Kosovo

Jugoslavia: Väestöltään Euroopan monimuotoisin maa

Entinen Jugoslavia perustettiin 1.maailmansodan jälkeen. Valtio muodostettiin liittämällä olemassa olevaan Serbian kuningaskuntaan osia aikaisemmasta Itävalta-Unkarin keisarikunnasta. Tuloksena oli maa, jonka väestö oli Euroopan monimuotoisin, ja jossa yhdelläkään kansanryhmällä ei ollut enemmistöasemaa. Toisen maailmansodan aikana maa jaettiin monien miehittäjien kesken, mutta koottiin jälleen yhteen sodan jälkeen.

Jugoslavian liittotasavalta perustettiin marraskuussa 1945, kun kommunistijohtaja Tito ( Josip Bronz) järjesti maan neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jugoslaviasta tuli liittovaltio. Tito organisoi valtionsa siten, että Jugoslavian runsaslukuisimman kansallisuuden, eli serbien poliittinen painoarvo jätettiin kaikkein pienimmäksi. Tällä politiikallaan Tito sai pidettyä pienemmät kansalliset vähemmistöt suhteellisen tyytyväisinä, mutta samalla synnytettiin katkeruutta maan serbiväestön keskuudessa. Tito kuoli vuonna 1980 ja lisäksi maa joutui taloudellisen taantuman kouriin. Samaan aikaan erityisesti serbien poliittinen ilmapiiri muuttui yhä kansallismielisempään suuntaan, kun taas separatistiset ryhmittymät saivat kannatusta Jugoslavian muissa tasavalloissa. Kun serbialaiset yrittivät lisätä poliittista vaikutusvaltaansa liittovaltiossa muiden kansallisuuksien kustannuksella, Kroatiassa ja Sloveniassa alettiin puuhata liittovaltiosta irroittautumista.

Serbian presidentti Slobodan Milosevic yrittää pysäyttää Kroatian ja Slovenian irtautumisen  Jugoslaviasta

Slobodan Milosevic valittiin Serbian presidentiksi vuonna 1989 ja hänestä tuli serbialaisen nationalismin puhemies. Hän lähetti Jugoslavian serbijohtoisen armeijan pysäyttämään Kroatian ja Slovenian itsenäistymiskehitystä, mutta ei kuitenkaan onnistunut estämään maita saamasta vuonna 1992 kansainvälistä tunnustusta itsenäisyydelleen. Slovenian aseellisessa konfliktissa menetettiin vain muutama ihmishenki, mutta Kroatiassa ajauduttiin veriseen sisällissotaan, jossa Milosevicin hallinnon tukema serbiväestö oli aluksi niskan päällä joutuen kuitenkin lopulta kansallismielisen kroaattijohtaja Franjo Tudjmanin joukkojen karkottamaksi pois Kroatiasta. Neljä vuotta kestänyt Kroatian sota päättyi lopulta Daytonin rauhansopimukseen vuonna 1995. Bosnia-Hertsegovinassa erimielisyydet serbien, kroaattien ja muslimien välillä johtivat noin 100 000 ihmisen kuolemaan vuosien 1992-1995 sisällissodassa, ennen kuin rauha saatiin solmittua Daytonissa Yhdysvalloissa. YK päätti pysytellä tämän erittäin verisen konfliktin ulkopuolella, mutta perusti kuitenkin maahan ”turva- alueita”, joita YK:n henkilökunta suojelisi. Tämä strategia epäonnistui täysin, mikä ilmeni muun muassa Srebrenican ”turvatussa” kaupungissa heinäkuussa 1995 tapahtuneena joukkomurhana, jossa serbialainen armeija teloitti 8000 ihmistä. Entisen Jugoslavian osista vain Makedonia onnistui itsenäistymään ihmishenkiä menettämättä.

Väkivalta Kosovon albaanien ja serbien välillä puhkeaa

Kosovon albaanienemmistö oli kamppaillut oikeuksistaan jo monen vuoden ajan, kun Jugoslavia alkoi halkeilla liikoksistaan 1980-luvun loppupuolella. Aluksi albaanit taistelivat Kosovon tasavallan puolesta. Kun Milosevic kiristi otettaan ja antoi tiukempia rajoituksia vähentäen Kosovon itsehallintoa, albaanit vastasivat tähän tarttumalla aseisiin. Albaanit perustivat sissijärjestö UCK:n taistelemaan Kosovon itsenäisyyden puolesta. Serbi hallintoviranomaisten ja UCK-sissien välinen konflikti kiristyi vuonna 1996 sissien tehtyä sarjan pommi-iskuja serbipoliiseja ja muita viranomaisia vastaan. Vuonna 1998 Kosovoon lähetettiin serbijoukkoja, jonka jälkeen konflikti paheni huomattavasti. Lisäksi alueelle lähetettiin puolisotilaallisia serbialaisia joukkioita ja serbialaisia poliiseja, ja myös nämä syyllistyivät laajoihin hyökkäyksiin siviilejä kohtaan ja paikallisväestön massamurhiin.

Kansainvälinen yhteisö puuttuu peliin serbejä vastaan

Sekä Nato että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ ) ryhtyivät toimiin pysäyttääkseen serbien tuhotoimet. ETYJ lähetti alueelle valvontajoukkoja seuraamaan tilannetta, ja Nato uhkasi useita kertoja tulla väliin, mikäli serbit eivät perääntyisi Kosovosta. Nato toteutti uhkauksensa maaliskuussa 1999, pommittaen sekä sotilas- että siviilikohteita Serbiassa. Serbialaiset eivät tehneet vastarintaa ulkomaalaisia hyökkääjiä vastaan, vaan tehostivat sotatoimiaan Kosovon albaaneja vastaan.

10 000 albaania menetti henkensä ja yli miljoona ihmistä joutui pakolaisiksi vuoden 1999 kevään ja alkukesän aikana. Lopulta kesäkuussa 1999 Serbia allekirjoitti vetäytymissopimuksen ja Nato lopetti pommihyökkäyksensä. Sodan katsottiin virallisesti loppuneen. Monet pakolaiset päättivät palata takaisin kotiin, ja YK otti alueen hallinnollisen vastuun. Samaan aikaan lähetettiin Naton johtamia rauhanturvajoukkoja, niin kutsuttuja KFOR-joukkoja, tilannetta vakauttamaan.

Kosovo itsenäistyy

Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari johti keväällä 2006 YK:n turvallisuusneuvoston toimeksiannosta Serbian ja Kosovon välisiä neuvotteluja alueen tulevaisuudesta. Vuoden kestäneiden neuvottelujen jälkeen osapuolet eivät onnistuneet pääsemään lopulliseen sopimukseen asiasta. Vuoden 2007 neuvottelut eivät myöskään johtaneet tulokseen, ja Ahtisaari suosittelikin turvallisuusneuvostolle antamassaan raportissa Kosovon kysymyksen pikaista ratkaisua. Uudet neuvottelut aloitettiin, tällä kertaa EU:n, Venäjän ja USA:n johtamina, mutta lopulliseen ratkaisuun ei päästy nytkään. 17. elokuuta 2008 Kosovo julistautui itsenäiseksi valtioksi vastoin Serbian ja Venäjän voimakkaita protesteja, kun taas Ranska, Iso-Britannia ja monet muut länsimaat antoivat tukensa Kosovolle. Alueella on ollut laajoja levottomuuksia itsenäisyysjulistuksen jälkeen, ja Kosovon tulevaisuus on yhä epävakaa. Alueen serbivähemmistö, joka nykyään on vain 10 prosenttia väestöstä, joutuu jatkuvasti hyökkäyksien kohteeksi, ja väkivalta on yhä osa arkipäivää. Syksyllä 2008 YK:n yleiskokous päätti viedä Kosovon itsenäistymisasian Haagin kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) käsiteltäväksi.

Kosovon parlamentti äänesti itsenäisyyden puolesta ja irrottautui Serbiasta 17. helmikuuta 2008. Kosovolaiset, erityisesti vähemmistössä olevat serbit (n.10%), pelkäävät edelleen turvallisuutensa puolesta, ja turvallisuutta osapuolten välillä valvoo kansainväliset, pääosin eurooppalaiset rauhanturvaajat ja poliisit.