Sudan - Darfur

Helmikuussa vuonna 2023 tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta maailmaa järkyttäneen Darfurin murhenäytelmän alkamisesta. YK:n mukaan Darfurin kriisi on ollut yksi maailman pahimmista humanitaarisista katastrofeista. Kriisin aikana kuoli yli 300 000 ihmistä ja 2,7 miljoonaa ihmistä pakeni kotiseudultaan. Darfurin alueella Länsi-Sudanissa maanviljelijöiden ja karjanhoitajien välinen kilpailu maasta, vedestä ja laitumista on taas kärjistynyt aseellisiksi taisteluiksi. Vuonna 2022 Darfurin yhteenotoissa surmattiin lähes tuhat ihmistä ja 310 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Sudanin ja Etelä-Sudanin kiistan kohteena olevalla Abyein alueella väestöryhmien välinen väkivalta on lisääntynyt.

Khartoumin kapina    

Huhtikuussa vuonna 2023 Sudanin pääkaupungissa Khartoumissa puhkesi rajuja taisteluja maan armeijan ja armeijaa aikaisemmin tukeneen Rapid Support Forces (RSF) -nimisen asejoukon välillä. Sudanin armeijan komentaja kenraali Abdel Fattah al-Burhan johtaa maan sotilashallitusta. RSF-asejoukon johtaja Mohamed Hamdan Dagalo on yksi Sudanin varakkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän on ollut mukana sotilashallituksessa ja hänen on arveltu pyrkivän Sudanin johtajaksi. Sudanin sotilashallitus on halunnut liittää Hamdan Dagalon RSF-asejoukon osaksi armeijaa ja sen komentoketjun alaiseksi. Hamdan Dagalo on vastustanut tätä hanketta. Rapid Support Forces on hyvin varustettu Hamdan Dagalon armeija, jolla on kokemusta taisteluista Länsi-Sudanin Darfurin alueella. Monet RSF-joukon taistelijat ovat myös olleet palkkasotilaina Libyassa ja Jemenissä.

Kenraalit al-Burhan ja Hamdan Dagalo ovat aloittaneet avoimen aseellisen kilpailun vallasta. Asejoukkojen välisiä raskaita taisteluja on käyty Khartoumin ja sen naapurikaupungin Omdurmanin tiheään asutuilla alueilla. RSF on ottanut haltuunsa siviiliväestön asuntoja. Sudanin armeija ja ilmavoimat ovat tulittaneet ja pommittaneet asuinalueita väestöstä välittämättä. YK:n ihmisoikeusneuvosto on tuominnut kummankin sotaa käyvän osapuolen toiminnan. YK:n tarkkailijoiden mukaan asejoukkojen ja ilmavoimien iskut ovat osuneet sairaaloihin ja kouluihin. Neljän ensimmäisen viikon aikana Khartoumissa ja sen ympäristössä käydyissä taisteluissa kuoli ainakin 600 ihmistä. YK arvioi, että väkivalta on ajanut 150 000 ihmistä pakolaisiksi Sudanin ulkopuolelle ja 700 000 ihmisestä on tullut maan sisäisiä pakolaisia tämän uuden järkyttävän sodan takia. Yhdysvallat ja Saudi-Arabia ovat kutsuneet sodan osapuolet neuvottelupöytään Saudi-Arabian Jeddassa.    

Ruokaturva romahtaa

Sudanin ruokaturva on jälleen vaarassa. YK:n hätäaputoimisto arvioi, että 16 miljoonaa sudanilaista tarvitsee ruoka-apua vuonna 2023. Se on kolmasosa koko maan väestöstä. Sudanissa on 4 miljoonaa aliravittua lasta. Neljäsosalla perheistä on vaikeuksia saada riittävästi puhdasta juomavettä. Rankkasateet ovat aiheuttaneet tulvia, jotka ovat hävittäneet jokivarsien viljelyksiä. Parhaat viljelymaat ovat jokien reunoilla. Valkoisen-Niilin ja Niilin rantamailla kasvatetaan riisiä. Muualla maassa tärkeimpiä ruokakasveja ovat durra ja öljyseesami. Viljelijöitä ovat haitanneet pitkät kuivuudet ja sadekausien tulvat. Laitumien kuluminen, puutteellinen karjanjalostus sekä loiset ja taudit ovat vähentäneet karjanhoidon tuottavuutta. Monilla Sudanin alueilla väkivalta on tehnyt maatalouden harjoittamisen vaikeaksi. Vuoden 2023 alussa Sudanissa oli 3,7 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Sudanissa elää myös yli 900 000 ulkomaalaista pakolaista, joista kaksi kolmasosaa on tullut rajan yli Etelä-Sudanista. Sudanin armeijan ja aseryhmien välille leimahtanut uusi sota pahentaa maan ruokakriisiä.  

Aseiden valta

Armeijalla on suuri valta Sudanin politiikassa. Vuonna 1989 sotilaskaappaus nosti maan johtoon kenraali Omar al-Bashirin. Hän hajotti parlamentin ja lakkautti perustuslain. Bashir hallitsi Sudania yksinvaltiaana vuoteen 2019 asti. Vuonna 2008 Kansainvälinen rikostuomioistuin etsintäkuulutti hänet syytettynä kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Joulukuussa vuonna 2018 sudanilaiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä ruoan ja polttoaineiden hinnankorotuksia vastaan. Mielenosoituksista syntyi suuri hallituksen vastainen joukkoliike. Huhtikuussa vuonna 2019 armeija syrjäytti Bashirin vallasta. Kansanliike vaati armeijaa luovuttamaan vallan siviilihallitukselle. Armeijalle läheinen Rapid Support Forces, RSF-niminen aseryhmä surmasi Khartoumissa 128 ihmistä kukistaessaan mielenosoituksia. Elokuussa vuonna 2019 armeija suostui perustamaan väliaikaisen siviilihallituksen, jonka tuli luoda edellytyksiä kahden vuoden sisällä järjestettäville vaaleille. Sotilashallitusta johtanut Sudanin armeijan komentaja kenraali Abdel Fattah al-Burhan ja RSF-aseryhmän johtaja kenraaliluutnantti Mohamed Hamdan Dagalo, tunnettu nimellä Hemeti, säilyttivät kuitenkin todellisen valtansa siviilihallituksen taustalla.

Elokuussa vuonna 2020 Sudanin hallitus allekirjoitti Jubassa Etelä-Sudanissa rauhansopimuksen tärkeimpien hallitusta vastaan taistelleiden aseryhmien kanssa. Kapinallisten ryhmien toiminta on ollut voimakkainta Länsi-Sudanin Darfurin alueella sekä maan eteläosissa Sinisen-Niilin ja Etelä-Kordofanin lääneissä. Sopimuksen seurauksena Darfurin islamistisen Oikeus ja tasa-arvo -liikkeen johtaja Gebreil Ibrahim nimitettiin Sudanin valtionvarainministeriksi ja Sudanin vapautusliikkeen johtaja Minni Minawi nimitettiin Darfurin maaherraksi. Lokakuussa vuonna 2021 kenraali Burhanin johtama armeija otti uudelleen vallan. Sotilaat pidättivät pääministeri Abdalla Hamdokin ja useimmat siviilihallituksen jäsenet. Vuoden 2022 lopulla armeija suostui taas luovuttamaan hallitusvallan väliaikaiselle siviilihallitukselle, jonka tehtävänä oli valmistella siirtyminen demokratiaan. Suunnitelmissa oli vaalien järjestäminen vuonna 2024. Sotilashallitus allekirjoitti tästä sopimuksen 50 poliittisen ryhmän ja Sudanin kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen kanssa. Sopimukseen kuului Rapid Support Forces-aseryhmän liittäminen Sudanin armeijaan. Neuvotteluissa ilmaistu yksimielisyys etenemisestä kohti monipuoluedemokratiaa oli tärkeä asia, mutta kenraalit Burhan ja Hemeti ovat yhä Sudanin voimakkaimpia vallankäyttäjiä ja he luottavat ensi sijassa aseisiin kamppaillessaan maan johtajuudesta.

Vuonna 2003 Hemeti oli yksi Darfurin arabiväestön aseellisen janjaweed-liikkeen paikalliskomentajista. Suuri osa janjaweedeista oli rizeigat-heimoihin kuuluvia paimentolaisia. Vuoden 2003 Darfurin kriisin aikana janjaweedit syyllistyivät joukkomurhiin ja raiskauksiin. Rapid Support Forces-aseryhmässä on paljon entisiä janjaweedeja. Vuonna 2017 Hemetin RSF otti haltuunsa Darfurin Jebel Amerin kultakaivokset. RSF on saanut tuloja myös lähettämällä joukkojaan palkkasotilaina Jemeniin. Kultakauppa ja muut tulot ovat antaneet Hemetin ja RSF:n käyttöön satoja miljoonia euroja. Hemeti on yksi Sudanin rikkaimmista henkilöistä. Sudanilaiset lehdet ovat usein vihjailleet, että hänen tavoitteenaan on nousta valtionpäämieheksi. Tuhannet sudanilaiset, ja darfurilaiset, asemiehet ovat viime vuosien aikana olleet Libyassa palkkasotilaina. He ovat osallistuneet öljystä ja vallasta kamppailevien libyalaisten asejoukkojen välisiin taisteluihin. Sudaniin palatessaan palkkasotilaat hankkiutuvat usein epävirallisten aseryhmien palvelukseen, tai ryhtyvät rikollisiksi.  

Darfurin väkivalta kiihtyy

Vuonna 2022 Länsi-Sudanissa Darfurin alueella 990 ihmistä kuoli aseellisissa yhteenotoissa ja 310 000 ihmistä jätti kotinsa väkivallan vuoksi. Kaksikymmentä vuotta sitten Darfurin kriisi oli valtava humanitaarinen katastrofi. Kriisin aikana kuoli yli 300 000 ihmistä ja 2,7 miljoonaa ihmistä pakeni kotiseudultaan. Darfuriin lähetettiin YK:n ja Afrikan unionin yhteinen rauhanturvajoukko suojelemaan ihmisiä aseryhmien väkivallalta. UNAMID-osaston rauhanturvatehtävä päättyi joulukuussa vuonna 2020. Sen jälkeen vastuu alueen turvallisuudesta ja siviiliväestön suojelemisesta siirtyi Sudanin armeijalle ja poliisille. Darfurin väkivalta lisääntyi YK:n ja Afrikan unionin rauhanturvaajien lähdettyä. Eniten väkivaltaa on esiintynyt Länsi- ja Etelä-Darfurissa.

Darfurissa on sekä Sudanin armeijan että sitä vastaan nyt taistelevan Rapid Support Forces (RSF)-asejoukon tukikohtia. Taistelujen alettua Khartoumissa huhtikuussa vuonna 2023 myös Darfurissa alkoi heti kahakoita armeijan ja RSF-joukkojen välillä. RSF-joukkojen johtaja Hamdan Dagalo on itse kotoisin Darfurista. Darfur on RSF-joukkojen sydänseutu. Valtakamppailun jatkuessa RSF haluaa varmasti ottaa koko Darfurin haltuunsa ja pitää sitä tukialueenaan. Sudanin armeijalle on tärkeämpää hallita maan pohjois- ja itäosia sekä pääkaupunkia Khartoumia. Alueella toimivat järjestöt arvioivat, että Darfurissa Sudanin armeijan ja RSF-joukkojen välisissä taisteluissa on vuoden 2023 kevään aikana kuollut 400 ihmistä.

Darfurin kipupisteet

Sudanissa elää ainakin viisisataa eri väestöryhmää, joiden välisissä suhteissa on monenlaisia kipupisteitä. Vuonna 2019 tehdyn selvityksen mukaan 70% sudanilaisista katsoo kuuluvansa arabiväestöön ja he ovat arabiankielisiä. Arabiväestön keskuudessa on suuria heimoja ja klaaneja. Darfurissa ja Kordofanissa elävät arabiankieliset rizeigat-heimot ovat yksi isoimmista heimoryhmistä. Rizeigat-heimot ovat pitkään olleet liikkuvia paimentolaisia, kamelien ja karjan kasvattajia. RSF-aseryhmän johtaja Hemet kuuluu rizeigat-heimoon. Darfurissa, ja Sudanissa yleensäkin, on paljon väestöryhmiä, jotka eivät ole arabiankielisiä ja jotka kuuluvat Saharan eteläreunojen erilaisiin afrikkalaisiin kansoihin. Darfurissa tällaisia väestöryhmiä ovat furit, zaghawat, masalitit, meidobit, mararitit, tunjurit ja gimirit. Zaghawat ovat osittain paimentolaisia. Muiden ei-arabialaisten väestöryhmien toimeentulolähteitä ovat maanviljely, kiinteä maatilapohjainen karjanhoito ja kaupunkien elinkeinot.

Sudanissa toimivien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan arabiväestö suhtautuu afrikkalaistaustaisiin ihmisiin usein rasistisesti, halveksivasti. Tämä alentaa väkivallan kynnystä. Sudanin aseryhmät ja poliittiset johtajat ovat käyttäneet rasismia aseena ruokkiessaan etujaan ajavia valtataistelujaan. Väestöryhmien välillä on sekä tuoreita että vanhoja kaunoja ja menneisyydestä kumpuavia ennakkoluuloja, jotka voivat milloin tahansa kiihdyttää pienetkin kiistat rajuiksi aseellisiksi yhteenotoiksi. Human Rights Watch kertoo raportissaan vuodelta 2022, kuinka kahden henkilön, toinen rizeigat ja toinen gimir, välinen riita laajeni Länsi-Darfurissa taisteluiksi ja kostoiskuiksi, missä RSF-joukkojen tukemat rizeigatien aseryhmät tappoivat 125 gimiriväestöön kuuluvaa ihmistä ja pakottivat 33 000 ihmistä jättämään kotinsa. Rizeigatit polttivat gimirien taloja ja ryöstivät karjaa.

Darfurin yhteenottojen taustalla on yleensä kilpailu rajallisista luonnonvaroista. Kameleita tai nautakarjaa kasvattavat paimentolaiset siirtävät vuoden varrella tuotantoeläimiään alueelta toiselle sen mukaan, missä kulloinkin on tarjolla vesilähteitä ja laitumia. Viime vuosikymmenien aikana väestön määrä on kasvanut. Maanviljelytavat ja maanomistuskäytännöt ovat muuttuneet. Paimentolaisilla ei ole enää samanlaista tilaa ja vapautta liikutella karjaansa laitumelta toiselle kuin mitä heillä on ollut aikaisemmin. Maanviljelijöille ja kiinteille karjatilallisille alueelta toiselle siirtyvät paimentolaiset ovat uhka, jonka he haluavat torjua. Länsi-Darfurin masalitit ovat perustaneet omia asejoukkojaan puolustaakseen maitaan aseistettuja paimentolaisia vastaan. Masalit-viljelijät kasvattavat durraa ja maapähkinöitä. He haluavat torjua paimentolaiset, jotka tuovat eläimiään viljelymaille. Pohjois-Darfurin viljelijät valittivat vuonna 2022, että paimentolaisten karja tuhosi valtaosan viljasta, koska aseistetut paimenet ajoivat laumansa viljelijöiden pelloille ennen kuin sato oli korjattu. Viljelijäväestön mukaan Sudanin armeijalla ja poliisilla ei ole halua eikä kykyä estää paimentolaisten hyökkäyksiä. Karjankasvattajien ja maanviljelijöiden välinen taistelu maasta ja vedestä jatkuu varmasti myös tulevina vuosina. Ilmastonmuutos, sateiden oikullisuus ja maan köyhtyminen liikakäytön vuoksi rajoittavat käytettävissä olevia luonnonvaroja samaan aikaan, kun väestönkasvu lisää ruoantuotannon tarvetta.

Yhteistyöstä ristiriitaan

Vielä 1970-luvulla Darfurin maatalouden tutkijat näkivät, kuinka maanviljelijöiden ja karjankasvattajien tuotantotavat tukivat toisiaan ja mahdollistivat yhteistyön väestöryhmien välillä. Karjapaimenet ajoivat laumansa sänkipelloille syömään olkijätettä sen jälkeen, kun durrasato oli korjattu. Karjanlanta paransi maan ravinteisuutta. Viljelijätkin olivat tottuneet kausiluonteiseen tuotantoon, missä maa oli kesannolla osan vuodesta. Viljelijöiden pelloilta karja siirtyi jokilaaksoihin, missä kasvoi akasiapuita. Akasian siemenpalkoja käytetään yleisesti karjanrehuna. Kamelien kasvattajat myivät viljelijöille kuljetuspalvelun, kun viljelijät veivät tuotteensa kaupunkien markkinoille. Tässä perinteisessä järjestelmässä karjankasvattajilla oli tilaa ja vapaus siirtää kameli- ja nautakarjalaumoja laidunalueelta toiselle sen mukaan, missä eläimille oli kulloinkin tarjolla ruokaa ja vettä. Heimojen välillä oli sovittu neuvottelukeinot ja riidanratkaisijat sellaisten tapausten varalle, joissa karja aiheutti viljelyksille vahinkoja.

Entinen yhteistyösuhde on muuttunut sovittamattomalta näyttäväksi eturistiriidaksi. Viljelijät ovat siirtyneet perinteisestä kausituotannosta ympärivuotiseen viljelyyn, missä durran lisäksi kasvatetaan maapähkinöitä, seesamia, bataattia ja vihanneksiakin. Maat ovat yksityisomistuksessa. Aitaaminen on lisääntynyt. Jokivarsilla käytetään kastelua. Akasioita raivataan pois vihannesmaiden ja riisipalstojen tieltä. Monilla viljelijöillä on oma karjansa pysyvillä laitumilla ja sadonkorjuun jälkeistä olkea ja kasvijätettä käytetään täydennysrehuna omille eläimille. Viljelijät eivät enää tarvitse paimentolaisten kamelikuljetuksia, koska maataloustuotteet viedään kaupunkien markkinoille kuorma-autoilla. Näin suuren rakennemuutoksen keskellä tarvittaisiin harkintaa, neuvotteluja ja yhteiskuntasuunnittelua, jotta eri elinkeinojen harjoittajat voisivat kohdata muutokset sellaisella tavalla, missä väestöryhmät eivät joudu ristiriitoihin toistensa kanssa. Darfurissa ja Sudanin muillakin alueilla riidat ratkaistaan asein. Sadat tuhannet maanviljelijät ovat nyt tilapäisleireillä ilman, että heillä on mahdollisuutta huolehtia toimeentulostaan. Jokainen uusi väkivaltatapaus, tappo, raiskaus ja ryöstö, lisää väestöryhmien välisiä vihoja ja tekee kestävän sovinnon ja kehityksen rakentamisen vaikeammaksi.

Darfurin murhenäytelmä

Darfurin keskellä on Marravuorten ylänköalue. Siellä on ollut daju- ja tunjur-kansojen paikallisvaltioita jo tuhat vuotta sitten. Marravuorten ympäristössä on asunut myös Darfurin länsi- ja eteläosien suurin väestöryhmä furit. 1600-luvulta vuoteen 1916 asti Darfurissa oli itsenäinen sulttaanikunta. Vuonna 1916 Iso-Britannia valtasi alueen brittiläiseksi siirtomaaksi. Darfur on Sudanin köyhimpiä alueita. Tämä on herättänyt tyytymättömyyttä Khartoumin hallitusta kohtaan. 1980-luvun alkupuolella nälänhätä surmasi Darfurissa yli 90 000 ihmistä. Darfurissa on jo vuosia sitten syntynyt aseellisia liikkeitä, jotka ovat kapinoineet keskusvaltaa vastaan. Marravuorten ylängöt ovat olleet kapinallisten tukialueita.

2000-luvun alussa Darfurissa toimi Sudanin Vapautusliike SLM ja islamistinen Oikeus ja tasa-arvo -liike JEM. Nämä ryhmät kiihdyttivät hyökkäyksiään Sudanin armeijaa vastaan vuonna 2003. Kapinalliset iskivät Pohjois-Darfurin tärkeimpään kaupunkiin Al-Fashiriin ja aiheuttivat hallituksen joukoille kirveleviä tappioita. Sudanin hallitus vastasi väkivallalla, joka saavutti kansanmurhan mittasuhteet. Hallituksen joukot ja niitä tukevat janjaweed-aseryhmät tappoivat kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kaupunkeja pommitettiin. Kyliä poltettiin. Raaka väkivalta jatkui yli viisitoista vuotta. Vuonna 2020 Sudanin hallitus allekirjoitti Jubassa Etelä-Sudanissa rauhansopimuksen tärkeimpien hallitusta vastaan taistelleiden aseryhmien kanssa. Noin 300 000 ihmistä kuoli Darfurissa sotaan ja nälkään. Yli kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä pakeni kotiseuduiltaan. Hallituksen joukot ja janjaweedit raiskasivat tuhansia naisia. Naisiin kohdistettu väkivalta on ollut kosto ja rangaistus, sekä keino levittää pelkoa kapinaa kannattavissa väestöryhmissä.

Abyein kiistat  

Abyein maakunta on Sudanin ja Etelä-Sudanin välissä. Kun Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista vuonna 2011, molemmat maat vaativat Abyeita itselleen. Sudanin armeija lähetti joukkoja maakuntaan vuonna 2011. Kaksi vuotta myöhemmin alueella järjestettiin epävirallinen kansanäänestys, missä huomattava osa äänestäjistä halusi, että maakunta liitettäisiin Etelä-Sudaniin. Abyeissa on öljyä. Vuonna 2022 Sudanin sotilashallituksen johtaja kenraali Abdel Fattah al-Burhan ja Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir neuvottelivat Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa Abyein öljyvarojen hyödyntämisestä. Sudanin ja Etelä-Sudanin välillä ei ole päästy sopimukseen siitä, kumpaan maahan Abyein tulisi kuulua. Abyeissa toimii vuonna 2011 perustettu YK:n rauhanturvajoukko UNISFA.

YK:n rauhanturvaajien mukaan Abyeissa on ollut entistä enemmän väestöryhmien välisiä yhteenottoja. Valtaosa Abyein asukkaista kuuluu dinkakansoihin, jotka ovat isoin väestöryhmä myös Etelä-Sudanissa. Abyein dinkat ovat jakaantuneet kahteen klaaniin: twic-dinkoihin ja ngok-dinkoihin. Ngok-dinkat ovat näistä suurempi ryhmä. Abyeissa elää myös misseriya-heimon arabialaistaustaisia paimentolaisia. Twic-dinkat ja ngok-dinkat ovat taistelleet keskenään alueen vesilähteistä ja laidunmaista. Kumpikin klaani on aseistautunut ja myös misseriyat ovat perustaneet oman aseryhmänsä. Dinkojen klaanien välisissä taisteluissa ja misseriya-heimon aseryhmien kahakoissa ngok-dinkoja vastaan kuoli kymmeniä ihmisiä vuonna 2022.

Kuivien kausien aikana paimentolaiset siirtävät karjaansa sen mukaan, mistä he arvelevat löytävänsä vettä ja laitumia. Tämä vanha käytäntö johtaa nykyisin hyvin usein katkeraan kilpailuun rajallisista luonnonvaroista. Vuoden 2023 alussa 200 aseistettua nuer-heimon ja dinkojen twic-klaanin paimentolaista hyökkäsi ngok-dinkojen asuttamaan Rumamierin kylään Abyein eteläosassa. Hyökkääjät tappoivat 14 ihmistä ja polttivat 30 taloa. Vuoden 2023 aikana Abyein väestöryhmien kahakoissa on kuollut ainakin 70 ihmistä. Sekä Sudanin että Etelä-Sudanin poliitikot, talouselämän vaikuttajat ja asejoukkojen johtajat ovat kiinnostuneita Abyein öljyvarojen hallinnasta. Eri tahot käyttävät väestöryhmien välisiä ristiriitoja hyväkseen ja myös lietsovat niitä kilpaillessaan vaikutusvallasta. Väkivalta Abyein alueella saattaa lisääntyä lähitulevaisuudessa.

YK rauhanrakentajana

YK on yrittänyt edistää tulitauko- ja rauhanneuvotteluja Sudanin taistelevien osapuolten välillä. Vuonna 2020 YK perusti UNITAMS-nimisen monialaisen ohjelman, jonka tehtävänä on tukea Sudanin hallitusta ja kansalaisyhteiskuntaa rauhan rakentamisessa ja siirtymisessä kohti demokratiaa. Sudanissa toimii 28 YK:n järjestöä ja ohjelmaa. Niillä on tärkeä merkitys ruokaturvan ja terveydenhoidon vahvistamisessa. YK:n järjestöt toimittavat joka vuosi hätäapua väkivallan ja luonnontuhojen uhreille. YK toimii Sudanissa vaikeissa oloissa, sillä aseryhmät ja väestöryhmien väliset yhteenotot ovat monesti estäneet esimerkiksi ruoka-avun kuljetukset pakolaisleireille ja tulvatuhoista kärsiville. Vuonna 2023 taisteluihin osallistuneet aseelliset joukot ovat ryöstäneet YK:n hätäapuohjelmien ruokavarastoja.

Heinäkuussa vuonna 2007 YK:n turvallisuusneuvosto päätti perustaa YK:n ja Afrikan unionin yhteisen rauhanturvajoukon suojelemaan Darfurin väestöä aseellisten ryhmien väkivallalta. UNAMID-niminen rauhanturvajoukko toimi Darfurissa vuoden 2020 loppuun saakka. UNAMID-joukossa on vuosittain ollut noin 20 000 sotilasta ja poliisia. Darfurissa on kuollut yli 200 rauhanturvaajaa. YK:n järjestöt ovat ylläpitäneet Sudanin sisäisten ja maasta lähteneiden pakolaisten leirejä. Vuonna 2011 YK:n turvallisuusneuvosto perusti UNISFA-nimisen rauhanturvajoukon estämään vihollisuuksia Sudanin ja Etelä-Sudanin välisellä Abyein alueella. Sudan ja Etelä-Sudan ovat kiistelleet alueen hallinnasta. Vuonna 2022 turvallisuusneuvosto jatkoi UNISFA-osaston toimikautta vuoteen 2024 asti. Osastoon kuuluu 4 000 rauhanturvaajaa. YK:n miinanraivaajat ovat työskennelleet Abyein alueella poistaen aseryhmien jättämiä räjähteitä.

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:

• Sudan
• Etelä-Sudan