Kolumbia sijaitsee Etelä-Amerikan luoteiskaarteessa Panaman ja Venezuelan välissä. Kolumbia on kahden meren rannalla. Karibianmeren puolella rannikko ulottuu Capurganasta Panaman rajalta karun kallioiselle Guajiran niemelle ja Venezuelanlahdelle. Länsirannikkoa huuhtelee Tyyni meri Humboldtinlahdelta Ecuadorin rajalle Matajejoen suulle. Kolumbiassa on lämmin ja kostea ilmasto. Vuorilla on viileämpää kuin rannikoilla.

Kolumbian keskiosien halki työntyy kolme Andien vuorten haaraa. Korkeimmat lumipeitteiset huiput kohoavat yli viiden kilometrin korkeudelle merenpinnasta. Pääkaupunki Bogota on ylätasangolla, kahden ja puolen kilometrin korkeudella merenpinnasta. Ylänköjen rinteillä kasvatetaan kahvia. Luonnontilaisia pilvimetsiäkin on vielä jäljellä. Reserva Orquideas-luonnonpuistossa Medellinin lähellä on tunnistettu 120 orkidealajia. Vuorten itäpuolella maa laskeutuu Amazonin ja Orinocon alangoille. Orinocon rehevät lakeudet ovat karjan laitumina. Amazonin alueella kasvaa sademetsää. Cahuinarin suojelualueella elää punamölyapinoita, pieniä titi-apinoita, jaguaareja, laiskiaisia, isoja värikkäitä papukaijoja ja arraukilpikonnia, jotka ovat maailman suurimpia jokikilpikonnia.

Karibian rannikolla on alankoja. Niiden läpi virtaa Magdalenajoki, joka laskee mereen Barranquillan vieressä. Magdalenajoen valuma-alue sivujokineen, hetteikköineen ja soineen kattaa neljäsosan Kolumbian pinta-alasta. Jokilaaksot ovat maatalouden ydinalueita. Kolumbian Tyynen meren rannikolla sijaitseva Lloro on yksi maailman sateisimmista paikoista. Utrian kansallispuisto Lloron lähellä on perustettu rannikkoluonnon suojelemiseksi. Rannalla on jyrkänteitä ja tiheää monilajista lehtimetsää. Metsässä on puumia ja muurahaiskarhuja. Rannan edustalla on koralliriuttoja. Meressä ui delfiinejä, valashaita ja merikilpikonnia.

Kolumbian metsiä hävitetään joka vuosi yli 200 000 hehtaaria. Jokien varsilla harjoitetaan epäsäännöllistä kaivostoimintaa ja kullan huuhdontaa, jotka likaavat ja jopa myrkyttävät vesiä. Jos luonnonympäristöä ja vesilähteitä ei suojella, ihmisten elämä ja ruoantuotanto vaikeutuvat. Rikas luonto on yksi Kolumbian matkailuvalteista. Sademetsät ovat monien alkuperäiskansojen elinympäristö. 

Kolumbian eteläosassa Chiribiqueten luolissa on tuhansia punaisia rautavärimaalauksia, jotka esittävät ihmisiä ja eläimiä. Vanhimmat kuvat on taiteiltu 20 000 vuotta sitten. Bogotan ylängöltä on löydetty 12 000 vuotta vanhoja kivityökaluja. Kun espanjalaiset saapuivat Kolumbiaan 1500-luvun alussa, he kohtasivat monia alkuperäiskansoja. Muiscat harjoittivat monipuolista maanviljelyä. Tumacot valmistivat kauniita savi- ja kultaesineitä. Zenujen kaupungeissa asui tuhansia ihmisiä.

Espanjalaiset aloittivat Kolumbian valloituksen Karibian rannikolta. He perustivat Santa Marian kaupungin (1510) lähelle nykyisen Panaman rajaa ja siitä itään Cartagenan (1533), josta tuli yksi Espanjan tärkeimmistä satamista Amerikan mantereella. 1550-luvulla espanjalaisten valta vakiintui maan sisäosissa. Kolumbia tuotti kultaa. Sitä huuhdottiin jokien varsilla. Espanjalaiset perustivat ylängöille kaivoksia. Kulta oli Kolumbian päätuote vielä 1800-luvulla. Kolumbia julistautui itsenäiseksi vuonna 1810. Vapaussota jatkui kuitenkin vielä monta vuotta. Vuonna 1819 perustettuun Suur-Kolumbian valtioon kuuluivat myös Panama, Venezuela ja Ecuador. Venezuela ja Ecuador irtautuivat Suur-Kolumbiasta vuonna 1830. Panama itsenäistyi Kolumbiasta vuonna 1903. 

1800- ja 1900-luvuilla Kolumbiassa käytiin useita sisällissotia. Niitä synnytti konservatiivien ja liberaalien jatkuva kamppailu vallasta. Vuosien 1946 ja 1964 välisenä aikana väkivaltaisuuksissa surmattiin 200 000 ihmistä. 1960-luvun puolivälissä vasemmistolaiset sissiryhmät aloittivat pitkän kapinan. 1970-luvulla huumekauppa ja järjestäytynyt rikollisuus kasvoivat kipeäksi ongelmaksi. Kolumbia tuotti 70 prosenttia Yhdysvaltoihin kuljetetusta marihuanasta. Kokaiinikauppaa paisui mahtavaksi elinkeinoksi. 1980- ja 1990-luvuilla Kolumbia vajosi väkivallan kierteeseen. Väkivallan harjoittajia olivat vasemmistolaiset sissiliikkeet ja oikeistolaiset kuolemanpartiot, armeija, poliisi, huumekartellit ja yksittäiset rikolliset. Väkivaltainen kuolema oli yleisin kuolinsyy 1980-luvun lopulla.

Vuonna 2016 Kolumbian hallitus ja suurin sissiliike (FARC) sopivat sodan lopettamisesta. Aseelliset välikohtaukset ovat silti jatkuneet, koska osa sisseistä ei hyväksy rauhansopimusta. Sisseillä on tukialueita Venezuelan puolella. Huumekauppaan liittyvä avoin väkivalta on vähentynyt, mutta kokaiinin tuotanto on yhä kasvanut ja rikollisjärjestöillä on edelleen suuri asevoima, jolla ne voivat painostaa ja kiristää sekä viranomaisia että väestöä. 

Vuonna 2022 Kolumbian presidentiksi valittiin Gustavo Petro. Hän on aikaisemmin toiminut Bogotan kaupunginjohtajana. Hän on entinen sissi ja nyt ensimmäinen vasemmistolainen Kolumbian presidenttinä. Petron varapresidentti Francia Marquez on osallistunut vuosien ajan ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjen toimintaan. Hänelle myönnettiin kansainvälisesti arvostettu Goldman-säätiön ympäristöpalkinto vuonna 2018. Vaikka Kolumbian hallitus ja suurin sissiliike FARC sopivat rauhan solmimisesta vuonna 2016, väkivalta on jatkunut monilla seuduilla. Sissiliikkeistä on irronnut ryhmiä, jotka toimivat yhteistyössä kokaiinikartellien kanssa, harjoittavat kullan salakuljetusta, kiristävät rahaa syrjäseutujen viljelijöiltä ja kauppiailta ja ovat mukana monessa muussakin rikollisuudessa. Oikeistolaiset kuolemanpartiot painostavat ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjä, surmaavat paikallis- ja intiaaniyhteisöjen johtajia ja myyvät väkivaltapalveluja poliitikoille ja yhtiöille, joilla mielestään on tarvetta käyttää tällaisia painostuskeinoja. FARC-liikkeen kanssa solmitun sopimuksen jälkitoimet ovat jääneet pahasti kesken. Vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan jäljet eivät katoa olemattomiin ilman, että tapahtunut puidaan selväksi: ihmisoikeuksien loukkaukset käsitellään, sodan synnyttäneet taloudelliset ongelmat ja ihmisiä loukkaava eriarvoisuus yritetään ratkaista rakentavin keinoin. Tässä on ensimmäinen iso haaste Kolumbian uudelle hallitukselle.

Vuoden 2022 ensimmäisten kolmen kuukauden aikana Kolumbiassa surmattiin 48 paikallisyhteisöjen johtajaa ja ihmisoikeus- tai ympäristöjärjestöjen jäsentä. Vuonna 2021 verojen korotuksista alkaneet mielenosoitukset levisivät laajoiksi mellakoiksi useissa kaupungeissa. Niitä hajottaessaan poliisi ampui kohti mielenosoittajia ja tappoi yli 30 ihmistä. Suuttumus kytee edelleen nuorten keskuudessa. Hallitukselta odotetaan nyt sellaisia toimia, jotka herättävät toivoa eikä lisää turhautumista. Osa Kolumbian politiikan tarkkailijoista pelkää, että armeija ja poliisi eivät siedä vasemmistolaista entistä sissiä presidenttinä ja jos näin käy, maa voi joutua uuteen kriisiin. Koronapandemia ja kiihtynyt inflaatio, rahan arvon heikkeneminen ja siten hintojen nousu, ovat ravistelleet Kolumbian taloutta. 21 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä. Kolumbian tilastokeskus arvioi, että lähes 70 prosentilla kolumbialaisista on vaara ajautua köyhyyteen talouden epävarmuuden jatkuessa. Julkishallinnossa ja liike-elämässä esiintyneet väärinkäytökset ovat jäytäneet ihmisten luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Venezuelasta on tullut Kolumbiaan 2,2 miljoonaa ihmistä, jotka ovat paenneet kotimaansa väkivaltaa, poliittista sekasortoa ja raakaa köyhyyttä. 

Gabriel Garcia Marquezin suomeksikin käännetty kirja Sadan vuoden yksinäisyys kertoo Macondon syrjäkylän kolumbialaisista. Kiehtovan arjen taustalla vaanii aina liberaalien ja konservatiivien riita, joka toisinaan puhkeaa sodaksi. Sadan vuoden yksinäisyys on väriluento Kolumbiasta. Vuonna 1982 Marquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon tarinoistaan, joissa hän kietoo rikkaalla kielellä yhteen kuvitellun ja toden näyttäen samalla lukijalle koko mantereen elämän ja sitä repivät kiistat.

Kolumbia on ylemmän keskitulotason maa. Tuloerot ovat suuret, Kolumbia on Latinalaisen Amerikan toiseksi eriarvoisin maa Brasilian jälkeen. Maailmanpankki pitää tätä suurena esteenä Kolumbian kehitykselle. Talouden haasteisiin kuuluu tuottavuuden parantaminen. Kolumbian vienti on liian riippuvainen öljystä. 1800-luvun puolivälissä Kolumbian vientituotteita olivat tupakka, kiniinipuun kuori ja kahvi, hieman myöhemmin myös banaanit. 1890-luvulla kahvin osuus oli jo kaksi kolmasosaa vientituloista. 1960-luvulla Kolumbia oli maailman toiseksi suurin kahvin tuottaja Brasilian jälkeen. Kolumbian öljyteollisuus alkoi kehittyä 1950-luvulla ja 1990-luvulla öljystä tuli tärkein vientituote.

Vuonna 2020 Kolumbian kansantalous supistui 7 prosenttia. Vuonna 2021 talous elpyi. Vuosikasvu oli lähes 11 prosenttia. Yli 37 prosenttia kolumbialaisista elää köyhyydessä. Ennen koronalamaa köyhien osuus oli 34 prosenttia. Intiaaniväestöön kuuluvat ja afrikkalaistaustaiset kolumbialaiset ovat köyhempiä kuin muut väestöryhmät. Naisten työttömyys on lähes kaksinkertainen miehiin verrattuna.

Vuonna 2020 Kolumbian viennin arvo oli 32 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 42 miljardia dollaria. Tärkeimpiä vientituotteita olivat öljy 28 % (raakaöljy ja jalosteet), hiili 15 % (briketit ja koksi), kahvi 8 %, kulta 7 %, leikkokukat 4 % ja banaanit 3 %. Suurimpia vientimaita olivat Yhdysvallat, Kiina, Ecuador, Panama ja Brasilia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Kiina, Meksiko ja Brasilia. Vuonna 2020 ulkomaisen matkailun tuottamat tulot olivat hieman alle 2 miljardia dollaria. Vuonna 2021 turismi alkoi palautua pandemiaa edeltäneelle tasolle ja matkailutulot olivat yli 6 miljardia dollaria. Vuonna 2021 ulkomailla asuvat kolumbialaiset lähettivät kotimaahan perheilleen yhteensä 8,5 miljardia dollaria.