[[suggestion]]
Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus

Vedtatt

16.12.1966

Trådt i kraft

23.03.1976

Les mer på engelsk

International covenant on civil and political rights

YK:n kansainvälinen kansalais-ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus avattiin allekirjoituksille 12. joulukuuta 1966. Yleissopimus astui voimaan vasta 23. maaliskuuta 1976, sen jälkeen kun 35 maata oli sitoutunut sopimukseen. Se velvoittaa jäsenmaitaan kunnioittamaan asukkaittensa perustavia oikeuksia elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, oikeusturvaan, sananvapauteen ja demokraattiseen johtojärjestelmään. Sopimuksen toimeenpanoa valvoo YK:n ihmisoikeusneuvosto (UNHCR). Komitea arvioi jäsenmaitten tilanteen säännöllisesti.

Gjennomføring

Kun YK hyväksyi ihmisoikeusjulistuksen vuonna 1948, sen tarkoitus oli luoda perusta kansainväliselle ihmisoikeussopimukselle, jossa kaikki oikeudet olisivat yhtä tärkeitä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, ja yhden sopimuksen sijasta päädyttiin kahteen sopimukseen: taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan (TSS) ja kansalais- ja poliittisia koskevaan yleissopimukseen (KP). KP-yleissopimukselle antoi leimansa toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen rajanveto länsimaisten ja kommunististen maitten välille. Länsimaiden mielestä yksilön kansalais- ja poliittiset oikeudet olivat ihmisoikeuksista tärkeimmät, ja ne toivoivat siksi näille oikeuksille omaa yleissopimusta. Näiden mielestä KP-yleissopimuksellae tulisi antaa enemmän painoa kuin taloudellisille, sosiaalisille ja sivistyksellisille oikeuksille (TSS), jotka taasen kommunistien mielestä olivat tärkeimmät.

Koska länsimaiset maat ovat olleet aktiivisempia ihmisoikeustyössä, on KP-sopimusta pidetty tärkeimpänä. TSS-yleissopimus on usein joutunut taka-alalle, kun YK asettaa ihmisoikeuksia kansainväliselle esityslistalle. Monet ovat myös sitä mieltä, että KP-yleissopimus johtaa parempiin tuloksiin pitkällä tähtäimellä ja se on helpompi siirtää käytäntöön. Tämä on tullut erityisen selvästi esille maailman kahden suurimman ihmisoikeusjärjestön - Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin - tekemän työn kautta. Järjestöt ovat keskittyneet toiminnassaan eniten yksilövapauden ja poliittisten vankien tilanteeseen, sekä muihin kansalais-ja poliittisten oikeuksien rikkomuksiin.

Kansainvälisesti on tehty paljon työtä, että kaikki maailman maat noudattaisivat kansalais- ja poliittisia oikeuksia, mutta silti näiden oikeuksien rikkominen jatkuu laajassa mittakaavassa. Monet ihmisoikeusasian parissa työskentelevät ovat sitä mieltä, että ihmisoikeustyön tulee perustua sekä KP- että TSS-yleissopimukseen.

Resurssit