Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi
Maailmanperintösopimus määrittelee, mitkä kulttuuriset tai luonnonkohteet lisätään Unescon maailmanperintölistaan, ja mitä velvollisuuksia tästä seuraa jäsenmaille.
-
Vedtatt
- 16.11.1972
-
Trådt i kraft
- 17.12.1975
-
Les mer på engelsk
- Convention Concerning the Protection of the World Cultural and Natural Heritage
Ratifioimalla maailmaperintösopimuksen jäsenmaat sitoutuvat tunnistamaan, vaalimaan ja suojelemaan omia kulttuuriperintökohteitaan. Jäsenmaat raportoivat säännöllisesti maailmanperintökomitealle kulttuuriperintökohteidensa tilasta pitääkseen komitean ajan tasalla.
Maailmanperintösopimus on Unescon alainen sopimus.
Sopimuksen jäsenmaita kannustetaan välittämään tietoa perintökohteista sekä laatimaan omat ohjelmansa kohteiden suojelemiseksi. Sopimuksella säädetään myös kulttuuriperintörahastosta, joka antaa kansainvälistä tukea kulttuuriperintökohteille.
Perintökohteet saattavat menettää paikkansa kohteiden listalla, mikäli ne eivät vastaa komitean vaatimuksia.
Ajatus kansainvälisestä yhteistyöstä erityisten paikkojen suojelemisen hyväksi sai alkunsa jo ensimmäisen maailmansodan ja sen aikaansaaman tuhon jälkeen. Kun Egypti alkoi 1950-luvulla suunnitella padon rakentamista paikalle, jossa se jättäisi alleen Abu Simpelin tuhansia vuosia vanhan temppelin, kasvoi huomio maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisen tarpeesta edelleen. Unesco ja sen jäsenmaat onnistuivat yhdessä kampanjoiden pelastamaan Abu Simpelin temppelin. Samalla aloitettiin valmistelut uuden sopimuksen luomiseksi.
Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi hyväksyttiin vuonna 1972 YK:n ensimmäisessä ympäristökonferenssissa Tukholmassa. Yhdistämällä kulttuurin ja luonnon yhteen sopimukseen YK halusi osoittaa, kuinka ihminen elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja riippuvuussuhteessa luonnon kanssa.
Gjennomføring
Sopimuksen jäsenmailla, etenkin kehitysmailla, on mahdollisuus saada tukea maailmanperintörahastolta. Rahasto tukee valtioita maailmanperinnön tunnistamisessa, suojelemisessa ja edistämisessä noin 4 miljoonalla dollarilla vuosittain. Perintökohteet, jotka ovat vaarassa joko ihmisen aiheuttaman tuhon tai luonnonkatastrofien takia voivat myös saada rahastosta hätäapua.
Maailman perintökohteiden listalla olevia paikkoja varten luodaan laajoja säilytyssuunnitelmia sekä valvontamekanismeja, jotka ovat apuna kohteiden suojelussa. Nämä paikat houkuttelevat myös usein turisteja ja vierailijoita. Turismi voi tuoda taloudellista tuottoa valtiolle, mutta samalla se tekee perintökohteet haavoittuvaisemmiksi tuholle.
Unescon maailmanperintöluetteloa kritisoitiin 1980-luvulla siitä, että Euroopan historialliset kristilliset kohteet olivat siinä yliedustettuina, vaikka sopimuksen tarkoituksena oli ollut luoda lista, joka vastaisi maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön monimuotoisuutta. Unesco kehittikin vuonna 1994 strategian erityyppisten, aiemmin luettelosta uupuneiden perintökohteiden tunnistamiseksi, jotta luettelosta saataisiin moninaisempi. Nykyään perintökohteet seuduilta tai maista, jotka ovat aliedustettuina maailmanperintölistalla saavat etusijan nimitysprosessissa.
Unesco on myöhemmin kehittänyt myös muita sopimuksia koskien mm. kulttuurillista monimuotoisuutta sekä kulttuuriperinnön laitonta myyntiä ja tuhoamista sota-aikana.