[[suggestion]]
Kioton pöytäkirja

Vedtatt

11.12.1997

Trådt i kraft

16.2.2005

Les mer på engelsk

Kyoto Protocol

Kioton pöytäkirja täydentää Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta (UNFCCC), jota kutsutaan myös YK:n ilmastosopimukseksi. Ilmastosopimus allekirjoitettiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa vuonna 1992. Kioton sopimus hyväksyttiin joulukuussa 1997 Japanin Kiotossa.

Maat, jotka allekirjoittivat Kioton pöytäkirjan, sitoutuivat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuosien 2008–2012 aikana. Tämä vaatimus koski vain rikkaita teollisuusmaita. Yhteensä näiden maat sitoutuivat vähentämään kasvihuonepäästöjään viisi prosenttia vuoden 1990 päästötasosta vuosina 2008-2012. Myös useat kehitysmaat ovat allekirjoittaneet sopimuksen, mutta niillä ei ole mitään velvoitteita. Kioton pöytäkirja astui voimaan vasta 16. helmikuuta 2005, jolloin 55 maata oli ratifioinut sopimuksen. Nykyisin Kioton sopimuksen on allekirjoittanut 189 maata.

Kioton sopimus antaa jäsenmaille mahdollisuuden käydä kauppaa omilla päästökiintiöillään ja tehdä päästövähennyksissä yhteistyötä yli valtiorajojen. Joka vuoden joulukuussa jäsenmaat tapaavat COP-kokouksissa (Conference of the Parties), joissa keskustellaan keinoista vähentää hiilidioksidipäästöjä ja toteuttaa Kioton sopimusta.

Kioton pöytäkirjan jatkosta - eli toisesta velvoitekaudesta - sovittiin Dohassa, Qatarissa pidetyssä ilmastokokouksessa vuonna 2012. Toiseen velvoitekauteen on sitoutunut vähemmän maita kuin ensimmäiseen. Tällä sivulla oleva sopimuksen ratifioiden maiden lista koskee vain Kioton pöytäkirjan ensimmäistä kautta.

Gjennomføring

Kioton sopimusta kritisoitiin kunnianhimon puutteesta, koska päästöjen vähennystavoitteita pidettiin vähäisinä ja lyhytjännitteisinä. Sopimuksen velvoitukset ovat hyvin vähäiset YK:n ilmastopaneelin tavoitesuosituksiin verrattuna.

Kioton sopimusta on kritisoitu myös siitä, miten se on jakanut päästömääräyksiään eri maille. Päästötaso laskettiin vuoden 1990 tasosta, joka on joillekin maille edullinen lähtökohta, joillekin taas huonompi. Esimerkiksi entisen Neuvostoliiton teollisuus oli erittäin saastuttavaa tuona ajankohtana, samaan aikaan kuin kehittyneemmät maat kuten Japani olivat jo kauan sitten vähentäneet päästöjään voimakkaasti.

Sellaiset maat, joiden päästöt ovat perinteisesti olleet keskitasoa, kuten Intia, Brasilia ja Kiina, eivät olleet velvoitettuja vähentämään päästöjään, vaikka niiden päästöt ovat vuosien varrella kasvaneet voimakkaasti. Sopimus ei myöskään koske kansainvälistä laiva- ja lentoliikennettä, jotka aiheuttavat huomattavan osan koko maailman päästöistä. Monien mielestä Yhdysvaltojen osallistumattomuus sopimukseen oli merkki sopimuksen epäonnistumisesta, koska maa tuottaa yksin yli 20 prosenttia maailman kaikista haitallisista kasvihuonekaasuista.

Vuonna 2015 saatiin Pariisissa aikaan kansainvälinen kattava sopimus ilmastotoimien jatkosta: Pariisin ilmastosopimuksessa päätettiin ilmastonmuutoksen vastaisista toimista vuoden 2020 jälkeisenä aikana.