Rauha ei kestä
Keski-Afrikan tasavallan sisällissotien eri vaiheissa rauhasta on neuvoteltu monta kertaa. Rauhasta on sovittu, ja sitä ovat yrittäneet suojella Afrikan unionin ja YK:n rauhanturvaajat. Silti rauha on aina särkynyt. Rauhaan suostuneet aseryhmät ovat lähteneet taas sotaan, tai ne ovat pirstoutuneet uusiksi ryhmittymiksi, jotka eivät ole kunnioittaneet solmittuja sopimuksia. Keski-Afrikan tasavallan sotien takana on vanhoja väestöryhmien ja uskontojen välisiä vihoja. Niiden sekaan kietoutuu paikallinen ja alueellinen kamppailu luonnonvaroista: maasta, vedestä, laitumista, kullasta, timanteista, jalopuusta ja kaupan hallinnasta.
Vuonna 2020 Faustin-Archange Touadera valittiin presidentiksi kolmannelle kaudelle. Vuonna 2019 Touaderan hallitus ja 14 kapinaliikettä olivat solmineet rauhan Sudanin pääkaupungissa Khartumissa Afrikan unionin toimiessa neuvottelujen välittäjänä. Vuonna 2020 kuusi entisistä kapinaliikkeistä irti repeytynyttä aseryhmää perusti uuden liittoutuman, CPC:n, joka pyrki häiritsemään vaalien järjestämistä. Kaikilla näillä ryhmillä on omia etupyrkimyksiä, jotka ovat johtaneet kiistoihin ja aseellisiin yhteenottoihin liittolaistenkin välillä. Yksi CPC-liittoutuman johtajista on ollut Keski-Afrikan tasavallan entinen presidentti Francois Bozize. Hän nousi kapinaan, kun perustuslakituomioistuin esti häntä asettumasta presidenttiehdokkaaksi vuoden 2020 vaaleissa.
Sadat tuhannet keskiafrikkalaiset eivät ole saaneet äänestää, koska väkivalta on estänyt vaalien järjestämisen laajalla alueella. Vain kolmasosa Keski-Afrikan tasavallan äänioikeutetuista äänesti vuonna 2020. Vaalit vietiin kuitenkin läpi ja presidentti Touadera jatkoi virassa uudelle kaudelle. Tammikuussa vuonna 2021 Keski-Afrikan tasavallan armeija ei pystynyt estämään CPC-liittoutuman asejoukkoja etenemästä kohti pääkaupunkia Banguita. Touaderan hallinto näytti olevan kaatumaisillaan. Touaderan pelasti ulkomainen sotilasapu. Ruanda lähetti Banguihin 300 erikoisjoukkojen sotilasta ja Touadera osti lisäväkeä venäläiseltä Wagner-palkkasotilasyhtiöltä.
Wagnerin sotilaat, ruandalaiset joukot ja Keski-Afrikan tasavallassa toimivat YK:n rauhanturvaajat torjuivat kapinalliset Banguista. Vuoden 2021 maaliskuussa hallituksen joukot ulkomaisine tukijoineen alkoivat tunkeutua kapinallisten hallitsemille alueille. Suurten sotaliikkeiden sijasta vihollisuudet ovat nyt kutistuneet pieniksi, sitkeiksi, kuluttaviksi paikallisiksi kahakoiksi. Vuonna 2022 kapinalliset jatkoivat hyökkäyksiä armeijan paikallistukikohtiin ja tarkastusasemiin surmaten useita sotilaita. Kapinalliset ovat tehneet iskuja myös YK:n rauhanturvaajia vastaan. Marraskuussa vuonna 2022 marokkolainen YK-sotilas kuoli kapinallisen aseryhmän hyökkäyksessä. Siviiliväestö on joutunut julman väkivallan kohteeksi. Vuonna 2022 kapinalliset tappoivat 15 ihmistä Markoundassa, 10 Bokolobossa ja 60 Yangoudroudjassa. Wagnerin palkkasotilaat ja hallituksen joukot surmasivat 65 ihmistä Yangassa ja Aigbadossa. Palkkasotilaat ovat käytännössä alkaneet johtaa Keski-Afrikan tasavallan armeijan sotatoimia, ja he toimivat myös presidentin henkivartijoina. Keski-Afrikan tasavalta maksaa Wagnerille kullalla. Venäjä ja Wagner-yhtiö pyrkivät nyt ottamaan maan kulta- ja timanttikaivokset hallintaansa.
Väkivallan hinta
Pitkään jatkunut väkivalta on vaatinut tuhansia ihmishenkiä ja sadat tuhannet ovat jättäneet kotiseutunsa. Vuonna 2022 Keski-Afrikan tasavallassa oli 720 000 maan sisäistä pakolaista ja 730 000 keskiafrikkalaista oli lähtenyt pakolaisiksi ulkomaille.
Väkivalta horjuttaa ruokaturvaa. YK:n hätäapua hallinnoivan toimiston mukaan vuonna 2022 puolet Keski-Afrikan tasavallan asukkaista ei saanut riittävää ravintoa. Vuonna 2023 kaksi kolmasosaa Keski-Afrikan tasavallan asukkaista tarvitsee hätäapua varmistaakseen toimeentulonsa. Sekä armeija että kapinalliset ovat monta kertaa estäneet aputoimitukset alueille, joilla on ollut aseellisia yhteenottoja.
Vuoden 2022 puolivälissä rajut tulvat aiheuttivat tuhoja Keski-Afrikan tasavallassa. Ne hävittivät viljelyksiä ja yli viisi tuhatta asuintaloa sortui käyttökelvottomiksi. Tulvatuhoista kärsi 104 000 ihmistä. Väkivallan uhka on haitannut avun lähettämistä tulva-alueille.
Väestöryhmien vihat
Vuonna 2012 aseellisten kapinaryhmien liitto Seleka valtasi kaupunkeja Keski-Afrikan tasavallan pohjois- ja keskiosissa. Selekan joukoissa oli keskiafrikkalaisten lisäksi myös tsadilaisia ja sudanilaisia. Vuonna 2013 kapinalliset etenivät pääkaupunkiin Banguihin ja nimittivät johtajansa Michel Djotodian presidentiksi. Seleka oli muslimiväestön aseellinen liike. Selekaa vastaan nousi entisten sotilaiden, kristittyjen ja perinteisten uskontojen kannattajien perustamia aseryhmiä, jotka tunnettiin nimellä antibalaka. Aseryhmien väliset yhteenotot ja kostoiskut ovat jatkuneet vuosien ajan. Sekä selekat että antibalakat ovat syyllistyneet joukkomurhiin, joissa on yhteensä kuollut tuhansia ihmisiä. Kansainvälinen rikostuomioistuin tutkii Keski-Afrikan tasavallan sotarikoksia ja on nostanut syytteitä eräiden aseryhmien johtajia vastaan.
Keski-Afrikan tasavallan pahin väestöryhmien välinen kuilu on pitkäaikainen vastakkainasettelu muslimi- ja arabiväestön sekä kristittyjen afrikkalaisten välillä. Jo paljon ennen 1890-luvulla alkanutta Ranskan siirtomaavaltaa ja siihen kuulunutta paikallisväestön alistamista eurooppalaisten palvelukseen arabialaiset kauppiaat ja heidän liittolaisensa vangitsivat ja myivät afrikkalaisia orjiksi. Tästä syntynyt afrikkalaisväestön kauna islaminuskoisia ja arabeja vastaan vaikuttaa yhä keskiafrikkalaisessa yhteiskunnassa. Kansallismieliset kristityt ja maan eteläosien kansanryhmät pitävät muslimi- ja arabiväestöä ulkomaalaisina. Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa asuvalla muslimiväestöllä on usein kiinteämmät suhteet Tshadiin ja Sudaniin kuin tasavallan pääkaupunkiin Banguihin ja maan eteläosien asukkaisiin. Ranskan siirtomaavalta heikensi islaminuskoisten ja arabien asemaa ja vahvisti kristittyjen vaikutusvaltaa Keski-Afrikan taloudessa ja politiikassa. Keski-Afrikan tasavallan itsenäisyyden aikana, vuodesta 1960 alkaen, Ranskan lähettämät sotilasosastot ovat auttaneet pitämään hallituksia pystyssä. Antibalaka-liikkeen juuret ovat kauan sitten toimineissa paikallisissa aseryhmissä, joiden tehtävänä oli puolustaa omaa kylää ja sen asukkaita orjakauppiaiden ryöstöretkiä vastaan.
Vanhan uskonnollisen ja etnisen vastakkainasettelun ohella ristiriitojen syntymiseen ja kärjistymiseen on vaikuttanut elinkeinojen välinen kilpailu hupenevista luonnonvaroista. Siinä ovat olleet vastakkain toisaalta karjaa kasvattavat ja liikuttelevat paimentolaiset, joista hyvin suuri osa on maan pohjois- ja itäosissa asuvia islaminuskoisia fulaneja, ja toisaalta paikallaan asuvat maanviljelijät, joiden enemmistö on lännen ja etelän kristittyjä. Kun Keski-Afrikan tasavallan pohjois- ja itäosissa ankarat kuivuudet hävittävät karjankasvattajien vesilähteitä ja laitumia, nämä kuljettavat karjansa länteen ja etelään paremmille maille herättäen heti vihaa ja vastustusta maanviljelijöissä, jotka puolustavat maitaan ja vesivarojaan. Aseistettujen paimentolaisten ja viljelijöiden välisissä yhteenotoissa ja kostoiskuissa kuolee tai haavoittuu joka vuosi kymmeniä ihmisiä.
Keski-Afrikan tasavallan valtionhallinto on heikko. Mitä kauemmaksi Banguista mennään, sitä vähemmän näkyvältä ja toimivalta valtio vaikuttaa maan eri alueilla. Valtion heikkous jättää tilaa aseryhmille, jotka täyttävät paikallisia ja alueellisia valtatyhjiöitä. Valtion toimimattomuus sallii väkivallan rankaisematta. Raakaan väkivaltaan ja jopa suoranaisiin joukkomurhiin ovat syyllistyneet armeijan joukot, kapinalliset ja aseistautuneet rikolliset. Useimmissa tapauksissa tappajat eivät joudu vastuuseen teoistaan. Siksikin aseryhmien on helppo houkutella riveihinsä lisää taistelijoita. Aseet antavat niiden omistajille ja käyttäjille tunteen vallasta. Ilman niitä ihmisillä on vain pelko ja toivottomuus. Keski-Afrikan valtionhallinnossa ei vielä näy paranemisen merkkejä. Nykyisen kaltainen tilanne jatkunee pitkään.
Aseryhmien rahalähteet
Keski-Afrikan tasavallan armeija ja Wagner-yhtiön palkkasotilaat ovat tehneet useita hyökkäyksiä pieniin kultakaivoksiin, joita toimii kapinallisten hallitsemilla alueilla. Silminnäkijöiden mukaan nämä iskut näyttävät ryöstöretkiltä. Sotilaat tappavat kullankaivajia ja vievät mukanaan kaivosleirien kullan. Hyökkäykset toistuvat viikkojen tai kuukausien välein. Keski-Afrikan kulta on tärkeä tulonlähde Wagnerille ja Venäjälle. Alueen tapahtumia seuraavien asiantuntijoiden mukaan Venäjällä on selvä pyrkimys saada käyttöönsä Keski-Afrikan rikkaat luonnonvarat. Keski-Afrikan tasavallan armeijan ja Wagnerin palkkasotilaiden iskut ovat jo ulottuneet rajan yli Sudanin puolelle.
Selekan ja antibalakan asejoukot sekä muut Keski-Afrikan tasavallassa toimivat aseelliset ryhmät hankkivat rahaa monin eri tavoin. Ne perivät tieveroja ja rajanylitysmaksuja. Ne kiristävät rahaa kahvinkasvattajilta, kauppiailta ja salakuljettajilta. Ne osallistuvat ase- ja huumekauppaan. Aseryhmät varastavat karjaa ja harjoittavat uhanalaisten eläinlajien laitonta metsästystä. Monet aseryhmät kiristävät ja ryöstävät yksityisiä kullankaivajia. Voimakkaimmat ryhmät pyrkivät hallitsemaan alueensa kulta- ja timanttikauppaa. Eräillä seuduilla aseryhmät suojelevat laittomia jalopuun hakkaajia ja puukauppiaita. Väkivaltaa ja aseistautumista ruokkii raha, eivätkä vain poliittiset ja yhteiskunnalliset pyrkimykset. Keski-Afrikan tasavalta on pirstoutunut yhteiskunta, missä eri kansanosat, heimot ja liikkeet ajavat etujaan ja puolustavat alueitaan kaikin tavoin.
Ranskan sotilasapu ja YK:n rauhanturvaajat
Ranska on vuosikymmenien ajan tukenut Keski-Afrikan tasavallan hallituksia. Keski-Afrikka on entinen Ranskan siirtomaa ja itsenäistymisen jälkeenkin Ranskalla on ollut huomattava poliittinen ja taloudellinen valta. Vuoden 1960 jälkeen Ranska on lähettänyt sotilaitaan Keski-Afrikkaan seitsemän kertaa. Viimeiseen, vuonna 2013 alkaneeseen, sotilasapu- ja rauhanturvatehtävään osallistui 1600 ranskalaista sotilasta. Vuonna 2022 Keski-Afrikan tasavallassa oli Ranskan vastaisia mielenosoituksia. Väkivallan jatkuminen synnytti pelkoa ja tyytymättömyyttä. Ranskan asema vanhana siirtomaaisäntänä herätti epäluuloja ja suuttumusta. Keski-Afrikan tasavallan hallituksen ja Ranskan väliset suhteet huononivat. Vuoden 2022 lopussa Ranska veti joukkonsa kokonaan pois Keski-Afrikan tasavallasta.
Vuonna 2014 YK perusti MINUSCA-rauhanturvajoukon tukemaan väliaikaista hallitusta rauhan ja demokratian rakentamisessa Keski-Afrikan tasavaltaan. Rauhanturvajoukon tehtävä jatkuu edelleen. Siihen kuuluu yli 11 000 sotilasta, Ruandasta, Bangladeshista, Pakistanista, Egyptistä, Sambiasta ja useista muistakin maista. Vuonna 2022 Keski-Afrikan tasavallan ja YK:n väliset suhteet ovat viilentyneet samaan aikaan, kun maan hallitus ja armeija ovat syventäneet yhteistyötä Venäjän ja Wagnerin kanssa. Keski-Afrikan tasavallan talous on edelleen hyvin riippuvainen kansainvälisestä avusta.
Lähteet
- CENTRAL AFRICAN REPUBLIC, International Crisis Group, 2022
- AVOIDING THE WORST IN CENTRAL AFRICAN REPUBLIC, International Crisis Group, 2017
- FIXING THE ARMY IS KEY FOR CAR´S STABILITY, Enrica Picco, 2022
- RUSSIA´S INFLUENCE IN THE CENTRAL AFRICAN REPUBLIC, Pauline Bax, 2021
- THE CENTRAL AFRICAN REPUBLIC CRISIS, Nathalia Dukhan, GSDRC, 2016
- CENTRAL AFRICAN REPUBLIC: THE ROOTS OF VIOLENCE, International Crisis Group, 2015
Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit
Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:
Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: