[[suggestion]]
Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista

Montrealin pöytäkirja avattiin allekirjoituksille 16. syyskuuta 1987, ja se on lisäys YK:n yleissopimukselle koskien otsonikerroksen suojelua (1985). Pöytäkirja astui voimaan 1. tammikuuta 1989 sen jälkeen kun vaadittu vähimmäismäärä eli 11 valtiota antoi sopimukselle lopullisen hyväksyntänsä. Jäsenmaat sitoutuvat vähentämään asteittain otsonikerrosta vahingoittavia kaasupäästöjään. Päästövähennysvaatimukset ovat suurempia rikkaille maille, jotka ovat päävastuussa päästöistä. YK:n ympäristöohjelma UNEP on perustanut oman otsonisihteeristönsä, joka järjestää vuosittain kokouksia ja neuvotteluja eri osapuolten välille. Pöytäkirjan ehtoja uudistetaan ja säädellään jatkuvasti. Lontoon kokouksessa vuonna 1990 päätettiin perustaa oma rahasto, joka antaisi apua ja taloudellista tukea tavoitteiden saavuttamiseksi köyhissä maissa.

Gjennomføring

Otsonikerrosta heikentävät kaasupäästöt ovat vähentyneet merkittävästi Montrealin pöytäkirjan astuttua voimaan. Kattavat toimenpiteet ympäri maailmaa ovat johtaneet siihen, että lukuisat maat ovat täysin lopettaneet otsonikerrosta vahingoittavien kaasujen päästöt. YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan on sanonut pöytäkirjan olevan ehkä yksi maailman kaikkein onnistuneimmista kansainvälisistä sopimuksista, koska otsonikerroksen aukot eivät ole kasvaneet moniin vuosiin. On olemassa kaksi pääsyytä sille, miksi Montrealin pöytäkirja on vaikuttanut niin voimakkaasti päästöihin. Ensinnäkin kaasujen vagingollisuudesta otsonikerrokselle ei ole mitään epäilystä, eikä kukaan ei ole kyseenalaistanut päästövähennystoimia. Toiseksi pöytäkirja asettaa konkreettisia vaatimuksia vähennyksille, mistä syystä sopimuksen toteuttamista on helppo valvoa. Näistä syistä yli 190 maata on allekirjoittanut sopimuksen.

Resurssit