Kolme neljäsosaa kotimaastaan pakenevista siirtyy naapurimaihin. Neljä viidesosaa pakolaisista sijoittuu muihin kuin korkean tulotason maihin. Pakolaisten joukossa on paljon lapsia. Pakolaisiksi lähtevistä 40% on alle 18-vuotiaita. Monet pakolaiset toivovat joka päivä, että he voisivat palata kotiin. Joskus pakolaisuus voi kestää kymmeniä vuosia.

Pakolaisia autetaan, säälitään, siedetään ja pelätään. Heitä majoitetaan omaan kotiin. Heitä säilytetään leireillä. Heitä estetään tulemasta rakentamalla aitoja. He hukkuvat rajajokeen. Heitä käytetään hyväksi. Heitä palautetaan takaisin sinne, mistä he ovat tulleet. Heidän veneensä kaatuvat ja uppoavat ennen kuin he ovat lähellä turvallista satamaa. Iso-Britannia suunnittelee koko pakolaismenettelyn ulkoistamista: maahan pyrkivät turvapaikanhakijat lennätettäisiin kuuden tuhannen kilometrin päähän Ruandaan. Siellä hakemukset tutkitaan ja sinne pakolaiset jäisivät, jos heille myönnetään turvapaikka.

Kaikki muuttajat eivät ole pakolaisia. Pakolaisuuden käsite on määritelty kansainvälisissä sopimuksissa. Luonnontuhot ja ilmastonmuutos voivat ajaa ihmisiä pois kotiseuduiltaan ja he voivat tarvita hätäapua, mutta heitä ei aina kutsuta pakolaisiksi, vaikka he eivät pystyisi palaamaan kotiin. Ihmisiä lähtee myös koko ajan kotimaastaan muihin maihin etsimään työtä ja toimeentuloa. Jotkut heistä palaavat takaisin. Toiset jäävät pysyvästi ulkomaille. Suomalaisetkin ovat lähteneet Ruotsiin, Amerikkaan ja muualle, kun täällä ei ole ollut töitä. Monet palasivat aikanaan Suomeen. Toiset asettuivat siirtolaisiksi uuteen asuinmaahansa.

Turvapaikanhakijasta pakolaiseksi

Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Hän on paennut ihmisoikeusrikkomuksia, levottomuuksia tai sotaa. Hän on saattanut jättää kotimaansa, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperänsä, kansallisuutensa, uskontonsa, yhteiskunnallisen ryhmänsä tai poliittisen mielipiteensä vuoksi.

Sisäministeriö toteaa, että turvapaikanhakijalla tarkoitetaan ulkomaalaista, joka hakee suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Turvapaikanhakija saa pakolaisaseman, jos hänelle annetaan turvapaikka.

Ukrainan sota

Sota on pakottanut yli kuusi miljoonaa ukrainalaista muuttamaan pois kotimaasta. Maan sisäisiä pakolaisia on kahdeksan miljoonaa. Maan sisäisiksi pakolaisiksi kutsutaan ihmisiä, jotka joutuvat jättämään kotinsa, mutta eivät lähde maasta. He siirtyvät kotimaansa sisällä toiselle asuinalueelle, väliaikaisesti tai pysyvästi.

Venäjän armeija hyökkäsi Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa. Hyökkääjät ovat tuhonneet kokonaisia kyliä ja kaupunkeja. Sota-alueelle jäänyt siviiliväestö on joutunut tykistötulen, ohjusten ja ilmapommitusten kohteeksi. Ruokaa ja vettä on niukasti. Terveydenhuolto ei voi toimia. Hyökkääjän miehittämillä alueilla ihmisiä on teloitettu, raiskattu ja kidutettu.

Ihmisten henki on jatkuvasti uhattuna, jos he eivät pääse pois sodan tieltä. Ukrainassa hyökkääjät ovat estäneet väestöä lähtemästä miehitetyistä kaupungeista. Tuhansia ihmisiä on myös pakkosiirretty Venäjän puolelle. Tällainen menettely loukkaa ihmisten perusoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia.

Maailman isoimmat pakolaisvirrat

Syyria: Lähes 7 miljoonaa ihmistä on paennut ulkomaille sisällissodan tieltä. Turkissa asuu 3,7 miljoonaa syyrialaista pakolaista. Libanonissa on 852 000 Syyrian pakolaista, Jordaniassa 668 000, Saksassa 616 000, Irakissa 246 000, Egyptissä 134 000, Ruotsissa 115 000 ja Sudanissa 93 000. Syyrian sisällissota on kestänyt jo 11 vuotta. Sota alkoi vuonna 2011, kun presidentti Bashar al-Assad kukisti väkivaltaisesti hänen hallintoaan vastustaneet mielenosoitukset. Kansanliikkeen sytyttäjiä olivat korkea työttömyys, valtion väärinkäytökset ja kansalaisvapauksien puuttuminen. Sota on tuhonnut kaupunkeja. Yli 400 000 ihmistä on kuollut. Maan sisäisiä pakolaisia on 6,7 miljoonaa. Kaikkiaan puolet Syyrian asukkaista on joutunut jättämään kotinsa. (Aiheesta tarkemmin Syyrian konfliktiartikkelissa.)

Afganistan: Kauan jatkunut sota, väkivallan uhka ja köyhyys ovat saaneet 2,6 miljoonaa afganistanilaista pakenemaan ulkomaille. Pakistanissa asuu 1,4 miljoonaa afganistanilaista pakolaista, Iranissa 780 000 ja Saksassa 152 000. Turkissa on 125 000 afganistanilaista turvapaikanhakijaa. Vuonna 2021 ääri-islamistinen Taliban-liike otti vallan Afganistanissa. Naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen asema on tullut entistä vaikeammaksi. (Aiheesta tarkemmin Afganistanin konfliktiartikkelissa.)

Etelä-Sudan: Vuosia kestänyt sota, epäsäännöllisten aseryhmien mielivalta ja toimeentulon mahdottomuus ovat saaneet 2,3 miljoonaa eteläsudanilaista pakenemaan ulkomaille. Ugandassa asuu 924 000 eteläsudanilaista pakolaista, Sudanissa 772 000, Etiopiassa 374 000 ja Keniassa 131 000. Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista pitkien sisällissotien jälkeen vuonna 2011. Itsenäisyyden aikana poliittiset kiistat ja väestöryhmien väliset vihat ovat jatkaneet väkivallan kierrettä. Etelä-Sudanissa toimii epäsäännöllisiä aseryhmiä, jotka ovat syyllistyneet julmuuksiin. Erityisesti naiset ja tytöt ovat joutuneet väkivallan uhreiksi. Sodat ja kuivuudet ovat hävittäneet karjaa ja viljelyksiä ja maassa on vallinnut nälänhätä. (Aiheesta tarkemmin Etelä-Sudanin konfliktiartikkelissa.)

Myanmar: Myanmarin hallituksen harjoittama rohingya-kansan vaino on ajanut 1,1 miljoonaa ihmistä pakenemaan ulkomaille. Bangladeshissa asuu 890 000 myanmarilaista pakolaista. Malesiassa on 120 000 pakolaista ja 37 000 turvapaikanhakijaa. Thaimaassa on 92 000 pakolaista. Suurin osa rohingyoista on asunut Myanmarissa sukupolvien ajan, mutta valtio ei tunnusta heitä kansalaisiksi. Enemmistö rohingyoista on muslimeja. Heihin kohdistuneessa vainossa on uskonnollisen vihan, etnisen puhdistuksen ja jopa kansanmurhan piirteitä. (Aiheesta tarkemmin Myanmarin konfliktiartikkelissa.)

Kongon demokraattinen tasavalta: Epäsäännöllisten aseryhmien raaka väkivalta on saanut 865 000 ihmistä pakenemaan ulkomaille. Maan sisäisiä pakolaisia on yli viisi miljoonaa. Aseryhmät ovat hyökänneet maan sisäisten pakolaisten uusille asutusalueille. Nälkä ja taudit uhkaavat kotinsa jättäneiden ihmisten ja erityisesti lasten terveyttä. Maasta lähteneistä pakolaisista 430 000 asuu Ugandassa. Burundissa on 76 000 Kongon demokraattisen tasavallan pakolaista, Ruandassa 75 000 ja Sambiassa 60 000. Tansaniassa on 51 000 pakolaista ja 18 000 turvapaikanhakijaa. Kongon demokraattiseen tasavaltaan on tullut 520 000 ulkomaista pakolaista: Ruandasta, Keski-Afrikan tasavallasta, Etelä-Sudanista ja Burundista. Pakolaisvirtoja ovat tällä alueella aiheuttaneet sodat sekä väestöryhmien välinen etninen, poliittinen tai uskontopohjainen väkivalta. (Aiheesta tarkemmin Kongon demokraattisen tasavallan konfliktiartikkelissa.)

Sudan: Aseryhmien jatkuva väkivalta ja julmuudet ovat ajaneet 806 000 sudanilaista pakoon ulkomaille. Tsadissa asuu 374 000 sudanilaista pakolaista, Etelä-Sudanissa 297 000 ja Etiopiassa 45 000. Libyassa on tuhat Sudanin pakolaista ja 15 000 turvapaikanhakijaa. Vuonna 2021 aseellinen väkivalta kiihtyi Darfurin alueella Sudanin länsiosissa. Satoja ihmisiä surmattiin. Hyökkäykset kohdistuivat myös pakolaisleireihin. Erityisesti naiset ja tytöt ovat turvattomia. Sudaniin on tullut suuria pakolaismääriä Etelä-Sudanista, Eritreasta, Etiopiasta, Syyriasta ja Keski-Afrikan tasavallasta. Maan sisäisiä pakolaisia on 2,5 miljoonaa. (Aiheesta tarkemmin Sudanin konfliktiartikkelissa.)

Somalia: Sota, aseryhmien harjoittama väkivalta, väestöryhmien väliset vihat, ääri-islamilainen terrorismi ja ankara köyhyys ovat saaneet 792 000 somalialaista pakenemaan ulkomaille. Keniassa asuu 270 000 somalialaista pakolaista ja 8 000 turvapaikanhakijaa. Etiopiassa on 212 000 Somalian pakolaista, Jemenissä 113 000. Ugandassa on 40 000 pakolaista ja 7 500 turvapaikanhakijaa. Saksassa asuu 29 000 pakolaista ja 6 000 turvapaikanhakijaa. Somaliassa on kolme miljoonaa maan sisäisiä pakolaisia. Väkivallan lisäksi somalien hätätilaa ovat pahentaneet kuivuudet, tuhotulvat ja nälkä. (Aiheesta tarkemmin Somalian konfliktiartikkelissa.)

Keski-Afrikan tasavalta: Väestöryhmien välisistä vihoista kumpuava pitkään jatkunut aseellisten ryhmien ja hallituksen joukkojen väkivalta on ajanut 713 000 ihmistä pakoon ulkomaille. Maan sisäisiä pakolaisia on 717 000. Kamerunissa asuu 325 000 keskiafrikkalaista pakolaista. Kongon demokraattisessa tasavallassa on 206 000 pakolaista ja 15 000 turvapaikanhakijaa. Tsadissa on 118 000 pakolaista ja Sudanissa 27 000. (Aiheesta tarkemmin Keski-Afrikan konfliktiartikkelissa.)

Eritrea: Itsevaltainen hallinto ja pakkotyöhön orjuuttava kansalaispalvelu ovat saaneet yli puoli miljoonaa eritrealaista pakenemaan ulkomaille. Se on melkein kymmenesosa koko maan väestöstä. Etiopiassa asuu 146 000 eritrealaista pakolaista. Sudanissa on 115 000 pakolaista ja 10 000 turvapaikanhakijaa. Saksassa on 62 000 Eritrean pakolaista ja 3 200 turvapaikanhakijaa. Sveitsissä on 38 000 pakolaista ja Ruotsissa 27 000. Egyptissä on 14 000 pakolaista ja kuusi tuhatta turvapaikanhakijaa. Italiassa on kolme tuhatta pakolaista ja 13 000 turvapaikanhakijaa.

Venezuelan muuttoliike syntyi toivottomuudesta

Venezuelasta on lähtenyt ulkomaille yli 4 miljoonaa ihmistä. Lähtijät valittavat, että Venezuelassa ei ole ruokaa, lääkkeitä eikä tulevaisuutta. Maan talous on sortunut syvään pitkäaikaiseen lamaan. Kauppojen hyllyt ovat tyhjät. Yhteiskunnallinen tilanne on kireä. Hallituksen arvostelijoita on uhkailtu, vangittu, kidutettu ja surmattu. Väkivaltainen rikollisuus on yleistynyt niin laajaksi, että useimmat ihmiset kokevat elämänsä turvattomaksi. Venezuelan maastamuuttajien joukossa on paljon ihmisiä, jotka täyttävät pakolaisen tunnusmerkit. Heillä on syy pelätä vainoa mielipiteidensä takia. Valtaosa lähtijöistä jättää silti Venezuelan siitä syystä, että he ovat menettäneet toivonsa hyvinvoinnista, toimeentulosta ja turvallisesta, rauhallisesta elämästä.

Pääosa kotimaastaan lähteneistä venezuelalaisista on mennyt muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Kolumbiassa on 1,8 miljoonaa venezuelalaista maahanmuuttajaa, 30 000 turvapaikanhakijaa ja 800 pakolaista. Perussa on 515 000 maahanmuuttajaa, 532 000 turvapaikanhakijaa ja 3 200 pakolaista. Chilessä on puoli miljoonaa venezuelalaista maahanmuuttajaa, kolme tuhatta turvapaikanhakijaa ja 18 pakolaista. Brasiliassa on 180 000 maahanmuuttajaa, 93 000 turvapaikanhakijaa ja 48 000 pakolaista. Espanjassa on 84 000 pakolaista ja 14 000 turvapaikanhakijaa. Yhdysvalloissa on 230 000 turvapaikanhakijaa ja 18 000 pakolaista. Venezuelan talous ja poliittiset olot eivät ole parantuneet. Ahdinko näyttää loppumattomalta. Siksi venezuelalaisten maastamuutto jatkuu. Muuttajat katsovat olevansa pakolaisia, kun he pakenevat nälkää ja toivottomuutta.

Vaarallinen matka

Keski-Amerikasta - El Salvadorista, Hondurasista, Guatemalasta ja Nicaraguasta - lähtee koko ajan paljon ihmisiä pakoon kotiseudun arkiväkivaltaa ja nöyryyttävää köyhyyttä. Suuri osa lähtijöistä toivoo löytävänsä paremman elämän Yhdysvalloista. Lähtijät ovat useimmiten työikäisiä ja -kykyisiä. Maanteitä pitkin vaeltaviin muuttajien kulkueisiin on liittynyt tuhansia ihmisiä. Matka on vaarallinen. Kiristäjät ja muut rikolliset käyttävät hyväkseen ihmisten uhanalaista tilaa. Muuttajia on siepattu lunnaita vastaan. Heille on tehty väkivaltaa. Heitä alistetaan pakkotyöhön. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö mainitsee, että vuonna 2021 Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla kuoli 650 rajanylittäjää. Samana vuonna Välimereen hukkui 1 500 ihmistä, jotka olivat pyrkimässä Eurooppaan.

Muuttajien rahat lievittävät köyhyyttä

Ulkomailla työskentelevien perheenjäsenten kotimaahan lähettämät rahalähetykset ovat ensiarvoisen tärkeä tulonlähde monen maan vähävaraisille perheille. Suuruusluokan esimerkiksi käy sekin, että ulkomailla asuvien salvadorilaisten kotimaahan lähettämien rahalähetysten vuosiarvo on suurempi kuin El Salvadorin koko tavaraviennin arvo. Ilman rahalähetyksiä useimmat köyhät salvadorilaisperheet eivät tulisi toimeen. Sama tilanne vallitsee kymmenissä muissakin maissa.

Muuttajien rahalähetyksiä käytetään kotimaassa ruokaan, asuinolojen parantamiseen, terveydenhoitoon ja lasten ja nuorten koulutukseen. Tämän rahan avulla perhe pelastuu pulasta, jos joku sairastuu, koronasulku estää työnteon tai kuivuus vie maissisadon. Työn etsijöiden liikkuvuus ei ole sama asia kuin pakolaisuus. Se kertoo kuitenkin sitkeänä jatkuvan köyhyyden aiheuttamasta hädästä ja elämän epävarmuudesta. Jos tämä liikenne estettäisiin täysin, köyhyys lisääntyisi nopeasti ja tuntuvasti monissa maissa.

Paljon vai vähän pakolaisia

Ulkomailta tulleiden pakolaisten määrä vaihtelee suuresti maailman eri maissa. Useimmiten pakolaiset etsivät turvaa naapurimaasta. YK:n pakolaisjärjestön tilastojen mukaan Turkissa oli 3,7 miljoonaa pakolaista ja 320 000 turvapaikanhakijaa vuonna 2021. Ugandassa oli 1,5 miljoonaa pakolaista ja 23 000 turvapaikanhakijaa. Yhdysvalloissa oli 340 000 pakolaista ja 1,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Suomessa oli 23 746 pakolaista ja 5 300 turvapaikanhakijaa. Jamaikalla oli 27 pakolaista ja viisi turvapaikanhakijaa.

Monien kriisien koettelemilla alueilla sama maa voi olla yhtä aikaa suuri pakolaisten vastaanottaja ja lähtömaa. Vuonna 2021 Sudanissa oli yli miljoona ulkomaista pakolaista ja 25 000 turvapaikanhakijaa. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tuli yhteensä 14 maasta. Samaan aikaan 805 000 sudanilaista oli pakolaisina ulkomailla ja 70 000 oli hakenut ulkomailta turvapaikkaa. Sudanissa oli myös yli kaksi miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Sudanissa on 45 miljoonaa asukasta.

Pitkäaikainen pakolaisuus

Tuhannet Somaliasta lähteneet pakolaiset ovat eläneet pakolaisleireissä yli 30 vuotta. Pakolaisleireissä on jo syntynyt uusi sukupolvi lapsia ja nuoria, jotka eivät tunne muuta asuinympäristöä. Pitkäaikaisten leiriläisten elämää hallitsevat turvattomuus, pysähtyneisyys ja epävarmuus. He eivät uskalla palata kotiin, jos siellä vallitsee jatkuva vakava väkivallan uhka. Toisaalta heillä on vähän mahdollisuuksia kotiutua, tehdä työtä ja rakentaa elämää uudessa asuinmaassa, jos heidät on eristetty leireihin eikä heillä ole pysyviä työ- ja oleskelulupia. Pakistanissa ja Iranissa on kaksi miljoonaa afganistanilaista pakolaista, joista osa on elänyt pakolaisen elämää jo 40 vuotta.

Lähi-Idän palestiinalaisista pakolaisista huolehtiva YK:n järjestö UNRWA perustettiin yli 70 vuotta sitten. Perustettaessa ajateltiin, että UNRWA olisi väliaikainen järjestö. Palestiinalaisten pakolaisuudesta näyttää kuitenkin tulleen pysyvä. Kun UNRWA aloitti toimintansa vuonna 1950, Palestiinan pakolaisia oli 750 000. Nyt heitä on 5,7 miljoonaa. Kolmasosa pakolaisista elää Länsirannan alueella ja Gazassa. Jordaniassa asuu 2,3 miljoonaa palestiinalaista pakolaista, Syyriassa 600 000 ja Libanonissa lähes puoli miljoonaa. Sadoilla tuhansilla palestiinalaisilla pakolaisilla ei ole muuta henkilöllisyystodistusta kuin UNRWA:n myöntämä henkilökortti.

Ihmiset ilman kansalaisuutta

Ihmistä, jota mikään maa ei pidä kansalaisenaan, kutsutaan valtiottomaksi henkilöksi. Palestiinalaisten joukossa on paljon valtiottomia ihmisiä. Myanmarin rohingya-väestöön kuuluvat ihmiset ovat valtiottomia, koska maan hallitus ei anna heille kansalaisuutta. Rohingya-vähemmistöä syrjitään etnisten syiden vuoksi. Norsunluurannikolla tuhannet ihmiset ovat jääneet valtiottomiksi, koska heidän vanhempansa ovat olleet Burkina Fasosta tulleita maahanmuuttajia. He eivät saa Norsunluurannikon kansalaisuutta eikä Burkina Fasokaan pidä heitä kansalaisinaan. Samanlaisessa tilanteessa ovat olleet Syyrian kurdit sekä Kuwaitin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pitkäaikaiset vierastyöläiset jälkeläisineen. Maailmassa on yli kaksikymmentä maata, missä äidin kansalaisuus ei siirry lapselle ja lapsesta voi tulla valtioton, jos isä on tuntematon, kadonnut tai kuollut. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on ottanut kansainväliseksi tavoitteekseen päästä eroon valtiottomuudesta vuoteen 2024 mennessä. Valtiottomien ihmisten kansallisuusongelma voidaan ratkaista, jos siihen on poliittista tahtoa.

Lisätietoja maailman pakolaisista UNHCR:n sivuilla.