Yleissopimus lapsen oikeuksista
Yleissopimus lapsen oikeuksista vaatii jäsenmaitaan hyväksymään ja kunnioittamaan lasten perustavanlaatuisia oikeuksia kuten oikeutta elämään, kehitykseen, suojeluun ja osallistumiseen. 196 maata on täysjäseniä, mutta Yhdysvallat on päättänyt pysyttäytyä sopimuksen ulkopuolella.
-
Vedtatt
- 20.11.1989
-
Trådt i kraft
- 02.09.1990
-
Les mer på engelsk
- Convention on the Rights of the Child
Lapsen oikeuksia käsittelevä kansainvälinen yleissopimus avattiin allekirjoituksille 20. marraskuuta 1989. Yleissopimuksen muotoili YK:n
ihmisoikeuskomitea ja sen sisältö perustui YK:n lapsen oikeuksien julistukseen, joka hyväksyttiin 30 vuotta aiemmin.
Yleissopimus astui voimaan jo 2. syyskuuta 1990 sen jälkeen, kun 20 maata lopulta hyväksyi sopimuksen ehdot. Yleissopimuksen noudatusta valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea, joka säännöllisesti arvioi yksittäisten jäsenmaiden tilanteen ja antaa suosituksia ja välittää valvontansa tuloksia.
Yleissopimus on erittäin laaja ja se kattaa useimmat osa-alueet liittyen lasten oikeuksiin elämään, kehitykseen, suojeluun ja osallistumiseen. Yleissopimuksella on kolme valinnaista pöytäkirjaa, joista Suomi on ratifioinut kaikki kolme.
Gjennomføring
Lapsen oikeuksien sopimus on YK:n laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Tämä onkin yksi sopimuksen sekä vahvoista että heikoista puolista: Sen antama laaja suoja tekee sen jäsenyydestä erityisen merkittävän, mutta sen vaikutusta heikentää se, että monet maat voivat pidättäytyä hyväksymästä suurta osaa sen sisällöstä. Tämä pidättäytyminen osoittaa sen, kuinka ongelmallista on hyväksyä laki, jolla määritellään paras lapsuus.
"Lapsen etu" kulkee punaisena lankana yleissopimuksen kaikissa artikloissa. Universaalisti ei ole kuitenkaan hyväksytty sitä, että lapsilla ylipäätään on omia oikeuksia. Yleissopimuksen hyväksymiseen asti lasten oikeudellinen asema kuului monissa maissa ensisijaisesti vanhempien määräysvallan alaisuuteen. Lapsen oikeuksien sopimusta voidaankin pitää yrityksenä saada hyväksyntää sille, että lapset ovat itsenäisiäyksilöitä omine erityisine tarpeineen ja oikeuksineen.
Sopimuksen joidenkin artikloiden sisältöä on kritisoitu. Eritoten on arvosteltu artiklaa 38, jossa lapsisotilaiden alin ikäraja on niinkin alhainen kuin 15 vuotta. Tätä artiklaa samoin kuin muita sopimuksen kritisoituja kohtia on yritetty säädellä erilaisilla lisäpöytäkirjoilla, jotka jäsenmaat voivat joko hyväksyä tai olla hyväksymättä.