Somalian sisällissota on jatkunut taukoamatta vuodesta 1991 lähtien. Ääriliike Al-Shabaab tekee edelleen iskuja siviileitä vastaan, hallinto on heikko ja klaaniriidat repivät maata. Maata piinaa myös vakava humanitaarinen kriisi.
Somalia oli siirtomaa-aikaan sekä brittiläisen, ranskalaisen että italialaisen hallinnon alaisuudessa, kunnes maa itsenäistyi vuonna 1960. Melko pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1969 armeijan komentaja Mohamed Siad Barre teki vallankaappauksen Neuvostoliiton tuella ja otti vallan. Tämä väkivaltainen diktaattori hallitsi Somaliaa, kunnes joutui itse vallankaappauksen uhriksi vuonna 1991. Barren kaatumisen toivottiin antavan Somaliassa sysäyksen demokraattiselle prosessille, joka oli tuohon aikaan monissa Afrikan maissa vallitseva kehityssuunta. Tilanne ei kuitenkaan kehittynyt tähän suuntaan. Barren vallasta kaataminen johti sisällissotaan, jonka seurauksena maa käytännössä hajosi useisiin pienempiin alueisiin.
Somalian monimutkainen klaanijärjestelmä vaikeuttaa pysyvän rauhan saavuttamista. Somalian väestö jakautuu kuuteen eri pääklaaniin, jotka kukin jakautuvat lukuisiin alaklaaneihin ja satoihin pikkuklaaneihin. Eri klaanien ja alaklaanien välisiä suhteita sävyttää jatkuva kilpailu ja väkivaltainen valtataistelu. Eri klaaneista lähtöisin olevat sotilaalliset ryhmät hallitsevat maan eri alueita. Noin 20 eri ryhmän arvellaan sekaantuneen maan valtataisteluun.
Islamilaiset tuomioistuimet syntyvät
Väkivalta ja laittomuudet ovat sävyttäneet Somalian tilannetta viime vuosikymmenet. Vuonna 2004 maa sai neljännentoista yrityksen jälkeen viimein kansallisen väliaikaishallituksen, jolla oli käytännössä kuitenkin hyvin vähän valtaa. Presidentiksi valittiin Abdullahi Yusuf.
Kesällä 2006 valtaan nousi Islamilaisten oikeusistuinten liitto (ICU), joka sai vallan suurissa osissa Keski- ja Etelä-Somaliaa. Se värväsi jäseniä etenkin hayiwe-klaanista, mutta sai laajaa tukea muunkin väestön keskuudessa, koska se taisteli voimakkaasti pääkaupungin laajaa rikollisuutta vastaan. ICU onnistui vakaannuttamaan Somaliaa, ja esimerkiksi Mogadishun satama ja lentokenttä saatiin auki ensimmäistä kertaa kymmeneen vuotaan.
Sisällissota puhkesi uudelleen, kun pääosin kristitty Etiopia hyökkäsi ICU:n tukikohtiin ympäri Somaliaa samana vuonna. Hyökkäyksen seurauksena väliaikaishallitus onnistui ottamaan takaisin islamisteilta osa aiemmin menettämistään alueista alkuvuodesta 2007.
Vuonna 2007 hallitus sai tuekseen samana vuonna toimintansa aloittaneen YK:n tukeman Afrikan unionin AMISOM-rauhanturvaoperaation. Myös Yhdysvallat teki maassa ensimmäistä kertaa iskuja sitten vuoden 1993.
UIC:n joukkoja
Al-Shabaabin nousu
Kapinaa hallitusta vastaan jatkoi kuitenkin ICU:sta irronnut kapinallisryhmä Al-Shabaab, joka toi maahan täysimittaisen sisällissodan. Se on edelleen Somalian vaarallisin aseistettu ryhmä. Sen tavoitteena on tehdä Somaliasta ankaran islamilainen valtio ja syrjäyttää länsimielinen hallitus.
Sisällissodan seurauksena Somalian turvallisuustilanne heikentyi. Etiopia vetäytyi maasta vuonna 2009, minkä jälkeen väliaikaishallitus valitsi itselleen uuden parlamentin ja valtiojohdon. Presidentiksi nousi ICU:n maltillisen siiven entinen johtaja Sheik Sharif Sheikh Ahmed. Samana vuonna Al-Shabaab valtasi itselleen tärkeät Baidoan ja Kismayon kaupungit.
Somalian konflikti päätyi myös kansainvälisiin tiedotusvälineisiin uudesta näkökulmasta merirosvotoiminnan takia. Somalialla on pitkä rantaviiva, jonka edustalla Adeninlahdella kulkee paljon laivaliikennettä Lähi-idän ja Aasian välillä. Alueen merirosvot ansaitsivat useita satoja miljoonia dollareita vaatimalla lunnaita kaappaamistaan laivoista. Tämän takia YK:n turvallisuusneuvosto antoi hyväksynnän ulkopuolisten maiden sota-aluksille Somalian merialueilla, jotta laivaliikenne turvattaisiin ja merirosvoja pystyttäisiin hillitsemään. Vuoden 2011 jälkeen merirosvojen hyökkäykset saatiinkin lopulta vähenemään.
Taistelut kiihtyivät vuoden 2010 puolella entisestään, ja Afrikan unionin AMISOM-joukkoja kasvatettiin. Levottomuudet levisivät myös Somalian ulkopuolelle, kun Al-Shabaab ilmoitti olleensa vastuussa yli 70 henkeä vaatineesta iskusta Ugandan Kampalassa. Kenia liittyi sotaan syksyllä 2011 vastauksena sen kansalaisten kidnappauksille, ja myös Etiopian joukkoja nähtiin maassa jälleen.
Afrikan unionin rauhanturvajoukot AMISOM tukee Somalian hallitusta taistelussa al-Shabaabin kaltaisia kapinallisryhmiä vastaan. Kuva: YK:n kuva/Tobin Jones.
Ensimmäiset vaalit
Vuonna 2011 Somaliaan puhkesi nälänhätä, jossa kuoli parin vuoden aikana yli 260 000 ihmistä. Taustalla oli muun muassa kuivuus ja avunantajien hidastelu.
Al-Shabaabia syytettiin hätäavun vaikeuttamisesta, mikä laski sen suosiota. Kenties osittain sen vuoksi se ilmoitti elokuussa vetäytyvänsä Mogadishusta muuttuneen taktiikan seurauksena.
Seuraavana vuonna Somalia sai ensimmäisen parlamenttinsa yli 20 vuoteen väliaikaishallinnon mandaatin umpeuduttua. Vaaleja maassa ei voitu järjestää, joten parlamentin valitsi itsenäinen tekninen valintakomitea. Lainvoimaisen parlamentin myötä varmistuivat myös presidentinvaalit, jotka olivat ensimmäiset maassa sitten vuoden 1967.
Parlamentti valitsi presidentiksi Hassan Sheikh Mohamudin, entisen poliittisen aktivistin ja yliopiston professorin, joka oli toiminut sisällissodan aikana konsulttina kansalaisjärjestöille ja YK:n toimielimille. Ennen virkaanastujaisiaan häntä vastaan kohdistettiin itsemurhaisku, joka vaati kuolonuhreja, mutta josta presidentti selvisi naarmuitta.
Mohamud aloitti perusteellisen kampanjan heti valintansa jälkeen ja pyrki elvyttämään diplomaattisia suhteita, jotka sisällissodan aikakausi oli tuhonnut. Alkuvuonna 2013 muun muassa Yhdysvallat ja Somalia loivat diplomaattiset suhteet yli 20 vuoden tauon jälkeen ja myös Kansainvälinen valuuttarahasto tunnusti Somalian valtion. Presidentti Mohamud kampanjoi myös vahvasti asevientikiellon kumoamisen puolesta, jotta maa pystyisi kehittämään puolustusvoimiaan ja parantamaan turvallisuuttaan.
6. maaliskuuta 2013 YK:n turvallisuusneuvosto osoitti luottamuksensa maan hallitukselle poistamalla vientikiellon osittain vuoden määräajaksi ja pidentämällä AMISOM-operaation määräaikaa vielä vuodella.
Al-Shabaab alkoi menettää jalansijaansa Somaliassa AMISOMille vuosina 2011–2015. Jo alkuvuonna 2012 se menetti tärkeät Baidoan ja Afgoyen kaupungit ja myöhemmin myös Kismayon, joka oli viimeinen sen hallussa ollut suurkaupunki.
Maan turvallisuustilanne pysyi kuitenkin heikkona. Elokuussa 2013 Lääkärit ilman rajoja -järjestö ilmoitti poistuvansa maasta kestämättömän turvallisuustilanteen takia. Järjestö palasi takaisin vasta neljä vuotta myöhemmin.
Kuvassa etiopialaisia sotilaita Afrikan unionin sotilasoperaatiosta AMISOMista. Kuva on otettu päivä sen jälkeen, kun sotilaat olivat olleet taistelussa kapinallisryhmä al-Shabaabin kanssa kesäkuussa 2016. Kuva: YK:n uutiset/Amisom/Ilyas Ahmed.
Al-Shabaab pitää pintansa
Viime vuosina Al-Shabaab on vetäytynyt Somalian maaseudulle, mutta se on edelleen toimintakykyinen ja tekee iskuja Mogadishua myöten niin siviilejä, hallitusta kuin turvallisuusviranomaisiakin vastaan. Esimerkiksi elokuussa 2019 Al-Shabaabin iskussa sai surmansa Mogadishun pormestari Abdirahman Omar Osman. Viime vuosina Al-Shabaab on iskenyt myös esimerkiksi Keniaan.
Somalian tilannetta vaikeuttavat myös klaaniristiriidat sekä kiistat Mogadishun keskushallinnon ja osavaltioiden välillä. Helmikuussa 2017 Somalia sai jälleen uuden presidentin. Parlamentti valitsi presidentiksi somalialais-yhdysvaltalaisen entisen pääministerin Mohamed Abdullahi Mohamedin, joka on lempinimeltään Farmajo. Hän julisti uuden sodan Al-Shabaabia vastaan.
Samana syksynä Somaliassa koettiin konfliktin kymmenvuotisen historian pahin isku, kun Mogadishuun kohdistetussa kaksoispommi-iskussa kuoli yli 350 ihmistä. Al-Shabaab ei ottanut vastuuta iskusta, mutta sen uskotaan olevan tekijä. Iskut herättivät myös tavallisten somalialaisten vihan Al-Shabaabia kohtaan. Tapahtumien seurauksena Yhdysvallat lisäsi lennokki-iskuja maassa. Vuonna 2019 ilmestyneen YK-raportin mukaan iskujen lisäämisellä on kuitenkin ollut vain vähän vaikutuksia Al-Shabaabin kykyyn tehdä iskuja Somaliassa.
Iskuista huolimatta Somalia hallitus on pyrkinyt vakauttamaan maata. Vuonna 2020 Somaliassa oli määrä pitää ensimmäiset suorat presidentinvaalit ja parlamenttivaalit sitten vuoden 1969 – tähän asti vaalit ovat olleet enemmän tai vähemmän epäsuoria. Koronaviruspandemia, heikkenevä turvallisuustilanne ja aavikkokulkusirkkaepidemia lykkäsivät vaalit kuitenkin vuoteen 2021.
Konflikti sekä vaikeat sääolosuhteet, kuten tulvat ja kuivuus, ovat ajaneet Somalian vaikeaan humanitaariseen kriisiin. Vuoden 2011 nälänhädän jälkeen tilanne on parantunut, mutta syksyllä 2019 maa oli jälleen nälänhädän partaalla, kun viljasato oli jopa 70 prosenttia normaalia pienempi. Vuonna 2020 maahan hyökkäsivät myös aavikkokulkusirkat. Humanitaarisen avun tarpeessa on arveltu vuonna 2020 olevan 5,2 miljoonaa ihmistä. Maan sisäisiä pakolaisia on 2,6 miljoonaa.
Ruuan puute ja monet suut ruokittavana Somaliassa. YK Kuva: Manoocher deghati/Irin
YK:n rooli
YK:lla oli UNOSOM:in rauhanturvajoukkoja Somaliassa huhtikuusta 1992 maaliskuuhun 1995 asti. Joukot saivat vahvistuksia amerikkalaisten johtamalta interventiojoukko United Task Forcelta (UNTAF), ja enimmillään Somaliassa oli 37 000 rauhanturvaajaa yli 20 eri maasta. Operaatiota on jälkeen päin nimitetty YK:n kaikkein epäonnistuneimmaksi operaatioksi.
Rauhanturvaajat joutuivat eri klaaniryhmien kanssa taisteluihin, joissa monet kuolivat. Tämä sotilaallinen operaatio aiheutti myös laajaa vastustusta siviiliväestön keskuudessa. Yhdysvallat joutui erityisen koville, kun amerikkalaisia sotilaita tapettiin ja nöyryytettiin Mogadishun kaduilla. Yhdysvallat vetäytyi tämän jälkeen Somaliasta kokonaan. Perääntyminen on leimannut Yhdysvaltojen myöhempääkin asennetta koskien toimintaa YK-joukoissa.
UNOSOM-joukkojen peräännyttyä vuonna 1995 silloinen YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Khali perusti Somalian maatoimisto UNPOS:in(United Nations Political Office for Somalia) rauhan saamiseksi Somaliaan. Tavoitteeseen pyrittiin solmimalla siteitä Somalian johtajiin ja maan siviilijärjestöihin sekä konfliktiin osallistuneisiin valtioihin ja ulkomaisiin järjestöihin.
Turvallisuusneuvosto näytti helmikuussa 2007 vihreää valoa AU:n johtamille 8 000 sotilaan joukoille (AMISOM), joiden tarkoituksena oli tukea väliaikaishallitusta ensin kuusi kuukautta. AMISOM-joukkojen toimiaikaa on pidennetty sittemmin aina ennen määräajan päättymistä ja ne ovat edelleen toiminnassa. UNPOS lakkautettiin kesäkuussa 2013 ja sen toiminnot upotettiin osaksi uutta erityistoimistoa (integrated mission), joka sijaitsee Mogadishussa, toisin kuin maatoimisto, joka joutui toimimaan Keniasta käsin epävakaiden olosuhteiden pakottamana.
Ugandasta tulevat AU:n rauhanturvaajat käsittelevät aseita. Kuva: Aweys Osman/Irin
Turvallisuusneuvosto asetti aikoinaan Somalian asevientikieltoon sisällissodan takia 1992. Asevientikielto oli voimassa aina siihen asti, kunnes vuonna 2004 perustettu väliaikainen hallitus saatiin viimein korvattua legitiimillä, kaikkien klaanien ja Puntmaan ja Gamudugin hyväksymällä hallituksella ja Hassan Sheikh Mohamudin tultua valituksi presidentiksi.
UNDP tuki vaalien järjestämistä perustuslain laatimisprosessissa ja yhdessä YK:n Somalian maatoimiston kanssa, ja AMISOM-joukot osallistuivat vaalipäivän turvatoimiin. Merkittävällä hallinnon ja turvallisuuden kehityksellä ansioitunut uusi presidentti sai diplomaattisen hyväksynnän kautta linjan ja asevientikielto lopulta kumottiin osittain vuoden ajaksi vuoteen 2014 asti. Kiellon kumoamisen tarkoituksena oli antaa maalle keinot kehittää omaa armeijaansa ja turvallisuuttaan siten, että islamistiryhmittymät pystyttäisiin tulevaisuudessa pitämään hallinnassa. Sittemmin asevientikieltoa on kuitenkin jatkettu, ja se on voimassa ainakin marraskuuhun 2020 asti.
Lähteet: Maailma.net, HS, UN News, OCHA, Unicef, SIPRI, BBC, Uppsalan konfliktitietokanta, Global Policy Forum, CIA - The World Factbook
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue konfliktiin osallistuneiden maiden maaprofiilit:
Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit:
YK-aiheisia linkkejä:
YK:n toiminta Somaliassa, UNSOM
YK:n humanitaarisia uutisia Somaliasta, OCHA/IRIN
Vinkkejä lisälukemiseksi:
- Mary Harper, 2012: “Getting Somalia Wrong?: Faith, War and Hope in a Shattered State”.
- Stig Jarle Hansen, 2013: “Al Shabaab in Somalia: The History and Ideology of a Militant Islamist Group”.