Keski-Afrikan tasavalta

Hutera demokratisoitumisprosessi ei tuo vakautta

Vuosina 1964–1979 Keski-Afrikan tasavallan hallinto oli erityisen brutaali. Maata johti keisariksi julistautunut Jean Bedel Bokassa. Bokassa syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa vuonna 1979, minkä jälkeen maassa alkoi vuosikymmenen kestänyt sotilashallinto. Sotilashallinnon aikana toiveet maan demokratisoitumisesta kasvoivat. Vuonna 1992 vallanpitäjät taipuivat monipuoluejärjestelmän käyttöön maassa. Seuraavana vuonna André-Félix Patassé valittiin presidentiksi maan ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa. Kuitenkin koko 1990-luku oli maassa poliittisesti epävakaata aikaa.

Taustalla etninen erottelu

1990-luvun loppua kohden etnisestä taustasta tuli sekä politiikassa että yleisesti yhteiskunnassa yhä merkittävämpi asia. Tämä näkyi myös armeijassa, jossa presidentin henkivartijat sekä tavalliset sotilaat alkoivat eriytyä omiksi ryhmikseen. Henkivartijat kuuluivat usein presidentin kanssa samaan etniseen ryhmään, tavalliset sotilaat eivät. Tavalliset sotilaat kokivat henkivartijakaartilla olevan huomattavia etuoikeuksia heihin verrattuna.

Ensimmäinen vallankumousyritys epäonnistuu

Toukokuussa 2001 sotilasryhmä yritti kaapata vallan presidentti Patassélta. Taistelut käytiin pääasiassa pääkaupunki Banguissa. Hallituksen armeija vastasi pommittamalla pääkaupungin lounaisosaa, missä vallankumoukselliset piileskelivät. Kahden viikon taistelujen jälkeen koko kaupunki oli jälleen armeijan hallussa. Hallitus käynnisti jatkotoimenpiteet, joissa etsittiin vallankumouksellisten perheenjäseniä. Yli 80 000 siviiliä pakeni pääkaupungista. Armeijan päällikkö Francois Bozizéa syytettiin osallisuudesta vallankaappausyritykseen. Hänet erotettiin tehtävästään ja yritettiin pidättää. Bozizé kuitenkin pakeni maasta tukenaan noin 300 sotilaan joukko.

Vastarintaliike vahvistuu  ja ulkomaat osallistuvat konfliktiin

Bozize alkoi kouluttaa vastarintaliikkeeseen sotilaita, jotka olivat olleet mukana aikaisemmassa vallankaappauksessa. Liike kasvoi nopeasti suureksi. Sen tavoitteena oli syrjäyttää presidentti ja hallitus. Liikkeen mielestä presidentti oli korruptoitunut ja tuhlasi maan resursseja. Liikkeen johto katsoi, että demokraattisia keinoja käyttämällä vallankumous kestäisi liian kauan, joten järeät aseet tulisi ottaa käyttöön. Naapurimaa Tšad tuki Bozizén vastarintaliikettä, joten sen joukot pystyivät hyökkäämään Keski-Afrikan tasavaltaan Tšadin puolelta. Tämä kiristi Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan suhteita. Myös muut maat tulivat mukaan konfliktiin. Libya tuki maan Patassén hallitusta sotilaallisesti. Keski-Afrikan tasavallan presidentti Patassélla oli läheiset suhteet Libyan presidentti Muammar al-Gaddafiin. Gaddafi halusi sotilaallista ja diplomaattista vaikutusta alueella, sillä Libyan ja Tšadin välinen suhde oli huono. Presidentti Patassé sai tukea myös Kongon demokraattisen tasavallan vastarintaliikkeeltä, joka oli ottanut haltuunsa alueet lähellä Keski-Afrikan tasavallan rajaa. Tukemalla Patasséa he saivat vapaasti kuljettaa tavaraa Keski-Afrikan tasavallan kautta.

Vallankumous ja uusi vastarintaliike syntyy

Lokakuussa 2002 Bozizén armeija hyökkäsi uudestaan pääkaupunkiin. Muutamien päivien raskaiden taistelujen jälkeen hallituksen joukot onnistuivat voittamaan vallankumoukselliset, mutta kaupunki raunioitui taisteluissa pahasti. Bozizén joukot kontrolloivat edelleen maan pohjoisosaa. Bozizé ei suostunut antautumaan, ja vuonna 2003 hänen joukkonsa hyökkäsivät pääkaupunkiin ja valloittivat sen. Bozizé nimitti itsensä valtionpäämieheksi, hajotti parlamentin ja kumosi perustuslain. Bozizé vakuutti, että tämä olisi vain väliaikainen ja välttämätön välivaihe tiellä demokratiaan, joka vakiinnutettaisiin maassa vuoteen 2005 mennessä.

Kolmen vuoden suhteellisen rauhallisten olosuhteiden jälkeen maan konflikti syveni uudelleen vuonna 2006. Uusi vallankumouksellisten ryhmä Union of Democratic Forces for Unity (UFDR) ryhtyi vastustamaan istuvaa presidenttiä Bozizéa. UFDR:n johtajat olivat auttaneet Bozizén valtaan vuonna 2003. Vallankumoukselliset halusivat syrjäyttää Bozizén ja syyttivät tätä luonnonvaroista saatujen tulojen käytöstä vain oman etnisen ryhmänsä hyväksi. Heidän mielestään maassa ei ollut todellista demokratiaa, sillä muilla etnisillä ryhmillä ei ollut maassa mitään mahdollisuuksia vallankäyttöön. Vuoden 2006 aikana hallituksen sotilaiden ja UFDR:n välillä oli useita aseellisia yhteenottoja, joissa kuoli useita ihmisiä. Pääasiassa taistelut tapahtuivat maan pohjoisosissa Sudanin rajan lähellä. Hallitus on syyttänyt Sudan vallankumousryhmien tukemisesta, minkä Sudanin viranomaiset ovat myöhemmin kieltäneet.

Siviilit ja erityisesti naiset kärsijöinä

Siviiliväestö maassa on kärsinyt sekä vallankumousryhmien että hallituksen sotilaiden harjoittamasta väkivallasta. Presidentti Bozizé on kieltänyt joukkojensa syyllistyneen väkivaltaan. Sodat ja levottomuudet naapurimaissa, Tšadissa, Sudanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa, ovat helpottaneet vallankumousryhmien aseiden hankkimista. On raportoitu, että Tšadin armeijan joukot olisivat hyökänneet Tshadin rajan lähellä oleviin kyliin Keski-Afrikan tasavallassa. Noin sata kylää on poltettu vallankumousryhmien ja hallituksen joukkojen välisissä taisteluissa.

Myös seksuaalinen väkivalta maassa on lisääntynyt. Noin 30 % naisista on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Arvioidaan, että maan sisäisten pakolaisten määrä on yli 150 000. Tilanne maan pohjoisosissa on kaoottinen, sillä monet vallankumousryhmät, maantierosvot ja muut aseistautuneet rikollisryhmät toimivat alueella. Vuonna 2007 viranomaiset pyrkivät saamaan aikaan rauhansopimuksia vallankumousryhmien kanssa tasapainottaakseen maan tilanteen. Huhtikuussa 2007 presidentti solmi rauhansopimuksen vallankumousryhmä UFDR:n kanssa. Sopimus takasi armahduksen ryhmän sotilaille. Maan olojen toivotaan nyt rauhoittuvan, mikä mahdollistaisi myös pakolaisten palaamisen koteihinsa. Tilanne on kuitenkin kaoottinen, ja monet tahot, mm. YK, ovat erittäin huolestuneita maan ajautumisesta kohti humanitääristä katastrofia. YK onkin vaatinut voimakkaampaa kansainvälistä tukea Keski-Afrikan tasavallalle.

Uusi uhka maan ulkopuolelta

Vuonna 2009 prosessi konfliktin lopettamiseksi edistyi. Hallitus, johon kapinallisryhmittymän edustajia saatiin mukaan, muodostui. Kuitenkin uuden uhan pelätään repivän maan hutera vakaus hajalle. Ugandasta peräisin oleva, ja sen ulkopuolelle levittäytynyt the Lord's Resistance Army (LRA) on kasvattanut vaikutusvaltaansa myös Keski-Afrikassa. LRA toiminta on pakottanut useita kyliä pakenemaan, ja Keski-Afrikan tasavallan joukot ovat epäonnistuneet vakauttamaan tilannetta.