[[suggestion]]
Etelä-Sudan

Taustaa

Sudan itsenäistyi vuonna 1956. Maassa oli ensimmäinen sisällissota vuosina 1955 – 1972. Vuonna 1983 Sudanissa puhkesi toinen sisällissota, joka jatkui vuoteen 2005 asti.

Sodat olivat seurausta siitä, että Sudanin eteläinen osa tunsi itsensä poliittisesti ja taloudellisesti syrjäytetyksi. Sota on yksi 1900-luvun loppupuolen pisimmistä sodista, ja on vaatinut erityisesti Etelä-Sudanissa paljon uhreja.

Sodan katsotaan virallisesti päättyneen vuonna 2005, kun Sudanin hallitus allekirjoitti kattavan rauhansopimuksen etelän vapautusliikkeen (SPLM) kanssa.

Rauhansopimuksessa Sudanin eteläiselle osalle annettiin suurempi poliittinen vaikutusvalta ja osapuolet pääsivät Sudanin luonnonvarjojen jakamisesta yksimielisyyteen. Lisäksi maan eteläiselle osalle luvattiin kansanäänestys vuonna 2011. Siinä päätettäisiin alueen itsenäistymisestä.

Kansanäänestyksessä lähes 99 prosenttia eteläsudanilaisista äänesti itsenäistymisen puolesta, mikä seurauksena Etelä-Sudanin valtio syntyi heinäkuun 9. päivä 2011. Heinäkuussa 2011 Etelä-Sudanista tuli YK:n 193. jäsenvaltio. 

Etelä-Sudanin valmiudet perustaa oma valtio olivat kuitenkin kohtalaisen heikot, sillä alueen väestöllä ei ollut vahvaa yhtenäistä identiteettiä ja alueella oli pitkään ollut sisäisiä konflikteja. Etelä-Sudanilta puuttuivat lisäksi toimivat poliittiset instituutiot. Maa ajautuikin pian itsenäistymisen jälkeen poliittiseen konfliktiin. 

Maa ajautuu poliittiseen konfliktiin  

Vuonna 2011 lähin valtiollinen rakenne Etelä-Sudanissa oli vapautusliike. Yhteisen vihollisen, Pohjois-Sudanin, puuttuminen johti vapautusliikkeen sisällä poliittiseen kiistaan.

Etelä-Sudanin ensimmäisen presidentin, Salva Kiirin, syytettyä varapresidentti Riek Macharia sotilaallisesta vallankaappausyrityksestä vapautusliike jakaantui kahtia.

Osa heistä (SPLM/A) tuki presidentin virassa jatkanutta Kiiriä, kun taas osa ryhtyi, tehtävästään erotetun Macharin johdolla, vastustamaan hallitusta. Tästä alkoi konflikti, joka kärjistyi Etelä-Sudanin sisällissodaksi joulukuussa 2013. Viikkojen sisällä hallituksen ja opposition välisissä yhteenotoissa menehtyi tuhansia ihmistä. 

Sisällissodan taustalla monta tekijää 

Etelä-Sudanissa on useita etnisiä ryhmiä eikä maassa ole vahvaa yhteistä kansallista identiteettiä. Poliittiset ja sotilaalliset johtajat ovatkin hyödyntäneet etnisten ryhmien välisiä jännitteitä mobilisoidakseen eri ryhmittymiä sotaan.

Selkein etninen konflikti Etelä-Sudanissa on dinka-heimon ja nuer-heimon välillä. Dinkat ovat yksi Etelä-Sudanin isommista etnisistä ryhmistä, ja he ovat hyvin edustettuna hallituksen joukoissa. Nämä joukot kohdistivat systemaattisesti väkivaltaa nuereja kohtaan maan pääkaupungissa Jubassa sisällissodan alkuvaiheessa, minkä seurauksena moni nuer-heimoon kuuluva siviili sai surmansa. Vastareaktiona nuerit kohdistivat väkivaltaisia hyökkäyksiä dinkoihin.

Myös taloudelliset tekijät vaikuttivat sisällissotaan. Muiden maita yritettiin valloittaa ja heidän karjaansa varastaa oma taloudellisen tilanteen turvaamiseksi.   

Nuerit ovat aseistaneet myös siviilejä, jotka muodostavat niin sanotun "valkoisen armeijan".  Heidän joukkonsa muodostuvat useasta eri paikallisryhmittymästä.

Siviilien motiivit osallistua sisällissotaan liittyvät lähinnä turvallisuuteen ja oikeuksien puolustamiseen. Konflikti on edetessään siirtynyt yhä kauemmas pois poliittisen ja sotilaallisten johtajien kontrollista.

Suhteet Sudanin kanssa edelleen haastavat  

Etelä-Sudanin sisäisten ongelmien lisäksi myös konflikti naapurimaa Sudanin kanssa on jatkunut. Konfliktin taustalla on lähinnä kiista öljyvaroista ja maiden välisistä rajoista. Etelä-Sudanin itsenäistyttyä suurimman osa öljyvaroista katsottiin kuuluvan Etelä-Sudanille. Öljyn myynnin mahdollistamiseksi Etelä-Sudan on kuitenkin riippuvainen Sudanin läpi menevästä öljyputkesta. Näin ollen maidenvälinen yhteistyö on välttämätöntä.    

Levottomuudet jatkuvat rauhansopimuksesta huolimatta

Elokuussa 2015 johtajat Salva Kiir ja Riek Machar allekirjoittivat YK:n painostamana rauhansopimuksen. Sopimuksen päämääränä oli taata tulitauko ja perustaa demilitarisoitu vyöhyke pääkaupunki Juban ympärille. Riek Machar luvattiin uudelleen nimittää varapresidentiksi, mikä lopulta tapahtui huhtikuussa 2016.   

Sopimus ei kuitenkaan onnistunut ratkomaan maassa vallitsevia jännitteitä. Taistelut jatkuivat, eikä maan tilannetta saatu vakautettua.

Vuoden 2016 aikana Etelä-Sudan alkoi luisua kohti toista sisällissotaa. Heinäkuussa hallituksen ja opposition joukot ottivat rajusti yhteen Jubassa. Yhteenotoissa menehtyi lähes 300 ihmistä. Heinäkuun lopulla varapresidentti Machar pakeni pääkaupungista, ja presidentti Kiir erotti hänet virastaan.

Seuraavana vuonna presidentti aloitti ”kansallisen dialogin”, ja elokuussa 2018 osapuolet allekirjoittivat viimein rauhansopimuksen.

Se ei kuitenkaan ole johtanut kestävään rauhaan. Kiir ja Machar onnistuivat lopulta muodostamaan yhteishallituksen helmikuussa 2020, mutta heidän välillään on ollut edelleen erimielisyyksiä esimerkiksi osavaltioiden jakamisesta ja johtamisesta.

Etenkin erilaiset yhteisöjen väliset kahakat sekä esimerkiksi karjan ryöstely ovat jatkuneet maassa. Samalla konflikti on pirstaloitunut yhä useamman osapuolen väliseksi.

Sotarikokset yleisiä

YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen raporttien mukaan Etelä-Sudanissa on merkkejä siitä, että molemmat konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Rikkomuksiin kuuluu siviilien tappaminen, raiskaaminen, lapsisotilaiden värvääminen ja yritykset näännyttää siviileitä nälkään.

Rikkomuksia on dokumentoinut muun muassa YK:n Etelä-Sudanin ihmisoikeuskomitea, jonka vuonna 2017 julkaistun raportin mukaan pahimpiin väärinkäytöksiin ovat syyllistyneet erityisesti hallituksen puolella joukot.

Helmikuussa 2020 julkaistun raportin mukaan rauhanprosessi on edistynyt kansallisella tasolla, mutta paikallinen väkivalta kiihtyy. Siinä on mukana muun muassa paikallisia viranomaisia ja aseellisia ryhmittymiä.

Konflikti on aiheuttanut vakavan humanitaarisen kriisin. Helmikuussa 2017 YK ilmoitti, että osissa Etelä-Sudania on nälänhätä. Se kosketti 100 000:ta ihmistä, ja miljoona ihmistä oli katastrofin partaalla. YK kutsui katastrofia ihmisen tekemäksi, sillä sen taustalla olivat sisällissota ja talouskriisi. Pahin nälänhätä saatiin taltutettua, mutta maa on edelleen vaikeassa ruokakriisissä. Kesällä 2020 lähes 6,5 miljoonan ihmisen arvioitiin kärsivän vakavasta ruokapulasta.

Sisällissodan seurauksena on menehtynyt yhteensä noin 400 000 ihmistä, ja lähes 3,9 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Naapurimaihin on paennut yli 2,2 miljoonaa ihmistä.

 

Lähteet: YK, Helsingin Sanomat, Yle, BBC, The Guardian

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit  

Lue konfliktiin osallistuneiden maiden maaprofiilit:

Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: