittyisikö alue lopulta Intiaan vai Pakistaniin. Kansanäänestystä ei kuitenkaan järjestetty.

Vuonna 1965 Kashmirin kiistat johtivat uuteen sotaan Intian ja Pakistanin välillä. Muutamia kuukausia kestäneessä sodassa kuoli kummallakin puolella tuhansia sotilaita. Sota päättyi uuteen tulitaukosopimukseen ilman aluemuutoksia. Vuosien 1984 ja 2003 välillä intialaiset ja pakistanilaiset sotilasosastot taistelivat korkealla vuoristossa sijaitsevan Siachenin jäätikön hallinnasta. Tämän kylmän, karun ja asumattoman alueen omistusta ei ollut selvästi määritelty allekirjoitetuissa tulitaukosopimuksissa. Intia otti jäätikön haltuunsa monien kahakoiden jälkeen. Vuonna 1999 Pakistanin joukot tunkeutuivat Ladakhin Kargiliin. Pakistanin armeijan yksiköiden ohella hyökkäykseen osallistui epäsäännöllisiä aseryhmiä ja afganistanilaisten islamistiliikkeiden taistelijoita. Intian armeija karkotti hyökkääjät kaksi kuukautta kestäneiden sotatoimien jälkeen. Vuodesta 2016 vuoteen 2018 saakka Kashmirin raja-alueilla oli jatkuvasti lyhyitä tulitaisteluita Intian ja Pakistanin sotilaiden välillä.

YK Kashmirissa

YK on toiminut Kashmirin konfliktien sovittelijana ja rauhanvälittäjänä. YK:n turvallisuusneuvoston nimittämä Intian ja Pakistanin komissio auttoi rakentamaan tulitaukoa, joka vuonna 1948 päätti Kashmirin kiistasta syttyneen sodan. Vuonna 1949 YK:n Intian ja Pakistanin komissio yritti luoda edellytyksiä Kashmirin kansanäänestykselle, jonka järjestämiseen Intia ja Pakistan olivat sitoutuneet allekirjoittaessaan tulitaukosopimuksen. Kansanäänestyksen tarkoituksena oli antaa Kashmirin väestölle mahdollisuus ratkaista, liitettäisiinkö alue Intiaan vai Pakistaniin. Vuonna 2020 YK:n pääsihteeri Antonio Guterres muistutti Intiaa ja Pakistania siitä, että maat ovat luvanneet järjestää Kashmirin kansanäänestyksen.

Vuonna 1949 YK perusti kansainvälisen tarkkailijaryhmän valvomaan Intian ja Pakistanin välisen tulitauon noudattamista. UNMOGIP-niminen tarkkailuosasto toimii edelleen Kashmirissa. Vuonna 2022 osastoon kuului 112 henkilöä, joista 44 oli sotilastarkkailijoita. Tarkkailijoiden joukossa on sotilaita Kroatiasta, Etelä-Koreasta, Thaimaasta, Filippiineiltä ja Ruotsista. Intia on viime vuosien aikana rajoittanut tarkkailijoiden toimintaa hallitsemillaan raja-alueilla. Intia väittää, että UNMOGIP-osaston toimikausi on jo päättynyt.

YK seuraa Kashmirin tilannetta ja ihmisoikeusloukkauksia. Vuoden 2023 alussa YK:n ihmisoikeusneuvoston asiantuntija Mary Lawlor vaati Intiaa lopettamaan Jammun ja Kashmirin ihmisoikeusjärjestöihin sekä niiden jäseniin ja työntekijöihin kohdistetun painostuksen. Jammun ja Kashmirin Kansalaisyhteiskunnan liiton ihmisoikeustyöntekijöitä on uhkailtu ja vangittu. YK:n asiantuntijat pitävät erityisen huolestuttavana sitä, että ihmisoikeustyöntekijät ja toimittajat saavat syytteitä terrorismista, jos he arvostelevat Intian hallitusta. Raskaiden rangaistusten pelko tukahduttaa kansalaistoiminnan ja pitää yllä jännitystä, jonka pinnan alla itävät väkivallan siemenet.

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:

• Intia
• Kiina
• Pakistan