Saarrettu ja aidattu Gaza

Gaza on neljäkymmentä kilometriä pitkä ja kymmenen kilometriä leveä maakaistale Välimeren rannalla. Gaza on aidattu kuin vankileiri kaikkialta muualta paitsi meren rannan puolelta. Lännessä Gazalla on lyhyt raja Egyptin kanssa, muualla rajan toisella puolella on Israel. Gazan kaistaleella asuu yli kaksi miljoonaa palestiinalaista.

Israel miehitti Gazan vuonna 1967. Gazan kaistaleelle perustettiin israelilaisia siirtokuntia. Vuonna 2005 Israelin armeija vetäytyi Gazasta. Siirtokunnatkin purettiin ja seitsemän tuhatta siirtolaista palasi takaisin Israeliin. Gazan palestiinalaishallintoa johtaa ääri-islamistinen järjestö Hamas. Vuonna 2007 Hamas ja sitä ennen voimakkain palestiinalainen liike Fatah aloittivat sodan toisiaan vastaan. Hamas sai haltuunsa Gazan. Fatahin hallitus johtaa vielä Länsirannalla.

Hamas ei halua rauhaa Israelin kanssa. Järjestön tavoitteena on tuhota Israel ja ajaa juutalaiset pois koko Palestiinasta. Hamas on sotinut Israelia vastaan useita kertoja. Aseryhmät ovat ampuneet raketteja Gazasta Israelin puolelle, kohteita valikoimatta. Useimmat uhrit ovat olleet sivullisia. Vain harvoin iskut suuntautuvat Israelin sotilaskohteisiin. Vuonna 2022 ääri-islamistit ampuivat Israeliin yli tuhat räjähtävää rakettia. Israelin ohjuspuolustus on tuhonnut valtaosan ammuksista ennen kuin ne ovat aiheuttaneet tuhoa.

Israel kostaa raketti-iskut lentopommituksin. Vuonna 2022 Israel pommitti Gazaa yli 150 kertaa. Maaleina ovat terroristit ja heidän rakentamansa tunnelit, sekä liike- ja asuintalot, koulut ja muut rakennukset. Gazan asukkaat ovat kertoneet Israelin armeijan puhelinsoitoista. ”Lähtekää heti kotoa”, soittaja varoittaa. ”Talo tuhotaan kymmenen minuutin päästä!” Ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juosta. He eivät ehdi ottaa mitään mukaansa.

Israel ja Egypti ovat julistaneet Gazan saartoon estääkseen terroristeja saamasta aseita, tarvikkeita ja rahaa. Siksi ruoka on kallista ja puhtaasta vedestä on puutetta. Sähkökatkot ovat olleet yleisiä. Jätevedetkin ovat jääneet puhdistamatta, kun puhdistamot eivät ole toimineet. Kalastajat eivät saa lähteä merelle. Gazan ruokahuolto ja talous ovat kansainvälisen avun varassa. 44% Gazan työikäisistä asukkaista on ilman työtä. YK arvioi, että miljoona gazalaista tarvitsee elintarvikeapua saadakseen päivittäiset ateriansa. Palvelut ja hallinto maksetaan ulkomaisella rahoituksella. Israel valvoo tiukasti maksuliikennettä, ettei raha-apu menisi Hamasille.

Saarrettuna eläminen, avuttomuuden tunne, köyhyys ja ankarat elinolot herättävät katkeruutta. Gaza on kasvualusta jatkuvalle vihalle. Israel on rajoittanut rakennustarvikkeiden vientiä Gazaan, jotta terroristien ja salakuljettajien olisi vaikeampaa tehdä tunneleita. Pommitusten hajottamia asuntoja, kouluja ja sairaaloita on niitäkin vaikea korjata, jos rakennustarvikkeita ei ole. Israelin iskut ovat hävittäneet tehtaita ja verstaita. Hyvin toimineet yrittäjät ovat menettäneet työpajansa. Osa yrittäjistä tuumii, että heidän ei kannata edes harkita rakentaa uutta työpajaa sortuneen tilalle. Saarto tekee tuotannossa tarvittavien raaka-aineiden hankkimisen liian vaikeaksi ja kalliiksi. Seuraava pommitus voi tuhota yrityksen, joka on elvytetty kovalla työllä.

Vuonna 2022 Israel salli jätevesien puhdistamoissa tarvittavien laitteiden ja tarvikkeiden kuljetuksen Gazaan. Nyt jätevesiä ei enää lasketa suoraan mereen. Gazan rannat ovat puhdistuneet. Eräät tilanteen tarkkailijat olettavat Israelin oppineen, että kurjuus ruokkii ääriasenteita. On arveltu, että sopua voitaisiin edistää pienillä myönteisillä askelilla. Gazassa on monia, jotka eivät usko saartajien hyväntahtoisuuteen. Israelin viranomaiset ovat kenties havainneet, että kahden miljoonan gazalaisen jätevedet likaavat myös läheiset Israelin rannat ja ovat puhdistamattomina jatkuva uhka israelilaisten rantakaupunkien asukkaiden ja lomanviettäjien terveydelle.

Siirtokunnat valtaavat Länsirantaa

Vuonna 2022 Länsirannalla oli 140 israelilaista siirtokuntaa. Siellä eli 450 000 Israelin siirtolaista. Itä-Jerusalemissa asui yli kaksisataa tuhatta Israelin siirtolaista. Palestiinalaisia häädetään pois siirtolaisten tieltä. Koteja ja yrityksiä määrätään purettaviksi, kun Israel tarvitsee tilaa omille rakennushankkeilleen, tai katsoo palestiinalaisten läsnäolon jollakin muulla tavalla häiriöksi. Siirtokuntien rakentaminen lujittaa Israelin poliittista, sotilaallista ja taloudellista valtaa alueilla, jotka YK:n päätöslauselmien mukaan kuuluvat palestiinalaisille. Suoraan Israelin hallussa oleva alue käsittää 60% Länsirannan pinta-alasta.

Vuonna 2020 YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto julkaisi luettelon yrityksistä, jotka harjoittavat Länsirannalla liiketoimintaa yhteistyössä Israelin miehityshallinnon ja siirtokuntien kanssa. Luettelossa mainittiin 112 yritystä. Niistä 94 oli israelilaisia, 11 oli eurooppalaisia, 6 oli yhdysvaltalaisia ja yksi oli thaimaalainen yritys. Ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan yritysten toiminta miehityshallinnon kumppaneina voi edistää ihmisoikeuksien loukkaamista. Osa luettelon yrityksistä on ollut mukana Israelin siirtokuntien rakentamisessa.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa tähdennetään, että Israelilla ei ole oikeutta rakentaa siirtokuntia eikä asuttaa israelilaista väestöä Länsirannan alueelle. Israel pyrkii tietoisesti muuttamaan Länsirannan väestöpohjaa ja riistämään palestiinalaisilta pysyvästi heille osoitetun kotialueen hallinnan. YK:n yleiskokous ja Kansainvälinen tuomioistuin ovat pitäneet Israelin Länsirannalle rakentamia siirtokuntia laittomina.

Siirtokunnat ja niissä toimivat yritykset hyödyntävät Palestiinan luonnonvaroja. Israelilaiset ja ulkomaalaiset yritykset louhivat Länsirannan kiveä ja käyttävät maa-aineksia rakentamisessa ja sementtiteollisuudessa. Kuolleenmeren ranta-alueella toimivat israelilaiset siirtokunnat valmistavat kauneudenhoitotuotteita, joita myydään Eurooppaan. Länsirannan Betlehem ja Jeriko ovat israelilaisten matkanjärjestäjien turistikohteita, ja matkailu hyödyttää enemmän israelilaisia kuin palestiinalaisia. Vuonna 2019 YK:n ihmisoikeusneuvoston asiantuntija Michael Lynk totesi, että Israel käyttää Länsirantaa vaarallisten ja haitallisten jätteiden kaatopaikkana.

Sekä israelilaisia että ulkomaalaisia yrityksiä kiinnostavat Länsirannan Kuolleenmeren suolat: kalium, magnesium ja bromi. Kaliumia käytetään lannoitteissa, bromia palonestoaineissa, väriaineissa ja lääketeollisuudessa. Kalium, magnesium ja bromi voisivat tuottaa Palestiinalle miljardin euron vuositulot, mikäli Länsirannan palestiinalaiset saisivat hyödyntää niitä.

Länsirannan palestiinalaisia nöyryytetään monin tavoin. Heitä osoitellaan aseilla Israelin tarkastusasemilla, kun he liikkuvat paikasta toiseen. Heidän on hankittava asumis-, liikkumis- ja työlupia. Länsirannan kartta on täplien tarha, missä palestiinalaisalueet näkyvät kymmeninä erillisinä saarekkeina ja Israel hallitsee saarekkeiden ympäristöä. Palestiinalaisilla ei ole omaa itsenäistä maata, vaan hajanainen, alistettu, pelon, epävarmuuden ja kaunan hautomo, josta miehittäjä koko ajan kiristää otettaan siirtokuntia rakentamalla. Vaikuttaa siltä, että Israelin hallituksen tavoitteena on ajan kuluessa tehdä Länsirannasta pysyvä osa Israelia. Vuosien 2005 ja 2019 välillä Israelin Länsirannan siirtokunnissa asuvan väestön määrä kaksinkertaistui.

Palestiina ilman vaaleja

Palestiinan valtiolla on presidentti ja parlamentti. Vuonna 1996 presidentiksi valittiin Jasser Arafat. Arafat toimi pitkään Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n johtajana. Arafat edusti Fatahia, PLO:n voimakkainta jäsenjärjestöä. Arafatin kuoltua presidentiksi tuli Fatahin Mahmoud Abbas vuonna 2005. Vuonna 2006 järjestettiin parlamenttivaalit. Niiden voittajaksi nousi ääri-islamistinen Hamas-järjestö, joka ei hyväksy rauhaa Israelin kanssa. Vaalivoiton jälkeen Hamasin aseryhmät ottivat vallan Gazan kaistaleella. Hamasin ja Fatahin välillä puhkesi kovia taisteluja. Kumpikin järjestö syyllistyi ihmisoikeusloukkauksiin. Vankeja teloitettiin. Taisteluissa kuoli yli sata ihmistä. Niiden jälkeen Hamas on hallinnut Gazaa. Fatah on vallassa Länsirannalla.

Vuoden 2006 jälkeen Palestiinan hallinnossa ei ole järjestetty vaaleja. Abbas on jatkanut presidenttinä, vaikka hänen kautensa päättyi vuonna 2009. Hamas on pitänyt vallan Gazassa. Länsirannan Ramallahissa istuva Abbasin ja Fatahin hallitus edustaa virallisesti Palestiinaa. Hallitus on luvannut monta kertaa järjestää vaalit. Viimeksi vaalit olisi pitänyt järjestää vuonna 2021, mutta niitä lykättiin. Vuonna 2022 Fatah, Hamas ja kaksitoista muuta palestiinalaisryhmää allekirjoittivat sovintosopimuksen. Sopimuksessa mainitaan, että palestiinalaishallinnon presidentin ja parlamentin vaalit järjestetään vuoden sisällä sopimuksen allekirjoittamisesta. Abbasin istuminen presidenttinä vuosia toimikauden päättymisen jälkeen ja vaalien jättäminen järjestämättä ovat heikentäneet palestiinalaishallinnon uskottavuutta ja vahvistaneet kuvaa vain nimellisesti olemassa olevasta keinotekoisesta Palestiinan valtiosta.

Mahmoud Abbas ja monet muut Palestiinan pitkäaikaiset johtajat kuuluvat vanhaan sukupolveen, joka ei enää nauti samanlaista kannatusta kuin aikaisemmin. Länsirannan ja Gazan nuoremmat palestiinalaiset ovat syyttäneet Abbasia hitaudesta, kyvyttömyydestä ja väärinkäytöksistä. Hamasin vaalivoitto vuonna 2006 oli selvä osoitus vanhaa hallintoa vastaan esiintyneestä tyytymättömyydestä. Nuorempien polvien kapina on alkanut suuntautua myös Hamasiin. Gazan rakettien kiivaimpia ampujia ovat nyt Hamasia pienempien ääriryhmien taistelijat, jotka eivät luota Hamasin haluun ja kykyyn jatkaa sotaa Israelia vastaan.

Kiihkeimpiin ryhmiin kuuluu Palestiinan Islamilainen jihad. Ryhmä perustettiin jo 1980-luvulla. Iran on ollut ryhmän tärkein tukija ja rahoittaja. Viime aikoina Islamilaisen jihadin suhteet Iraniin ovat viilentyneet. Nyt ryhmää auttavat libanonilainen ääri-islamistijärjestö Hizbollah ja Syyria. Vuonna 2021 Islamilainen jihad ja Hamas tekivät molemmat satoja raketti-iskuja Gazasta Israeliin. Vuoden 2022 uudessa väkivallan aallossa valtaosa rakettien ampujista oli Islamilaisen jihadin taistelijoita, ja Israelin kostoiskutkin suuntautuivat enimmäkseen Islamilaista jihadia eikä Hamasia vastaan. Islamilaiselle jihadille sodan ja terrorismin uskonnollinen ulottuvuus - muslimien taistelu juutalaisvaltiota vastaan - on yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi asia kuin tavoite voittaa palestiinalaisille oma itsenäinen maa.

Loppumattoman riidan taustat

Palestiinalaiset ja israelilaiset ovat kaivanneet samaa kotimaata. Palestiina oli turkkilaisen ottomaanien valtakunnan valtapiirissä 1500-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1918 Iso-Britannia valtasi Palestiinan Turkilta. Kansainliitto antoi alueen Ison-Britannian hallintaan. Ison-Britannian hallitus oli sitoutunut tukemaan juutalaisten kansallisen kodin perustamista Palestiinaan. Tämä sitoumus oli vahvistettu ulkoministeri Balfourin antamassa julistuksessa vuonna 1917. Palestiinan arabitkin olivat taistelleet Ison-Britannian liittolaisina Turkkia vastaan. Hekin toivoivat omaa itsenäistä Palestiinaa. Jännitys kasvoi väestöryhmien välillä. Sekä arabi- että juutalaisväestön piirissä perustettiin aseellisia ryhmiä. Aseryhmien välillä oli yhteenottoja jo 1920-luvulla.

1500-luvulla Palestiinassa asui yli sata tuhatta muslimia. Juutalaisväestöön kuului noin viisi tuhatta ihmistä ja kristittyjä oli saman verran. 1920-luvulla muslimiväestöä oli noin puoli miljoonaa. Juutalaisväestöä oli yli 80 000 ja kristittyjä noin 70 000. Lupaus kansallisen kodin perustamisesta houkutteli Euroopan juutalaisia muuttamaan Ison-Britannian hallitsemaan Palestiinaan. Muuttoliike kiihtyi, kun juutalaisvainot alkoivat Hitlerin Saksassa. Vuonna 1936 Palestiinan arabien aseryhmät nousivat kapinaan estääkseen juutalaisten maahanmuuton. Taistelut kestivät kolme vuotta. Useita satoja Palestiinan juutalaisia ja viisi tuhatta arabia surmattiin.

Toisen maailmansodan aikaiset hirvittävät juutalaisten joukkomurhat osoittivat juutalaisväestölle, kuinka kipeästi he tarvitsivat turvallista kotia. Vuonna 1947 YK:n yleiskokous päätti, että Ison-Britannian hallinnon alla oleva Palestiina oli jaettava kahtia. Hieman yli puolet Palestiinasta varattiin tuolloin Israelille, juutalaisväestön kotivaltiolle. Länsiranta ja Gaza muodostivat osan silloiseen YK:n jakokarttaan hahmotellusta Palestiinan arabien maasta. Vuonna 1947 Palestiinassa asui vähän alle kaksi miljoonaa ihmistä. Heistä 1,2 miljoonaa oli muslimeja, 630 000 oli juutalaisia ja 143 000 oli kristittyjä.

Palestiinan arabiväestö ja arabimaiden liitto eivät hyväksyneet maan osittamista. Jakokiista kuumeni sodaksi palestiinalaisten ja israelilaisten aseryhmien välillä samaan aikaan, kun Iso-Britannia valmisteli vetäytymistä pois Palestiinasta. Vuonna 1948 Israel itsenäistyi. Vain päivä itsenäisyysjulistuksen jälkeen Egyptin, Syyrian, Irakin ja Jordanian armeijat hyökkäsivät Israelia vastaan. Vuonna 1949 sovittiin tulitauosta. Jordania liitti itseensä Länsirannan ja Itä-Jerusalemin. Egypti otti Gazan hallintaansa. Länsirannan ja Gazan kaistaleen nykyiset rajat noudattavat vuoden 1949 tulitaukosopimuksen rajoja.

Vuonna 1967 syttyi seuraava sota. Egypti, Syyria, Irak ja Jordania taistelivat jälleen Israelia vastaan. Tässä kuuden päivän sodassa Israel valtasi Länsirannan ja Gazan. Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO sopivat vuonna 1992, että Gaza ja osia Länsirannasta annettaisiin palestiinalaiseen hallintoon. Israelin määräysvaltaan jäivät Länsirannalle perustetut israelilaiset siirtokunnat. Länsirannan palestiinalaisalueet eivät tässä sopimuksessa muodostaneet yhtenäistä kokonaisuutta, vaan ne näkyvät kartalla kymmeninä erillisinä läikkinä. Vuonna 1994 Israel ja Jordania allekirjoittivat maiden välisen rauhansopimuksen, ja Jordania luopui Länsirantaa koskevista aluevaatimuksista.

Vuoden 1967 jälkeen Länsirannan ja Gazan palestiinalaiset ovat eläneet Israelin miehitysvallan varjossa. Kauna kytee. Jäätyneen vihamielisyyden hillittyjä jaksoja ovat vuosien varrella keskeyttäneet monenlaiset levottomuudet, kahakat, pommi-iskut ja avoimet sodat. Gazassa käytiin ankaria taisteluja vuoden 2008 ja 2009 vaihteessa, sekä vuonna 2014. Vuoden 2021 lopussa Israelissa asui 9,5 miljoonaa ihmistä, joista lähes seitsemän miljoonaa kuului juutalaisväestöön. Arabeja oli kaksi miljoonaa ja muita alle puoli miljoonaa. Israelin ja palestiinalaisten välisessä kiistassa Israel on selvästi voimakkaampi osapuoli. Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Fatou Bensouda aloitti vuonna 2019 tutkimuksen palestiinalaisalueiden sotarikoksista. Bensouda epäilee sekä Israelin armeijan että palestiinalaisten aseryhmien syyllistyneen sotarikoksiin Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa.

Palestiinan pakolaiset

Palestiinan jakoa ja Israelin itsenäistymistä seurannut sota pakotti 700 000 palestiinalaista lähtemään kotimaastaan. Kolmasosa pakolaisista ja heidän jälkeläisistään elää pysyviksi asuinpaikoiksi muuttuneilla pakolaisleireillä. Vuonna 2022 puolitoista miljoonaa palestiinalaista eli 58 virallisella pakolaisleirillä Jordaniassa, Syyriassa, Libanonissa, Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Vuonna 1950 YK perusti UNRWA:n, järjestön, jonka vastuulla ovat Palestiinan pakolaiset. Kun UNRWA aloitti työnsä, sen avun saajina oli 750 000 pakolaista. Vuonna 2022 autettavia oli 5 miljoonaa. Jordaniassa elää 2,3 miljoonaa palestiinalaista. Syyriassa on lähes 600 000 ja Libanonissa melkein 500 000 palestiinalaista. Pakolaisuus jatkuu sukupolvesta toiseen.

Lähteet

  • Israel-Palestinian conflict: Life in the Gaza Strip, BBC, 2021
  • A look at two sides of life in the Gaza Strip right now, National Public Radio NPR, 2022
  • Latest Israeli attacks exacerbate hardships of life in Gaza, Al Jazeera, 2022
  • Life Under Occupation: The Misery at the Heart of the Conflict, The New York Times, 2021
  • UN lists firms linked to Israeli settlements, DW, 2020
  • Israel’s exploitation of Palestinian resources is human rights violation, says UN expert, UN Human Rights Media Center, 2019
  • Palestine Refugees, UNRWA
  • Britannica
  • Wikipedia

Aiheeseen liittyvät maat

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista: