[[suggestion]]
Ottawan miinasopimus

Yleissopimus allekirjoitettiin Ottawassa 3. joulukuuta 1997. Keskeisiä sopimuksen toimitsijoita olivat Kansainvälinen punainen risti ja Kansainvälinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), joka perustettiin vuonna 1991. Sopimus astui voimaan 1. maaliskuuta vuonna 1999 sen jälkeen, kun 40 maata oli sitoutunut noudattamaan sen ehtoja. Mikään muu vastaava sopimus ei ole tullut näin nopeasti voimaan allekirjoituksen jälkeen, mitä pidetäänkin merkkinä siitä, että sopimuksen ehdoista oltiin yksimielisiä. Geneven humanitäärinen miinakeskus (GICHD) on perustanut oman yksikön, joka valvoo ja ohjaa jäsenmaitaan niiden toimissa sopimuksen ehtojen täyttämiseksi. Keskus toimii myös sihteeristönä, joka vastaa miinasopimusta koskeviin kysymyksiin. Jäsenmaat raportoivat vuosittain YK:n pääsihteerille ja kokoontuvat säännöllisesti arvioimaan sopimuksen toteutumista.

Gjennomføring

Maamiinojen vastaista työtä on tehty vuosien ajan. Kun YK:n oma maamiinapöytäkirja päivitettiin vuonna 1996, oltiin laajasti samaa mieltä siitä, etteivät sen ehdot olleet tarpeeksi kattavia. Uuden yleissopimuksen valmistelut aloitettiinkin saman vuoden syksynä. Uusien ehtojen valmistelutyötä johdettiin ainutlaatuisella tavalla vapaaehtoisten järjestöjen ja valtiollisten toimitsijoiden yhteistyönä. Vuotta myöhemmin Kansainvälisen maamiinojen poistoon tähtäävän järjestön (ICBL) johtaja Jody Williams sai Nobelin rauhanpalkinnon ja samana vuonna sopimuksen neuvottelut saatettiin päätökseen Oslossa. Vaikka monilla sopimuksen ulkopuolelle jättäytyneillä suurvalloilla on suuria miinavarastoja, on yleissopimuksen ehdoista kuitenkin tullut kansainvälinen normi, jota useimmat maat kunnioittavat - olivatpa ne sitten jäsenmaita tai eivät. Koska vain valtiot voivat sitoutua sopimukseen, ei-valtiolliset toimijat jäävät yleissopimuksen ulkopuolelle. Kapinallis- ja sissiryhmien miinojen käyttö onkin pysyvä ongelma kaikkialla maailmaa.

Resurssit