Irak

Ottomaanien valtakunnan hajoaminen ja Ison-Britannian valta-aika jättävät Irakiin hauraan poliittisen järjestelmän

Irakista tuli itsenäinen valtio esimmäisen maailmansodan jälkeen, kun voittajavaltiot Iso-Britannia ja Ranska jakoivat Lähi-idän keskenään San Remon konferenssissa vuonna 1920. Maa-alue muuttui ottomaanien valtakunnan osasta brittien mandaattialueeksi. Tämän uuden maan väestö koostui monista eri kansanryhmistä: kurdit olivat enemmistönä pohjoisessa, sunnimuslimit hallitsivat Irakin keskiosia ja shiiamuslimit taas asuttivat maan eteläistä osaa. Sekä kurdit (katso Kurdistan) että shiiat olivat saaneet signaaleja siitä, että he saisivat itsenäisyyden San Remon rauhankokouksen jälkeen, ja siksi he olivat tyytymättömiä neuvottelujen tulosten tullessa julki. Vielä nykyäänkin molemmissa kansanryhmissä on voimia, jotka tekevät työtä Irakista irtaantumisen puolesta.

Brittiläinen mandaattiaika päättyi vuonna 1932. Iso-Britannia vetäytyi muodollisesti pois Irakista sen jälkeen kun se oli varmistanut itselleen tärkeitä asemia alueen öljyteollisuudessa. Sitä seurasi poliittisen levottomuuden kausi: vuosien 1945 ja 1958 välillä maata hallitsi 24 eri hallitusta. Brittien tukema irakilainen hallitsijasuku syöstiin vallasta vuoden 1958 vallankumouksen yhteydessä, ja Irakista tehtiin tasavalta.

Baath-puolue ja Saddam Hussein

Yksi vallankumoukseen osallistuneista ryhmittymistä oli sosialistinen Baath-puolue, joka 10 vuotta myöhemmin otti vallan sotilasvallankaappauksella.  Saddam profiloitui kommunistien ja radikaali-islamistien vastustajana, ja sai näin Yhdysvaltojen hiljaisen tuen. Vuonna 1977 hänet valittiin panarabistisen Baath-puolueen avustavaksi pääsihteeriksi ja 16. heinäkuuta 1979 Irakin kansallisen osaston johtoon. Noustuaan johtoon Saddam puhdisti puolueen johdon ja erotti siitä 68 henkilöä, joista 22 teloitettiin myöhemmin. Hän nimitti ystäviään ja perheenjäseniään tärkeisiin sotilaallisiin ja hallinnollisiin virkoihin. Lyhyessä ajassa hän rakensi laajan henkilökultin itsensä ympärille: Saddam Husseinista tehdyt patsaat ja muotokuvat tulivat hiljalleen erittäin näkyväksi osaksi irakilaista kaupunkikuvaa.

Baath-puolue oli ei-uskonnollinen puolue, joka teki selvän eron valtion ja uskonnon välillä. Baath-puolue oli ei-uskonnollinen puolue, joka teki selvän eron valtion ja uskonnon välillä. Islamilaisten konservatiivien tyrmistykseksi hän myönsi naisille vapauksia, kuten poisti huntupakon, suosi koulutusta ja otti naisia näkyviin virkoihin hallinnossaan ja teollisuudessa. Vaikka puolue oli ei-uskonnollinen Irakin sunnimuslimeille annettiin korkeita poliittisia virkoja, sillä Hussein itse ja hänen tuttavapiirinsä kuuluivat sunnimuslimeihin. Tästä seurasi, että maan enemmistö eli shiiamuslimit eivät tällaisiin virkoihin päässeet. Myös Pohjois-Irakin suuri kurdiväestö pidettiin erossa vallankahvasta, ja kurdit sekä shiiamuslimit tekivätkin useita aseellisia kapinoita Saddamin hallintoa vastaan.

Irakin-Iranin sota ja Persianlahden sota

Iran ja Irak olivat sodassa keskenään vuosina 1980 - 1988. Maan rajat säilyivät entisellään, mutta länsimaisten lähteiden mukaan yli 400 000 irakilaista sai surmansa, ja materiaaliset menetykset olivat valtavat. Sodassa käytettiin kemiallisia aseita erityisesti Irakin puolelta. Sodan jälkimainingeissa Irak miehitti Kuwaitin. Nämä kaksi maata olivat riidelleet valtioiden välisestä rajasta siitä lähtien, kun Kuwait itsenäistyi Iso-Britanniasta vuonna 1961. Irakilla oli mielestään oikeuksia Kuwaitin alueisiin. Lisäksi Irak oli lainannut rahaa Kuwaitilta voidakseen käydä sotaa Irania vastaan, ja nyt Irak halusi mitätöidä velkansa. Irakilaiset kokivat myös katkeruutta, sillä Kuwait oli ylittänyt OPEC:in öljykiintiöt sotavuosien aikana, minkä he väittivät aiheuttaneen tappiota Irakin taloudelle. Kun Kuwait ei hyväksynyt Irakin vaatimuksia, Irak hyökkäsi maahan miehittäen sen.

Kansainvälinen yhteisö tuomitsi miehityksen. YK vaati Irakia vetäytymään pois Kuwaitista välittömästi ja asetti taloudellisia pakotteita. Kun Irak ei toiminut annetun aikarajan sisällä, YK valtuutti Yhdysvallat johtamaan monikansallisen liittouman sotatoimia Irakia vastaan. Monikansalliset sotavoimat voittivat Irakin armeijan muutaman kuukauden kiivaiden taistelujen jälkeen niin kutsutussa Persianlahden sodassa, ja irakilaiset vetäytyivät Kuwaitista. Irakilaiset viranomaiset allekirjoittivat myös aseleposopimuksen, jossa he sitoutuivat tuhoamaan kaikki biologiset ja kemialliset aseensa YK:n asetarkastajien seurannassa. Jos aseidenriisunta sujuisi suunnitelmien mukaisesti, talouspakotteet poistettaisiin asteittaisesti.

Yhdysvallat julistaa terrorisminvastaisen sodan ja hyökkää Irakiin

Aseidenriisunta ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaisesti, ja suhde YK:n asetarkastajien ja Saddam Husseinin hallinnon välillä huononi huononemistaan seuraavien vuosien aikana. Irak teki haittaa asetarkastajien työlle, ja näiden työolosuhteet olivat huonot. Asetarkastajat eivät myöskään löytäneet etsimäänsä. Painostus Saddam Husseinin hallintoa vastaan tuli huomattavasti kovemmaksi al-Qaidan 11. syyskuuta 2001 tekemän terrori-iskun jälkeen. Vuodesta 2002 lähtien yhdysvaltalaiset viranomaiset kutsuivat Irakia osaksi ”Pahuuden akselia”, ja Irakia syytettiin yhteistyöstä Osama bin Ladenin ja al-Qaidan kanssa (katso Afganistan ja Al-Qaida). Yhdysvallat oli sitä mieltä, että Saddam Husseinin vallasta poistamisella olisi ratkaiseva merkitys alueen vakauttamis- ja demokratisointiprosessille. Kun aseentarkastajat häädettiin Irakista vuonna 2003, väitti Yhdysvallat maan miehityksen olevan tarpeen. YK:n turvallisuusneuvosto oli kuitenkin eri mieltä, ja sekä Ranska että Venäjä ilmaisivat vastustuksensa Irakiin hyökkäämiselle. Yhdysvallat hyökkäsi kuitenkin Irakiin 20. maaliskuuta ilman YK:n tukea. Miehitys oli ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa, koska Yhdysvallat ei ollut ensiksi joutunut Irakin hyökkäyksen kohteeksi.

Saddam Husseinin armeija ei juurikaan pystynyt taistelemaan hyökkääjiä vastaan, ja jo 1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti Yhdysvaltojen voittaneen sodan ja siirryttiin maan vakautusvaiheeseen. Saddam Hussein vangittiin joulukuussa 2003, ja oikeudenkäynti häntä vastaan aloitettiin lokakuussa 2005. Irakin väliaikaishallitus nimitettiin kesäkuussa 2004. Sunnit boikotoivat tammikuussa 2005 pidettyjä parlamenttivaaleja, mistä johtuen sekä kurdit että shiiat saivat lukuisia edustajia uuteen parlamenttiin. Kriitikot väittävät, että Yhdysvaltain kiinnostuksen syy Irakiin ei suinkaan ollut uuden terrori-iskun pelko, Irakin mahdollisesti omistamat joukkotuhoaseet tai Yhdysvaltain halu luoda demokratia alueelle, vaan alueen valtavat öljyrikkaudet. Jopa 2/3 maailman tunnetuista öljyvarannoista sijaitsee Persianlahdella, missä Irak ja Saudi-Arabia ovat öljyn suurimmat tuottajat. Tähän päivään mennessä ei ole onnistuttu todistamaan, että Saddam Husseinilla olisi ollut enää Persianlahden sodan jälkeen joukkotuhoaseita, tai että hänen joukoillaan olisi ollut yhteyksiä al-Qaida -ryhmittymän kanssa.

Miehityksestä sisällissotaan

Vuoden 2006 aikana Irakin turvallisuustilanne luisui yhä huonommaksi. Loppuvuodesta 2006 väkivalta yltyi pahimmaksi kevään 2003 sodan jälkeen. Syksyn mittaan Irakin sodan arveltiin vaatineen moninkertaisia määriä siviiliuhreja aikaisemmin esitettyihin lukuihin verrattuna: ennen puhuttiin kymmenistä tuhansista, nyt sadoista tuhansista. Pahenevat väkivaltaisuudet johtuivat ennen kaikkea shiia- ja sunnimuslimien keskinäisestä valtataistelusta sekä ryhmien yhteenotoista Irakin armeijan ja Yhdysvaltain johtaman koalition kanssa. Ryhmittymien suosittuna taktiikkana on ollut iskujen tekeminen siviilejä vastaan.

Vastustus miehitystä kohtaan lisääntyi, kun vuonna 2004 paljastui, että amerikkalaiset sotilaat kiduttivat irakilaisia sotavankeja Abu Ghraibin vankilassa Bagdadin ulkopuolella. Lisäksi paljastui monia esimerkkejä siitä, miten huonosti amerikkalaiset kohtelivat naisia ja lapsia jäljittäessään vastustajiaan. Lisäksi vanhat erimielisyydet, jotka Saddam Husseinin hallinto oli pitänyt kurissa, nousivat uudelleen pintaan.

Lisääntynyt väkivalta ja nousevat kuolonuhriluvut sekä amerikkalaisten sotilaiden että siviiliväestön keskuudessa johtivat siihen, että presidentti Georg W. Bush päätti tehdä suurhyökkäyksen pääkaupunki Bagdadin rauhoittamiseksi ja lisäsi Irakissa olevien joukkojen määrän lähes 300 tuhanteen maaliskuussa 2007. Joukkojen lisäämisen ja uuden strategian avulla sekä yhteistyöllä levottomimpien provinssien paikallisten heimoneuvostojen kanssa, saatiin kuolonuhrien lukumäärä dramaattiseen laskuun vuoden 2008 aikana. Bagdadista tuli huomattavasti turvallisempi kaupunki, kun irakilaiset ja amerikkalaiset voimat yhteistyössä rauhoittivat Sadr City:n slummialueen.

Tärkeät vaalit ja Yhdysvaltojen vetäytyminen

Maaliskuussa 2010 Irakissa pidettiin parlamenttivaalit, joiden onnistumista pidettiin avaintekijänä Yhdysvaltain vetäytymisen kannalta. Vaalien voittajaksi selvisi entisen pääministeri Ijad Allawin koalitio, joka sai 91 paikkaa 325-paikkaisessa parlamentissa. Istuvan pääministerin Nuri al-Malikin koalitio sai kaksi paikkaa vähemmän.Hallitusneuvotteluissa edettiin hitaasti, ja puolueet pääsivät sopuun vallanjaosta vasta marraskuussa. Irakin presidenttinä jatkaa kurdi Jalal Talabani ja pääministerinä shiia Nuri al-Maliki. Joulukuussa parlamentti hyväksyi uuden hallituksen, johon kuuluvat kaikki tärkeimmät ryhmittymät. Kaikista ministerinpaikoista ei kuitenkaan vieläkään päästy yhteisymmärrykseen.

Syksyllä 2008 irakilainen Irakin parlamentti teki sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa amerikkalaisten asteittaisesta vetäytymisestä. Hallitusneuvottelujen takkuilusta huolimatta Yhdysvallat toteutti lupauksensa ja veti elokuun 2010 loppuun mennessä suurimman osan joukoistaan Irakista, jättäen vastuun Irakin omille sotilas- ja poliisivoimille. Viimeisimmät joukot lähtivät maasta vuoden 2011 lopussa.

Lokakuussa 2010 kohusivusto Wikileaks julkaisee Irakin sotaan liittyviä Yhdysvaltain armeijan asiakirjoja. Niiden mukaan Yhdysvallat on tiennyt Irakin poliisin ja armeijan pahoinpitelevän vankeja, mutta ei ole puuttunut asiaan. Asiakirjojen mukaan Yhdysvalloilla on myös tarkempia lukuja siviiliuhreista kuin se on aiemmin myöntänyt.

Yhdysvaltojen hallituksen tekemän selvityksen mukaan Irak oli vuoden 2011 kesällä vaarallisempi kuin vuotta aiemmin. Vaikka vuoden 2011 elokuusta tulikin ensimmäinen kuukausi kahdeksan vuotta kestäneen konfliktin aikana, jolloin yksikään yhdysvaltalaissotilas ei kuollut, on yli 2600 irakilaista siviiliä, poliisia ja sotilasta menettänyt henkensä.