[[suggestion]]
Kansainvälinen rypäleasesopimus

Vedtatt

3.12.2008

Trådt i kraft

01.08.2010

Les mer på engelsk

Konvensjonen om klaseammunisjon på engelsk

107 maata hyväksyivät sopimuksen Dublinissa toukokuussa 2008 ja saman vuoden joulukuussa 94 valtiota allekirjoittivat sopimuksen Oslossa. Sopimus astui voimaan elokuussa 2010. Norja oli yksi niistä valtioista, jotka ajoivat sopimuksen aikaansaamista vahvimmin. Toiveena on, että rypäleasesopimuksesta tulee samanlainen läpimurto, kuin vuoden 1997 Ottawan miinasopimuksesta, joka johti miinojen käytön merkittävään vähentymiseen koko maailmassa. Suomi ei toistaiseksi ole allekirjoittanut sopimusta.

Rypäleaseita käyttivät ensimmäiseksi neuvostojoukot hyökkäyksissään saksalaisia tankkeja vastaan toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Myöhemmin sodan aikana rypäleaseita (ns. perhospommi) käyttivät myös saksalaiset ja englantilaiset joukot.

Toisen maailmansodan jälkeen rypäleaseita käytettiin seuraavan kerran vasta Yhdysvaltojen pommittaessa Vietnamia, Laosia ja Kambodzaa Vietnamin sodan (1959-1975) aikana. Tämän sodan jälkeen rypäleaseiden käyttö yleistyi. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana rypäleaseet leimasivat monia suuria konflikteja, kuten Persianlahden ja Balkanin sotia sekä Afganistanin invaasiota (1979-1989). Näiden konfliktien lisäksi rypäleaseita on käytetty sisällissodissa, terrori-iskuissa ja pienemmissä taisteluissa ympäri maailman.

Rypäleaseiden käyttöön liittyy suurta epävarmuutta. Monet valtiot eivät luovuta tietoa tämäntyyppisistä aseistaan. Kentältä löytyneet pommit ovat usein ainut keino tunnistaa, mitkä valtiot ovat käyttäneet asetta. Myös eri terroristi- ja kapinallisryhmät ovat tiettävästi käyttäneet rypäleaseita.

Rypäleasesopimus on oikeudellisesti sitova kaikille sen allekirjoittaneille valtioille. Sopimus velvoittaa valtioita tuhoamaan kaikki rypäleaseensa, sekä puhdistamaan ja turvaamaan kaikki ne alueet, joilla rypäleaseita on joskus käytetty. Lisäksi sopimus vaatii allekirjoittajavaltioita takaamaan, että rypäleaseiden uhreiksi joutuneet saavat tukea ja psykologista apua.

Valtiot, joilla on siihen mahdollisuus, ovat velvoitettuja auttamaan muita maita sopimuksen sisällön täyteenpanossa.

Resurssit