Syyrian konflikti

Syyrian historiaa

Syyria on kautta aikain ollut merkittävä kauppareitti ja kulttuurien kohtaamispaikka. Syyria kuului turkkilaiseen ottomaanien valtakuntaan 400 vuoden ajan, aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Sodan jälkeisessä San Remon konferenssissa vuonna 1920 Syyriasta tehtiin Ranskan suojelualue (protektoraatti) syyrialaisten vastustuksesta huolimatta. Syyria jaettiin kolmeen itsehallintoalueeseen, mutta Ranska säilytti taloudellisen ja sotilaallisen otteen maasta toisen maailman sodan puhkeamiseen saakka.

Syyria julistautui itsenäiseksi vuonna 1946, mitä seurasi poliittisen epävakauden ja vallankumousten jakso. Nationalismin kasvaessa sai alkunsa sosialistinen, panarabialainen (itsenäisten arabimaiden yhtenäisyyteen tähtäävä) Baath-puolue, joka johti Syyrian ja Egyptin väliseen valtioliittoon vuonna 1958. Liittouma kuitenkin purkautui jo vuonna 1961 Egyptin alkaessa näyttäytyä liian dominoivana.

Vuonna 1963 Baath-puolue teki vallankaappauksen. Armeijan upseereilla oli Baath-puolueessa alusta asti merkittävä asema, ja vuonna 1970 Syyrian armeijan riveistä noussut Hafez al-Assad ottikin vallan maan presidenttinä. Hafez edusti Syyrian alaviittivähemmistöä, joka muodostaa vain noin 10 prosenttia Syyrian väestöstä. Valtaosa, jopa 70 prosenttia, on sunnimuslimeja. Hafez uudisti perustuslain vuonna 1973 laajentaen omia valtaoikeuksiaan ja parantaen alaviittien asemaa.

Sunnilaista islamin suuntausta edustavat ryhmät vastustivat Hafez al-Assadin hallintoa 70- ja 80-luvuilla. Joitain harvoja sunnimuslimeja ja kristittyjä nimettiin merkittäviin tehtäviin ja virkoihin, mutta pääasiallisesti johtavat asemat oli varattu alaviittivähemmistön edustajille. Vuonna 1982 muslimiveljeskunnan kapina Hamasissa tyrmättiin väkivaltaisesti ja kymmeniä tuhansia menetti henkensä. Tämän jälkeen Baath-puolue ja al-Assadin suvun hallinto eivät kohdanneet merkittävää vastustusta ennen niin sanotun arabikevään puhkeamista 2011.

Konfliktin taustaa

Syyriaa hallitsi lähes yksinvaltaisesti kolmen vuosikymmenen ajan Baath-puolueen johtaja Hafez al-Assad. Hafez al-Assadin hallinnon aikana Baath oli ainoa sallittu puolue ja maltillisetkin poliittiset oppositioryhmät julistettiin laittomiksi.

Hafez al-Assadin kuoltua valtaan nousi hänen poikansa Bashar al-Assad poikkeuslain turvin. Nuorempi al-Assad halusi näyttäytyä uudistusmielisenä, ja hänen virkaanastumisensa jälkeen vuonna 2000 maassa tehtiin joitain maltillisia muutoksia vapaampaan suuntaan.

Syyria taantui kuitenkin pian samaan vanhaan autoritaariseen hallintomalliin, ja valta keskittyi edelleen suppean alaviittieliitin käsiin. Hallituksen kriitikoita vangittiin, maan mediaa kontrolloitiin tiukasti ja talouspolitiikka ajoi pienen eliitin etuja. Syyrian ihmisoikeustilanteen raportoitiin olevan yksi maailman huonoimmista.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Syyrian sisäisten ongelmien sijaan hallinto keskittyi maan ulkosuhteisiin ja kireisiin väleihin Israelin, Libanonin ja Turkin kanssa. Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen myös suhteet Yhdysvaltojen kanssa kiristyivät, kun Syyriaa syytettiin joukkotuhoaseiden kehittelystä. Vuonna 2004 Yhdysvallat asetti Syyrialle pakotteita terroristitoiminnan tukemisesta.

Arabikevään puhjetessa vuonna 2011 ajateltiin vallan vaihtuvan myös Syyriassa suhteellisen rauhanomaisesti, kuten Tunisiassa ja Egyptissä oli tapahtunut. Tämä arvio osoittautui kuitenkin vääräksi.

Syyrian köyhä sunnimuslimien enemmistö muodostaa opposition eli hallinnon vastustajien ytimen. Opposition keskeisin ryhmittymä on elokuussa 2011 perustettu Syyrian kansallinen neuvosto SNC, joka pyrkii yhteistoimintaan muiden kapinallisryhmittymien, kuten Syyrian armeijan loikkareiden muodostaman vapautusarmeijan kanssa. Sen tavoitteena on korvata al-Assadin hallinto demokraattisella hallinnolla. Kansallinen neuvosto toimii Turkin Istanbulista käsin. Muita oppositioryhmiä on niin Syyriassa kuin Libanonissakin, ja on selvää, ettei oppositio ole millään tavalla yhtenäinen.

Syyriassa on useita vähemmistöryhmiä, kuten kurdeja, kristittyjä ja druuseja. Monet näistä vähemmistöryhmistä olivat säilyttäneet suhteellisen turvatun aseman al-Assadin hallinnon aikana ja olivat nyt huolissaan asemastaan mahdollisen vallanvaihdoksen seurauksena.

Kansannoususta sisällissotaan

Syyrian kansannousu sai vaikutteita muiden arabimaiden mielenosoituksista, (ns. arabikevät) ja sitä kuvailtiin ennennäkemättömäksi haasteeksi Syyrian nykyiselle hallinnolle.

Maaliskuussa 2011 eri puolilla Syyriaa puhkesi mielenosoituksia, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Mielenosoitukset alkoivat, kun hallitus oli pidättänyt ja kiduttanut vallankumouksellisia merkkejä koulunsa seinään maalanneita nuoria Daraan kaupungissa. Syyrian hallinto pyrki lopettamaan mielenosoitukset väkivalloin. Al-Assadin turvallisuusjoukot avasivat tulen pidätyksiä vastustanutta marssia kohti ja tappoivat ainakin kolme ihmistä.

Mielenosoittajajoukko kasvoi nopeasti , ja se vaati presidentin eroa. Ulkomaailma sai tietoa kansannousun vaiheista niukasti, sillä Syyria ei päästänyt maahan ulkomaisia journalisteja. Paikallisen latasivat kuitenkin internetin yhteisöpalveluihin, kuten YouTubeen, muun muassa kännykkävideoita väkivaltaisista tapahtumista, minkä seurauksena muu maailma alkoi havahtua tapahtumien vakavuuteen.

Vuoden 2011 aikana yhteenotot mielenosoituksissa lisääntyivät. Arvioiden mukaan vuonna 2011 Syyriassa sai surmansa yli 4 000 mielenosoittajaa, joista YK:n mukaan yli 250 oli lapsia. Kesäkuuhun 2011 mennessä maan väkivaltaisuudet olivat ajaneet tuhansia syyrialaisia pois kotoaan ja satoja heistä pakeni Turkkiin.

Arabiliitto erotti Syyrian 12. marraskuuta 2011 sen jälkeen, kun maan hallitus ei ollut aloittanut rauhansuunnitelmaa, jonka Arabiliitto oli valmistellut ja presidentti al-Assad hyväksynyt. Syyrian hallitus protestoi voimakkaasti pitäen päätöstä Arabiliiton sääntöjen vastaisena. Syyrian johto katsoi muiden arabimaiden tukevan länsimaita. Väkivalta kiihtyi Syyriassa tämän jälkeen, kun armeijasta karanneet kapinalliset aloittivat iskut hallitusta vastaan. Arabiliitto antoi Syyrialle kolme päivää aikaa lopettaa väkivaltaisuudet talouspakotteiden uhalla. Syyria ei taipunut Arabiliiton takarajaan, jolloin pakotteet julistettiin voimaan. Pakotteet olivat lähinnä Syyrian rahavarojen jäädyttämisiä. Päivittäistavarakauppaan Arabiliitto ei puuttunut.

Vakavia ihmisoikeusloukkauksia

Syyrian sodan voidaan sanoa olevan sota, jossa ihmisoikeuksilla ei ole ollut väliä. Syytteitä Syyrian armeijan ja sitä tukevien aseryhmien siviileihin kohdistuvista järjestelmällisistä raakuuksista ja sotarikoksista on kertynyt valtavasti sodan aikana, mutta al-Assad ei ole tunnustanut väärinkäytöksiä kertaakaan. Myös Isis sekä muut konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Marraskuun 28. päivänä vuonna 2011 YK julisti Syyrian valtion syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan, koska se hyväksyi laajat oppositioon kohdistuneet murhat, kidutukset ja raiskaukset. YK:n raportin mukaan murhat kohdistuivat myös rauhallisesti mieltä osoittaviin siviileihin ja lapsiin. Erään YK-edustajan mukaan Syyria kävi jo vuonna 2011 sisällissotaa, mutta myöhemmin korjatun lausunnon mukaan maa oli vasta luisumassa sisällissotaan.

Arabiliiton, Yhdysvaltojen sekä EU:n sanktioiden ja pakotteiden myötä Syyrian kaksi tärkeintä elinkeinonalaa, turismi ja öljy, kärsivät huomattavasti. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Syyrian talous supistui kahdella prosentilla vuoden 2011 aikana Syyrian punnan arvon romahtaessa. Tällä hetkellä Syyriassa työttömyys on korkealla ja ruoan, veden, sähkön sekä lääkintätarvikkeiden saanti on keskeytynyt monilla konfliktialueilla.

Tapahtumat vuodesta 2012 eteenpäin

Seuraavina vuosina Syyrian konflikti kärjistyi laajamittaiseksi sisällisodaksi. Arabiliiton tarkkailijat keskeyttivät työnsä jatkuvan väkivallan takia tammikuussa 2012. Syyrian hallitus ilmoitti olevansa pahoillaan tarkkailijoiden työn keskeytymisestä. Tammi-helmikuussa taisteltiin ensi kertaa Damaskoksen esikaupungeissa ja mielenosoituksia tukahdutettiin asevoimin myös pitkään rauhallisena olleessa maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Aleppossa. Armeijasta loikkasi opposition mukaan yhä enemmän sotilaita kapinallisten puolelle.

Helmikuussa YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui keskustelemaan arabimaiden ja Euroopan laatimasta Syyria-päätöslauselmasta. Lopullisessa äänestyksessä 4. helmikuuta 2012 Venäjä ja Kiina estivät veto-oikeudellaan Syyria-päätöslauselman, vaikka 13 muuta jäsenmaata äänestivät al-Assadin eroa vaativan lauselman puolesta.

Syyriassa 26. helmikuuta suoritetussa kansanäänestyksessä 89 prosenttia tuki virallisten tietojen mukaan uutta perustuslakiesitystä, joka sallisi Syyriaan monipuoluejärjestelmän. Opposition mielestä uudistusesitykset eivät olleet riittäviä, ja myös länsimaat leimasivat äänestyksen näytösluontoiseksi. YK epäili häirinnän ja väkivallan uhan vaikuttaneen äänestystuloksen.

Helmikuussa 2012 YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan nimitettiin YK:n ja Arabiliiton Syyrian-erityislähettilääksi. Annan sai osakseen myös Venäjän ja Kiinan tuen. Hän matkusti Syyriaan maaliskuussa tavoitteenaan saada osapuolet lopettamaan väkivaltaisuudet ja aloittamaan neuvottelut. Maaliskuun lopulla Annan esitti kuusikohtaisen suunnitelman konfliktin lopettamiseksi. Syyrian hallitus ilmoitti hyväksyvänsä sopimuksen, mutta jatkoi silti sotatoimiaan Haman maakunnan pääkaupunkia Qalaat al-Madiqia vastaan. YK ilmoitti 16. kesäkuuta lopettavansa partioinnin Syyriassa lisääntyneen väkivallan takia, mutta pitävänsä tarkkailijansa yhä maassa.

Kesäkuussa Syyrian ja Turkin välit kärjistyivät entisestään, kun Syyria ampui alas turkkilaisen hävittäjän. Turkin ulkoministerin mukaan hävittäjä oli poikennut Syyrian ilmatilaan, mutta se oli ammuttu alas sen poistuttua jo kansainväliseen ilmatilaan. Turkki myös väitti Syyrian tulittaneen alasammutun turkkilaishävittäjän etsintöihin osallistunutta konetta. Naton neuvoteltua asiasta pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen ilmoitti sotilasliiton tuomitsevan teon ja tukevan Turkkia. Puheessaan maan uudelle hallitukselle 26. kesäkuuta 2012 Syyrian presidentti Bashar al-Assad julisti Syyrian olevan sotatilassa. Heinäkuun alussa sota oli levinnyt Damaskokseen, jossa kapinalliset sieppasivat öisin hallituksen kannattajiksi epäilemiään ja öisin kaduilta kuului laukauksia.

Kofi Annan ilmoitti elokuussa 2012, ettei voi jatkaa Syyrian-erityislähettilään tehtävässä, koska hän ei vallitsevissa olosuhteissa kokenut pystyvänsä edistämään rauhanprosessia ilman kansainvälisen yhteisön tukea. Välittömästi tämän jälkeen YK:n yleiskokous hyväksyi symbolisen päätöslauselman, joka vaati presidentti al-Assadin eroa turvallisuusneuvoston erimielisyyksistä huolimatta. Annanin tilalle Syyrian-erityislähettilääksi valittiin Algerian entinen ulkoministeri ja kokenut YK-diplomaatti Lakhdar Brahimi.

Syyrian hallituksen jäseniä ja virkamiehiä erosi viroistaan protestina hallituksen toiminnalle. Myös Baath-puolueesta on eronnut satoja jäseniä. Elokuussa, vain kaksi kuukautta nimityksensä jälkeen, Syyrian hallituksen pääministeri Riad Hijab loikkasi kapinallisliikkeen puolelle rohkaisten näin muitakin virkamiehiä toimimaan samoin. Tästä huolimatta Bashar al-Assadilla riittää kannattajia, sillä monet hallituksen jäsenistä kuuluvat Syyrian vähemmistöryhmiin ja he pelkäävät menettävänsä etuoikeutetun asemansa, mikäli nuorempi al-Assad syrjäytettäisiin.

Keväällä 2013 taistelut uhkasivat levitä Syyrian ja Israelin rajamaille, Golanin ylängölle, jossa hauras aselepo oli ollut voimassa lähes neljäkymmentä vuotta. Touko-kesäkuussa 2013 hallituksen joukot valloittavat strategisesti merkittävän Qusairin kaupungin. EU:n jäsenvaltiot päättivät olla uusimatta aseidenvientikieltoa Syyriaan vapauttaen maat viemään aseita kapinallisille.

Kesäkuussa Ranska, Britannia ja Yhdysvallat vahvistivat pitkään velloneet epäilyt siitä, että Syyrian hallituksen joukot ovat käyttäneet taisteluissa hermomyrkky sariinia, jonka YK on luokitellut joukkotuhoaseeksi. Elokuussa 2013 kemiallisten aseiden käytön seurauksena satoja ihmisiä sai surmansa Damaskoksen lähialueilla. Länsivaltiot sanoivat iskun olleen mahdollinen vain Syyrian hallinnon toimesta, mutta Assad syytti kapinallisia iskuista. Kansainvälisen painostuksen alla al-Assadin hallinto liittyi YK:n kemiallisten aseiden kieltosopimukseen ja sitoutui näin luopumaan kaikista maan kemiallisista aseista. Huhtikuussa 2014 kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) ilmoitti, että 92,5 prosenttia Syyrian kemiallisista aseista oli viety pois Syyriasta tuhottavaksi.

Kesällä 2014 OPCW:n tarkkailijat ilmoittivat Syyrian sodassa käytettävän myrkyllisiä kemikaaleja, kuten klooria, systemaattisesti. Kesäkuussa YK ilmoitti, että missio Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamiseksi oli suoritettu loppuun Yhdysvaltojen johdolla, ja loput kemikaalit tullaan tuhoamaan Suomessa ja Iso-Britanniassa. Syyrian hallinto on kuitenkin jatkanut kemiallisten aseiden käyttöä konfliktissa.

Isisin nousu ja tuho

Konfliktissa alkoi uusi vaihe, kun Irakista lähtöisin oleva julma ääriliike Isis sai haltuunsa suuria alueita Syyrian itäosista vuosina 2014–2015. Monet valtiot vastasivat Isisin nousuun muodostamalla sen vastaisen liittouman. Samalla syntyi myös paikallinen ryhmittymä Syyrian demokraattiset joukot (SDF), johon kuuluu useita pienempiä ryhmiä, kuten kurdeja. Yhdysvallat, Jordania, Ranska ja muut maat tukivat sitä ja hyökkäsivät Isisiä vastaan ilmaiskuin.

Loka-marraskuussa 2017 Isis ajettin pääkaupungistaan Raqqasta sekä Deir al-Zourista.

Maaliskuussa 2019 SDF ilmoitti, että Isisin viimeinen tukikohta Syyriassa oli voitettu. Isis on kuitenkin jatkanut terrori-iskuja paikallista väestöä vastaan ja värvää edelleen jäseniä. Entisiä Isis-taistelijoita puolestaan on kurdien vankeina, ja heidän perheitään on sijoitettu leireille, joista suurin on al-Hol.

Syyrian oppositio on yhä hajanaisempi, ja alueella on yhä useampia toimijoita, jotka taistelevat omien poliittisten päämääriensä saavuttamiseksi. Myös ulkovallat ovat sotkeutuneet konfliktiin. Syyrian hallintoa taisteluissa tukevat Iran, Irak, Libanonin Hizbollah sekä Venäjä. Opposition sunnimuslimeja tukevat puolestaan Turkki, Qatar ja Saudi-Arabia. Yhdysvallat on taistellut Syyriassa Isisiä vastaan ja tukenut Isisiä vastaan taistelevia kurdeja mutta vetänyt sittemmin suuren osan joukoistaan.

Viime vuosina Assadin hallinto on päässyt konfliktissa voitolle ja vallannut takaisin alueita, jotka aiemmin olivat Isisin tai kapinallisten hallussa. Viimeinen kapinallisten hallussa oleva maakunta on nyt Idlib, jossa on sekä siviileitä, opposition joukkoja että radikaaleja jihadistiryhmiä.

Syyria ja sitä tukeva Venäjä aloittivat joulukuussa 2019 suurhyökkäyksen Idlibiin. Ne saivat vastaansa useita alueen aseellisia ryhmittymiä tukevan Turkin. Lähes miljoona ihmistä joutui pakenemaan, ja YK ilmoitti, että kyseessä oli yksi sodan pahimmista kriiseistä. Sota johti myös suoriin kahakoihin Turkin ja Syyrian joukkojen välillä. Maaliskuussa 2020 alueelle saatiin kuitenkin tulitauko.

Rauhanneuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta

Lukuisat rauhanneuvottelut ovat epäonnistuneet lopettamaan taistelut Syyriassa. Konflikti on sekava ja hyvin ristiriitainen, sillä al-Assadin joukkoja vastaan taistelevassa oppositiossa on keskenään vastakkaisia ryhmiä. Kapinalliset ovat hajanaisia, ja aluksi maltilliset ryhmät ovat radikalisoituneet sodan aikana.

Tammikuussa 2017 Syyrian hallitus ja kapinallisryhmät kuitenkin asettuivat saman pöydän ääreen Astanassa, Kazakstanissa, ensi kertaa koko kuusi vuotta kestäneen sodan aikana. Helmikuussa 2017 aloitettiin uudet rauhanneuvottelut Genevessä, Itävallassa, jonne YK kutsui Syyrian hallinnon ja oppositioiden delegaatiot. Neuvottelujen tarkoituksena on löytää poliittinen ratkaisu vuosia kestäneen sisällissodan lopettamiseksi. Neuvotteluja ohjaa YK:n päätöslauselma 2254 (2015). Neuvotteluissa ei kuitenkaan ole saavutettu suuria läpimurtoja.

2000-luvun tuhoisin konflikti

Syyrian konflikti on selkeästi 2000-luvun tuhoisin konflikti: vaihtelevien arvioiden mukaan noin 450 000 ihmisen arvioidaan menehtyneen konfliktissa ja yli miljoonan loukkaantuneen.

Syyrian sisällissota on johtanut katastrofiin, jonka seurauksena noin 11,1 miljoonaa syyrialaista on humanitaarisen avun tarpeessa. Sodan on arveltu ajaneen noin 12 miljoonaa syyrialaista, eli yli puolet Syyrian sotaa edeltävästä populaatiosta, pois kodeistaan. Arviolta 5,6 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja paennut Syyriasta ja 6,2 miljoonaa pakolaista on maan sisäisenä pakolaisena. Libanon, Turkki ja Jordania vastaanottavat koko ajan suuria määriä syyrialaisia pakolaisia, joista osa yrittää jatkaa matkaa eteenpäin Eurooppaan etsimään parempia elinolosuhteita. Syyrian naapurimaat ovatkin kärsineet vakavasti Syyrian tilanteesta.

Tähän mennessä on jo selvää, että todellisia voittajia Syyrian sodassa ei ole. Molempien osapuolien kokemat tappiot ovat valtavat ja koko maa on raunioina.

Lähteet: Globalis.no, HS, Yle, BBC, USIP, Maailma.net

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:

• Iran
• Israel
• Iso-Britannia
• Ranska
• Saudi-Arabia
• Syyria
• Turkki
• Venäjä
• Yhdysvallat

Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit:

• ISIS
• Irak
• Libanon
• Arabikevät